Elokuvat ovat minulle läheinen aihe, sillä olen kasvanut niiden parissa 3-vuotiaasta ja elokuvat ovat myös ainoa perheeni yhteinen harrastus - enemmän tai vähemmän. Nykyisin keräilen hiljaksiin suosikki- ja nostalgiaelokuvistani leffakirjastoa, jonka turvin voi sitten viihdyttää kavereitakin
Paljon on elokuvia, joissa on jokin juttu, jonka takia pidän niistä paljon, mutta jotka eivät varsinaisesti ole mullistaneet maailmaani, kuten monelle muulle on suosikkileffojen kanssa käynyt. Hyvä esimerkki tällaisesta leffasta on esim.
Alien vs Predator - rakastan kaikenlaisia hirviöotuksia ja eteenkin Predator on hahmo, johon ihastuin jo 6-vuotiaana... ^_________^ Minusta on myös hauskaa analysoida Alieneiden feminiinistä ja Predtatorien maskuulinista ilmentämistä.
Tai sitten
Rambot, joita fanitin myös ennen ala-asteikää!
Ihan kamalia leffoja, mutta niin nostaligisia, että minun täytyy jossain vaiheessa hankkia omakseni koko Rambo trilogia!
Minulla oli eteenkin yläasteella todellinen sota- ja eteenkin Vietnamin sota-hulluus, jolla nyt vähän valaistuneempana/tiedostavampana käsittelin alitajuisesti tätä elämääni edeltänyttä elämää, johon Vietnamin sota liittyi vahvasti.
Olen aina, ihan tuosta 3-vuotiaasta lähtien, ollut toiminta- ja kauhuelokuvien ystävä. Valitettavasti se on vain johtanut siihen, ettei pelottavia kauhuelokuvia ole enää olemassa minulle, kun mikään ei säväytä, pelota tai yökötä
Juuri joku aika sitten katselimme kauhuelokuvia harrastavan ystäväni kanssa SAW 3:n, jonka kallonporaus-aivojensorkkimiskohtauksella meitä oli peloteltu ennakkoon ja me vain haukottelimme koko tuon ällökohtauksen ajan ja nauroimme sille, miten typerästä veri tirsui kallosta
Kyllä, meillä on outo huumori eikä mikään, MIKÄÄN ole niin pyhää tai tabua, etteikö sille voisi nauraa!
Mutta siis joo, asiaan. Eniten vaikuttaneet leffat.Rakastin lapsena Ison Arskan leffaa
Commando, jossa isä lähtee pelastamaan tytärtään pahisten kynsistä. Oma isäsuhteeni on tässä elämässä haasteellinen, joten haaveilin kauheasti siitä, että minullakin olisi noin rakastava, uhrautuva ja ihana isä kuin Commandon kaapatulla tytöllä... En vielä tuolloin tiennyt, mikä sielullinen syy isän sellaiseen persoonaan minun itseni kehityksen kannalta on ja vaikka tiedostankin sen nyt haaveilen silti vieläkin tuollaisesta Commando-isästä. Ihan kökkö leffa, mutta psykologisesti vaikuttava minulle.
Manaaja on myös leffa, johon rakastuin heti, kun näin sen ensimmäisen kerran 6-vuotiaana. Se on edelleen niitä harvoja ja valittuja leffoja, joiden hohto vaan paranee joka katsomiskerralla.
Viimeisimpiä SUUREN vaikutuksen tehnyt leffa on
Liikkuva Linna. Ihana sielujen sitoutumisesta, mielikuvituksesta, omasta rohkeudesta, uhrautuvaisuudesta, itseensä luottamisesta ja sodan mielettömyydestä kertova tarina, jonka jaksaa katsoa uudestaan ja uudestaan...! ^_____^
Pidin myös paljon elokuvista
SAW,
Fight Club ja
12 Apinaa niiden yllättävien juonenkäänteiden vuoksi. Nerokkaita elokuvia! Yleensä juonen arvaa enemmän tai vähemmän ennalta.
Elokuvia, jotka ovat saaneet minut miettimään mitä itse tekisin samassa tilanteessa ovat ainakin
Battle Royale ja
Cubic. Japanilainen elokuva Battle Royale laittaa satunnaisesti arvotun koululuokan kolmeksi päiväksi sotilaiden vartioimalle autiolle saarelle. Oppilailla on nuo 3 päivää aikaa tappaa toisensa ja peli loppuu siihen, kun ainoastaan yksi oppilas on enää hengissä. Jos 3 päivän aikarajan jälkeen hengissä olevia nuoria on enemmän kuin 1, kaikkien elossa olevien kaulapannat räjähtävät kaikki kuolevat. Battle Royale on Japanin hallituksen keino karsia saamattomat ja heikot yksilöt pois kuormittamasta yhteiskuntaa.
Cubic on vähän samanlainen ihmismielen hulluuden elokuva. Se sijoittuu tulevaisuuteen, jossa ihmisille syötetään lääkkeitä, jotka hillitsevät negatiiviset tunteet. Ei ole surua, vihaa, kateutta, mustasukkaisuutta ym. jolloin ei myöskään ole rikoksia, sotia tai muita kahnauksia. mutta, nämä lääkkeet vievät myös kyvyn tuntea ja ilmaista positiivisia tunteita. Taide, elokuvat, radio, kirjat, tanssi, lemmikit ym. positiivisia tunteita aiheuttavat asiat ovat laittomia ja lääkkeiden ottamista valvoo Papisto. Ne, jotka eivät ota lääkkeitään tapetaan. Erinäisistä syistä yksi Papiston tärkeimmistä papeista jättääkin ottamatta omat mielensalpaamislääkkeensä ja alkaa tuntea tunteita. Syntyy yhden miehen taistelu tunteiden olemassaolon puolesta Papistoa ja yhteiskuntaa vastaan.
Unelmien Sielunmessu, erinäisistä huumeiden käyttäjistä kertova elokuva, oli myös vaikuttava ja upean taiteellinen, myös musiikkinsa puolesta!
Pleikkaripelien ystävänä pidin kovasti myös
Silent Hillistä. Juoni oli yhtä jännittävän sekava kuin itse peleissäkin, hämärtäen elävien ja kuolleiden rajat veteen piirretyksi viivaksi.
Sormusten Herran trilogian osia leffateatterissa katsoessani muistan itkeneeni taistelukohtauksissa. Ne vetosivat vahvasti sieluni muistoihin omista soturielämistäni ja rakkaudestani taistelemiseen.
