seuraava »

[Iskariot]

Niin paljon kuin jokaisen ihmisen elämässä tapahtuukin,
miten ihmeessä me onnistumme puhaltamaan yhteen hiileen
jopa kaoottisten tilanteiden keskellä?

 

Viittaan siihen, että jonkun meistä ollessa jo aivan tipalla
pudota kyydistä joku kummallisella tavalla änkeää paikalle auttamaan.

Siis emme kai me sentään ole mitään marionetteja mielikuvitustarinassa?

Toki on kokemuksia, tuntemuksia ja muistoja, jotka väittävät aivan toista:
miten yksin sitä joutui rämpimään elonsa hangessa
saati kuinka sitä saattoikaan hylätä parhaan ystävänsä...

Ja sitten taas tuohon tapahtumisen oikein kohdalleen asettumiseen
(huom! oikein-sanan muuttunut tarkoite) ...

Näennäinen epäonnistuminen, vaikkapa ihmissuhteissaan, ei olekaan sitä, miltä se näyttää.
 
Voihan se toki olla, muttei sen tarvitse olla.   

Luin ystäväni minulle lahjoittamasta mietekirjasta viisauden,
jonka mukaan:

Pessimisteille rakennettuja muistomerkkejä ei maailmasta löydy sitten hakemallakaan!

Onko optimismi taikasauva, joka saa myrtsit & kyntsit (murjottajat ja kyynikot) ylittämään itsensä,
nooh ainakin huonotuulisuutensa, ja nousemaan maineeseen arvaamattomaan?

Lopuksi mottoni numero yksibiljoonasyksi:


Lupaa itsellesi mainetta, jonka jaksat kantaa muita kyyditen.



   Miten tapahtuminen oikein asettuu kohdalleen           muita kyyditen?

[^^Queen Nefertiti^^]

Ajattele kaiken taustalla olevaa Kosmista Tietoisuutta, joka huolehtii kaikista osistaan ja saa ne huolehtimaan toisistaan.  Itse koen tämän niin, että joku voi leikkiä illuusiota "kyydistä putoamisesta" muttei kukaan voi oikeastaan pudota mihinkään "ulkopuolelle" koska kaikki ovat "sisäpuolella".

Ja että kun yksi hakee alitajuisesti neuvoa, apua, vaikka tulonlähdettä, toinen tulee paikalle tarjoten sitä. Mieli vetää puoleensa sen mitä tarvitsee. Ovet aukeavat. Eivät ne koskaan oikeastaan kauan pysy kiinni. Suuret rautaportitkin voivat aueta, aukeavathan taivaankin portit.    heh

Tuliko oivallus? Minulla ainakin jokainen todellinen oivallus on aina muistumaa siitä Miten Asiat On, eli silloin voi sanoa, tottakai, niinhän se olikin.

Vaikka aikakausi olisi aineellinen, ja erillinen, nämä vastaukset tulevat läpi siinäkin.. ja vastauksia on etsittävä kunnes loksuu.

[Esmiralda]

En usko, että olemme marionetteja!

Juuri oli työmaalla sellainen selkkaus, jossa jokainen pelkäsi että mitä tästä tulee.
Minä yritin kaikkia lohduttaa, että aina voi ilmaantua jotain yllättävää (pinnallinen optimisti, syvällä uumenissa pessimisti), ja asiat loksahtavat paikoilleen. Me emme tiedä kaikkea varsinkaan silloin, kun asenteet ja ennakkoluulot rakentelevat tulevaa.

Ja kas. Asioihin tulikin yllättäviä käänteitä, jotka koituivat 'syytetyn' hyväksi ja 'syyttäjä' jäi noulemaan näppejään.

Kävi tosiaan kuin kuvittelen taas tuon kvanttifysiikan 'lain' kulkevan. Siellä hyppelee hiukkaset, joilla ei ole syy-seuraussuhdetta, ovat jopa eri paikoissa samaan aikaan ja jotakin yllättävää tapahtuu. Jota ihmismieli ainakaan ei pysty ymmärtämään.

Olen alkanut ymmärtää, että meissä on niin monenlaista mielen ja tunteen tasoa, etteivät aivomme osaa kaikkea saada kiinni, saatikka sitten rakentaa minkäänlaista kokonaisuutta. Onneksi. Sillä emme varmaan kestäisi sitä vielä.