Taivaan vartiosotilas
KUOLEMINEN
Heimopäällikkö Josefia kanavoinut John Cali
6.5.2008 ( www.greatwesternpublisihg.org)
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
John Cali:
Äskettäisessä haastattelussa päällikkö Josef sanoi: "Kuoleminen on helpoin asia, minkä koskaan teette." Hätkähdyttävä toteamus monille meistä. Hätkähdyttävä, koska useimmat meistä - anteeksi sanaleikki - pelkäävät kuolemaa kuollakseen.
Vuonna 1988 äitini kuoli juuri haluamallaan tavalla. Hän sanoi aina lapsilleen, että hän halusi lähteä nopeasti ja kivuttomasti. Hän rukoili näin tapahtuvan. Sitten eräänä päivänä hän seisoi vuoteensa vieressä ja sekunnin murto-osan päästä hän makasi sen päällä kuolleena. Hän ei kitunut tai kärsinyt kuten monet. Hän oli valmis lähtemään ja kuoli haluamallaan tavalla.
Kun olin melkein teini-ikäinen, yksi luokkatoveri, yksi parhaista ystävistäni, hirtti itsensä. Hän oli - ainakin pinnalta katsottuna - huoleton lapsi. Seuraavaksi tiesimme hänen kuolleen.
Tuohon aikaan kun kasvoin roomalais-katolisessa kirkossa, meille opetettiin, että jos tekee itsemurhan, se oli menolippu ikuiseen helvetintuleen. Moderni länsimainen kulttuurimme tuomitsee edelleen tahallisen itsemurhan - mitä tapahtui luokkatoverini tapauksessa.
Päällikkö Josef sanoisi näiden molempien kuolemien olevan itsemurhia. Hänen näkökulmastaan me kaikki teemme itsemurhan - joko tahallisesti tappamalla fyysisen kehomme tai suunnittelematta sairauden, onnettomuuden, murhan, sodan jne. kautta. Tai vain päättämällä, että meidän on aika lähteä, kuten äitini teki. Mikään ei voi tulla kokemuksemme piiriin, ellemme ole sen kanssa värähtelyltämme harmoniassa. Tämä on toinen tapa sanoa, että luomme oman todellisuutemme.
Käsitän, että tämä on kiistanalainen aihe - myös tietoisella ja tarkoituksellisella henkisen kasvun polulla olevien keskuudessa. Luulen, että tällä kiistanalaisuudella on osittain juurensa syvällä kuolemanpelossamme
Tässä on päällikkö Josef.
Päällikkö JosefKuolema on hyvin rikas keskusteluaihe. Ja täynnä väärinkäsityksiä.Te ette voi välttää sitä, mitä kutsutaan kuolemaksi. Niidenkin joukossa jotka aavistelevat, että kuoleman jälkeen teitä odottaa jokin ihana, sitä kuitenkin pelätään.
Kuitenkin kerromme teille, ettei kuolemaa pidä pelätä sen enempää kuin syntymääkään. Eivät ne eroa paljonkaan toisistaan. Molemmat ovat uusia alkuja, uusia askelia ikuisen kasvunne matkalla.
Silloin kun ihmisrodusta tuli "tietoinen olento", oli sellainen ymmärrys kuolemasta, mitä teillä ei enää ole. Pieninä lapsina te kaikki ymmärrätte kuoleman ja hyväksytte sen siksi, mitä se on. Mutta aikuisina juhlitte syntymää ja surette kuolemaa.
Ihmiset ovat omaksuneet kuoleman pimeän puolen. Se on jotain, mitä pitää pelätä ja välttää kaiken kustannuksella. Monille lääketieteen ammattilaisillenne kuolema on merkittävä ja peruuttamaton epäonnistuminen. Kenties jopa rangaistus vääristä teoistanne, kuten jotkut ajattelevat.
Moderni kulttuurinne menee niin pitkälle, että se "rankaisee" joukossanne olevia pahantekijöitä kuolemalla - nk. kuolemanrangaistuksella.
Kuitenkin antaessanne kuolemanrangaistuksen, itse asiassa usein - useammin kuin tiedättekään - annatte piinatuille sieluille siunatun helpotuksen piinatusta fyysisestä elämästään. Kun he siirtyvät kuoleman portin läpi, he tulevat kuvaamattoman autuuden ja ilon paikkaan. He ovat palanneet kotiin.
Riippumatta fyysisen kuoleman prosessista tai tavasta - tuskallisesta tai rauhallisesta - lopputulos on aina sama. Tulette paikkaan, mitä jotkut kutsuvat taivaaksi. Tarkempi kuvaus olisi ikuinen elämä. Kaikki elämä on ikuista. Ei ole mitään kuolemaa.
Eläimenne tietävät tämän, erityisesti lemmikkinne. Muiden oppituntien muassa he ovat tulleet opettamaan teille, ettei teidän pidä pelätä kuolemaa, vaan sen sijaan elää täysin ja iloisesti hetkessä. Ja sitten kun aika tulee - millä tavalla se tuleekin - kuolla iloisesti ja täysin tietäen, että kuoleman portin toisella puolella on vain uudestisyntymä valoon ja rakkauteen.
Kaikki on hyvin. Kuoleminen on helpoin asia, minkä koskaan teette.
Äänestys
