seuraava »

[vilmu]

Chandra, oletko itse kokeillut entisiin elämiin tutustumista hypnoosin kautta? Ja jos niin missä se suomessa onnistuu? Olen joskus lukenut kirjan.. siis ihan fiktiivisen kertomuksen naisesta, joka tutustui hypnoosin kautta entisiin elämiinsä ja loppujen lopuksi onnistui jo itse vaivuttamaan itsensä hypnoosiin ja eli ehkä enemmän entisiä elämiään uudestaan kuin nykyistä. No se nyt oli sellainen kirja, mutta ajatuksena tuo tapa tutustua aiempiin elämiin on kiinnostava.

Mutta onko se sitten ristiriidassa sen kanssa, että moni täällä foorumilla sanoo, että omia entisiä elämiään alkaa muistaa mm. unien kautta sitten kun on siihen valmis? Minä taidan vain olla huolissani, ettei entiset elämäni avaudu minulle koskaan, koska en ikinään - tai no, nyt vähän liioittelin  , hyvin hyvin harvoin muistan unistani mitään.

[CorvusLeonis]

Mun suhtautuminen kuolemiseen vaihtelee oikeastaan koko ajan. Välillä on niin tylsää tai poikkeuksellisen apaattinen hetki, että toivon kupsahtavani siihen paikkaan -olisi ainakin uusi elämys- mutta sitten soittaa joku kaveri ja todistaa että hänen elämänsä on vieläkin tylsempää mutta ei voi lähteä remuamaan koska se taas olisi liian vaarallista...just.

Mutta niin, tilanteen mukaan. Että jos joku nyt meinaisi ampua meikäläisen, vaipuisin silmää räpäyttämättä apatiaan. Mutta toisessa tilanteessa juoksisin mäkeen. Kaikki kuolee, se pitää tiedostaa ja siihen kannattaa osata varautua henkisesti. Tai jotain siihen suuntaan. 

[Vajra]

En pahemmin. On tultu jotenkin hyväksyttyä se tosiasia että
kuolee. Jos vaikka kävelee hautasmaalla voi ajatella "kohtaloni on tuo, kuollut.
pelkkää maata ja henki pois ruumiista"
Eihän sekään pahemmin harmita kun aallot lyövät rantaan tai aalto lyö.
Kuvastaa elämää. Ei nekään minnekkään katoa.

Äärettömästi ajateltuna siihen on vain hetkinen kunnes kaikista tulee buddhia,
ja silloin pystyn muistamaan jokaisen elämäni. Kaiken mitä olen tehnyt.
Suhteellisesti siihen tavoitteeseen on vielä pitkä matka kuljettavana.
Parempi ennemmin kuin myöhemmin.

[saai]

Dorian, ei minulla oikeastaan ole paniikkia siitä, että kuolema pakottaisi minut luopumaan jostain, vaan siitä, että en ole oppinut luopumaan, ja antamaan tarpeeksi, jo ennen kuolemaa. Mutta se meneekin kovin vakavaksi...

[Chandra]

Olen kokeillut ja minun kohdallani kyllä toimi.
Olin tosin käynyt sitä ennen hypnoositerapiassa löytääkseni
syyn selittämättömään pelkooni(ei kuoleman  )

Koska olin tyytyväinen tulokseen,halusin kokeilla myös onnistuisinko
löytämään entisiä elämiäni.
Ehkä se että rentoudun hyvin helposti auttoi myös.

Myös opettajani on vetänyt näitä mielikuvamatkoja ja nykyisin
teen niitä itsekseni.
 
Luulisin että löydät lähikaupungista hypnologin joka on erikoistunut
myös tämän tapaiseen työhön.

Netistä voit tutustua esim.Heli Sarren toimintaan.

Ymmärtääkseni jokaisella on omat tapansa ottaa/saada tietoa näistäkin
asioista.Minä koen nämä matkat toimivaksi,joku muu taas esim.unet.
Löydät kyllä sinulle toimivan tavan  

      ONNEA ETSINTÄÄN    

[vilmu]

Kiitos Chandra! 

Mielenkiintoinen vaihtoehto ja varmasti otan asiasta selvää kun aika on sille kypsä.

Corvus, tylsyyteen en kyllä suosittele kuolemisen toivomista. Tylsyyteen voit vaikuttaa itsekin omilla tekemisilläsi.  Kysehän on vain siitä että keksit itseäsi viihdyttävää tekemistä. Vaihtoehtojahan on maailma täynnä.

Itse kyllä nuorempana mietin usein kuolemaa ja itsemurhaa, varsinkin masentuneena. Vaikken kyllä usko, että minusta koskaan olisi itsemurhaajaksi. Ajatuksella oli vain jotenkin niin viehättävää leikitellä...  :

[Hiisitär]

Ah, keskustelu käy kiivaana heti kun selkänsä kääntää! Harmittaa etten pääse tässä seuraavaan viikkoon ketjuun vastailemaan, eli jos on ihan suoranaisesti jotain kysyttävää minulle, laittakaa YV tulemaan, niin se tavoittaa minut varmasti paremmin, kun taas pääsen koneelle 

Oletko koettanut,tai joku muu,päästä edellisiin elämiin/kuolemiin esim.
hypnoosin kautta?
Kaikkea mielenkiintoista on tullut vastaan,ja todella kaukaa historiasta
nousee kuvia.Sitä en tiedä ovatko 100% luotettavia.

En ole kokenut hypnotisoijaa, sillä tarpeen vaatiessa pääsen meditoimalla katselemaan entisiä elämiäni esim. jonkun oppaan avulla. Minulle tämä on hyvin, hyvin tärkeää, jos kohtaan jonkun ihmisen tai tilanteen, joka ei jätä mieltäni rauhaan. Silloin tiedän, että kyseessä on jokin menneisiin elämiin liittyvä muisto ja yritän selvittää sen parhaani mukaan. Sen jälkeen asia ikäänkuin ratkeaa ja saa neuvoa siihen, miten tilanteessa kannattaisi toimia jatkossa.

Menneitä elämiä on lisäksi vain alkanut pomppia päivätietoisuuteen sen ihmeemmin asiaa pohtimatta. Äkkiä vain huomaa ajattelevansa jotain ennestään tuntematonta elämää.  Siinä on sellainen lumipallo-efekti: muistaa yhden asian, sitten taas toisen ja taas toisen jne.

Tuossa lainauksessa pohdittiin myös sitä, mahtavatko muistot ja tuntemukset olla 100% oikein. No, ne tuskin ovat IHAN 100% oikeanlaisia, mutta tapahtuman ja asian pääpiirteet varmasti ovat. Aika harvoin sitä muistaa kaikkea ihan prikulleen oikein, varsinkin kerran vain nähtyä (Esimerkkinä vaikka elokuvan Hellraiser, jonka katsoin lapsena kerran. Muistin siitä hyvin kohtauksen, jossa tyttö leikkii kuutiolla mielisairaalassa, kun seinään avautuu holvi ja sieltä ilmestyy hirviö. Sain mahdollisuuden katsoa leffan uudestaan parikymppisenä ja huomasin, että olin muistanut kohtauksen yksityiskohdat väärin, mutta pääpiirteet olivat oikein: tyttö leikkii kuutiolla - seinään avautuu holvi - tyttö menee sinne - ilmestyy hirviö joka jahtaa tyttöä - tyttö ehtii juuri ja juuri takaisin huoneeseensa ennen kuin hirviö nappaa tämän).

Ja jos puhutaan historian tunnetuista henkilöistä, niin yksi elämäni liittyy läheisesti Aleksanteri Suureen...  : Kävin katsomassa leffan elokuvissa ja taivas, teki mieli hyppiä valkokankaalle pariin otteeseen, kun tuli ihan sellainen olo, että "Ei Allu ollut tuollainen! Ei hän tehnyt mitään tuollaista! Tämähän on ihan väärin - kyllä minä muistan Allun ihan toisenlaisena!" 

[hurma]

Ajattelin kerran kuolemaa kakka housuissa ja kyynel vierähti poskelleni.

[Rakkauden enkeli]

Kuten AthaMaarit  jo sanoikin, niin "tietä" edetessä alkaa muistamaan yhtä jos toista. Sinulla on muuten hyvä nimimerkki. Melkein sama kuin minulla toisaalla. Nefertiti nimittäin... Hän muuten liittyykin erääseen entiseen elämääni. Enpä kerro sen tarkemmin. 

Kerro ihmeessä kuin ja miten koet jotenkin sukulaisuutta siihen menneeseen aikaan??    Olisi tod kiinnostavaa kuulla tarinasi. Ei minunkaan nimimerkkini ihan tyhjästä tule, mutta en vain osaa selittää miksi. Aina on jokin vaivannut muinaisessa egyptissä...

Se olisi hyvin pitkä ja aika henkilökohtainenkin tarina. Kerron kuitenkin, että olen nähnyt "unia" ja ihan "valvetilassa" sellaisia välähdyksiä menneestä elämästäni Egyptissä. Tiedän myös tarkalleen kuka silloin olin. 

Mahdollisesti sinäkin olet elänyt tuossa muinaisessa Egyptissä.  :

[Ozzette]

En pelkää,välillä kun on tosi hankalaa tai olen kovin depressiivisessä tilassa, jopa TOIVON sitä. Osittain liittynee juuri kaksisuuntaiseen mielialahäiriööni. Olen muutenkin sellainen "synkistelijä"... Välillä tuntuu,että kuolema olisi pikemminkin äärimmäisen suuri helpotus ja vapaus. Pahimpina depressiokausinani olen vain maannut sängyssä toivoen ja rukoillen kuolemaa. Myöskin itsemurhaa aina silloin tällöin olen suunnitellut elämäni aikana. Mutta täältä maan päältähän lähden sitten,kun aikani on... 

[ianthe]

En pelkää kuolemaa. Olen samoilla linjoilla kun äitini, jos kuolisin tänään ja voin ajatella että "hauskaa oli" niin ei ole mitään hätää 

[Artemis]

Pelkään enemmänkin sairastumista kuin itse kuolemaa. Kauhukuva joka minulla on on sellainen että vanhana ja sairaana makaan laitoksessa liikkumiskyvyttömänä yksin niin että olen vieraiden hoidettavana. Itse kuolema ei ehkä ole niin pelottava kuin se mitä sitä ennen seuraa ja se miten lähtee.

[hopeatähti]

Itse en pelkää omaa kuolemaa ja kuolemista, mutta kipumuistoja on vielä tallella, joten ne siinä enemmän vieroksun sen oman kuoleman yhteydessä

Läheisten menettäminen on vielä työstön alla, olen menettänyt aiemmissa elämissä lapseni hyvin ikävissä merkeissä, joten sekin muisto on vielä purkaamatta, vaikka kuinka tietäisi, että kaikki on hyvin ja jokainen meistä lähtee kun aika on, tunnemuistot onkin ne haasteellisemmat muuntaa 

[aQuarius~]

En pelkää kuolemaa paitsi jos se tapahtuu hitaasti :S Mutta muuten en kuolemaa pelkää.
En kyllä halua kuolla vielä koska haluan kokea vielä asioita mitä en ole ehtinyt vielä kokeilla!
Tunnen kyllä erään ihmisen joka ei haluais edes nukkumaan mielellään mennä kun luulee ettei sitten aamulla herää... Se on hirveetä kun joku läheinen alkaa puhua kuolemasta.
Taidan pelätä siis enemmän kuolemaa jos joku läheinen poistuu tästä elämästä 

[Marisma]

Kyllä pelkään kuolemaa, mutta en niinkään omaani, vaan läheisteni. Jos rakkaani kuolisi, todennäköisesti sekoisin. Valitettavasti hän ei kyllä pelkää kuolemaa, ainakaan jos sitä ajotavoissa voi mitata...