seuraava »

[Esmiralda]

En voi olla jatkamatta tätä samaa aihettani mitä yritin tuoda esiin tuolla astrologisella puolella (Mihin planeettojen sijainnit ja vaikutukset ovat sinua pukkimassa). Kun Diamond tuolla heitti ajatuksen, että 'hänet on ainakin mielikuvitus pelastanut monta kertaa'.

Niin mihin mielikuvasi sinua vie?

Kyllä kai sillä on oma suuri voimansa taustalla, varmasti siinä kuin planeetoillakin.  :

[*yildirim*]

minne mielikuvat vie?

erittäin miettimisen arvoinen kysymys... miksei jokainen voisi omissa mielikuvissaan mennä ja olla juuri siellä mihin kulloinkin tarvitsee päästä.

minulla ainakin on tunne et omissa mielikuvissa voi jollain tasolla saavuttaa kulloinkin sen mitä haluaa ja tarvitsee. eihän sen tarvitse välttämättä aivan konkreettisesti viedä ketään mihinkään. tavallaan leikkiä jollain ajatuksella että jos jokin olisi näin tai näin niin mitäs sitten tapahtuisi.

huomaamattaan tälläisestä mielikuva "leikistä" voi saada jopa uskomattomia voimavaroja tähän tavalliseen arkielämään.mielikuvissa kun voi mielestäni saavuttaa sen kaiken jota ei tässä normaali elämässä tässä ja nyt välttämättä ole.

mielikuvitus voi tosiaan pelastaa mitä ihmeellisimissä tilateissa sillä voi vaikka monen surullisenkin tilanteen jollain tasolla kääntää iloksi tai selvittää lapselle jotain muuten vaikeasti selvitettävää asiaa.

mitä enenmän uskallamme myös käyttää erilaisia mielikuvia/mielikuvitusta elämässämme niin sitä enenpi se saattaa myös tuoda erilaisia alitajunnan ilmiöitä meistä itsestämme tähän suurempaan tietoisuuteen...vai voiko?

[Riitta]

Ihan tosi-mina olen pelastanut itseni monta kertaa tukalista tilanteista ja ihan mielikuvituksen ansiosta.
Uskon etta mielikuvat alkavat virittymaan mielessa(se on energiaa), lisataan siihen hiukan haavemaailmaa ja energian maara kasvaa ja asioilla on ihmeellinen voima loksahtaa paikalleen.
Kuten Jadeania sanoi, etta mielikuvilla voi saavuttaa mita milloinkin haluaa ja tarvitsee.
Maailman monet suuret tiedemiehet ja jopa uskonnolliset johtajat kayttavat tata voimaa hyvakseen- joka on monta kertaa "jarkilogikkaa" vastaan.
Itse olen kayttanyt oppimaani mielikuvitusten harjoituksia "omaksi voitokseni"
mutta ainoastaan "hyviin tarkoituksiin" ja ryhma mielikuvituksella on valtava voima jopa paasta uuteen tietoisuuteen.

[Esmiralda]

Minä taidan päästä mieliaiheeseeni!

Uskon, että niin paljon kuin meitä ulkoapäin taotaan, meidät taotaan puhki ja rikki, jos me itse emme myös tao ulkomaailmaa sisältämme käsin.

On tutkittu tosiasia myös se, että esim. juutalaisten keskitysleireillä pärjäsivät ja selvisivät parhaiten he, jotka loivat oman mielikuvamaailman. Siitä kurjuudesta he välillä pystyivät matkaamaan muistoja enemmän tulevaan luoden omaa fantasiamaailmaa, ja toivon energia piti heitä pystyssä. Onhan toki siinäkin rajansa, jonka toiselle puolelle voi helposti lipsahtaa, mutta...

Minun pitää esim. kertoa, että olin rakastunut nykyiseen mieheeni jo pari vuotta ennen kuin molemminpuolinen vuorovaikutus leimahti liekkeihinsä. Voi sanoa siinäkin tapauksessa, että loin mielikuvissani tulevaisuuteni matkaa. Tietenkin siihen liittyy meistä tietämättömät asiat ja voimat, mutta uskon, että jotakin voimme jo itse suunnata omassa elämässämme.

[Riitta]

Eli sytytit miehesi rakastumaan sinuun. Ja suuntaus aiheutti tulen, liekin ja kokon-juuri tata tarkoitin lahetit hanelle rakastumisen energiaa ja se nakoaan tepsi.  ::)Olkoon mika tahansa ajatus, mutta se virittaa energiaa eteenpain ja tulos on myonteinen-kokeilkaa ja naette ihmeita.

[Iskariot]

Rakastan mielikuvitustani. Olen suorastaan "mielikuvanisti".

Joskus metsässä kävellessäni astun sadun maailmaan.

- Joskusko vain?! , huutaa studioyleisö ja heittää lisää serpentiinejä ylleni.

 

[Riitta]

Jos rakastat,  mene ihmeessa eteenpain.............1

[T-H]

Olen tässä lähivuosina miettinyt, että miksi, siis miksi mielikuvissani minulla ois tuntuvasti hyvä olla vuorten lähettyvillä, taikka pienen jyrkenteen kukkulalla. Joskus kun näkee teeveestä luonto-ohjelmia, tai muita vastaavia ohjelmia, niin tunnen sellaisen syvän kuohahduksen sydämmessä ja mahan pohjassa. Jokin vetää sinne. Olisin kuin kotona. Kun olen tätä miettinyt, olen saanut vastaukseksi, että siellä on se Vapaus. Vapaus siitä, että sais huutaa niin kovaa kuin vain keuhkoista lähtee, välittämättä muista ja näin ollen tuntematta häpeää.

[Esmiralda]

Eipä silti, kaikista huolista huolimatta, teen tässä koko mielikuvamatkaa Santiagon polulle. Olen sitä jo tehnyt kolmisen vuotta.

Kyllä se vain näkyy auttavan. Nyt on tilattu matkat ja huoneet 10 päivän reissulle siellä.

Mutta se mielikuvamatka pitää ensin tehdä!

[Minerwa]

Upeaa Tuuli-Hiuksissa    Kun kerran noin voimakkaasti tunnet, sinne vuorille sinun tiesi tulee vielä kulkeman! Ja Esmiralda... vau!!! Olinkin jostain tekstistäsi löytävinäni ripauksen Santiago de Compostelaa, mutta nyt oletkin sitten ihan oikeasti matkalla sinne. Mitä voin sanoa... lumoavaa! Tahdon ilman muuta kuulla kuulumisia sieltä, koska olen itsekin niin tuon reitin lumoissa. Vaikkei se taida ollakaan minun tieni.

Minä puolestani olen unelmissani antropologi, joka tutkii vieraita kulttuureja, tapoja ja uskontoja. Katselen usein taulua, jossa on kaunis kiinalainen vuoristomaisema (jälleen ne vuoret?!), pieni kylä ja ihmisiä, joista yksi vaeltaa hiukan kauempana ja lähestyy kylää. Mielikuvissani olen tuo vaeltaja. Tämä on vain unelmaa, mutta eihän sitä koskaan tiedä... Pala unelmaa voi olla totta jollakin tavalla joskus jossain 

Hyvä, kun tämä aihe nostettiin taas esiin. Annetaan unelmille siivet!

[T-H]

Minerwa: Oli pakko tarttua tuohon sinun unelmaasi, antropologina olemiseen. Ootko koskaan miettinyt unelmissasi, että mitä sinun tekisi mieli antropologina tutkia?

Nyt annetaan Unelmille siivet

[Minerwa]

Nyt kun kysyit, päästän hetkseksi sisäisen antropologini irti 

Nykyäänhän kaikista kulttuureista alkaa jo olla näitä ihan perusetnografisia kuvauksia elämäntavoista, arjesta, talouskäsityksistä sun muista ja tutkimus on erikoistunut ja keskittynyt enemmänkin tuonne vertailevalle puolelle. Se itseasiassa juuri kiehtookin! Länsimaisessa ajattelu- ja toimintatavoissa on loppujen lopuksi paljon haitallisiakin elementtejä, mutta täällä kaiken keskellä kun elää ja asuu, niitä pitää automaatioina ja itsestäänselvyyksinä. Itse uskon, että meillä olisi paljonkin opittavaa ns. primitiivisempinä pitämiltämme kulttuureilta. Esimerkiksi käsitykset ajasta, arvostuksista ja yhteisöllisyydestä kiehtovat. Nykyään alkaa kyllä selvästikin olla kysyntää myös pehmeämmille arvoille täällä länsimaissakin; olisikohan vastareaktiona vuosia jatkuneelle suorittamiselle ja saavuttamiselle?

Enkä nyt halua rakentaa mitään vastakkainasettelua: muu maailma hyvä - länsimainen kulttuuri paha, koska eihän se niin mene      haaveilee pikemminkin yhdestä suuresta maailmasta, jossa meille jokaiselle olisi tilaa omine tapoinemme ja kulttuureinemme niin, etteivät yksittäiset ihmiset, ryhmät ja kansat vahingoittaisi toisiaan (utopia?). Parhaana työkaluna tämän haaveen toteuttamisessa näen tiedon levittämisen "meistä ja muista". Eli pienillä maailmanparannus-haaveilla on lastattu tämäkin laiva,  kun olen 

[Riitta]

Ihmeellista kuinka voimakasta on ajatus ja mielikuvitus-toisaalta haavet.
Kun olemme pistaneet kipinan alulle sita on vaikea sammuttaa-minunkin pitka-aikainen haaveeni toteutuu
juuri Pohjois-Espaniassa ja Santiegolla...

[Esmiralda]

Sohvamatkailua-ja antropologiaakin on usein hauska kulkea TV-ohjelmien kautta.
Juuri olin matkalla Saharassa ja sitten kun muistan seuraan tuota Silkkitietä, joka ennen oli meidän perheessä sellainen perhehetki oikein.

Kasvata mielikuvaasi Minerva!!!

[Minerwa]

Sen teen 

Elää heimon kanssa -sarja oli myöskin aivan mahtava. Harmi vain, etten ehtinyt nähdä kaikkia jaksoja. Samoin Santiago de Compostelasta kertovasta suomalaista sarjasta sain kiinni vasta viime metreillä. Kuvallinen kerronta ja eläminen mukana vaeltajien tunteissa ja kokemuksissa teki jotenkin todemmaksi kaiken sen, mitä olen kirjoista ja lehdistä lukenut. Tuntui kuin olisi itsekin ollut siellä. Kulkemassa ja kokemassa.

Jonkinlainen pyhiinvaellus houkuttelisi kyllä minuakin, mutta nilkkani on jo kohta vuoden ollut "ei-vaelluskuntoinen". Mutta mutta... eihän sitä koskaan tiedä, minne elämän tiet vielä vievät