No mitä minä tiedän aiheesta, niin eläimillä on sielu, mutta ei niinkään yksittäinen sielu kuten meillä ihmisillä, vaan eläimet koostuvat sielullisesti ikään kuin yhdestä jättisielusta. Kun ihmisillä on sieluperheitä eli entiteettejä, jotka kattavat 800-1200 sieluyksilöä, eläimillä on lajeittain yksi ainoa sieluperhe eli entiteetti, joka kattaa kaikki tuon lajin/lajityypin edustajat. Kaikki talitintit kuuluvat talitintti-entiteettiin, kaikki leijonat leijona-entiteettiin, kaikki meduusat meduusa-entiteettiin, kissat kissa-entiteettiin jne.
Vähän jos käyttäisin esimerkkinä sinitarraa. Ihmisen entiteetti koostuu 800-1200 erillisestä sinitarrapalasesta. Jokainen niistä syntyy jonnekin ja palaa ajallaan takaisin entiteettiinsä pysyen yhä omana palasenaan. Eläinten entiteetti on yksi suuri sinitarrakimpale, josta irtoaa palanen syntyäkseen jonnekin ja kuollessaan se palaa takaisin sulautuen tuon kimpaleen osaksi. Mukanaan tuo eläimen sielu tuo kaikki sen kokemukset mitä se on eläessään kokenut ja jakaa ne entiteetin kanssa. Poikkeuksen tässä eläinten entiteettijärjestelyssä tekevät kuulemma valaat ja delfiinit, jotka kiertävät elämästä toiseen yksisieluisina samanlaisissa entiteeteissä kuin ihmiset.
Ehdottomasti pitää tässäkin kohtaa muistaa se, että pohjimmiltaan ihmissielu ja eläinsielu ovat samaa energiaa. Kaikki on osa Alkulähdettä, eikä tällainen entiteettien ero ihmisten ja eläinten välillä tarkoita muuta kuin, että ne entiteetit ovat erilaisia
Kyse ei missään nimessä ole siitä, että eläimet olisivat huonompia tai ihmiset enemmän yksilöitä (vähän sama jos alkaisi kysellä, ovatko erilaisen kulttuurin omaavat ulkomaalaiset huonompia kuin suomalaiset - yhtä tyhjän kanssa moinen pohdiskelu!
) Alkulähde on vain päättänyt jostain syystä luoda itsestään tällaiset entiteettijärjestelyt, enkä mie ainakaan tiedä miksi - vielä
Eläinten sielut kuitenkin kehittyvät, vaikka ne sulautuvatkin osaksi entiteettiään. En tiedä miten tämä käytännössä tapahtuu, mutta kehityttyään tarpeeksi, toisin sanoen koettuaan ja opittuaan eläimenä oloa tarpeeksi tämä sielu eroaa eläinentiteetistä ja jalostuu djevaksi. Djevat ovat minun käsittääkseni luonnon henkiä ja elementtien hallitsijoita. Eläimet eivät minun ajatusteni mukaan jalostu enää ihmisiksi asti, vaan elävät sitten djevoina.
Eläin voi myös kuoltuaan palata entiselle omistajalleen seuraavassa elämässään, jos se niin tahtoo ja se on pitänyt kovasti omistajastaan. Ihmisen on myös mahdollista tavata kuoltuaan entisiä lemmikkejään henkimaailmassa
Uskoisin myös, että kuollut lemmikki voi toimia entisen emäntänsä/isäntänsä oppaana.
Eläinten luonne-erot selittäisin itse niiden persoonalla/egolla, joka vaihtuu elämästä toiseen kuten ihmiselläkin. Eläinten persoonaa voi tutkia myös astrologian, numerologian, tarotien ym. avulla. Uskon, että ehkä eläinkin valitsee sille sopivimman persoonan, elinpaikan ja omistajan kokeakseen elämää mahdollisimman monipuoliseksi, jotta se voisi ajallaan kasvaa djevaksi.