Jos eläimellä ei olisi sielua sillä perusteella että se on ihmis-verbaalisesti mykkä, niin silloin mykillä ihmisilläkään ei olisi sielua...
On olemassa muunkinlaista kieltä kuin meidän fyysisellä rakenteellamme ilmaistua, ja toisaalta taas esim. simpanssit osoittavat niin suurta älykkyyttä että herää epäilys voiko niitä edes kutsua eläimiksi siinä mielessä kuin esim. siiliä tai rottaa. Ja toisaalta taas rottakin voi olla hyvin älykäs... No, sielu ja äly eivät välttämättä ole sama asia, mutta omasta mielestäni sielullinen olento kykenee älylliseen toimintaan. Sieluttomiin olentoihin en tosin uskokaan.
Vanhakantaisen teosofisesti uskon että sielut siirtyvät oliokunnittain eteenpäin, aloittaen mineraalikunnasta jossa runollisesti sanoen tietoisuus nukkuu, siirtyen kasvikuntaan horrostamaan, sitten eläinkuntaan näkemään unia ja lopulta ihmiskuntaan ollakseen täysin yhtynyt sielu + keho, eli valveilla. Tosin uskon että suurin osa ihmiskuntaa on oikeastaan ihmiseläimiä, joten siitä valveillaolosta en olisi niinkään varma. Täydellisen tietoiseksi tuleminen on pitkä ja vaikea prosessi. Ihmiskunnasta eteenpäin en lähde teoretisoimaan mitä lie buddhia siellä ylempänä sitten onkaan.
Sitä en usko että ihmisestä palattaisiin enää eläimen asteelle, joskin jotkut ovat sellaistakin väläyttäneet että mustimpaan pahuuteen yltäneet olisi syösty takaisin luomakunnan alemmille portaille. (Bad old Atlantis jne.)
Luulen että ajatus siitä että eläimet eivät muutu ihmisiksi johtuu vain siitä että ihmiset ovat niin nokkavia että olettavat olevansa jotakin aivan merkillistä ja ainutlaatuista. Mutta onhan kehommekin kehittynyt eläinmuodoista, miksei sitten sielummekin vastaavasti eläinsieluista? Itse uskon olleeni ennen ihmiseksi tulemistani viimeisimmässä eläinelämässäni jonkinlainen suurikokoinen kissapeto - minulla kun on siitä eräänlainen näkykin (sen ohella mitä näkyjä, valveen ja unen rajalla tulleita, minulla on (ihmis-)inkarnaatioistani muutenkin).
Teosofiassa on myös sanottu että eläimen kehittyminen ihmiseksi edellyttää että eläin päätyy tilanteeseen jossa se on paljon ihmisen kanssa tekemisissä ja kenties jopa uhraa elämänsä ihmisen hyväksi. Tuskin pelkkä kinkuksi päätyminen tulee kyseeseen, vaan eläimen puolelta tahtoa osoittava teko jossa se onnistuu kumoamaan kaikkivoivan itsesäilytysvietin musertavan otteen.
En katso olevani teosofi enää, nykyisin en löydä itselleni sopivaa määritelmää. Mutta nuo eläimiä koskevat ajatukset olen sieltä suunnalta opittuani halunnut säilyttää.