Irish
Vieras
|
|
« : 22.04.2007 15:39:10 » |
|
Koska olet viimeksi kohdannut ihmisen, jolle olitkin yhtäkkiä tasaveroinen kaikkine heikkouksinesi?
Minulle sattui eilen aivan ihmeellinen asia.
Olen ollut todellisessa pyörityksessä viimeisen kuukauden, ja oli vain ajan kysymys koska palan loppuun enkä pysty enää leikkimään tehotätiä.
Olen harjoittelussa lasten vuodeosastolla. Ohjaajani on todella tarkka ja vanhanaikainen päälle 50-vuotias, todella ammattitaitoinen mutta melko kriittinen ja kärkevä nainen, joka testaa minua jatkuvasti tiukoilla kysymyksillä.
Eilen en enää jaksanut. Tein virheitä, enkä osannut vastata kysymyksiin. Olin epävarma ja kyselin neuvoja yksinkertaisissa asioissa ja sain vastaukseksi vain ihmetystä, enkö osaa ja niin, mietippäs nyt mitä teet..
Olimme lääkehuoneessa ja minä menin ihan lukkoon, enkä enää vastannut kysymyksiin. Pakenin paikalta ja yritin tehdä kaiken itse.
Lopulta me päädyimme kaksistaan kahvihuoneeseen.
Oli hiljaista ja minun oli paha olla.
Yhtäkkiä hän kysyi, miltä minusta tuntuu. "Pitäisikö sinun saada varmuutta? Etkö ole jo aika pitkällä kuitenkin opiskeluissasi, niin että sinun pitäisi jo osata?"
Vanhat intensiiviset silmät katsoivat minuun vaativasti. Olin hiljaa. Sitten sanoin, että eikö ole parempi aina varmistaa, ettei tule virheitä.. Hän jatkoi; "Huomasin miten epävarma olit ja menit aivan lukkoon lääkehuoneessa.."
Pala nousi kurkkuuni.
Minä, opiskelija, jonka pitäisi olla reipas ja jatkuvasti todistaa osaavani, näyttää siltä että pystyn kaikkeen ja opin koko ajan, sanoin..
"En vain ymmärrä neuvojasi ja kysymyksiäsi.. Meidän kommunikaatio ei kohtaa. Olen kyllästynyt sanomaan että tiedän kyllä miten tämä tehdään, mutta en ole varma tehdäänkö täällä juuri sillä tavalla. Minulla on tosi paha päivä, enkä juuri nyt oikein kestä yhtään negatiivista palautetta ja jatkuvaa tarkkailua. Olen ihan väsynyt kun olen ollut kipeänä koko jakson ajan ja yksityiselämässäkään ei ole helppoa.."
Kyyneleet nousivat silmiini.
Hän kuunteli tarkkaan ja sanoi, miten hyvä on että kerroin.
Ohjaajani sanoi että hän ymmärtää minua. Aina ei ole helppoa pitää yksityiselämä poissa työasioista. Hänelläkin on vaikeaa välillä ja silloin auttaa, jos sanoo siitä jollekin työkaverille. Hän sanoi myös että se on opiskelijan roolissa olevan vieläkin vaikeampaa.
Lopulta hän kyseli, että ei kai minulla ole vaikeuksia poikakaverin kanssa. Kerroin hänelle. Hän puhui minulle vaihdevuosiongelmistaan.
Yhtäkkiä ne pelottavat silmät eivät enää olleet pelottavat. Kysyin saanko lähteä kesken vuoron pois, koska olin niin herkässä olotilassa, etten voinut enää pidätellä itkua. Sovimme miten korvaan tunnit ja sovimme, ettemme puhu opettajalleni tästä mitään. Hän hymyili minulle lämpimästi ja totesimme miten hyvä oli että juttelimme.
Ehkä minä olen kasvanut, koska jos minulle vaikka pari vuotta sitten olisi käynyt näin, olisin ollut todella nolona. Mutta nyt olen huojentunut. Oli ihanaa olla heikko ja sanoa miltä tuntuu. Sain hyväksyntää ihmiseltä, jolta luulin saavani hyväksyntää vain jos olisin täydellisen reipas ja kestävä.
Se tilanne oli aito. Kaikki maskit riisuttiin. Olen ylpeä siitä, että uskalsin olla heikko. Olen kiitollinen siitä, että sain nähdä ohjaajani inhimillisen puolen.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Ikitosi
|
|
« Vastaus #1 : 22.04.2007 16:32:01 » |
|
Onni onnettomuudessasi SID Kuvailemasi kaltaiset, suoran ja rehellisen, avoimen kommunikaation, tietoisen yhteyden, jakamisen hetket, antavat voimia kestää tämän maailman näennäinen erillisyys, muistuttavat meitä sielujemme ykseydestä, jossa olemme kaikki saman arvoisia, matkakumppaneita. Todellinen kohtaaminen, kohdatuksi tuleminen, on aina koti-ikäväämme lohduttava kokemus. Maskien riisumisen soisi olevan arkipäivää, kaikissa, tilanteissa.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Riitta
|
|
« Vastaus #2 : 22.04.2007 16:40:16 » |
|
Todella onni onnettomuudessa-ALAMAESTA alkaa ylamaki ja riisutut maskit ovat todellista elamaa, voikun ihanaa etta pystyitte kommunikoimaan ja ymmartamaan toisianne.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Irish
Vieras
|
|
« Vastaus #3 : 22.04.2007 16:55:32 » |
|
Se oli kyllä tosi ihmeellistä.. Olin luullut etten mitenkään pääsisi tuon naisen kanssa yhteisymmärrykseen! Vapauttavaa, huojentavaa.. Olla vahva/heikko, ei väliä, kun ihmisiä ollaan kaikki!!
Vielä kun pääsisin yhteisymmärrykseen sen ihmisen kanssa kenen kanssa asun..
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Rakkaudenliekki
Vieras
|
|
« Vastaus #4 : 22.04.2007 16:56:25 » |
|
Kiitos Sparkle .... kylläpä koin luissa , ytimissä kuin joka solussani mistä kirjoitat .... https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=13771.msg138252#msg138252...niin vain on että heikkoudessa " asustaa " myös nöyrä kiitollisuus ...heikkouden pohjalle kun uskaltautuu - niin sieltä löytyy KIITOLLISUUS - ARMO- ARMELIAISUUS - ANTAUTUMINEN - AVAUTUMINEN ... PYYTEETÖN RAKKAUS ILMAN EHTOJA - ei ehtoja itselleen eikä toisille.... voi rakastaa vapaana.. Amazing grace! How sweet the sound That saved a wretch like me! I once was lost, but now am found; Was blind, but now I see.
’Twas grace that taught my heart to fear, And grace my fears relieved; How precious did that grace appear The hour I first believed!
Through many dangers, toils and snares, I have already come; ’Tis grace hath brought me safe thus far, And grace will lead me home.
The Lord has promised good to me, His Word my hope secures; He will my Shield and Portion be, As long as life endures.
Yea, when this flesh and heart shall fail, And mortal life shall cease, I shall possess, within the veil, A life of joy and peace.
The earth shall soon dissolve like snow, The sun forbear to shine; But God, Who called me here below, Will be forever mine.
When we’ve been there ten thousand years, Bright shining as the sun, We’ve no less days to sing God’s praise Than when we’d first begun. - Words: John Newton, Olney Hymns (London: W. Oliver, 1779)-
...
|
|
« Viimeksi muokattu: 22.04.2007 17:02:40 kirjoittanut Rakkaudenliekki »
|
tallennettu
|
|
|
|
mateve
|
|
« Vastaus #5 : 22.04.2007 21:04:57 » |
|
Juuri tuosta on kysymys, olla ihminen ihmiselle, sydämestä sydämeen tuntea oma haavoittuvuus jolloin näkee myös toisen ihmisen haavoineen. Olemme siksi täällä oppimassa, jos olisimme täydellisiä, emme olisi täällä. Heikkoudessa on se vahvuus, näyttää itsensä sellaisena kun on. Meissä on sitä vanhan ajan kasvatusta, ei saa näyttää ulospäin heikkoa vaikka "sydän märkänee", vaan esitetään jotain muuta kuin ollaan. Työstä eletään mutta elämä on muutakin kuin suorittamista, siinä opitaan tasapainoinen elämän tapa ja että emme ole koneita.
Kiitos että jaoit kokemuksesi, Valo pilkahtaa joskus yllättävissäkin tilanteissa ja usein juuri silloin kun ihminen on pudottanut ne naamiot...
Mateve
|
|
|
tallennettu
|
mateve
|
|
|
Rakkaudenliekki
Vieras
|
|
« Vastaus #6 : 22.04.2007 21:32:04 » |
|
Juuri tuosta on kysymys, olla ihminen ihmiselle, sydämestä sydämeen tuntea oma haavoittuvuus jolloin näkee myös toisen ihmisen haavoineen. Olemme siksi täällä oppimassa, jos olisimme täydellisiä, emme olisi täällä. Heikkoudessa on se vahvuus, näyttää itsensä sellaisena kun on. Meissä on sitä vanhan ajan kasvatusta, ei saa näyttää ulospäin heikkoa vaikka "sydän märkänee", vaan esitetään jotain muuta kuin ollaan. Työstä eletään mutta elämä on muutakin kuin suorittamista, siinä opitaan tasapainoinen elämän tapa ja että emme ole koneita.
Kiitos että jaoit kokemuksesi, Valo pilkahtaa joskus yllättävissäkin tilanteissa ja usein juuri silloin kun ihminen on pudottanut ne naamiot...
Mateve Oi miten osuvasti ja koskettavasti kirjoitat mateve - sanasta sanaan... ... olla ihminen ihmiselle sydämestä sydämeen..
.. tuntea oma haavoittuvuus jolloin näkee myös toisen ihmisen haavoineen......näkee sydämestä sydämeen - kun välillä ei ole enää esteitä, naamioita, muureja ... ja siinä läsnäolossa nähdä itsensä toisissaan oman sydämensä heijastuvan toisen silmistä - siinä on turvallista olla, ei tarvitse enää " pelätä" tulevansa haavoitetuksi tai olla varuillaan ettei tule satutetuksi - sitä vartenhan naamiot ovat (myöskin) ... silloin muuttuu heikkous läsnäolon vahvuudeksi - eheydeksi - täydeksi olemisen ja olemassaolon riemuksi - hyväksymiseksi RAKKAUDEKSI - yhteydeksi...sekä itsensä että toisten hyväksymiseksi juuri siinä hetkessä juuri sellaisina - kun uskaltaa haavoittua - ei ole enää mitään " menetettävää", kun on menettänyt naamiokasvonsa ...voikin yhtäkkiä vain olla - olla vapaa, sillä lopultakin vain naamiot ja maskit murenevat ja haavoittuvat ...ei Henki....joka on aina ehyt ja täysi ja kokonainen ja alati uudistuva .... ...
|
|
« Viimeksi muokattu: 22.04.2007 21:33:38 kirjoittanut Rakkaudenliekki »
|
tallennettu
|
|
|
|
Chandra
|
|
« Vastaus #7 : 22.04.2007 21:58:12 » |
|
Sparkle,,, Kuvaamissasi tilanteissa näen rakkauden aidoimmillaan. Jakaa jotain vieraan kanssa.Sitä kokemusta ja tunnetta ei voi kukaan pois ottaa ja molemmat muistatte sen varmaan ikuisesti. Mikäli vastaavasti avautuisimme ja vastaanottaisimme rakkaille perheenjäsenille,ystäville,koko luomakunnalle,ei olisi enää vihaa,ei väärinymmärrystä,eikä kilpailua. Olisi vain RAKKAUS!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Rakkauden enkeli
Vieras
|
|
« Vastaus #8 : 22.04.2007 22:21:18 » |
|
Ehkäpä tärkeintä ei olekaan se, että on heikko vaan rehellisyys toisiamme kohtaan. Sillä tunteidemme piilottelu vie kaiken voiman ja silloin ihmisestä vasta tuleekin se "heikko". Ja sellainen ihminen, joka uskaltaa olla toistenkin edessä aina sellaisena kuin tunnemaailmansa kullekin teoilleen ohjaa, löytää sen todellisen voimansa olla se, jokaiselle pyyteettömän Rakkauden tuoja. Sillä silloinhan ei tarvetta enää olekaan tyydytellä toistenkaan tarpeita eli olla toisenkaan aitoa tunnetta huomavinaan ja sen tähden molemmat ovat kaikenlaisesta teeskentelystään vapaat. Ja sellaista ihmistä muutenkin sanotaan, että on sen oman Rakkautensa esiin tuoja, koska silloinhan ainoastaan se esiin loistaa, kun ei mitään enää olekaan piilotettavaa ja peittämässä Valoaan. Aivan.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Esmiralda
|
|
« Vastaus #10 : 22.04.2007 23:34:26 » |
|
Ihanaa, oikeaa elämää, Sparkle!
|
|
|
tallennettu
|
Nousu Skorpioni (Jousimies) Chiron Skorpioni Aurinko, Venus ja Merkurius Rapu Kuu Kalat Pluto ja Saturnus Leijona Jupiter Jousimies Mars Neitsyt Neptunus Vaaka Uranus ja Ceres Kaksonen
Maya, Punainen Itsevallitseva Kuu Kiinalainen Rotta Kelttiläinen Omenapuu
OLLAAN IHMISIKS
|
|
|
|
Irish
Vieras
|
|
« Vastaus #12 : 28.04.2007 11:36:30 » |
|
En minä usko että suhteessa mitään vikaa on, tai yhdessä asumisessa. Oli vaan kuormittava periodi kaikin puolin ja nyt helpottaa, kun on vapaampaa.
Minulla on edelleen tämä vanhakin kämppä, että tänne voin tulla aina päiväksi tai pariksi, jos tuntuu että asutaan liian yhdessä.
Olen huomannut, että riskinotto kannattaa joskus. Oli hyvä valinta edetä nopeasti. Tässä tapauksessa.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|