seuraava »

[joutsenlaulu]

Pahalla on monta nimeä, kuten myös muotoa.
Oletko koskaan kokenut, aistinut pahuuden voimaa, tai ollut itse sen keskellä (voimana)?

Lapsena pelkäsin yhtä vanhaa mustalaisnaista. Isotätini kertoi, että naisella on "paha silmä". Älä katso koskaan tämän naisen silmiin! Hänen katse voi vahingoittaa. En tavannut tätä naista koskaan. Nyt hymyilyttää koko pelko, mutta hän oli hyvin vahva persoona. Enkä usko, että hän oli (niin) paha, tai pahuuden levittäjä.

Pahuuden voima voi ilmetä jo kateutena, vihana, pahoina ajatuksina, pahoina toiveina, vahingonilona.

Joillakin ihmisillä on voimaa vahingoittaa toisia, mutta .... Pahuus voi tuhota heidätkin. Heidän päässään (ajatuksissaan), sydämessään liikkuvat vain pahat mielet, ja se voi todellakin musertaa sielun.

Pahuutta vastaan voi myös suojautua...

[Ikitosi]

Niin, voidaan kysyä, miten todellista pahuus on?
Harvoin kai pahaa tehdään vain sen pahuuden vuoksi?
Ilmentymän arviointi hyvä-paha-akselilla
on yksi keino määritellä maailmaa, mutta
yleensä toiminnan ja olemuksenkin takaa löytyy se syy,
miksi se niin ilmenee.
Kuten löytyy myös syy, miksi sen kokee, niinkuin kokee.

Kollektiivista, yleisesti tuomittavaa pahaa on toki olemassa,
mutta siinäkin raapaistaan vain pintaa tuolla määrittelyllä.

Pahuus, kuten kaikki muukin, jota ympäristöstä havainnoimme
on heijastumaa meistä itsestämme,
erillisyyden tae kasvuvaiheessa olevalle ykseyssielullemme.
Ykseydessä kun huomaamme kaiken
olevan potentiaalisesti mahdollista myös itsessämme.
Tämä tieto on ehkä juuri sen pelon taustalla.

[Lari]

Jehovalaiset kävivät hetki sitten ovellani ja sanoivat että kuolema on kaikista pahin paha. Mietin että onpa kiva uskonto, kun elämä päättyy kaikista pahimpaan mahdolliseen. Onneksi itse voi ajatella mitä haluaa. 

Rakkautta heille posotin 

[*yildirim*]

Jehovalaiset kävivät hetki sitten ovellani ja sanoivat että kuolema on kaikista pahin paha. Mietin että onpa kiva uskonto, kun elämä päättyy kaikista pahimpaan mahdolliseen. Onneksi itse voi ajatella mitä haluaa. 

Rakkautta heille posotin 

niin tai sitten fyysinen kuolema voisi olla vain uusi alku jollekkin paremmalle..siis kun tässä elämässä on kaikki opittu tai menee tarpeeksi huonosti niin voi kuolla kaikesta "pahasta" pois jotta voisi tulla taas uusi alku ja kai kuolemaa jossain määrin voi tehdä kai henkisestikkin jotta pääsee aloittaamaan aina tarvittaessa aivan puhtaalta pöydältä.

toisaalta uskon että tuo pahuus kuin hyvyyskin on meissä kaikissa itsessämme ja ympäristössämme...kaikilla asioilla on kaksipuolta ja vaikeus taitaa piilläkin siinä miten pitää nämä kaksi asiaa tasapainossa niin ettei mikkän häiritse mitään vaan olisi suurimpiirteinen ainakin tasapainossa tai jotain...

[Hiisitär]

Pahuuden määritelmä on todellakin ihan omassa päässäämme Maapallolle on hyvin tyypillistä tämä kahtiajakoisuus: Hyvä/Paha, Onni/Onnettomuus, Ilo/Suru, Toivo/Epätoivo, Mies/Nainen, Nuori/Vanha jne.

Se on yksi asia, mitä sielut tulevat tänne opiskelemaan ja miksi maapallolle on niin kova sielujen tunku. Tämä on niitä harvoja paikkoja, joissa ympäristö on jakautunut kahtia oikeastaan ihan kaikkialla, vaikka todellisuudessa ei ole kyse muusta kuin yhdestä ja samasta energiasta sekä sen erilaisista ilmenemismuodoista, jotka me maapallolaiset määrittelemme hyviksi ja pahoiksi. Sielulle on haastava läksyä oppia, ettei loppujen lopuksi ole hyvää tai pahaa - asiat vain ovat.

Pahan/Hyvän määritelmät ovat myös hyvin kulttuuri-, yhteiskunta- ja aikasidonnaisia. Esimerkiksi homoseksuaalisuus oli vielä 80-luvullakin paha asia, nyt sitä pidetään jo yleisesti hyvänä, vaikka matkaa täydelliseen maapallon laajuiseen homoseksuaalisuuden hyväksymiseen on vielä matkaa (loppujen lopuksi homoseksuaalisuuskaan ei ole hyvää tai pahaa, se vain on). Samoin keskiajalla kuulusteltavien ja rikollisten kidutus oli hyvää, koska silloisten uskomusten mukaisesti kidustus antoi tuomitulle esimakua kiirastulen hirveyksistä ja puhdisti tämän sielua niin, ettei sieluparan tarvitsisi kärsiä kuolemansa jälkeen kiirastulessa niin kauaa, vaan se pääsisi pian Taivaaseen.

Itse näen "pahan" matalavärähteisenä energiana, joka tuo turhia esteitä sielumme tielle esim. omien ajatuksiemme mukaisesti. Keskitymme niin paljon negatiivisiin ajatusmalleihin, että lopulta niistä tulee totta ja unohdamme siinä samalla sielumme todelliset voimat ja sen, että sielun normaali olotila on onnellisuus. Sielu pyrkii tuohon onnellisuuden tilaan jatkuvasti, keinolla tai toisella.

[Lake]

Se on yksi asia, mitä sielut tulevat tänne opiskelemaan ja miksi maapallolle on niin kova sielujen tunku. Tämä on niitä harvoja paikkoja, joissa ympäristö on jakautunut kahtia oikeastaan ihan kaikkialla, vaikka todellisuudessa ei ole kyse muusta kuin yhdestä ja samasta energiasta sekä sen erilaisista ilmenemismuodoista, jotka me maapallolaiset määrittelemme hyviksi ja pahoiksi. Sielulle on haastava läksyä oppia, ettei loppujen lopuksi ole hyvää tai pahaa - asiat vain ovat.

Näkisin että pahuuden tehtävänä on kouluttaa meistä mahdollisimman hyviä.
Oikeat valinnat johtavat meidät lähemmäksi hyvyyttä ja pois pahuudesta.
Täällä ollaan oppimassa hyvyttä ja jotkut myös opettamassa hyvyyttä.

Helvetissä pahuus jyrää ja taivaassa hyvyys. Valinnoista sitten riippuu kumpaan päädytään ja minkälaista koulutusta vielä tarvitaan.

[Ikitosi]

Helvetissä pahuus jyrää ja taivaassa hyvyys. Valinnoista sitten riippuu kumpaan päädytään ja minkälaista koulutusta vielä tarvitaan.

Löytäis sen keskitien, jossa taivas ja helvetti
on koko ajan läsnä,
hyväksyttyinä, samanarvoisina, käsikädessä.

Tässä hetkessä on mahdollisuus kaikkeen.
Ja kaikesta valitsemme tähän hetkeen
just sen tarkoituksen -mukaisimman.

Hyväksyä kaiken olemassaolo,
määritelty tai määrittelemätön,
vaikkei tarkoitusta aina ymmärräkään.

[Iskariot]

Pahuuden määritelmä on todellakin ihan omassa päässäämme Maapallolle on hyvin tyypillistä tämä kahtiajakoisuus: Hyvä/Paha, Onni/Onnettomuus, Ilo/Suru, Toivo/Epätoivo, Mies/Nainen, Nuori/Vanha jne.

On jännä havaita kahtiajaon mahdollistavan myös täydentävyyden.
Kun näet itse on olevinaan vain yhdensorttista, toisenlaisuus tekeekin elosta rikkaampaa.

Sitten on myös vastakohtien paradoksi: niiden toisiaan tarvitsevuus ja toisiaan kumoavuus.

Se on yksi asia, mitä sielut tulevat tänne opiskelemaan ja miksi maapallolle on niin kova sielujen tunku. Tämä on niitä harvoja paikkoja, joissa ympäristö on jakautunut kahtia oikeastaan ihan kaikkialla, vaikka todellisuudessa ei ole kyse muusta kuin yhdestä ja samasta energiasta sekä sen erilaisista ilmenemismuodoista, jotka me maapallolaiset määrittelemme hyviksi ja pahoiksi.

Tuo "harvoja paikkoja" ilmaisee puutetta luomisen edellytyksistä, jotka sinällään ovat toki rajattomat ja voivat yhdenkin planeetan kohdalla versioitua mitä moninaisimmin.

Voi myös ajatella niin, että on yhdenlainen voima mutta monituista energiaa. Näin siksi, koska Luojalla ei ole vastavoimaa eikä Jumala ole energiaa.

Sielulle on haastava läksyä oppia, ettei loppujen lopuksi ole hyvää tai pahaa - asiat vain ovat.

Mitä onkaan oppiminen silloin, kun sielu tietää, mitä on kokemassa.

Siten oppiminen on poistulemista tietämättömyyden umpiosta,
joka sisältyy täyteen tietoisuuteen siitä, että tietää jo oppimansa
- eli abstraktion siitä, mitä on tullut oppimaan unohtamisen kautta.

Itse näen "pahan" matalavärähteisenä energiana, joka tuo turhia esteitä sielumme tielle esim. omien ajatuksiemme mukaisesti. Keskitymme niin paljon negatiivisiin ajatusmalleihin, että lopulta niistä tulee totta ja unohdamme siinä samalla sielumme todelliset voimat ja sen, että sielun normaali olotila on onnellisuus. Sielu pyrkii tuohon onnellisuuden tilaan jatkuvasti, keinolla tai toisella.

Oikeastaan sielulle ei liene muuta kuin tarkoituksenmukaisuutta,
kun näet kyse on kehäytymisestä.
Siten "turhat esteet" ovat turhan eli epäoleellisen kautta olennaiseen suuntautumista.

Taikka: sielu on sitä positiivisuutta, johon ihminen pyrkii tavoitellessaan onnellisuutta eri keinoin.

 

[Iskariot]

Näkisin että pahuuden tehtävänä on kouluttaa meistä mahdollisimman hyviä.

Kun sitten aikanaan olemme mahdollisimman hyviä,
niin missä on pahuus,
ts. onko "hyvän seura" tehnyt sen kaltaisekseen?

Vai olisikohan niin, että olemme tulleet läpäisseeksi vastavoimien muodostaman kaksinaisuuden: ei ole hyvää eikä pahaa; on vain rakkaus.

Oikeat valinnat johtavat meidät lähemmäksi hyvyyttä ja pois pahuudesta.
Täällä ollaan oppimassa hyvyyttä ja jotkut myös opettamassa hyvyyttä.

Mielenkiintoista tuossa hyvyyden opettamisessa on sekin,
että pahimmat "ihmisversiot" ovat sinänsä varoittavalla esimerkillään eniten tehneet muita itseään "hyvemmiksi" (= paremmiksi).

Eli antikristusta seuraa aina vain kukoistavampi kristus.

Itse näkisin asian myös niin, ettei hyvyyttä voi opettaa, ellei sitä ensin ole, kuten kokemusta hyvyyden vastakohdasta.

Valon lähtökohdat huomioon ottaen (= valo edeltää pimeyttä mutta myös syntyy siitä).

Vrt. Jos on vain joko kauttaaltaan valoa tai kauttaaltaan pimeyttä (eikä mitään muuta),
niitä ei voi kokea.

Helvetissä pahuus jyrää ja taivaassa hyvyys. Valinnoista sitten riippuu kumpaan päädytään ja minkälaista koulutusta vielä tarvitaan.

Oletko kokenut helvettiä, jossa joku on paha, vaikka kaikki kärsivät?
Oletko kokenut hyvyyttä taivaassa, jossa keneltäkään ei puutu hyvää?

[Lake]

Kun sitten aikanaan olemme mahdollisimman hyviä,
niin missä on pahuus, ts. onko "hyvän seura" tehnyt sen kaltaisekseen?

Kai sitten voi tehdä kuten Jeesus ja lähteä hyvyydestä hankitulla viisaudella syvimpään helvettiin auttamaan muita.

Oletko kokenut helvettiä, jossa joku on paha, vaikka kaikki kärsivät?
Oletko kokenut hyvyyttä taivaassa, jossa keneltäkään ei puutu hyvää?

Muisti on tyhjennetty tarkoituksella mahdollisista helvetti/taivaskokemuksista.
Maan päällä näkee kyllä hyvin viitteitä siitä mitä helvetti on.
Maanpäällinen elämä on jo nyt helvetti vaikkapa tuotantoeläimille jotka kärsivät ihmisten pahuuden seurauksena.
esim. http://www.goveg.com/factoryFarming.asp
samaa suomeksi:
http://www.vegaaniliitto.fi/luentopaketti/luento5.html

Ihmisten sairaudet on myös merkki väärin eletystä elämästä ja pahuuden valheiden seuraamisesta. Ihmiset kärsivät ja jotkut tekevät sairausbisneksellä omaisuuksia.

[Iskariot]

Ei täydellinen hyvä ja täydellinen paha voi sekoittua mitenkään.
Ne ovat toistensa vastakohtia.

Ne yhdessä muodostavat suhteellisuuden kokonaisuuden
eli täydentävät toisiaan.

Siten on keskitiekin löydettävissä:
polariteettien välistä - niiden yhteenliittymisen kohdista.

Ja kun ihminen ottaa vastuun kaikesta luomastaan
- myös ja etenkin viattomien eläinten kärsittämisestä,
toteutuu saumakohtien asettuminen vastakkain.

Silloin uskoakseni todentuu sanonta
"ei ole hyvää eikä pahaa, on vain rakkaus".

Silloin... 


 

[Lake]

Siten on keskitiekin löydettävissä:
polariteettien välistä - niiden yhteenliittymisen kohdista.

Ja kun ihminen ottaa vastuun kaikesta luomastaan
- myös ja etenkin viattomien eläinten kärsittämisestä,
toteutuu saumakohtien asettuminen vastakkain.

Silloin uskoakseni todentuu sanonta
"ei ole hyvää eikä pahaa, on vain rakkaus".

Eikös se ole siirtymistä suurempaan hyvyyteen. Pahuus vähenee ja ihminen siirtyy polariteetissa lähemmäksi täydellistä hyvyyttä.
Pahuus lisääntyy taas jos kärsittäminen alkaa -> siirrytään kohti toista polariteettia.

Ehkä joku löytää jonkun "keskitien" jostain missä tuntee olevansa sillä hetkellä tasapainossa. Joku toinen taas haluaa pyrkiä enemmän kohti hyvää. Joku pystyy vastaanottamaan hyvyyttä enemmän kuin toinen. Keskitie-määritelmäsi liittyy siis henk. koht. hyvyyden ja pahuuden suhteeseen itsessä.

[*Kide*]

Ja sitten jokaisella kulttuurilla, suvulla ja ihmisellä on oma totuutensa ja tapansa, joita pidetään yhtenä ja ainoana oikeana 
Vieraita ja uusia asioita/ideoita pidetään pahana... varmuuden vuoksi 
Ihmisen biologiseen taustaan taitaa kuulua tämä piirre aika kiinteästi? Silloin kun oltiin ruokaketjun pohjalla, oli syytä olla skeptinen joka suhteen 

"ei ole hyvää eikä pahaa, on vain rakkaus".

Kaunista 

[Lake]

"ei ole hyvää eikä pahaa, on vain rakkaus".

Kaunista 

Ja niin harhaisaa. Melkein kuin olisi pullon viiniä juonut ja leijuisi vaan omassa ylhäisessä "rakkaudessaan".

[^^Queen Nefertiti^^]

Moni ihminen vain elää, urheilee, hoitaa hommansa, haluaa menestyä. Harva harjoittaa systemaattista pahaa. Jotkut on pilalle menneitä persoonia, mutta itse en ainakaan näe pahaa joka nurkan takana. Osaan toki varoa enemmän. Onko tästäkään aiheesta mitään uutta sanottavaa kellään?

Olen aina turvassa,
ja asiat kääntyvät
parhain päin.
Tietoisuus tästä antaa
minulle rohkeutta
elää täysillä.