seuraava »

[Rakkauden enkeli]

On paljon ns. "hengellisesti kehittyneitä" tai sellaisena itseään pitäviä,
joilla joko ei ole mitään omaa sanottavaa/omia ajatuksia,
vaan he kopioivat jonkun muun ajatuksia sen sijaan,
että ajattelisivat itse.

Tuostahan se kyllä monella vasta aloitetaan se oikea henkinen kasvu, kun oivaltaa, etteivät toisten totuudet koskaan voisikaan olla totta sille omalle minälle, ellei niitä itsekin ole saanut oivalluksena. Ja kun niitä alkaa tulla niin silloin ne kyllä tulevatkin olemaan todella lyhyemmät versiot. Koska ainoastaan se on egomme, joka lavertelee ummet ja lammet. 

Taitoa on sekin, että tunnistaa ajatuksiensa tulleen ajatelluiksi jo paljon ennen kuin niitä oli aikomuksensa muilta omiakaan.

Olen erityisen kiitollinen nimimerkille Rakkaudenliekki siitä,
kuinka taidolla hän antaa oman ajatuksensa kantaa ajatustemme hedelmiä
muidenkin iloksi.

Ja kuitenkin omaksi iloksi suurimmakseen, kun antaessaan saa. 

Sen kautta, että ajatuksella poimii muiden ajattelusta totta,
siinä missä joku toinen lukee muiden ajattelusta valhetta
ja eikun nyrpistelee nenäänsä tyyliin
"minä sentään ajattelen itse".

Joten jos joku häntä nyt yrittääkin hiljentää,
niin minä suojelen, minä suojelen.

*rutistaa niin että tuntuu*

 

Yhtyy mukaan ja toteaa vielä, että Rakkaudenliekki kirjoittaa myös paljon omaakin tekstiä, omista kokemuksistaan ja ne kaikki lainauksetkin hän laittaa omien kokemustensa pohjalta.  Korjaa jos olen väärässä Rakkaudenliekki. 

[^^Queen Nefertiti^^]

etteivät toisten totuudet koskaan voisikaan olla totta sille omalle minälle, ellei niitä itsekin ole saanut oivalluksena. "

*Tai sitten omat kokemukset vain ovat oikeimpia itse kullekin, siksi vaikkapa henkisten viisaiden kuuntelu voi olla harhaanjohtavaa. Mutta tämä menee nyt sitten kanavointiaiheeseen, mistä minulla ei nyt aikaa jatkaa.

Kuuntelin aikani monenmoista kanavaa ja taivaan tulkitsijaa, kunnes vapauduin näistä ajattelemaan itse. Ihan lihallisena, mutta sielukkaana olentona. Omat oivallukset eivät siis välttämättä ole linjassa ihan kaiken sen kanssa, mitä "Jumalan äänitorvet" sanovat, olen huomannut muutamaan otteeseen.

Siinä tosiaan on vaaransa/ esteensä jos alkaa uskoa muiden tuputtamia kokemuksia ja uskomuksia omikseen. Kun itse kokee oman sielunsa tasolla asiat kuten kokee, ei KUKAAN voi tulla sanomaan, kuule se nyt ei ole näin vaan näin. Kun tarpeeksi voimakkaan henkisen kokemuksen saa ja omat väylät ylös, muiden selitykset ikäänkuin tipahtavat.

Minusta ainakin kristityt, joogaajat ja kanavoijat uskovat ensinnäkin eri tavalla, sitten kuin muka tietäisivät mikä on toisen kokemus.

Jos sielunkumppanuuksista puhutaan, on kiva etteivät jooga/kanavointipoppoot korosta näitä kumppaneita, eli itsekseenkin voi kasvaa, mutta esim kristittyjen kanssa joskus hieman vaikeampaa kommunikoida suoraan, avoimesti ja laajasti. Tosin en ole kovin kiinnostunut tuhlaamaan aikaa opillisiin saivarteluihin. Aikanaan olin pitkissä keskusteluissa mukana, kun koetin löytää >Koko totuuden galaktisista, kristillisistä ja itämaisista totuuksista, en tiedä pystyikö kukaan siihen synteesiin. Niin ja vaikka ateisti VOISI valaistua, ei välttämättä välitä.

Galaktisilla sama, sielunkumppanuudet ei niin tärkeitä paitsi heidän kotiseutujensa olentojen kanssa. Heh.

Asiasta toiseen, tietääkö joku minne t touhula meni, kun jäi juttu kesken?

[*Alkmene*]

Hmmm.. omien tunteiden ja ihanteiden jne. erottaminen
muiden tunteista ja ihanteista ei liene monellekaan kovin vaikeaa,
kuvittelisin ainakin..
..mutta tarkennatko, mitä tarkoitat tuolla, että erotat
psyykkisyyden henkisyydestä itsessäsi?

Niin, jokainen kokee tavallaan. Kai jo lähtökohta on se, miten lähellä omat ihanteet on yhteiskunnallisia, itsen lähellä olevan "yhteisön" ja sosiaalisen ympäristön ihanteita ja toisaalta onko ne syntymästä asti olleen "ympäristön" ihanteet, joilta kukaan ei välty, lähellä todellisia omia yksilöllisiä ihanteita.
Todellisuudessa kai toisaalta on kysymys siitä, erottaako ihanteet todellisista arvoista.
Ja jos omaa (voisin väittää että meistä jokainen omaa, ainakin jossain määrin)itsensä ulkopuolisia arvoja ja ihanteita, on myös "tunnesekoittunut" itsensä ulkopuolelle.
Silloin pitää aina "pelata" (manipuloida, suuntaan taikka toiseen), jos elää itsensä ulkopuolisille ihanteille.
Se pitää ihmisen sellaisessa psyykkisessä talutusnuorassa. Kaupankäynnissä.

Itse en erottele fyysis-psyykkis-henkis-alueita kuin juuri ehkä etu- tai jälkikäteen jotain tutkaillessani.
Minulle henkisyys ei liity näihin "sielun-vaellus-teorioihin" eikä siihen miten olemus jaetaan erilaisiin osiin.
Minulle henkisyys ei ole ihmisen erillinen osa, jonka kanssa voi matkata kuin avaruusaluksella "yöllisillä retkillään".  (se on psyyykeä)
Koen,että henkisyys itsessä voi ilmentyä juuri tekojen kautta, pienten valintojen kautta arjessa joka hetki.
Jos teko, valinta tms ylittää psyyken rajan, ollaan valittu henkinen teko tai valinta.

Ja mitenkäs ne sitten erotan...
Katsellaan joskos joskus kirja ilmestyy aiheesta-..
Mutta tosissaan, ei minulla ainakaan sitä ole kykyä kirjaimiksi ja sanoiksi pukea lyhyesti.
Ollaan taas siinä, mikä on "pyhyyttä ja mikä tekopyhyyttä". 
Ja miten moni teoria jo kertokaan tästä, tuhannet uskonnot, opit, käsitykset ja määritelmät.
En tiedä tarvitaanko yhtään uutta lisää, koska koen, että kysymys jokaisen sisällä tapahtuvasta "oivalluksesta/loksahduksesta" ja on aivan sama minkä "käsityksen" tai maailmakuvan varassa ihminen täällä tallaa.
Silmät vain aukeaa jossain vaiheessa. Toivon mukaan.

Kuvaannollisesti sanoen, sitä "voi katsoa peiliin itseään kunnioittaen ja tietäen, että peiliä pitää käsissään "Jumala/Luoja/Elämä".

[Ajatus]

Myöskin pidän täytenä huuhaana sitä, että hengellistä
kasvua tapahtuisi ihmisessä kohti ns. "valaistumista" / "mestaruutta"
pelkällä "hyvyydellä", "rakkaudella" ja "valolla",
jotka olisivat ainoat puolet ihmisessä
yksinkertaisesti siitä syystä,
että kokeakseen esim. valon valoksi tai kylmän kylmäksi,
niille täytyy olla vastakappaleet.

Tämä oli minusta jotenkin hyvin skorpparimaista tekstiä. Voisin kuvitella jokaisen tuntemani aurinko- tai nousu-Skorpparin allekirjoittavan tämän.

Jotenkin kuitenkin itse ajattelen tällä hetkellä niin, että nuo vastakappaleiden olemassaolot ovat itsestäänselvyys. Ei minua siis juurikaan häiritse valon ja rakkauden korostaminen, päin vastoin. Tiedän, että jokaisella täälläkin kirjoittavalla on ja on ollut taatusti elämässään omat ongelmansa ja "pimeytensä", enkä siksi koe mitenkään "teennäiseksi" sitä, että täällä nyt vain satutaan korostamaan niitä "valopuolia". Mieluummin niitäkin juttuja luen, kuin valituksia maailman kauheudesta.

En luultavimmin ole millään muotoa "valaistunut" tai ainakaan koe itseäni sellaiseksi (mitä sillä sitten kukin tarkoittaakaan), mutta pidän hyvin mahdollisena, että jotkut täällä maan päällä olevat ihmiset yksinkertaisesti ovat jo käyneet läpi omat "läksynsä" liittyen tähän maailman polaarisuuteen ja keskittyvät "valoasioihin" ihan vain sen vuoksi, että tuovat niitä esiin niille toisille, jotka kenties ovat tähän asti kallistuneet enemmän sille maallisemmalle puolelle ja takertuneet sen näennäisiin ongelmiin. En siis osaa nähdä asiaa siten, että nämä ihmiset olisivat jotenkin "yksipuolisia" tässä. En myöskään kaipaa sitä, että jokaisen "valoasioihin" keskittyneen pitäisi raportoida täällä elämänsä yksityiskohtia ja maallisuuksia ihan vain sen vuoksi että muut tietäisivät niiden olevan olemassa - kun ovathan ne olemassa kuitenkin.

*Inanna* kirjoittikin tuosta "jokaisen sisällä tapahtuvasta loksahduksesta". Olen sekä itse kokenut että kuullut useilta kirjoittajilta, että jonkun kirjoittamasta, ehkä ihan pienestäkin asiasta, vain saattaa avautua joku suurempi oivallus. Sitä kautta on tullut tietynlainen kunnioitus kaikkien tekstejä kohtaan - olivat ne sitten ns. "omia" tai jostain kopsattuja (tavallaan samasta lähteestä kuitenkin). Aina joku voi oivaltaa jotain tärkeää mistä tahansa kirjoituksesta ja siksi ne ovat kaikki arvokkaita sinällään.

[Asterix]

On paljon ns. "hengellisesti kehittyneitä" tai sellaisena itseään pitäviä,
joilla joko ei ole mitään omaa sanottavaa/omia ajatuksia,
vaan he kopioivat jonkun muun ajatuksia sen sijaan,
että ajattelisivat itse.

Tuostahan se kyllä monella vasta aloitetaan se oikea henkinen kasvu, kun oivaltaa, etteivät toisten totuudet koskaan voisikaan olla totta sille omalle minälle, ellei niitä itsekin ole saanut oivalluksena. Ja kun niitä alkaa tulla niin silloin ne kyllä tulevatkin olemaan todella lyhyemmät versiot. Koska ainoastaan se on egomme, joka lavertelee ummet ja lammet. 

Taitoa on sekin, että tunnistaa ajatuksiensa tulleen ajatelluiksi jo paljon ennen kuin niitä oli aikomuksensa muilta omiakaan.

Olen erityisen kiitollinen nimimerkille Rakkaudenliekki siitä,
kuinka taidolla hän antaa oman ajatuksensa kantaa ajatustemme hedelmiä
muidenkin iloksi.

Ja kuitenkin omaksi iloksi suurimmakseen, kun antaessaan saa. 

Sen kautta, että ajatuksella poimii muiden ajattelusta totta,
siinä missä joku toinen lukee muiden ajattelusta valhetta
ja eikun nyrpistelee nenäänsä tyyliin
"minä sentään ajattelen itse".

Joten jos joku häntä nyt yrittääkin hiljentää,
niin minä suojelen, minä suojelen.

*rutistaa niin että tuntuu*

 

Yhtyy mukaan ja toteaa vielä, että Rakkaudenliekki kirjoittaa myös paljon omaakin tekstiä, omista kokemuksistaan ja ne kaikki lainauksetkin hän laittaa omien kokemustensa pohjalta.  Korjaa jos olen väärässä Rakkaudenliekki. 

Täällä ei ole kukaan hiljentämässä ketään.

On se kumma juttu, että joka kerta kun RV saa osakseen
kritiikkiä jostain, niin ilmestyy näitä uusia nikkejä
pauhaamaan topiceihin, kuinka nyt yritetään hiljentää jotakuta tms.
ja RV itse ilmestyy vastailemaan off topicin juuri näihin viesteihin
ottamatta kantaa itse topicin aiheeseen.

Erikoinen ilmiö, jonka voi varmasti todentaa myös
kirjoittelijoiden IP-osoitteesta.

[Asterix]

Tämä oli minusta jotenkin hyvin skorpparimaista tekstiä. Voisin kuvitella jokaisen tuntemani aurinko- tai nousu-Skorpparin allekirjoittavan tämän.

Jotenkin kuitenkin itse ajattelen tällä hetkellä niin, että nuo vastakappaleiden olemassaolot ovat itsestäänselvyys. Ei minua siis juurikaan häiritse valon ja rakkauden korostaminen, päin vastoin. Tiedän, että jokaisella täälläkin kirjoittavalla on ja on ollut taatusti elämässään omat ongelmansa ja "pimeytensä", enkä siksi koe mitenkään "teennäiseksi" sitä, että täällä nyt vain satutaan korostamaan niitä "valopuolia". Mieluummin niitäkin juttuja luen, kuin valituksia maailman kauheudesta.

LOL! 
Jännä juttu, että SA:n kamppanja  :ni
on purrut näin hyvin, mutta muistakaa nyt kuitenkin,
että olen muutakin kuin pelkkä 
ja kirjoituksiini vaikuttaa erittäin paljon  ja 
Muuten ulosantini kirjoituksissa jäisi paljon surkeammaksi.



En ole pureutunut tai kiinnittänyt huomiota
kehenkään yksittäiseen tai edes kaksittaiseen kirjoittelijoihin
täällä Astrossa,
vaan puhun uskonnoista/ideologeista/ismeistä/uskoista/jne.
ja niiden kannattajien "henkisen tien esteistä"
yleisellä tasolla.


Uskon itse siihen, että ihmisestä ei voi erotella pois
hänen puoliaan, vaikka monet uskomukset/ideologiat/ismit/jne
pitävät suorastaan kirosanana joitain ihmisen puolia
ideologiassaan.

Ns. henkisessä kehossa on omat "sisäelimensä"
ja toimiakseen kokonaisuudessaan, henkinen keho tarvitsee niitä.

Siksi en ymmärrä, miksi esim. ego pitäisi kuolettaa itsessämme,
koska se joka tapauksessa on tärkeä elin henkisessä kehossamme
ja ihminen tarvitsee sitä kehittyäkseen ja ollakseen olemassa.
Se tukee muita henkisen kehon toimintoja.

Asiaa voi verrata hyvin siihen, että joku alkaisi pauhaamaan,
että ihmisen keho ei tarvitse maksaa tai munuaisia
ja niiden teot ja olemassaolo pitäisi kuolettaa.

Jokainen tietää, että keho menee epätasapainoon,
jos jokin sisäelin ei toimi kunnolla.

[Valkeinen]

"Oma tieni" jumittaa heti kun egoni alkaa kehittää kiihotuselimellään surua, itsesääliä, ärsytystä, vihaa, syytöksiä, vastakkaisuuksia, odottelua ja turhuutta sekä tarrautumista ja kateutta, tai sitten yliaktiivisuutta, vouhotusta ja polleutta. Ja jos ei niitä itsessäni niin muissa näkemänäni. Voin hyvin kun sitä välittäjäainetta ei ole  elimistössä liikaa eli ei ole enempää kuin mitä sydän-mielen erittäjäelin tuottaa määrällisesti tasapainoa, rauhaa ja hyväksymistä und lööviä. Sitä pitää kyllä erittyä aika paljon sillä persoonani on ottanut kannettavakseen aika pässinpäisen ego-osan, ison, kauniin ja rohkean ja hyvin olemassaolonsa oikeuttamaan kykenevän  .

[Ajatus]

Erikoinen ilmiö, jonka voi varmasti todentaa myös
kirjoittelijoiden IP-osoitteesta.

Modet ja ylläpito näkevät IP-osoitteet, mutta mikäli viittaat siihen että ne kenties olisivat joissain tapauksissa samoja, niin asian tarkistettuani voin vahvistaa että eivät ainakaan tämän ketjun kirjoittajilla ole.

Itse luen moden ominaisuudessa kaikki uudet viestit ja kommentoin aina, kun aikaa ja motivaatiota on, oli aihe mikä hyvänsä. Luulen, että moni muu tekee samoin. Rakkauden valo myöskin on vastannut tämän ketjun aiheeseen kaikkein ensimmäisenä. Jos jollain on mennyt off-topic, niin meillä viimeksi kirjoittaneilla.

Ja mitä tuohon skorppariuteen tulee, niin se oli aivan yleinen huomio ja nimenomaan oma mielipiteeni, onnistuit vain tiivistämään asian. Luulen, että viidentoista vuoden astrologian harrastuksen jälkeen olen kyllä tietoinen siitä, että kartoissa on muutakin. Toki ymmärrän tuon näkökulmasi ja olen samaa mieltä siitä, ettei mitään puolta kannata jättää kokonaan huomiotta. En kuitenkaan osaisi pelkkien nettikirjoitusten perusteella 100 % varmaksi päätellä toisista sitä, "unohtavatko" he jonkin puolen itsestään vai eivät.

[^^Queen Nefertiti^^]

Ajatus, virkistävää nähdä sinua!  Kaloja haltsaa myös Jupiter.

[*Alkmene*]

Siksi en ymmärrä, miksi esim. ego pitäisi kuolettaa itsessämme,
koska se joka tapauksessa on tärkeä elin henkisessä kehossamme
ja ihminen tarvitsee sitä kehittyäkseen ja ollakseen olemassa.
Se tukee muita henkisen kehon toimintoja.

Asiaa voi verrata hyvin siihen, että joku alkaisi pauhaamaan,
että ihmisen keho ei tarvitse maksaa tai munuaisia
ja niiden teot ja olemassaolo pitäisi kuolettaa.

Jokainen tietää, että keho menee epätasapainoon,
jos jokin sisäelin ei toimi kunnolla.

Olen tässä aivan samoilla linjoilla. Varsinkin, jos nyt vaikka egosta puhutaan, niin egohan on minuuden kokemista. Ja minulle ei mene jakeluun, miten minuuden kokemisessa voisi olla jotain kuoletettavaa ja ylipäätään en koe sitä mahdolliseksi edes tai kunnioittavaksi elämää kohtaan. Jos kokee olevansa vain henkinen olento, niin silloin nähdäkseni kokee edelleen minuuttaan, vain egon määritelmä on muuttunut, ei ego ole hävinnyt. 

Tuli tuossa hetki sitten mieleen, että paljonhan puhutaan, että maalliseen ja fyysisyyteen ja rahaan "rakastuminen", olisi se este henkiselle tielle.
Itse olen kulkenut sellaista elämän polkua, että olen saanut kokea niin köyhyyttä ja puutetta kuin rikkautta ja mammonaa.
Kumpikaan itsessään ei ole minua sen henkisemmäksi tai vähemmän henkiseksi tehnyt.
Voisin ajatella niin, että se mikä on vaikuttanut jollain lailla Elämää kunnioittavimpien valintojen tekemiseen on se, mitä enemmän olen tietyllä tapaa kyennyt olemaan haavoittuvainen ja avoin juuri sellaisena kuin olen nyt.
Mikä taas siihen on antanut mahdollisuuksia, on kyllä eittämättä omalla kohdallani olleet ne elämän kolhut ja kuopat. Tuska, kipu ja kärsimyskin.
Ne ovat avanneet.
Kun taas vastaavasti suuret Onnen ja Ilon kokemukset, Rakkaus ja armonkin kokemukset ovat vahvistaneet siihen, että uskallan paremmin olla mitä olen ja avautua mahdollisuudelle kyseenalaistaa omia ajatuksiani ja arvojani. Tulla haavoittuvaksi ja avoimeksi.

Itse koen tärkeäksi sen, mikä on se oma johtotähti ja Korkein päämäärä
, se määrittää, ohjaa ja laadullista sen, miten suoraan ja puhtaasti mahdollisesti käytän henkistä ulottuvuutta.
Jos päämäärä on saada paljon omaisuutta, se tuskin perustuu henkiseen arvoon.
Mutta jos päämäärä on antaa itsestään jotain elämälle, olla jotain jollekulle ja sivutuotteena tulee sitä mammonaa, silloin näkisin asian toisin.
Vastaavasti taas jos päämäärä on tulla hyväksi ja henkiseksi jonkin metodin, uskonnon, rituaalin yms kautta, en näe sitäkään aitona henkisenä valintana.
Jos taas olen ihminen, se mitä olen ja otan päivän kerrallaan ja vastaan joka hetki tavallaan eteen tuleviin tilanteisiin "parhaalla mahdollisella tavalla ja ymmärryskyvyllä" ja pyrin rakentumaan sellaiseksi mikä on oma osani... (se syvältä kumpuava tunne tuolla rinnanseudun tienoilla), voi olla että sivutuotteena tapahtuu jotain itsen sisällä.....

Plaah... en osaa selittää mitä yritän... 

[Asterix]

Modet ja ylläpito näkevät IP-osoitteet, mutta mikäli viittaat siihen että ne kenties olisivat joissain tapauksissa samoja, niin asian tarkistettuani voin vahvistaa että eivät ainakaan tämän ketjun kirjoittajilla ole.

Hmm.. sinuna checkaisin jonkun toisenkin ketjun,
mutta mikäs siinä, jos itsensä tuplaaminen on sallittua,
saahan Astro lisää käyttäjiä.

Ja mitä tuohon skorppariuteen tulee, niin se oli aivan yleinen huomio ja nimenomaan oma mielipiteeni, onnistuit vain tiivistämään asian. Luulen, että viidentoista vuoden astrologian harrastuksen jälkeen olen kyllä tietoinen siitä, että kartoissa on muutakin. Toki ymmärrän tuon näkökulmasi ja olen samaa mieltä siitä, ettei mitään puolta kannata jättää kokonaan huomiotta. En kuitenkaan osaisi pelkkien nettikirjoitusten perusteella 100 % varmaksi päätellä toisista sitä, "unohtavatko" he jonkin puolen itsestään vai eivät.

Hmm... epäilinkö jossain kohtaa astrologisia taitojasi
vai miksi moinen luento..?

Aihehan kuitenkin on vielä henkisen tien esteet
vai olenko todella pudonnut kärryiltä jossain vaiheessa..?

Minusta kommenttisi oli vain niin SA-mainen lausahdus.

[Asterix]

Olethan juuri itse tuolla edempänä kritisoinut Rakkaudenliekin tavoin kirjoittavia astrolaisia,
joten oletettavasti RV saa yhtäläisesti puolustaa häntä
kanssani.

Ja topicin aiheeseen sopivasti KYLLÄ! 

Sillä on eri asia kirjoittaa "henkisen tien esteistä" kuin asettaa niitä muille.

Jälkimmäisessä ainakin toivotaan toisen muuttuvan mieleisekseen,
kun taas edellisessä kenties todella autetaan toisia muuttumaan.

Vai kuinka?

Kirjoitan nyt tällä tunnuksella eteenpäin
uskoen aktiivikirjoittajien kyllä tunnistavan "minut" helpostikin.

 

 

Minua kritisoidaan joka viikko jostain,
eikä minun tarvitse luoda uusia nikkejä puolustamaan itseäni.

[Ajatus]

Uskon itse siihen, että ihmisestä ei voi erotella pois
hänen puoliaan, vaikka monet uskomukset/ideologiat/ismit/jne
pitävät suorastaan kirosanana joitain ihmisen puolia
ideologiassaan.

Niin, tarkennettakoon vielä, että näin minäkin uskon. Siksi en näekään, että kukaan niitä "toisia puoliaan" pyrkisi piilottelemaan, vaikkei niitä erikseen täällä esiin tuokaan.

Hehe, ja se "luento" juontui vain ja ainoastaan siitä, että itse juuri korostit omaavasi kartallasi muutakin kuin sen Skorpparin. Näinhän tietysti on, ja se "muu osa" liittyi osaltaan myös omaan pointtiini (ja käsittääkseni sinunkin pointtiisi) siitä, että ihmisessä on monia puolia. Eli se, että joskus näkyy vain joku niistä, ei tarkoita, etteikö niitä muita olisi.

[Chandra]

Valkeinen,lyhyesti kerroit saman näkemyksen kuin omanikin.KIITOS!
Ja mikäli joku nyt jälleen ajattelee,että kopioin muitten tekstiä,niin pakostakin niin käy,jos samaa mieltä on.

Suurin este henkisyyteen olen minä itse,sisälläni käymäni taistelu aika ajoin.Parhaita hetkiä ovat ne,jolloin olen täysin tasapainossa itseni kanssa,erottelematta mieltä,psyykettä,egoa,ym.

Ne eivät ole itsestään selviä ja edes millään muotoa jatkuvia.Etsin ja kritisoin kyllä itseäni ja tiedän milloin toimin pelkän egon pohjalta.
Se että kirjoittaa kokemuksistaan ja jakaa niitä muitten kanssa,kertonee vain ilosta,että joku tietää miltä minusta on tuntunut,mitä minussa on tapahtunut.
Olkoon se sitten vaikka harhaa.

Ja eikös tämän foorumin ja ketjun tarkoitus ole jakaa juuri henkisiä ilmiöitä,koettuja tai etsittäviä muitten kanssa.

INANNA    
Kiva kun olet tullut takaisin!!!!!!!!!!!!!!!!

[Asterix]

Toistuva kritiikki kertoo sanomaansa siitäkin,
kuinka peiliä sopii kyllä näyttää,
kunhan sitä ei tarvitse pysähtyä katsomaan nikkinsä takaakin.

Eli kukin meistä valitsee näkevänsä sen,
minkä suo itselleen tulla näytetyksi.

Sehän on terveellistäkin.
Henkinen tie on kaiketi "askel kerrallaan" -tie
eikä "muuttakaa minut mieleiseksenne" -tie.

 

Terveessä kritiikissä ei ole mitään pahaa,
päinvastoin.

Minä rakastan kunnon (kriittisiä) keskusteluja,
mutta inhimillisenä ihmisenä
minua ärsyttää lapsellinen käytös, johon turvaudutaan,
kun oma äly ja "henkinen kasvu" ei riitä antamaan
pontta keskustelulle.

Tarkoitan toki vain itseäni.

Mutta mitäs nykyinen IXOS sitten, kun ei kestä kritiikkiä..?
Meneekö peilikuva rikki ja nikki monistumiseen ja vaihtoon,
kun ei kestä katsoa sitä?