seuraava »

[Hiisitär]

Niin, ja sellainenkin juttu vielä haittaa, etten yleensä tule toimeen naisten kanssa. Minulla on ihan erilainen maailma heidän kanssaan ja kaikki naispuoliset ystäväni ovat todella omalaatuisia tapauksia ja kaukana "normaalin nuoren naisen" - määritelmästä (positiivisella tasolla toki)  Miesten kanssa sitä vaan puuhailee jotain. Meninpä minne tahansa - ostoksille, kirpparille, elokuviin, baariin, ulos syömään jne - seuralaiseni on mies tai sitten minä olen ainoa nainen mieslaumassa. Poikaystäväni pikkusisko on aivan samanlainen tapaus 

..
Tosin yleensä menen kaikkialle yksin. Kirjekaverit auttavat siihen pälätyksen tarpeeseen 

[Tuli]

Moi. En ole koskaan päästänyt ihmisiä lähelleni mutta nyt tämän itsensä tutkimisen myötä on minun ollut pakko päästää ihmisiä lähelle ja kas kummaa niitä on myös tullut.
Niskalaukauksen kappale lintu kuvaa ehkä tilannettani aika hyvin. On antanut lohtua minulle. . (Voi käsittää myös hyvin surulliseksi tekstiksi, mutta elä säikähdä sitä se ei minulle ole).

lintu


      tuskin tunnen häntä ja kuitenkin
      tulin häntä tapaamaan
      hän on niin kovin kaunis vieläkin
      kun kääntyy minua katsomaan

      tämä yö on minulle viimeinen
      kuulen hänen sanovan
      olen sairas ja väsynyt ihminen
      ja siksi lähteä haluan

      sinä tiedät jo jotakin elämästä
      jotain tiedän minäkin
      kun vain uskallat lakata pelkäämästä
      paratiisin saat takaisin

      hän vielä jatkaa kyynelet silmissään
      sanaa jokaista painottaen
      hän pitää kättäni tiukasti kädessään
      ja sanoo silmiin katsoen:

      en kadu ketään niistä, joita syliini suljin
      heitä sentään rakastin
      itken kaikkia niitä
      joiden ohitse kuljin
      joita väistin ja pakenin

      sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
      löysin lähelle itsekin
      mutta jos itseäni
      varjelin ja säästelin
      heti eksyin ja palelin

      hänen katseensa sammuu, hän huokaisee
      hänen otteensa raukeaa
      siinä samassa silmiä häikäisee
      ja huoneen ikkuna aukeaa

      kun jälleen katson häntä, hän muuttunut
      onkin linnuksi edessäin
      ja linnun siipeä puhtaan valkoista
      minä pidänkin kädessäin

      lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa
      minä paikalle yksin jään
      hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa
      huone humisee tyhjyyttään

      istun hiljaa vielä ja muistelen
      hänen viime sanojaan
      niitä puoliääneen toistelen
      kun hän on mennyt menojaan:

      en kadu ketään niistä, joita syliini suljin
      heitä sentään rakastin
      itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin
      joita väistin ja pakenin

      sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
      löysin lähelle itsekin
      mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
      heti eksyin ja palelin



      marja mattlar

[Nefertari]

Jaa-a...et näytä olevan ainut ongelmasi kanssa! Minulla on tällä hetkellä vasta tarve lähteä pois. Itseasiassa minä olen jo nyt yksinäinen ja valitettavasti motokseni on kehittynyt että sitä vahvempi olen jos ksin pärjään. Tiedän, ei taatusti terve motto! Tämä on toinen tarina ystävystymisen vaikeuksiin liittyen. Joten antakaa minullekin anteeksi tämä purkautuminen!

Minulla on ollut ties mitä ongelmaa elämäni aikana ja koskaan ei ole ollut helppo luottaa ihmisiin. Ainakaan niin että heistä tulisi ystäviäni. Suoraan kuin horoskoopistani... Epäilen jopa perhettäni välistä...

Kuten aiemmin totesin, on minulla todella vaikeuksia luottaa ihmisiin. Ja kun niin teen, on hän päässyt läheiseksi ystäväkseni, jolle voinkin kertoa kaiken mikä painaa. Ja tälläiset ystävät ovat todella harvassa....Voit vain kuvitella sen paksun kuoren ympärilläni!

Oli sitten viisautta tai tyhmyyttä, olen vakaasti päättänyt muuttaa kauas pois ystävistäni, perheestäni keskelle aivan tuntematonta vain koska minä haluan irti kaikesta entisestä ja perustaa uuden puhtaan alun. Totta kai tulen olemaan yksin, mutta tuskinpa sen enempää kuin ennenkään...Ainahan voin soittaa ystävilleni ja kertoa kun painaa jokin. Ns. huvitteluystävien hankinta on minulle onneksi jo helpompaa. Pidän kaukana ajatuksistani sanan luottamus ja olen avomielinen ja sosiaalinen. Toisin sanoen päästän ihmiset lähelleni, jotka haluan enkä tyrmää heitä pois olivat ne millaisia tahansa. Hauskaa voi pitää ilman että he olisivat täysin luottomiehiäsi...siis kuulostaa hassulta mutta tarkoitan nyt tuolla luottamuksella vain sitä että pystyisi purkautumaan. Kyllä minäkin katson sen verran "huvitteluystävistäni" etteivät he heti ole ilmoitustauluille kertomassa mitä olen tehnyt yms.

Ja ne ihmiset jotka mielistelevät....No, minusta tuntuu että vaikka osaisin kuinka sosiaalinen olla, juuri nämä mielistelijät VÄLTTELEVÄT minua. no ihan hyvä vaan. Saatan sanoa sen heille kyllä suoraankin, jos ei tarvitse mielistellä...Mutta yhdyn kuitenkin siihen mielipiteeseen mitä moni muukin on sanonut, että kannattaa etsiä ystäviä (luotto- tai huvitteluystäviä) harrastuksen parista.

Tiedän, että vaikka niin olen paasannut siitä että kestän kyllä yksinäisyyttä, että se kolahtaa minuun vielä pahasti kun muutan keskelle uusia ympyröitä. Taatusti minulle tulee ikävä tuttua seutua. Mutta toisaalta, olisinko siellä tutussa ympäristössäkään turvassa, kun olen näin epäileväinen ja luottamuskriisissä muutenkin joka asian suhteen? Eikö parempi olekin aloittaa juuri puhtaalta pöydältä ja tutkia itseäänkin, missä tekee virheet ja korjata niitä. Ja aloittaa oikea elämä, jatkuva epäilemisen sijaan...

Ja sekin vielä, että olen kaukosuhteessa sitoutumiskammoisen, kaveririippuvaisen kauriin kanssa, on siinä ollut oppimista! Mutta, yritän kovasti kasvaa... :

[Illusion]

Mä olen löytänyt kavereita joko töistä, koulusta, harrastuksista ja baarista. Varmaan tuo nousuvaaka aiheuttaa sen, että on jotenkin melko vaivatonta ja helppoa kysellä ja tutustua uuteen ihmiseen. Olen vaan melkoisen utelias, että kyselen ehkä liikaa, että arempi saattaa vaivautua... Parhaiten tutustun uuteen ihmiseen, jos saan olla kaksin sen seurassa. Ryhmässä en ole niin hyvä tutustumaan, koska vetäydyn turhan helposti omiin maailmoihini. Tietysti riippuu siitä myös, että minkätyylinen se toinen ihminen on, että onko siihen helppo tutustua.

[Usvametsä]

Oli sitten viisautta tai tyhmyyttä, olen vakaasti päättänyt muuttaa kauas pois ystävistäni, perheestäni keskelle aivan tuntematonta vain koska minä haluan irti kaikesta entisestä ja perustaa uuden puhtaan alun.

En nyt halulaisi masentaa Sinua Nefertari, mutta kannattaa pitää mielessä vanha sanonta : " sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää ". Nimimerkillä : kokemusta on. Ja edestäsi löydät ne selvittämättömät asiat niin kauan, kunnes olet ne mielessäsi selvittänyt, antanut anteeksi tai vastaavaa.