seuraava »

[Asterix]

Mitä te ajattelette yleisesti seksuaalisesta häirinnästä ja -väärinkäytöksistä?

Jotenkin tuntuu, että noita uutisia on alkanut putkahdella yhä enemmän tiedostusvälineistä.

Mikä sellaisen ihmisen päässä on vinksallaan, joka tuollaiseen ajautuu?

Niin... itse olen tehnyt sellaisen havainnon kun lueskelin juttuja
ja psykologisia arvioita seksuaalirikollisista
ja mitä nyt näppituntumalla juttelin poliisin kanssa,
että tyypillinen seksuaalirikollinen on ihminen,
jonka oma normaali seksuaalisuus on tukahdutettu
tai tukehduksissa jostain syystä.

Kuitenkin seksuaalisuus on voimakkain energia ihmisessä
ja kun sitä aikansa panttaa, niin jossain vaiheessa ne padot
murtuvat ja silloin vain toivoo,
ettei ole viattomia sivullisia tiellä.

Miksi sitten joidenkin ihmisten seksuaalisuus on tukahduksissa..?
Tälläisiä syitä on varmasti lapsuuden kasvatuksessa saadut vaikutteet,
ismien, uskontojen ja ideologien tms. vaatimukset,
joissa ihmisen normaalia seksuaalisuutta pidetään huonona asiana
ja tällöin ihminen panttaa sen energiansa ja tuhoahan siitä syntyy.

Näin sanoi tutkiva poliisi ystäväni tapaukseen liittyen.

Ko. raiskaaja on erittäin feminiininen mies ja ns. kaappihomo,
mutta koska ei ole kykenevä ilmentämään sitä,
on sitten purkanut seksuaalienergiaansa opiskeluun
ja omaa 4 tutkintoa yliopistosta ja opiskellut n. 20 vuotta
ja nyt kun 4-kymppisenä on aloittamassa oikeaa työelämää,
se on muuttanut rutiineja arkielämässä
ja padot menivät rikki ystäväni kohdalla.

[Totsi]

Moni ihminen tukahduttaa seksuaaliset tunteensa, siis ”himopuolen”, eikä heille välttämättä tule mitään rikollista käyttäytymiskaavaa. He osaavat kanavoida seksuaalienergian johonkin muuhun kuin itse aktiin. Yhdyntähän tai seksi ei ole ainoa keino, mihin seksuaalienergian voi valjastaa. 

Mutta kuvittelen  ymmärtäväni minkälaista tukahduttamista sinä tarkoitat. Tarkoitat sellaista tukahduttamista, missä seksuaalinen energia ei voi purkautua mihinkään, vaan se patoutuu ja patoutuu sisälle kunnes räjähtää. Oletinko oikein?

Tällaiset ihmiset varmasti ovatkin niitä vaarallisimpia, kuten sinunkin esimerkkitapauksessasi. Eivät he koskaan tule näkemään mitä ovat tehneet väärin, heiltä puuttuu empatianappula, kyky asettua toisen asemaan. He näkevät kaiken vain itsensä kautta.   Heille seksuaalisuus on jokin vakio, jonka he ovat oppineet jostain ja jota he toteuttavat ja hermostuvat jos toinen osapuoli ei jaa sama näkemystä heidän kanssaan.   He ajautuvat helposti tilanteisiin, joissa kohtelevat kaltoin toista osapuolta ymmärtämättä, näkemättä mitä ovat tehneet. Heidän lähipiirinsä yleensä näkee heidät hyvin lempeinä ja tasaisina ja siksi tuleekin usein yllätyksenä kaikki väitteet hyväksikäytöstä.

Seksuaalisessa häirinnässä on muuten hyvin tavallista, että sen kohteeksi joutunut saa kuulla syytöksiä valehtelusta ja ties mistä. Se on ihmisen defenssimekanismi ja valitettavan yleistä. Siksi en kaiketi hämmästynyt kun kerroit, että osa tuosta homoyhteisöstä ryhtyi puolustamaan väärintekijää. Toivottavasti ystäväsi muistaa, että hänen on turha syyttää itseään vaikka osa ympäristöstä hänessä syyllisen voi nähdäkin.

[Triton]

Vähän jäin miettimään että onkohan tämän asian ruotiminen tässä erityisen asiallista tai oikein uhria kohtaan. Vaikka kyseessä onkin toisessa maassa tapahtunut rikos. Mutta meillä(?) naisilla on paha taipumus ruotia pitkään ja perusteellisesti kaikenlaista, miettimättä onko touhussa järkeä. Ruoditaan sitten:

Ei ole uhrin, eikä edes poliisin asia yrittää ymmärtää mitä sairasta rikollisen päässä liikkuu kun hän tekonsa tekee. Sitä varten on ne omat asiantuntijansa, ja useimmiten he kyllä saavat sieltä jotain tongittua esille. Toki kukin tahollaan voi uskoa karmaan - itsekin uskon - mutta en menisi uhrille pokkana möläyttämään että sinut raiskattiin koska olit edellisessä elämässäsi tehnyt itse samoin toiselle.

Homoseksuaalisuus on kaikkein vähiten mikään syy jättää rankaisematta. Jokainen oikeasti homoudestaan ylpeä ihminen haluaisi kylmästi ja kliinisesti täydellisen tasa-arvon homojen ja heteroiden välillä, ja tämä tarkoittaa sitä että mitään etuoikeuksia ei lapsellisesti vinguta omalle itselle oman homouden perusteella. Onhan meillä aina kaikenlaista yrittäjää ja puliveivaria joka maassa joka käyttää mitkä hyvänsä seikat itsensä hyväksi. Täytyy vain toivoa että oikeus tapahtuu, ja jos ei tapahdu, niin sitten voi enemmän miettiä hengellisiä asioita että löytyykö lohtu jonkinlaisesta vakaumuksesta tms.

Jokatapauksessa paranemisprosessi voi olla äärimmäisen hidas, eikä kannata mennä siihen harhaan että kunhan tässä nyt kauheasti puuhastellaan kaikenlaisten kikka kuutosten parissa (homeopatia, NLP ja mitä näitä onkaan) niin johan saadaa asia pois päivänjärjestyksestä alta minuutin. Emme me ihmiset ole mitään koneita, jotka saadaan öljyämällä nakuttamaan taas entiseen tahtiin.

Erityisesti tulee kaikin tavoin välttää uhrin syyllistämistä - siitähän huolehtivat jo nuo kyseiset homoutta ääliömäisesti hyväksikäyttävät tahot, ja oikeudessakin varmasti puhutaan vielä p...skaa sen minkä ehditään. Jos haluttaisiin heittäytyä ovelaksi, mikä ei aina ole hyvä valinta tietenkään, niin uhrin pitäisi hyväksikäyttää naiseuttaan ja tehdä selväksi että häntä syyllistetään tässä koska hän on nainen ja päähänpotkittu sukupuoli. Siinäpä olisi sitten tuomarilla töitä kun pitäisi päättää kumpaa "sorsittua" tahoa pitää enemmän "ymmärtää".

Valitettavasti uhrit ovat aina tosi hyviä syyllistämään itse itseään. Olen itsekin ollut tilanteessa jossa olin lähellä tulla raiskatuksi, ja tottakai tuli myöhemmin mieleen että jos en olisi mennyt sinne ja jos en olisi ystävällisesti puhunut sille miehelle kun hän aloitti keskustelun ja jos ja jos ja jos. Pyh, emmehän me mitään jumalia ole että tiedämme kaiken ennalta ja osaamme kaikkeen varautua kuin jokin toimintasankari.

Joskus alkaa melkein oksettaa tämä menestyjien maailma jossa lyödään sillä että et pärjännyt jossakin tilanteessa ja tapahtui jotain mistä et heti tervehdy.

 

[Asterix]

Asiaa phut monessakin kohtaa Trinton,
mutta jännä juttu, että täällä Itävallassa ajatellaan niin,
että uhria kohtaan on hyväksi, että asiasta on julkista keskustelua,
kun suomessa ei näemmä saisi edes mainita tapauksesta
joka on sattunut edes toisessa maassa.

Suuri ero ajattelutavassa.

Suomessa on näemmä asenne suojella tekijää tekosyyllä,
että uhri kärsii, jos asiasta keskustellaan.

Ihmettelen myöskin sitä, että täällä astrossa oltiin ensimmäisenä
huolissaan sen tekijän elämän pohjan romahtamisesta,
vaikka uhrilta mennyt kaikki tapauksen myötä.

Mutta suomi on ainoa maa maailmassa, jossa voi raiskata lievästi.


Kirjoittelussani ei ole mitään yksityisyyttä loukkaavaa
ja nimiä tai mitään sellaista,
mistä tekijän tai uhrin voisi tunnistaa,
ei ole mainittu.

Uhri itse on lähtenyt puhumaan asiasta julkisesti,
koska toivoo, että se auttaa ihmisiä ymmärtämään,
mikä ja mitä raiskaus todellisuudessa on.

Hän on puhunut myös paljon siitä, miten
raiskaus vaikuttaa omiin sosiaalisiin suhteisiin.
Raiskaus ei koskaan koske vain uhria,
vaan raiskauksen kohteeksi välillisesti tulee myös perhe
ja ystävät ja niinkin itsestään selvyys kuin työ.

Uhria ei raiskata vain ruumiillisesti,
vaan uhrilta raiskataan koko elämä.

Uhri siis toivoo keskustelua asiasta, ihan yleismaallisesti,
koska joka ainoassa maassa tapahtuu tätä,
muuten en lähtisi kirjoittamaan tapauksesta tänne.

[Freyja]

Asiaa phut monessakin kohtaa Trinton,
mutta jännä juttu, että täällä Itävallassa ajatellaan niin,
että uhria kohtaan on hyväksi, että asiasta on julkista keskustelua,
kun suomessa ei näemmä saisi edes mainita tapauksesta
joka on sattunut edes toisessa maassa.

Suuri ero ajattelutavassa.

Suomessa on näemmä asenne suojella tekijää tekosyyllä,
että uhri kärsii, jos asiasta keskustellaan.

Ei se ihan noin mene, Sasha. Ei tekijää suojella sillä että asioista ei puhuta. Raiskaukseen liittyy niin järjetön häpeä ja syyllisyys, mitä ei voi rationaalisesti selittää - eikä sitä voi ymmärtää kukaan joka ei ole sitä itse kokenut. Ja jotta omasta (hyvin turhasta) syyllisyydestä pääsee läpi, tarvitaan aikaa ja tukea. Ei raiskauksesta voi puhua niin kauan kuin uhri ei siitä itse puhu - sehän olisi väkivaltaa uhria kohtaan. Ja se, myöntääkö uhri mitään edes tapahtuneen (itselleen ja sitten toisilleen) voi viedä vuosia. Sitten voi asioista puhua, mutta hyvin harva haluaa julkisuutta sille että on joutunut raiskauksen uhriksi. Asia on sen verran sensitiivinen.

[Asterix]

Uhri puhuu asiasta julkisesti.
Se on esillä täällä lehdistössä ja paikallisessa tv:ssa.

Huomatutan kuitenkin, että tämä topic käsittelee
seksuaalisuutta ja mielenterveyden yhteyttä tekijän osalta,
eikä uhrin käytöstä, tunteita, ajatuksia tai sanomisia tapahtuneesta,
mutta näyttäisi sille, että tämä menee uhrin ruotimiseen.

 

Onko siinä jotain väärää mielestäsi vai pitäisikö ystäväni
tukkia suunsa ja hyssytellä, koska uhrin kuuluisi sinun mielestäsi
tuntea järjetöntä häpeää ja syyllisyyttä,
mitä aivan varmasti tuntee,
mutta onko se jokin syy olla puhumatta asiasta?

 

Raiskauksen hyssyttelyyn ei pitäisi käyttää
tekosyynä uhrin häpeän ja syyllisyyden tunteita.
Minusta niitä ei edes pitäisi korostaa uhrin tunteina,
koska sillä luodaan stereotypiaa sille,
miten uhrin pitäisi käyttäytyä, eli olla hiljaa siitä,
mitä tapahtui.

Minusta on syyllistävää puhua siitä, mitä uhrin kuuluu tuntea
tai puhua ja käyttäytyä.

Häpeän ja syyllisyden tunteet kuuluvat tekijälle.

Lilli on kyllä enemmän kuin oikeassa kirjoituksessaan,
että suomessa syyllistetään uhria.

[Totsi]

Ei ole uhrin, eikä edes poliisin asia yrittää ymmärtää mitä sairasta rikollisen päässä liikkuu kun hän tekonsa tekee.

Miksei? Ei ymmärtäminen = hyväksyn tekosi.

Homoseksuaalisuus on kaikkein vähiten mikään syy jättää rankaisematta. Jokainen oikeasti homoudestaan ylpeä ihminen haluaisi kylmästi ja kliinisesti täydellisen tasa-arvon homojen ja heteroiden välillä, ja tämä tarkoittaa sitä että mitään etuoikeuksia ei lapsellisesti vinguta omalle itselle oman homouden perusteella.Onhan meillä aina kaikenlaista yrittäjää ja puliveivaria joka maassa joka käyttää mitkä hyvänsä seikat itsensä hyväksi.

 

Totta.

[Sister of Night]

Tähän väliin vaan huikkaan... että itse ymmärsin tuon Ardithin viestin niin, että kaikki raiskauksen uhrit eivät välttämättä pysty/halua/kehtaa puhua kokemuksistaan julkisesti ja se heille sallittakoon.

Tottakai asioista on oikeus puhua -julkisesti tai ei - mutta kaikki ei siihen välttämättä kykene ja tämä on kyllä ihan ymmärrettävää. Puhumaan ei siis saisi myöskään pakottaa.

Häpeän ja syyllisyyden tunteet toki kuuluvat tekijälle, mutta tuollaisen kokemuksen jälkeen ne tunteet, tuntee uhri sitten mitä hyvänsä, ei kyllä välttämättä ole mitenkään järjellä selitettävissä.

Itse tiedän tuttavapiiristäni myös tapauksen, jossa koko karmea asia on tullut ilmi vasta vuosia tapahtuneen jälkeen. Uhri ei yksinkertaisesti voinut/kehdannut puhua siitä aikaisemmin, vaikka hänellä onkin paljon läheisiä ystäviä ja muuta tukiverkkoa..varsinkin kun tekijä löytyi lähipiiristä.

[Triton]

Ei ole uhrin, eikä edes poliisin asia yrittää ymmärtää mitä sairasta rikollisen päässä liikkuu kun hän tekonsa tekee.

Miksei? Ei ymmärtäminen = hyväksyn tekosi.

TÄH?! Jotenkin tässä ketjussa jokaisella tuntuu olevan niin merkillisiä käsityksiä että en kyllä pysy yhtään kärryillä. Minä kun olen saanut sellaisen käsityksen että nimenomaan ymmärtäminen joillakuilla tuntuu johtavan hyväksymiseen.

Minulle juttu menee näin:

1. Uhrin ei tarvitse ymmärtää tekijää, ei mitään hänen motiiveistaan, ajatuksistaan jne.

2. Uhrin ei tarvitse hyväksyä sitä että hänet on raiskattu.

3. Uhrin ei tarvitse syyllistyä.

Miten joku voi käsittää tämän asian täysin eri tavalla?

 :

Hyvä tietää että uhrin mielestä asiasta saa puhua. Itse jos olisin uhri, minua ei todellakaan kiinnostaisi kuulla tai tietää että joku puhuu emättimestäni julkisesti. Varsinkin kun pidän sitä sanaa äärimmäisen rumana, täysin riippumatta siitä mikä elin tai ruumiinosa se on. Vaikka korvaa kutsuttaisiin emättimeksi, niin silti se olisi minusta ruma. Seksuaalisuuteen en siis tätä nirppanokkaisuuttani liitä. Mutta jos liitetään, niin haluaisiko joku mies kuulla miten julkisesti puhutaan siitä että joku tunkeutui hänen peräsuoleensa?

Jos haluaa, asia on ok.

Ok.

[Triton]

Noin yleisesti ottaen kannatan toki avointa keskustelua ja varsinkin erilaisten rikosten uhreille mahdollisuutta purkaa tuntojaan. Mutta toivon että kukaan ei ota uhriudestaan itselleen sellaista pakkomiellettä että koko elämä alkaa pyöriä sen yhden ainoan asian ympärillä. Esim. USA:ssa käsittääkseni on yleistä että sattui mitä tahansa mullistavaa elämässä, niin heti mennään mukaan vertaisryhmään jonka jäsenet ovat kokeneet sen saman. Tällaisen toiminnan pitäisi antaa ihmiselle mahdollisuus purkaa pahaa pois, eheytyä ja siirtyä eteenpäin - vaikka toki arvet jäävät, henkiset vähintään. Mutta jos koko loppuelämä menee siellä ryhmässä hypätessä ja määrittelee persoonansa nimenomaisesti Raiskattuna Naisena, mitä muuta jää jäljelle? Ei paljon mitään.

Mutta koska tilanne on tuore, niin tämä oli tällainen yleisluontoinen ajatelma joka koskee tulevaisuutta joskus vuosien päästä!

- Itseäni nimittäin raivostuttaa kun miehelläni on sellainen asenne että hän ihailee naisia jotka eivät paljon kulmakarvaansa kohota jouduttuaan raiskatuksi. Eihän ihminen voi olla kivi jota mikään ei kosketa...!

[Totsi]

Ei ole uhrin, eikä edes poliisin asia yrittää ymmärtää mitä sairasta rikollisen päässä liikkuu kun hän tekonsa tekee.

Miksei? Ei ymmärtäminen = hyväksyn tekosi.

TÄH?! Jotenkin tässä ketjussa jokaisella tuntuu olevan niin merkillisiä käsityksiä että en kyllä pysy yhtään kärryillä. Minä kun olen saanut sellaisen käsityksen että nimenomaan ymmärtäminen joillakuilla tuntuu johtavan hyväksymiseen.

Niin varmasti joillakin menee, mutta ei kaikilla. Luulenpa vaan, että meistä kumpikaan ei nyt ymmärrä mitä toinen ajaa takaa. 

Minulle juttu menee näin:

1. Uhrin ei tarvitse ymmärtää tekijää, ei mitään hänen motiiveistaan, ajatuksistaan jne.

2. Uhrin ei tarvitse hyväksyä sitä että hänet on raiskattu.

3. Uhrin ei tarvitse syyllistyä.

Miten joku voi käsittää tämän asian täysin eri tavalla?

 :

Olen yllä kirjoittamiesi teesien kanssa 100% samaa mieltä. Kommenttiani  (ymmärtäminen ei ole = hyväksyminen)en tarkoittanut tuosta näkökulmasta, pahoitteluni etten viitsinyt useammilla sanoilla avata sitä jo silloin 

[Triton]

Varmaankin arvelit että jos ei ymmärretä, niin ei myöskään välitetä (uhrista)...

[Asterix]

Varmaankin arvelit että jos ei ymmärretä, niin ei myöskään välitetä (uhrista)...

Minulla on tullut sellainen mielikuva (tässä prosessissa),
että jos ei ymmärretä,
niin ei myöskään välitetä.

Siksi asiasta puhuminen on tärkeää ja hattua nostan nöyränä
ja kunnioittaen ystävälleni, joka on lähtenyt taistelemaan
omassa tragediassaan myös samalla muiden uhrien puolesta
ja tekee todella jotain sellaista,
missä useimmat uhrit alistuvat kohtaloonsa ja jäävät
odottelemaan tuomitaanko syyllinen vai uhri.

[Freyja]

Uhri puhuu asiasta julkisesti.
Se on esillä täällä lehdistössä ja paikallisessa tv:ssa.

Huomatutan kuitenkin, että tämä topic käsittelee
seksuaalisuutta ja mielenterveyden yhteyttä tekijän osalta,
eikä uhrin käytöstä, tunteita, ajatuksia tai sanomisia tapahtuneesta,
mutta näyttäisi sille, että tämä menee uhrin ruotimiseen.

 

Onko siinä jotain väärää mielestäsi vai pitäisikö ystäväni
tukkia suunsa ja hyssytellä, koska uhrin kuuluisi sinun mielestäsi
tuntea järjetöntä häpeää ja syyllisyyttä,
mitä aivan varmasti tuntee,
mutta onko se jokin syy olla puhumatta asiasta?

 

paskat, ymmärsitkö tahallesi väärin? En todellakaan tarkoita sitä etteikö asioista SAISI / PITÄISI puhua vaan sitä että KAIKKI EIVÄT KYKENE PUHUMAAN RAISKAUKSESTA JA SILLOIN SIITÄ EI VÄKIVALTAISESTI VOI PUHUA ELLEI UHRI ITSE AVAA SUUTANSA.

Ja KYLLÄ, tämä johtuu uhria syyllistävästä kulttuurista (vielä pahempi katolisissa latinomaissa kuin Suomessa) - mutta asennemuutokset tapahtuvat hitaasti. Hienoa jos ystäväsi puhuu julkisuudessa, kaikki pisteet ja papukaijamerkki hänelle!

[Ebenia]

Minulle juttu menee näin:

1. Uhrin ei tarvitse ymmärtää tekijää, ei mitään hänen motiiveistaan, ajatuksistaan jne.

2. Uhrin ei tarvitse hyväksyä sitä että hänet on raiskattu.

3. Uhrin ei tarvitse syyllistyä.

Miten joku voi käsittää tämän asian täysin eri tavalla?

 :

Minä en ole samaa mieltä kohdan 2 kanssa. Minusta on äärimmäisen tärkeää, että jotta ihminen pääsee taas kokemuksiensa kanssa sinuiksi ja eheäksi ihmiseksi, käsittää mitä hänelle on tapahtunut ja tehdä jonkinlainen sisäinen sopu asian kanssa. Asia pitää jossain määrin hyväksyä, että voi elää taas "normaalia elämää" jossain vaiheessa elämäänsä. Vaikka asia on vaikea, niin sen sysääminen pois, kieltäminen ja ei-hyväksyminen ei johda mihinkään hyvään vaan mahdollisesti saattaa aiheuttaa suuria ongelmia ihmisessä itsessään, joka heijastunee hänen ihmissuhteisiinsakin jatkossa. Näin ollen on äärimmäisen tärkeää, että asia käsitellään esim. psykiatrin avustuksella ja päästään jonkintasoiseen rauhaan asian kanssa, eikä ihminen voi saavuttaa rauhaa asiassa, jota ei käsittele tai hyväksy jossain määrin.

Ja tiedoksi hyväksyminen ei ole sama asia kuin että sanoisi, että tapahtuma oli ok tai että se olisi ollut jotenkin oikeutettua - EI! Hyväksyminen on sitä, että tajuaa, että minulle tapahtui vääryys, mutta en voi murehtia asiaa koko elämääni, minun on mentävä eteenpäin ja annettava anteeksi itselleni ja käsitettävä, että näin vain tapahtui, mutta sille ei mitään mahda enää.