Kun luin tuon otsakkeen,ensimmäinen ajatus oli ei,en pelkää.
Olen saanut useilta läheisiltäni verhon toiselta puolelta viestejä,
jotka todistavat minulle elämän jatkuvuudesta.
Muutama omakohtainen kokemuskin on.Kutsun niitä vielä" leijumiseksi",
koska ne eivät ole mitenkään hallinnassani.Enkä edes ymmärtänyt heti
mistä oli kysymys.Olo oli uskomattoman kevyt ja olisiko sana autuaallinen
oikea kuvaamaan sitä.
Kysynkin samalla teiltä joilla enemmän kokemusta,millaisissa tilanteissa
olette ilmiön kokeneet?
Omat kokemukset ovat tapahtuneet tehdessäni itsehoitoa,eli hyvin
rentoutuneessa tilassa.
Itse kysymykseen kuitenkin on vastattava,että kuolema herättää
pelkoa.Ei niinkään oma,vaan lasteni.
Kahdesti minut on soitettu sairaalaan teho-osastolle ja kiireellä.
Kummallakaan kerralla ei heti voitu sanoa selviääkö lapseni,ja
nämä tilanteet olivat kyllä todella pelottavia.Oikeataan olin sekaisin
pelosta.
Tässäkin tietysti voi näin jälkeenpäin jo pohtia mitä pelkäsin,,,
Menetystä,surua ja kaikkea siihen liittyvää.
Mielenkiintoinen aihe,joka toivottavasti jatkuu.
Toisten ajatuksista ja kokemuksista kun aina oppii uusia näkökulmia!
ELÄMÄ TÄSSÄ JA TÄÄLLÄ KUITENKIN UPEAA,,