Jos elämä junnaa paikallaan ja on pelkkää tervanjuontia, negatiivisuutta ja ahdistusta, kannattaa katsoa kohti tulevaa ja jatkaa matkaansa. Jos todella on aika siirtyä elämässä eteen päin, kaikki asiat järjestetään sinulle. Jos sisäinen ääni sanoo, että "nyt riittää!" se huolehtii myös siitä, ettei lähipiiri kärsi muutoksestasi kohti parempaa.
Katsopa tilannettasi kolmannen persoonan näkökulmasta. Mitä suosittelisit esimerkiksi minulle, jos kertoisin sinulle olevani tuollaisessa tilanteessa? Kehottaisitko jäämään vai lähtemään, sietämään vai pitämään puoliaan, kuuntelemaan muita vai itseään?
Yleensä ongelmat eivät loppupelissä ole niin suuria todellisuudessa, miltä ne meistä itsestämme tuntuvat, koska emme osaa arvioida tilannetta täysin puolueettomasta. Kaikenlaiset sidokset, olivatpa ne fyysisiä tai tunnepohjaisia, rajoittavat arvostelu- ja päätöksentekokykyämme ja niistä on hyvä päästä eroon. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö saisi olla esimerkiksi omaisuutta tai ihmissuhdetta, se tarkoittaa vain sitä, että oman hyvinvointisi tähden olet valmis luopumaan ihan kaikesta, IHAN KAIKESTA elämässäsi hetkenä minä hyvänsä ja olemaan siitä kiitollinen. Tämä koskee myös itsestäsi päässäsi liikkuvia mielikuvia sekä toisten mielipiteitä. Ihminen on täysin tasapainoinen silloin, kun häntä ei hetkauta mikään niin paljoa, etteikö hän pääsisi siitä jaloilleen. Todella valaistuneet henkilöt eivät hetkahda mistään.
Kaikelle on tarkoituksensa ja meillä on vapaa tahto valita ja tehdä asioita niin kuin me itse haluamme. Ainoa, joka niitä rajoittaa on "järki"/korvien välissä menevä ajatusnauha. Riko nauha ja nauhoita sinne uusi nauha, positiivinen ja tulevaisuuteen luottava nauha, ja toista sitä itsellesi. Anna itsellesi lupa.
Miehesi pelottelu ei saa pitää sinua otteessaan! Tuollaiset henkilöt ovat yleensä epävarmoja, huonon itsekunnioituksen omaavia ihmisiä, jotka koettavat parantaa itsensä asemaa ja oloa alentamalla muut vielä alempiarvoisiksi (oma isäni on juuri samanlainen). Poliisilta, sosiaalitoimistosta, psykologialta ymv. paikoista saat tarvittavaa apua, sillä tämä tuntuu olevan sen verran iso vyyhti, ettei sinun edes tarvitse yrittää selvittää sitä itseksesi.
Miksi edellinen ero ei sitten onnistunut? Sinun ei tarvitse välttämättä vastata tähän ääneen, mutta voit miettiä sitä itseksesi ajatusten selvittämiseksi
Oliko syynä se, että mies mankui sinua ottamaan hänet takaisin (toisin sanoen vetosi syyllisyydentuntoosi)? Sanoisin, että sinä et ole vastuussa hänestä, et ole hänen äitinsä.
Oliko syynä oma tunnesiteesi mieheen, et osannut elää ilman häntä? Vastaukseksi voisin sanoa, että ihminen tulee käsittämättömän vähällä toimeen ja on käsittämättömän vähään oikeasti onnellinen. Punnitse suhteesi hyvät ja positiiviset puolet vaikka kirjoittamalla ne paperille. Kumpia tulee enemmän kertoo jo paljon. Jos mies alkaa riehumaan sinulla on täysi oikeus puolustaa itseäsi soittamalla poliisit. Eron jälkeen (ja nytkin) on mahdollista hankkia lähestymiskielto jos asia menee siihen pisteeseen. Sitä vartenhan moiset lait on tehty
Älä ainakaan ota uhrin asemaa, sillä se antaa jo nyt dominoivalle miehellesi ylilyöntiaseman eikä paranna oloasi tai tilannettasi tuon taivaallista. Lapsesta ei tarvitse murehtia, sillä kuten sanoin, jos on aika jatkaa matkaa maailmankaikkeus järjestää asiat niin, ettei lapsen tarvitse kärsiä äidin muuttumisesta onnellisemmaksi. Suhteessa pysyminen "vain lapsen takia" on ehkä maailman huonoin tekosyy, jonka vuoksi moni lapsi kasvaa nytkin onnettomana, joka voitaisiin voittaa eroamalla.
Itsekuria, vastuuta omista asioista, rohkeutta, itsepäisyyttä, itsekunniotusta!
Laitan tähän alas vielä erään pienen tekstin, kun kerran olet kiinnostunut henkimaailman asioista ^_____^ Tervetuloa vain keskustelemaan tänne näistäkin asioista tarkemmin, täällä sinua ei solvata tai pidetä huurupäänä!
