seuraava »

[Esmiralda]

Kun kuitenkin esoteeriset opit selittävät että kaikella on tarkoituksensa!

Mietin vain mitä ihmeen tarkoitusta raiskaajan teolla ja mitä ihmeen tarkoitusta raiskattu siinä kokee? Kuten tässä jo, moni on anteeksiannolla oppinut jotain, mitä on varmaan vaikea selittää itselleenkään.

Ja tämähän kaikki heijastuu myös historiallisesti yhteiskunnan kautta. Kyllä sekin ääni vielä kuuluu meillä Suomessakin, että kun nainen on sellainen 'viekoittelija'. Ja että miehet sitten saa olla heikkoja!!

Siksi minä ihailen niitä jotka tuovat näitä juttuja avoimesti esiin vaikka siinä on oma mieli ja nahka vaarassa. Tuollaiset historialliset käsitykset ovat hyvin syvälle juurtuneite eikä niitä tuo valoon muuta kuin esilletulo ja asioiden rohkea käsittely!

Siksi jokaisen tuki on heille tärkeä!

[Freyja]

Mietin vain mitä ihmeen tarkoitusta raiskaajan teolla ja mitä ihmeen tarkoitusta raiskattu siinä kokee? Kuten tässä jo, moni on anteeksiannolla oppinut jotain, mitä on varmaan vaikea selittää itselleenkään.

Tarinoita on monia ja ne menevät pitkälle ajassa taakse päin. Yksi on rajattomuus - omat rajat.

[kaiko]

Minä olen kiitollinen siitä, että minua ei ole raiskattu ja olen pahoillani siitä että jotkut täällä ovat joutuneet sen kokemaan. En ymmärrä miten anteeksianto vapauttaa sielun jos kyseessä on tälläinen asia, minä olen antanut eräälle läheiselleni anteeksi kun hän loukkasi minua pahasti ja särki sydämeni vuosia sitten, en ole vapaa vaan asia piinaa ja vaivaa minua vieläkin ja se palaa mieleen yhä uudelleen vaikka miten pinnistelisin. Tekijähän siinä oikeastaan saa vapautuksen kun hänelle annetaan anteeksi, en tarkoita että pitää kostaa ja hautoa asioita vihamielisesti, mutta anteeksiantokaan ei aina riitä sen oman olonkaan helpottamiseksi, ja edelleenkin olen sitä mieltä että raiskaajan kuuluu saada rangaistus teostaan, ja jos puhutaan rakkaudesta ja anteeksiannosta, niin eikös rajat ole rakkautta,opetetaan mikä on oikein ja mikä väärin, pahoista teoista seuraa rangaistus joka on kestettävä.Raiskaajaa ei pidä puolustella ja pakottaa uhria antamaan anteeksi tai vielä mennä uhrille sanomaan että jonakin päivänä sinä olet kokemastasi kiitollinen, entä jos uhri saa vakavia vaurioita? menettää kyvyn saada lapsia, saa sukupuolitaudin... (opetus siinä varmaankin sitten on se että älä luota ihmisiin) En varmaankaan osannut selittää asiaa niinkuin sen ajattelin.

[Asterix]

Hyvin selitetty Kaiko.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Itselläni on kokemusta muunlaisista pahoista loukkauksista
ja se laittaa todella miettimään anteeksiannon merkitystä
ja rakkaudellisia rajoja.

Rajat ovat todellakin rakkautta, enkä usko siihen
(kristilliseen) paatokseen, että kaikki pitää antaa anteeksi.

Omiin kokemuksiini perustaen, voi olla todella
tuhoisaa itselleen, jos yrittää ja pyrkii antamaan
anteeksi sellaisia loukkauksia, joille yksinkertaisesti
ole unohdusta tai tasoitusta.

Olen mieltänyt "kaiken anteeksi antavat" ihmiset
yleensä sellaisiksi, joilla ei ole kokemusta
erittäin pahasta
(esim. ruumiillisesta ja vapautta riistävästä) loukkauksesta.

Anteeksiannolla ja anteeksiantamattomuudella ei oikeastaan
mitään merkitystä omasta mielestäni, siis kokemuksiini vedoten.
Asian hyväksymisellä kokemukseksi ja elämän jatkumisella
sitäkin enemmän.

[Rakkauden enkeli]

Rajat ovat todellakin rakkautta, enkä usko siihen
(kristilliseen) paatokseen, että kaikki pitää antaa anteeksi.

Olen mieltänyt "kaiken anteeksi antavat" ihmiset
yleensä sellaisiksi, joilla ei ole kokemusta
erittäin pahasta
(esim. ruumiillisesta ja vapautta riistävästä) loukkauksesta.

Kaiken anteeksiantamisen ei tarvitse liittyä, eikä se ainakaan minulla liity mihinkään uskontoon eikä ismiin. Kaiken anteeksiantavillakin voi ja on (kuten minulla) hyvinkin rankkoja, pahoja ja loukkaavia kokemuksia takana.

Mutta minun mielestä kenenkään eitarvitse, eikä ole pakko antaa anteeksi jos ei itse halua. Kukin tavallaan eikä ketään väheksyen.

[^^Queen Nefertiti^^]

RV, olet TODELLA valoa, huh!

"en ole vapaa vaan asia piinaa ja vaivaa minua vieläkin ja se palaa mieleen yhä uudelleen vaikka miten pinnistelisin. "

Sitten sinun on tehtävä jotain. Minä olen antanut anteeksi ja elämä on mukavaa. KUKA sanoo muuten että fyysinen sattuminen, jalka poikki olisi sen ISOMPI asia antaa anteeksi kuin se, että on tunnetasolla tai henkisesti loukattu? TAI vaikka nettikeskustelussa? Sama asia - anna anteeksi (eikös unohdus ole jollain tasolla sama asia), elämä eteenpäin, nauti, pidä hauskaa.

Kaiko, miksi toistat asiaa? Eikös kaikki olleet täällä sitä mieltä että vapausrangaistus on ratkaisu tässä tapauksessa?

Muuten noista fantasioista; Esmiralda, kyse lienee ajatuksesta että joku on kanssasi intohimoinen. Väkivaltaa ja loukkaamista kukaan tuskin todellisuudessa kaipaa. Ellei nyt ole hieman suuntautunut..

Eikös muuten Ardith ollut kokenut tarpeeksi pahoja, antoi silti anteeksi? Onko tässä nyt kilpailu siitä ketä on piesty eniten? Mitä siinä MENETTÄÄ jos antaa anteeksi? To forgive and forget- (mitähän tuo muuten merkkaa, give and get, antaa ja saada..hmm). 

[^^Queen Nefertiti^^]

Viereisestä topicista!

Sitä voidaan käyttää ja on käytetty monin, monin eri tavoin, mm. luomistyökaluna. Seksuaali- tai elämänvoimaenergialla on kuitenkin kaksi merkittävää väärinkäyttötapaa. Yksi on sen käyttäminen hallitsemiseen ja toinen on sen tukahduttaminen. Se mitä te vastustatte, pysyy. Jos siis tukahdutatte tai kiellätte tämän energian, te lisäätte sen voimaa ja energiaa normaaliin verrattuna. Havaitsette sen monissa omissa rakenteissanne maan päällä. Antakaa sen vain virrata lävitsenne. Se ei vahingoita teitä. Se ei voi vahingoittaa teitä. Se on itse asiassa omaa elämänvoimaenergiaanne, ja se tuntuu hyvältä. Se virtaa lävitsenne, koska tämä energia muodostaa Kodin.
 
Sitä on paljon enemmän täällä Kotona kuin voisitte mitenkään ymmärtää, sillä energia, jossa me elämämme koko ajan, on sitä energiaa, jonka te tunnette seksuaalienergiana olemuksessanne. Te vain koette sitä hyvin lyhyitä jaksoja. Me elämme siinä koko ajan. Isäntä sanoo: "Haluan mennä Kotiin. Haluan mennä Kotiin." Kerromme teille, että koette tätä nyt päivittäin. Se on alkamassa muuttua, koska tätä te teette. Sen sijaan että menisitte Kotiin kokemaan tätä, tuotte sen maan päälle. Olette luomassa taivasta omassa uudessa inkarnaatiossanne maan uudessa energiassa, ja sitä varten te olette täällä. Se oli suurin toiveenne ja olette jo ylittäneet sen.

[Triton]

seksuaalisista mielikuvista, joissa useat naiset kertovat, että he kuvittelevat että joku tai jotkut raiskaavat heitä.

Onko siis olemassa myös tämä (aiheeseen liittyen) kaipuu seksuaaliseen kanssakäymiseen tällaisten mielikuvien kautta vaikkakin sitten pakottamalla jos ei muuten tohdi.

Siis äärimmäisyyksistä toiseen. Raiskaus on aivan kauhea asia! Toivooko joku todella tulevansa raiskatuksi myös? Siis onko olemassa mielen sopukoissa niin suuria pelkoja tai paineita, että vain raiskaus voisi sen vapauttaa?

Ei fantasia ole mikään toive. Päässä saattaa pyöriä vaikka mitä, eikä se tarkoita että haluaa toteuttaa niitä juttuja. Ainoastaan sairaat ihmiset toteuttavat jokaisen mieleen läikähtävän ajatuksensa.

Raiskatuksi tulemisesta fantasioiva ei varmaankaan vain uskalla myöntää omia halujaan itselleen, ja asettaa mielikuvissaan toisen ihmisen vastuulliseksi haluamisesta ja aktiivisesta toiminnasta. Ne taas jotka oikeasti raiskaavat olettavat että jokainen ihminen on velvollinen tulemaan osalliseksi heidän ajatustensa toteuttamisesta käytännössä. Vaikka väkisin.

Ei siinä sen kummempaa.

[Triton]

Minun on hyvin vaikea käsittää minkä vuoksi jotkut ihmiset eivät tajua että ajatuksilla, tunteilla ja todellisilla teoilla fyysisessä maailmassa on selvä ero. Jäävätköhän jotkut niin lapsen tasolle, että he eivät kykene hillitsemään itseään sen vertaa että kun mieleen tulee hakata jotain kepakolla päähän niin se on heti välittömästi mentävä ja tehtävä?

Olen itse ollut välillä aika aggressiivinen ihminen, mutta kun oivalsin että voin mielessäni lyödä kumppaniani silloin kun hän on raivostuttava, se auttoi hillitsemään haluja lyödä oikeasti.

 

[^^Queen Nefertiti^^]

On puhuttu kostosta. Eikö raiskaus ole sinänsä miehen kosto naiselle, äidille, tai mille lie mielikuvalle, mikä pitää tehdä todellisuudessa?

[Asterix]

Jten mitenkä aioitte erotella sitten sellaiset ajatukset todellisesta toiveestanne, joita EI olisi saanut materiaksikin toteuttaa??? Jos se kerran on näin vaikeata tajuta nytkään, etteivät ajatuksemme ole poikkeus siitä, mitä sanomme ääneen.  

Olen samaa mieltä tässä, että se, mikä pyörii toiveiden tasolla
ajatuksissa, toteutuu.

Ystäväni fantasisoi tulevansa raiskatuksi ja sen sitten sai.
En lähde tuomitsemaan häntä siitä, koska se ei ole relevanttia
oikeudellisesti katsottuna,
mutta asiaa voi miettiä henkiseltä kantilta.


Tosin ajattelen myös niin, seksuaalinen ihminen kun olen,
että ns. "raiskausta" fantasisoivien naisten
masokistisissa mielikuvissa ns. raiskaus on jotain sellaista,
joissa kuitenkin loppuviimein hallinta ja ohjakset on naisella.

Todellisessa raiskauksessahan nainen menettää kaiken mahdollisen
ihmisarvonsa, oikeutensa
ja tilanteen hallinnan viimeistä piirtoa myöden
ja siksipä se onkin raiskaus, eikä mitään
rajumpaa kinky-leikkiä turvasanalla ja omalla vapaalla tahdolla
alistumista toisen valtaan.

Sado/masokistisilla seksuaalisuudella rajuudestaan
huolimatta ei päästä siihen,
mitä todellisessa raiskauksessa tapahtuu.

Niissä leikeissä joka tapauksessa on aina alistuja,
joka tekee sen omasta vapaasta tahdostaan.
Sillä ei siis ole mitään tekemistä rikoksen teon kanssa.

Kannattaa siis olla varovainen, mitä fantasisoi
ja tehdä todellinen ero todellisen raiskauksen
ja rajun seksin/SM-leikkien suhteen.

[kaiko]

SA, Mitäpä minun pitäisi asialle tehdä? Minä tunnen mitä tunnen. En ole sanonut etteikö elämä olisi mukavaa, joskus se on joskus ei, sellaista se elämä on, ja enkös sanonut että minäkin annoin anteeksi? Anteeksianto ei pyyhi muistia. Ja suuret pahoittelut jos minun juttuni meni saman toistoksi. Jokainen antakoon sen anteeksi minkä pystyy, ja unohtakoon jos unohtaa ja minä unohdan hetkeksi tämän ketjun niin en rallattele samoja rallatuksia.

[Ikitosi]

Anteeksiannolla ja anteeksiantamattomuudella ei oikeastaan
mitään merkitystä omasta mielestäni, siis kokemuksiini vedoten.
Asian hyväksymisellä kokemukseksi ja elämän jatkumisella
sitäkin enemmän.

 : Mitäpä muutakaan anteeksianto on,
kuin asian hyväksymistä kokemukseksi,
ja elämän jatkamista ?

[Triton]

Ei fantasia ole mikään toive. Päässä saattaa pyöriä vaikka mitä, eikä se tarkoita että haluaa toteuttaa niitä juttuja. Ainoastaan sairaat ihmiset toteuttavat jokaisen mieleen läikähtävän ajatuksensa.

Esmiralda on siinä mielessä todellakin ollut oikealla tiellä, etteivät ajatuksemmekaan ole olleet aivan ilman sitä luomisvoimaamme.

Jten mitenkä aioitte erotella sitten sellaiset ajatukset todellisesta toiveestanne, joita EI olisi saanut materiaksikin toteuttaa??? Jos se kerran on näin vaikeata tajuta nytkään, etteivät ajatuksemme ole poikkeus siitä, mitä sanomme ääneen. 

Kyllä terve ihminen kykenee pidättäytymään jokaikisen ajatuksensa välittömästä toteuttamisesta. Tiedän kyllä että henkisten asioiden kimpussa pakertavat ihmiset haluaisivat että ajatuksetkin olisivat alati "puhtaita" ja myönteisiä, mutta mielestäni tässä kiskotaan ruusunpunaisia kakkuloita silmille ja lopulta voidaan päätyä tilaan jossa ihminen kiusaa itseään jatkuvilla neuroottisilla syytöksillä kun havaitsee ettei kykenekään hallitsemaan jok'ikistä ajatustaan. Eikö ihmistä voisi edes sen verran armahtaa että toteaa että okei, ajatelkoon mitä lystää, kunhan ei toteuta niitä ajatuksiaan? Eikö edes siitä voi kiittää ja kehua että jättää lähimmäisensä rauhaan vaikka millainen horna myllertäisi omassa päässä?

Vanha sananlasku menee että tie helvettiin on hyvillä aikeilla silattu. Meillä on ihan tarpeeksi mielenterveysongelmista kärsiviä ilman sitäkin että jonkinlaisen henkisyyden nimissä ihmiset saadaan piinaamaan itse itseään syyllisyydellä jokaisen ohikiitävän ajatuksensa takia.

Ei, ei se erottaminen ole vaikeaa. En usko. Jos on terve.

 

[Triton]

Apropoo... Ei ajatustensa vihaaminen aiheuta muuta kuin niihin takertumisen. Parempi kuin tukahduttaa ja inhota niitä on tarkastella niitä neutraalisti ja kenties selvittää että mistä ne kumpuavat. Tai antaa niiden mennä ohi huomioimatta niitä erikoisemmin.

- Mutta en toki oleta että kommentoimani ihminen välttämättä tarkoitti että pitäisikään itseään kytätä jatkuvasti (toivottavasti ei?), tulipahan nämä asiat vaan mieleeni.