seuraava »

[Tähdenvalvoja]

 Jumalani ja uskoni olisi siis pelkästään hengellisyyttä,ei henkeä.Ymmärrän Inanna mitä tarkoitat. Mutta en voi sanojen ja mieleni tasolla,ideoiden ja käsitteiden,maallisessa maailmassa uskoa siihen Jumalaan millään muotoa.

Jumala elää uskossani (siis vaikkapa sitten siellä hengellisyydessäni) ihan pelkän uskoni voimalla mutta ei liity uskontoon mitenkään.

Sitten kai voinkin vain ihmetellä,missä lopulta onkaan henkisyyteni ja onko sitä?

[monikakson]

Ööh, omat ajatuksen on nyt niin hakosalla, että heitän suoraan lainauksen Wikipediasta, josta äskenkin nappasin tuon sanan alkuperän...heh.  :

"Psyyke tarkoittaa ihmismieltä (kreikaksi psykhe tarkoittaa sielua). Ihmismieltä tutkii psykologia, joten sitä koskevasta artikkelista saat hyvän kokonaiskuvan psyykeen osa-alueista (mm. emootiot ja kognitiot). Huomaa, että se ei tarkoita pelkästään älykkyyttä. Lisäksi psyyke -käsitteellä yleensä korostetaan yksilöllisyyttä eli persoonallisuutta.

Psyyke -käsitettä käytettäessä korostetaan (kartesiolaisittain) mieltä irrallaan ruumista (sooma)."

Ok, tuossa parempaa suuntaviittaa sille mitä meinasin kirjottaa, mutta en saanut sanoista kiinni. Tähän aikaan illasta ei oikein irtoa, 

[Tähdenvalvoja]

Ok, kiitti monikakson. Jotain tuollaista muistan lukioaikoina kuulleenikin filosofian tai psykan tunneilla.

[*Alkmene*]

Eihän kai meidän kenenkään ole tarkoitus todistaa toisille ihmisille olemmeko henkisiä vai emme(ehkä ei edes itsellemme), vaan nimenomaan sille Jumalallemme Luojalle Elämälle?
Elämällä omina itsenämme ja haastaen itseämme korkeisiin ihnhimillisiin arvoihin joka hetki...
Minusta siinä on se ydin, mitä kautta itselle ainakin henkisyys sai uusia ulottuvuuksia..
 

[Asterix]

Kiitos Sasha jälleentervetulotoivotuksista!(uusi nikki sinulla)

Ilo on kokonaan minun puolellani.
Uskomatonta kyllä, mutta Asterix alkoi olla jo kehäraakki.. :

Olen viime kuukausina perehtynyt Freudin maailman melkoisesti ja vaikka Freudin juttuja kyseenalaistetaan ( ja nimenomaan omaan olen itse joutunut itse itsessäni joutunut kyseenalaistamaan sisäänrakennettuja Freudilaisuuksia itsessäni) juuri mainitsemallasi tavalla, niin itse olen taipuvainen uskomaan, että ehkä Freud kuitenkin sisimmiltään näki enemmän, mitä osasi tuoda ulos...?

Olen miettinyt samaa, että Sigmund ei välttämättä
ollut kovin taitava pukemaan sanoiksi ajatuksiaan
ja siksi jotkin hänen leimaukset ovat niin kömpelön oloisia,
vaikkakin ajatus on poimittavissa tyhmemmälläkin
hetken miettimisen jälkeen.

Tarkoitan toki itseäni. :

Siis meillä on aina nämä "ajan kahleet", jotka toisaalta ovat ainutlaatuisuutemme ja yksilöllisyytemme avaimet, jotka antavat meille mahdollisuuden ja vastuun olla juuri sitä mitä olemme.
On pakko korostaa jotain yhtä puolta, että toinen puoli voi saada tilaisuuden nähdä toisen puolen.
Näin uskon olleen niin Freudin (kuin Hitlerinkin  ) kohdalla.
Menikö jo off topic 

Raiskasin tuosta tekstistäsi ajatustani selkeyttämään,
että en usko, että joku ihminen kykenee olemaan "puhtaasti"
esim. joku hengellisen hyvyyden perikuva tai totaalisen paha.

Kumpaakaan ihminen ei kykenisi kokemaan itsessään
ilman sitä vastakkaista puolta.

Myöskin pidän täytenä huuhaana sitä, että hengellistä
kasvua tapahtuisi ihmisessä kohti ns. "valaistumista" / "mestaruutta"
pelkällä "hyvyydellä", "rakkaudella" ja "valolla",
jotka olisivat ainoat puolet ihmisessä
yksinkertaisesti siitä syystä,
että kokeakseen esim. valon valoksi tai kylmän kylmäksi,
niille täytyy olla vastakappaleet.

Toisin sanoen, kumpaakaan mistään ei olisi olemassa ilman toista.

Siksi kyseenalaistan sellaisen hengellisyyden,
joka korostaa ylenpalttisesti esim.
pelkkää rakkautta, valoa ja kristusta vailla vastapuolta kokonaisuudesta
ja ilman ihmisen inhimillisiä puolia,
koska yksipuolisuus ilman vastakappaletta
tyrehdyttää kasvun ja kehityksen.

Kaikki elämä ja kehitys perustuu kahden vastakkaisen puolen
yhteen nivoutumiseen, lähtien nyt vaikka esimerkkinä
naaras ja uros-puolisen nivoutuminen kaikessa elävässä
ja facta on, että niin kuin maan päällä, niin on myös taivaissa
siteeratakseni vanhaa viisautta raamatusta,
joka tarkoittaa sitä, että henkisessä pätee samat
olemassa olo säännöt kuin fyysisessä.

Ihminen on kokonaisuudessaan hyvin taloudellisesti
rakennettu kokonaisuus maapallolla, eikä sille ole
annettu mitään turhaa tai liian vähän selviytymiseen
ja kehitymiseen.

Tälläisiä mietiskelen vailla vastauksia.. :

Ollaanko vielä topicissa vai jatketaanko aloituksen hengessä..? :

[Tähdenvalvoja]

Todistaminen ja todistelu turhaa, kyllä vaan.Mutta minusta se on turhaa myös jumalalle,elämälle, kaikkeudelle. Sillä totuus ei kuitenkaan pala tulessakaan vai miten se meni...  

Kyllä Inanna tämä vastauksesi nyt aiheutti minussa oikein kutkuttavaa pohdiskelua sielun, psyyken, hengen ja materian olemuksista ja niiden yleisestä ilmenemisestä ja siis ihmisolennoissahan näitä asioita usein katsotaan ja puntaroidaan. Oikeasti, tuli mieleen että sielu,mieli ja henki ovat vain ja ainoastaan ihmisen keksimiä asioita, ja sanoja joille on annettu tietty arvo kulttuurissa ja kielessä nimenomaan.

Siten,jos vapaudumme sanoista ja käsitteistä ja siirrymme abstarktille hengen tasolle (jolla taidekin usein liikuskelee) olemme vapaita henkiä. Olisiko tämä lähellä sitä mitä tarkoitit,Inanna? Kuulun heihin joille pitää joitakin asioita rautalangasta vääntää..

[Tähdenvalvoja]

Ihminen on kokonaisuudessaan hyvin taloudellisesti
rakennettu kokonaisuus maapallolla, eikä sille ole
annettu mitään turhaa tai liian vähän selviytymiseen
ja kehitymiseen.

Minusta tuo oli hyvin sanottu,Sasha ja tottakai on maailma on kaksinapainen. Muistaakseni Elisabeth Haich kirjoitti siitä jotain. Menikö se sitten niin että kun otetaan jumaluus mukaan kuvioon,syntyy kolmio (kristityillä pyhä kolminiasuus mm.)joka luo kärjen noille polariteeteille ja tavallaan nostaa (kolmion kärki) sitä sitten ylemmäs.

Minusta tämä keskustelu paranee vanhetessaan,myönnän kernaasti että aloitus ei ollut ihan loppuun asti mietitty ja pohjustettu,mutta otin vapauden katsoa mitä tapahtuu.

[*Alkmene*]

Todistaminen ja todistelu turhaa, kyllä vaan.Mutta minusta se on turhaa myös jumalalle,elämälle, kaikkeudelle. Sillä totuus ei kuitenkaan pala tulessakaan vai miten se meni... 

Niin no... minä itse henk.koht. pidän sitä sellaisena "rajana", että nimenomaan, jos jollekulle jotain pitää "todistaa", niin nimenomaan "Jumalalle/Luojalla/Elämälle". Tosin se usein tapahtuu eletyn elämän kautta tekoina ja valintoina arjessa kohdistuen kanssaihmisiin ja läheisiin, mutta niinkuin "loppupeleissä", sellaisena taka-ajatuksena, kun tekee pikkuisia valintoja joka hetki, taustalla on joku "itsekeskeisyyttä ylevämpi tarkoitus/kunnioitus", joka kohdistuu johonkin, mitä en osaa määritellä.
Periaatteessa voisi ajatella, että silloin silloin näen kanssaihmisissäni enemmän kuin näen... jotain mitä he voivat olla minun suppean käsityskykyni ulottumattomissani.
Koen, että jos minulle ei ole mitään tätä itseäni suurempaa olemassa, olen narsisti tai hedonisti tai mitä kaikkia määritelmiä niitä onkaan.

Siten,jos vapaudumme sanoista ja käsitteistä ja siirrymme abstarktille hengen tasolle (jolla taidekin usein liikuskelee) olemme vapaita henkiä. Olisiko tämä lähellä sitä mitä tarkoitit,Inanna? Kuulun heihin joille pitää joitakin asioita rautalangasta vääntää..

No joo.. minä en voi "vääntää rautalangasta" kuin oman näkemykseni ja kokemukseni.
Minulle henki ei ole enää mitään abstraktia tai jotain tasoa johon siirrymme sitten kun tämä tuskallinen ihmisen vaihe on ohi.
Vaan nimenomaan ihmisenä olo on mahdollisuus ilmentää henkeä. Henkisiä tekoja ja valintoja.
Nyt on se hetki niin sanotusti ja jos jää odottelemaan seuraavaa mahdollista inkarnaatiota tai seuraava jotain tasoa, niin avot... siinä meni se mahdollisuus...
Voi olla että on olemassa vaikka mitä hienoa ja kummallista ja ylevää ja henkevää, mistä minä en tiedä mitään, mutta että se ei katoa mihinkään, jos nyt otan tosissani tämän ihmisen elämän, ainutkertaisen tänä persoonana ja kannan vastuun joka hetkestä, ikäänkuin tietäisin, että tämä tilaisuus ei koskaan tule toistumaan tämän kaltaisena, enkä koskaan voi korvata tätä hetkeä uudelleen.

[Kotkansilmä]

                       

           Kyllä helskutavie, se on tuo jatkuva ylämäki!

             Niin, ja kaikki laskut, kun on vielä

                  maksettava, eikös`juu.


                           

[monikakson]

Mun mielestä hengellisyys kyllä juontuu henkisyyden kautta. Toiset ihmiset ovat enemmän henkisiä kuin toiset, toiset panostaa enemmän fyysiseen puoleen eli toimintaan. Henkisyys on ennen kaikkea fyysisen toiminnan vastakohta, järkikielellä. Henkisyyden kehittäminen olisi ajattelun kehittämistä, ja ajattelu on olemassaolon tiedostamista.
"Ajattelen, siis olen" (Descartes).

Mutta niin, koska henkinen on immateriaalista, niin mitä se sitten on? Se siis on paljon enemmän kuin pelkkää ajattelua! Ajatteluhan on vain prosessi aivoissa. Mutta mistä ajattelu tulee, mikä liikutta kemikaaleja niin, että syntyy assosiaatioita, ajatuksia? Sielu?! Onko psyykettä olemassa ilman sielua?

Tästä ei ehkä tarvitse jatkaa, koska jutut menee niin hurjiksi ja päädyn pohtimaan olemassaolon tarkoitusta... 
Jos päätyy siihen, että fyysiset tarpeet on ajaneet ihmisen kehittämään ajatteluaan eli psyykettään, niin ei voida enää puhua millään tavalla henkisyydestä, heh. Mutta itse asiassa siitä päästään lopulta takaisin henkisyyteen tai hengellisyyteen. Ajattelu on kehittynyt niin pitkälle, että uskotaan olevan jotain tämän maailman ulkopuolista, kuolemanjälkeistä. Eli lopulta ihminen minimoi fyysiset tarpeensa ja omistaa elämänsä täysin henkiselle tielle/kehitykselle.

Olikohan tässä järkee vai ei  Tämä nyt ei perustunu millekään ideologialle, vain ajatuksia.

[monikakson]

hitsi, te ootte nopeita kirjottaan! Minä vaan uppoudun omiin ajatuksiin ja oon hidas  :

[*Alkmene*]

"erillisyydenharha"... mitä se on konkreettisesti? 

[*Alkmene*]

Monikakson, elämän/olemassaolon tarkoituksen etsiminen lienee "avain" henkisyyteen ? 

[Asterix]

Eihän kai meidän kenenkään ole tarkoitus todistaa toisille ihmisille olemmeko henkisiä vai emme(ehkä ei edes itsellemme), vaan nimenomaan sille Jumalallemme Luojalle Elämälle?

 

Veit jalat suustani.
Tässä toinen pointtini joidenkin ihmisten ns. "henkisestä kasvusta".

Minä en ole ymmärtänyt, miksi sitä omaa hengellisyyttä
pitää korostaa ja tuoda esille, etenkin eräs ironisuus sisältyy
tähän, joka on
-Hedelmistään puu tunnetaan-

On paljon ns. "hengellisesti kehittyneitä" tai sellaisena itseään pitäviä,
joilla joko ei ole mitään omaa sanottavaa/omia ajatuksia,
vaan he kopioivat jonkun muun ajatuksia sen sijaan,
että ajattelisivat itse.

Kyllähän jokun toisen ajatuksiin ja oivalluksiin voi yhtyä,
mutta tarkoitus kai on kuitenkin kehittyä omana itsenään,
eikä jonkun jalan jäljissä, koska kuitenkin jossain vaiheessa
sille suurelle "gurulle" ja "mestarillekin"
tulee tien pää eteen.

Olen huomannut, että jonkin henkisen tien, ismin,
uskonnon tai uskomuksen/ideologian uskottavuuden,
kuten myös yksittäisten henkilöiden vastaavat
pystyy kyseenalaistamaan korkeintaan kolmella kysymyksellä.

Jos se ei kestä ensimmäistä kysymystä, niin se on usein
kolmas kysymys, milloin uskottavuus alkaa karisemaan.

Yleensä se kolmas kysymys on ns. "pussiin puhuminen"
eli jonkin ideologian/ajatuksen/uskon/tms. kannattaja
rikkoo omaa/kannattamansa ideologiaa/ajatusta/uskoa/tms. vastaan
ja kyseenalaistaa itse itsensä.

Minä ajattelen niin, että jos jokin ismi/henkinen tie/usko/ideologia/asia/ihminen
ei kestä kysymyksiä
niin se ei voi kovin pitkälle kantaa kehityksessä.

[Tähdenvalvoja]

Niinpä, Inanna. Ja olin nimenomaan kiinnostunut sinun henkilökohtaisesta näkemyksestäsi,en oikeastaan odota että voisit minulle totuutta tarjoilla lautasella.

Olen itse viime päivinä ajatellut usein tuota "yhtäkään päivää ei saa takaisin" tosin ihan vaan juoksutreenien muodossa ja kyllä myös lasten kasvun seuraamisen kannalta.

 Taide on hieno väline (kaikissa muodoissaan) ihmisen henkistä kehitystä ilmaisemaan. Enkä tarkoita henkisellä kehityksellä valaistumisen esittelyä tai oman itsen korostamista. Vaan maailmankaikkeuden suodattamista ja tulkintaa.

On tosiaan tärkeää tiedostaa tietämättömyytensä,
jotta voi elää rehellistä ihmisen elämää kokonaisena.

Hassua.Käyn kahdella säännöllisesti forumilla, toinen on tämä astro ja toinen eräs kestävyysjuoksuforum. Täällä olen kiinnostunut henkisen lihaksen kehittämisestä ja toisessa ruumiin lihasten kehittämisestä. Ehkäpä olisi aika vain olla ja katsella mihin tämä universumi minua vie jos olen rehellisesti ja puhtain sydämin liikenteessä.