seuraava »

[Theus]

Tapaus Steiner koulun pihalta.
Vanhempi menee tutustumaan kyseiseen kouluun;
Hän näkee, että yhtä oppilasta kiusataan ja tönitään ja kysyy koulun opettajalta, että miksi ette puutu asiaan?
Steiner koulun opettajan vastaus oli tyynesti; "Emme puutu siihen, koska se voi olla karmaa"
 
(OT sorry) 

No joo, ääripäästä toiseen, mutta mitäpä jos;
minä kiusasin pienenä Miaa koska hän oli minun mielestäni hölmö, helppo ja arka... hiukan myöhemmin Kössi kiusasi minua kun minä olin hänen mielestään hölmö, helppo ja arka. Viitekehys vain muuttui - koulusta  toiseen. Mutta tällä kertaa hiljennyin ja ajattelinkin, että nyt muistan kuinka kiusasin Miaa ja olinpa hölmö kun huomasin kuinka pahalta minusta tuntui kun joku osoitti minut hölmöksi, helpoksi ja araksi ja päätin, että annan itselleni sen hölmön, helpon ja aran kuvanitsestäni anteeksi ja olenkin viisas, voimakas ja rohkea ketä kukaan ei tietenkään halua kiusata. Tälläistä kutsutaa henkiseksi kasvuksi tai vapautumiseksi joka katkaisee 'karman'/pelon kierteen. Huom...annnoin itselleni anteeksi.

Vaihtoehtoisesti olisin voinut tilata taas seuraavaan elämään vaikka Kössin ja Mian kanssa vastakkaiset asetelmat, mutta tällä antautumisella ja rakkaudenteolla(huom)itseäni kohtaan vapautin meidät kaikki tästä pinteen kierteestä.

[Theus]

Että, pieniä ihmeitä... rakkauden pihneitä -runoili kerran Kaika-

[Ikitosi]

minä kiusasin pienenä Miaa koska hän oli minun mielestäni hölmö, helppo ja arka... hiukan myöhemmin Kössi kiusasi minua kun minä olin hänen mielestään hölmö, helppo ja arka. Viitekehys vain muuttui - koulusta  toiseen. Mutta tällä kertaa hiljennyin ja ajattelinkin, että nyt muistan kuinka kiusasin Miaa ja olinpa hölmö kun huomasin kuinka pahalta minusta tuntui kun joku osoitti minut hölmöksi, helpoksi ja araksi ja päätin, että annan itselleni sen hölmön, helpon ja aran kuvanitsestäni anteeksi ja olenkin viisas, voimakas ja rohkea ketä kukaan ei tietenkään halua kiusata. Tälläistä kutsutaa henkiseksi kasvuksi tai vapautumiseksi joka katkaisee 'karman'/pelon kierteen. Huom...annnoin itselleni anteeksi.

Vaihtoehtoisesti olisin voinut tilata taas seuraavaan elämään vaikka Kössin ja Mian kanssa vastakkaiset asetelmat, mutta tällä antautumisella ja rakkaudenteolla(huom)itseäni kohtaan vapautin meidät kaikki tästä pinteen kierteestä.

                 
  Viisas olet

[Esmiralda]

Hyvästi ja kauniisti kirjoitit kokemuksestasi, Theus!

Näinhän se kulkee monella muullakin, jos he oppisivat huomaamaan...

[Freyja]

Elämästä vetäytyy? Puhuimme elämän pimeistä ja ahdistavista kokemuksista..  miksi tämä vetäytymisasia tulee taas.. miksei voisi valikoida hyvää.. sinunko on ikäänkuin kaapattava kaikki mitä tulee.. miksi.

puhuin itseni kautta...

Theus ja Triton näinhän ne asiat on. Minä en usko kuitenkaan että asiat ovat JOKO/TAI vaan että on asioita jotka kumpuavat edellisistä elämistä - ja on asioita jotka kumpuavat tästä elämästä ja tiedostamattomasta.

[Julietta]

Kiitos Elämänilo! Sorry muut tällainen off-topic -juttu.

"Määräsin" jo itselleni pari rohtoa, mutta noita homeopaattisia valmisteita ei löytynyt keskustasta. Täytyypä mennä seikkailemaan Hakaniemeen. Kommentoin sitten tuolla vaihtoehtohoitojen puolella, miten vaikuttivat.

[*Alkmene*]

Ööh, topicin aihehan oli muu kuin tuo "metafoorani"...  :
Heh, ilmiömäisen mielenkiintoista nähdä, miten ihmiset reagoi, jos jokin näkökulma asettaa kyseenalaiseksi heidän ihanteitaan (joihin on ehkä jopa samaistettu minuuden kokeminen)
Tärkeintä näyttää olevan osoittaa (itselle), että mitään "hätää ei ole", kunhan saa ihanteet selitettyä itselle jotenkin takaisin.

Tuo viittaus Steiner kouluun, ei ollut oma kokemus, vaan kuultua ja minusta se toi oleellisen pointin ja näkökulman tämänkin topicin aiheeseen, jos osasi oivaltaa, mitä se kuvasi suhteutettuna tähän aiheeseen.
Älkää peljätkö, ei minun kirjoittamani voi viedä teidän ihanteita.
 

[Ikitosi]

Inanna, ymmärsin, että ehkä alunperin halusit pikku kertomuksellasi osoittaa jotakin tähän topicin aiheeseen liittyvää, mutta tuodaksesi pointtisi esille, olisit voinut tehdä sen ehkä hieman harkitummalla tavalla?
hmm.. esimerkkisi, että jossakin koulussa kiusataan, ja siihen ei opettaja puutu perustellen, kuten sinä kerroit, voisi tapahtua missä tahansa, mutta, jostakin syystä, sinä nimenomaisesti halusit mainita sen Steiner-koulussa tapahtuneeksi.
Silloin, kun nimeää jonkin tietyn esim. henkilön, ihmisryhmän tai ajattelusuunnan tietynlaiseksi, saattaa luonnollisesti seurata, että erilaisia kokemuksia kyseisestä asiasta omaavat ottavat siihen noin niin kuin oikaisumielessä kantaa. Sellaisessa responssissa ei kai ole mitään ihmeteltävää?

Vai kaipasitko ehkä kuitenkin, jossain mielesi hämärillä perukoilla, reaktiota, josta voisit tehdä seuraavan päätelmäsi:

Heh, ilmiömäisen mielenkiintoista nähdä, miten ihmiset reagoi, jos jokin näkökulma asettaa kyseenalaiseksi heidän ihanteitaan (joihin on ehkä jopa samaistettu minuuden kokeminen)
Tärkeintä näyttää olevan osoittaa (itselle), että mitään "hätää ei ole", kunhan saa ihanteet selitettyä itselle jotenkin takaisin.

Tuon peilaaminen kertoo kyllä enemmän sinusta itsestäsi 

Mitä aiheen mukaisesti seksuaalisuuteen, mielenterveyteen, ja niiden karmallisuuteen tulee, vastauksessani (, jossa myös Steiner-koulua omien hyvien kokemusteni pohjalta puolustin) postaukseesi, tulee pointti mielestäni ihan selkeästi ilmaistuna:

Olemmehan me kaikki täällä opettelemassa elämistä;
maailmallisten mahdollisuuksien lakeja tutkien ja tulkiten,
kaikilla elämänosa-alueilla, jokainen.

Sekä:

(Steiner-)koulussa ymmärretään kyllä karmisia seikkoja
sekä yksilötasolla, että ihmisten välisissä suhteissa.
Ja mahdollisuudet sekä ymmärryskyky vuorovaikutuksellisille
tekniikoille niiden rakentavassa selvittelyssä on ihan jo opetusmetodien puitteissa.

Siinäpä taitaisi olla hyvä koulu meille kaikille  :

Mutta..

Jokaisen opettajan persoonan oma karmallinen vaihe voi silti olla vaikuttamassa -
ihmisiähän hekin vain ovat

Ja opettajia olemme kaikki toisillemme 

Älkää peljätkö, ei minun kirjoittamani voi viedä teidän ihanteita.
 

Tämäkin pelko taitaa löytyä ihan sieltä omasta peilistäsi 

[*Alkmene*]

Suloista ! 

[Ikitosi]

Suloista ! 

Niin, sitä saa, mitä tilaa. 

[*Alkmene*]

Suloista ! 

Niin, sitä saa, mitä tilaa. 

Heh, niin, jos elää näkemättä itseään ja muita sellaisina kuin ovat.
Siinäpä aina häilyvä raja, osatako puhua asiasta, vai alkaako spekuloiman toisen "taustoja" omia mielikuvia vasten ja vastata niihin, vaiko asiaan, siten kuin se oli.   

Aiheena jatkukoon minun osaltani;  Seksuaalisuus ja mielenterveys.

[Ikitosi]

Heh, niin, jos elää näkemättä itseään ja muita sellaisina kuin ovat.
Siinäpä aina häilyvä raja, osatako puhua asiasta, vai alkaako spekuloiman toisen "taustoja" omia mielikuvia vasten ja vastata niihin, vaiko asiaan, siten kuin se oli.   

Aiheena jatkukoon minun osaltani;  Seksuaalisuus ja mielenterveys.

Saat anteeksi 

Itseasiassa, eikös topikin alkupostaustarinassa ollut ihan tähän liittyvä juttu; kuinka toinen oli tulkinnut toisen käytöstä/puheita ja luonut mielikuviansa synnyistä syvistä omaa maailmankuvaansa vasten, ja toiminut sitten niiden perusteella - ja vieläpä mielestään ihan oikeutetulla tavalla. (eikös se jotakuinkin noin mennyt?)

Kuva on voimakas,
sitä vasten näemme asiat
sellaisina, kuin kuvaamme sopii,
riippumatta siitä miten ne oikeasti ovat.
Ja itselleenhän tunnetusti on sokea -
omaa kuvaansa harvoin tulee kyseenalaistettua,
vaikka mahdollisuuksia
sen tarkistamiseen ja päivittämiseen
Kaikkeus kyllä antaa kaiken aikaa.

Luomme käsityksemme ihmisistä jo ensitapaamisella, ilman, että sanaakaan on vielä vaihdettu, tai jopa pelkän valokuvan perusteella, ennakkokäsitystemme pohjalta: silmien väri ("ruskeet pettää, siniset jättää ja vihreitä et koskaan saa"), hiusten väri (blondit ja punapäät esim.), vaatetuksen,... ym. perusteella, ja tämä kuva pysyy tiukassa.. Meillä on esim. ollut inhottava opettaja, jolla oli juuri tuommoinen samanlainen katse, tai naapurinpoika, jolla just samat maneerit...
Mikä tahansa piirre voi nousta muistoistamme minkä tahansa symboolina, johon sitten reagoimme.

Konfliktit ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tai väärinymmärrykset kommunikoinnissa voivat olla lähtöisin siis ihan mistä tahansa vaikka unohdetustakin lapsuuden kokemuksesta, mutta tiedostamattomalla tasolla vaikuttavat joskus voimakkaastikin elämäämme.

Voiko kuva, jonka olemme maailmasta luoneet olla täysin kieroutunut, meidän itse sitä lainkaan tajuamatta? Missä vaiheessa se menee mielenterveyden tuolle puolen, kuten aiheessa?
Omissa psykooseissammehan me kuitenkin kaikki elämme 

[Valo]

Omissa psykooseissammehan me kuitenkin kaikki elämme 

Kannatan kannatan oi kannatan!! 

[Hiisitär]

Luomme käsityksemme ihmisistä jo ensitapaamisella, ilman, että sanaakaan on vielä vaihdettu, tai jopa pelkän valokuvan perusteella, ennakkokäsitystemme pohjalta: silmien väri ("ruskeet pettää, siniset jättää ja vihreitä et koskaan saa"), hiusten väri (blondit ja punapäät esim.), vaatetuksen,... ym. perusteella, ja tämä kuva pysyy tiukassa.. Meillä on esim. ollut inhottava opettaja, jolla oli juuri tuommoinen samanlainen katse, tai naapurinpoika, jolla just samat maneerit...
Mikä tahansa piirre voi nousta muistoistamme minkä tahansa symboolina, johon sitten reagoimme.

Muistan lukion psykan tunneilta, kuinka opettaja kiteytti juuri tätä asiaa meille. Ihminen luo käsityksensä ja mielipiteensä toisesta henkilöstä 20 sekunnin aikana ensi tapaamisesta, joten opettaja tähdensikin, että esimerkiksi työpaikkahaastatteluissa alku on ratkaisevin. Vaikka tämä 20 sekunnin aikana päähän muodostunut ensivaikutelma-mielikuva osoittautuisikin aivan vääräksi, ei psykologian opettajan sanomisien mukaan tämä ensivaikutelma-kuvitelma enää muutu.

[Esmiralda]

Olen tuossa asiassa pikkuisen eri mieltä.

On kyllä olemassa ensivaikutelma tai mielikuva, johon liittyy helposti jokin assosioituminen jostakin toisesta ihmisestä. Mutta olemme myös enemmän.

Me olemme muutoksille myös alttiita. Me muutumme itse, mielikuvamme muuttuvat ja sitä myötä myös ne vaikutelmat, joita olemme ensin luoneet. Juuri se puoli ihmisessä, että se on kykenevä luomaan itse jotakin, liikuttaa myös mieliämme. Tietenkin tämä on hyvin yksilöllistä.

Näen suorastaan punaista, kun joku puhuu siitä 'ensivaikutelmasta' ja uskoo siihen aina.
Tällaista olen tavannut. Siis joillakin ensivaikutelma on yhtä sitkeässä kuin joku raja tai raami tai uskomus! Se peloittaa minua.

Kun ihminen voi muuttua, kasvaa, uudistua...

Jos ei itse, mutta se toinen.

Mielestäni psykologia on hirvittävän epäluotettavaa!