Sinä sen melkeinpä sanoit:
Sinun runoosihan se myötäkiintyi.
Alussa oli Sana ja Sana kahtautui...
Lopulta on enää kahtautuminen, joka yhdentyy, ykseytyy ja yhdeksi syntyy.
Lapsena Huomiselle.
Ja Huominen on jälleen meidän Sanamme hallussa.
Sillä ainoastaan sellaisen voi vapauttaa, joka omistaa itsensä.
Siksi totuuden kuuleminen on niin terapeuttista.
Koska se on pääsymme, sisääntulomme, sanojen takaisuuteen.
Olemiseemme Totuus.
Totuudellisuus vapauttaa, se tekee sanavalmiiksi kuin myöskin antaa valmiuden ennakoivaan sanattomuuteen - sen tiedostamiseen, että tietäminen edeltää ja seuraa sanailua.
Että Se on jo tulossa - ennen kuin sanasi parantavat palvelijani - ja että Se on jo mennyt - ennen kuin palvelijani ymmärtää kiittääkään.
: