Minulle aukenee MUUTOS.
Kun näet on ennen, parhaillaan ja seuraavaksi...
voimme kokea muuttuvaksi
jonkin sellaisen, jossa ei ole pysyvyydelle sijaa,
ellei muutos itse luo hyvyydelle tilaa.
Sitä, että hyv´ on olla jokaisen,
edes kerran elämässään olemassaolostaan huokaisten.
Sen sijaan jos ain´ ois vain ain´,
eikä toisin olis edes kuvitelmissain,
en voisi tietää, mitä ajattomuus on
saati että sen läsnäolevuutta edes on.
Muutoksessa on myös "pientä pilaa",
kun se olosuhteet toisenlaisiksikin tilaa:
mennyttä kun en voi saada enää takaisin,
vaikka miten tulevaista haastaisin.
Voin vain ympär´ käyden jälleenyhdistyä Rakkaisiin.
Sehän on... kuin ihmeitä esiin taikoisin.