Tarkoitin että vaikutat ilottomalta ja ajattelet kaikenmaailman pahoja henkiä.
Ei kai se iloa estä. Päinvastoin. Iloni on etsiä ja paljastaa niitä.
Kun paljastat niitä, oletko havainnut, mitä ne näyttävät sinusta itsestäsi?
Senkö, että edustat hyvyyttä,
senkö, että sama tunnistaa saman
vaiko sen, että vastakohdat yhtäältä kumoavat,
toisaalta tuntuvat tarvitsevan toisiaan
säilyäkseen polariteetteina olemassa?
Kerronpa sinulle
moskovalaisen tarinan.
Moskovalainen tunsi nuoruudessaan Leninin eikä voinut kuin rakastaa Leninin vapaudennälkää.
Leninillähän oli kyky lisätä tuota vapaudennälkää kohtaamissaan ihmisissä.
Ja näin ruokkia vallankumouksen aatetta kasvamaan kasvamistaan.
Myöhemmin
moskovalainen lähetti monet sukulaisensa Siperiaan,
ei kuitenkaan kaikkia, sillä heistä oli jo vapauduttu.
Sen sijaan hänen lähipiirinsä taisteli paikastaan auringossa.
He kutsuivat häntä "setä aurinkoiseksi".
Ja kun aurinko meni pilveen, piti olla hiljaa ja puhua toinen toisistaan selän takana pahaa.
Näin menetellen monista vapauduttiin ennen itseä.
Vapaus senkun lisääntyi, joskin
moskovalaisen lähipiiri harveni ja vaihtui
lukuunottamatta hänen kaikkein uskollisimpia vapaudenaatteen tovereitaan.
Lopulta kävi niin, että
moskovalainen otti ja kuoli.
Hänen kuoltuaan ilmapiiri lientyi.
Vähitellen myönnettiin,
että vapauden puolesta taisteleminen oli haudannut elävältä
itse vapauden.