seuraava »

[*Alkmene*]

Kiva "olla" taas täällä!  (kunnei tavaksi tule)

Tuolta "pahuus" ketjusta pisti silmään Ajatuksen ajatus välineellisen- ja itsearvon merkityksestä.
Minusta se on aika tärkeä ja oleellinen asia tässäkin ketjun aiheessa.
Ja sen suhteellisuudentajuisuuttaminen omassa elämässä.

Itse en "ylitä sitä rajaa", että kehoni tai egoni esimerkiksi olisi välineellisessä arvossa. Se pitää minut lievästi skeptikkona. 
Ja ehkä hieman juurevana... 
Vain silloin kuin paloittelen ajatuksiani ja asenteitani tarkasteltaviksi, silloin annan niille välineellisenarvon.
Eletyssä elämässä ne ovat, ei välttämättä itseisarvoja, vaan ehkä ennemminkin ainutkertaisuuden- ja ihmisyydenarvoja.. 
Joiden kautta osoitan kunnioitusta minut siltä osin luoneille/luoneelle Elämälle, mitä itse en voi muuttaa rikkomatta luonnonlakeja.

[Ikitosi]

Kuvainnollisesti sanoen, sitä "voi katsoa peiliin itseään kunnioittaen ja tietäen, että peiliä pitää käsissään "Jumala/Luoja/Elämä".

  Viisaita olette kaikki aiheesta kirjoitelleet

Minun näkemykseni mukaan henkisellä tiellä ei ole mitään esteitä, on vaan mahdollisuuksia.

Joku mainitsi ajatuksen taloudellisesti rakentuneesta ihmiskokonaisuudesta, jossa ei ole mitään turhaa tai liian vähän - laajentaisin tätä näkemystä käsittämään koko Kaikkeuden, kaikilla tasoilla.

Jokainen kasvaa tarkoituksensa mukaisesti kaikkeuden verkossa, johon siis
kaikki on kytketty keskenään harmoniseksi kokonaisuudeksi, vaikka se maailmallisella tasolla saattaa ihan muulta vaikuttaakin..
Kuten vaikka ihmiskehossa, jokainen solu toimii oman tarkoituksensa mukaisesti, tarkoituksensa mukaisella paikallaan, aina sisältäen 'tietoisuuden' siitä kokonaisuudesta, johon kuuluu.
Uskon tarkoituksenmukaiseen toimintaan myös silloin kun solussa tapahtuu mutaatioita tai sairastumista - silloin tarkoituksen oivaltaminen on vaan ihmismielelle ehkä hankalampaa, mutta sekin lienee tarkoituksen mukaista  

Miten henkinen kehittyminen ilmenee?

Ns. ”henkisesti kehittymättömien” olemassaolo on henkisen kehityksemme kannalta ihan yhtä tärkeää kuin kehittyneempienkin kanssakulkijoidemme.
Kaikkien ihmismielien, jonka kautta sielumme maailmaan toteutuu, tarkoituksen mukaisena tarkoituksena ei välttämättä olekaan tulla tietoiseksi kaikesta tästä universaalilla tasolla tämänkertaisessa entiteetissä, vaan Kaikkeuden harmonisen luonteen mukaisesti olemassaolon matalavärähteisempiäkin tasoja, jos ilmaus tässä sallitaan, varmaankin tarpeen olla olemassa, koska niitä on.

Henki, sama Henki, virtaa meissä kaikissa, ja mielemme (ego) ja kehomme avustamina kanavoituu tähän maailmaan, juuri kuten sielumme tarkoitus on ilmentyä. Mielityökalun yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on vapaan tahdon säädin, jota kautta nimenomaisesti yksilöllisyys pääsee toteutumaan. Vapaan tahdon avulla sielu valitsee etenemisnopeuden ja kokemuksen syvyyden asteet.

Katsokaa luontoa – kaikki kasvaa valoa kohden; näennäisen suoraan taikka epäsuorasti: kevät, kesä, syksy (jonka mielen käsitys kuihtumisesta ja kuolemisesta on sielun tasolta nähtynä materian muuntumista henkeä yhä paremmin palvelevaan muotoon – antautumista ravinteeksi tuleville sukupolville) sekä talvi (toipumista, voimien keräämistä, sisäistä , näkymätöntä kasvua) – elämä etenee materian muuttaessa muotoaan, mukautuessa hengen tarpeille – se ei koskaan pysähdy.

Miten siis ihmisessä tapahtuva henkinen kehitys voisi olla tästä poikkeus?

Kasvua tapahtuu koko ajan. Joskus sen voi helpoiten havaita latvasta, joskus juuresta, joskus ei silminnähden mistään, mutta sitä tapahtuu silti, eikä mikään vaihe ole turhaa, mikään nopeus ei epätarkoituksenmukainen.

Emme voi kenenkään kasvua tai tarkoitusta käydä arvioimaan itsestämme erillisenä prosessina,  koska samaa Ykseyttä, saman harmonian osasia olemme. Voimme vain nähdä niin omat kuin toistemme näennäiset esteet kokemisen mahdollisuuksina, tälläkin palstalla…  

[Rakkauden enkeli]

Myöskin pidän täytenä huuhaana sitä, että hengellistä
kasvua tapahtuisi ihmisessä kohti ns. "valaistumista" / "mestaruutta"
pelkällä "hyvyydellä", "rakkaudella" ja "valolla",
jotka olisivat ainoat puolet ihmisessä
yksinkertaisesti siitä syystä,
että kokeakseen esim. valon valoksi tai kylmän kylmäksi,
niille täytyy olla vastakappaleet.

Tämä oli minusta jotenkin hyvin skorpparimaista tekstiä. Voisin kuvitella jokaisen tuntemani aurinko- tai nousu-Skorpparin allekirjoittavan tämän.

Jotenkin kuitenkin itse ajattelen tällä hetkellä niin, että nuo vastakappaleiden olemassaolot ovat itsestäänselvyys. Ei minua siis juurikaan häiritse valon ja rakkauden korostaminen, päin vastoin. Tiedän, että jokaisella täälläkin kirjoittavalla on ja on ollut taatusti elämässään omat ongelmansa ja "pimeytensä", enkä siksi koe mitenkään "teennäiseksi" sitä, että täällä nyt vain satutaan korostamaan niitä "valopuolia". Mieluummin niitäkin juttuja luen, kuin valituksia maailman kauheudesta.

En luultavimmin ole millään muotoa "valaistunut" tai ainakaan koe itseäni sellaiseksi (mitä sillä sitten kukin tarkoittaakaan), mutta pidän hyvin mahdollisena, että jotkut täällä maan päällä olevat ihmiset yksinkertaisesti ovat jo käyneet läpi omat "läksynsä" liittyen tähän maailman polaarisuuteen ja keskittyvät "valoasioihin" ihan vain sen vuoksi, että tuovat niitä esiin niille toisille, jotka kenties ovat tähän asti kallistuneet enemmän sille maallisemmalle puolelle ja takertuneet sen näennäisiin ongelmiin. En siis osaa nähdä asiaa siten, että nämä ihmiset olisivat jotenkin "yksipuolisia" tässä. En myöskään kaipaa sitä, että jokaisen "valoasioihin" keskittyneen pitäisi raportoida täällä elämänsä yksityiskohtia ja maallisuuksia ihan vain sen vuoksi että muut tietäisivät niiden olevan olemassa - kun ovathan ne olemassa kuitenkin.

*Inanna* kirjoittikin tuosta "jokaisen sisällä tapahtuvasta loksahduksesta". Olen sekä itse kokenut että kuullut useilta kirjoittajilta, että jonkun kirjoittamasta, ehkä ihan pienestäkin asiasta, vain saattaa avautua joku suurempi oivallus. Sitä kautta on tullut tietynlainen kunnioitus kaikkien tekstejä kohtaan - olivat ne sitten ns. "omia" tai jostain kopsattuja (tavallaan samasta lähteestä kuitenkin). Aina joku voi oivaltaa jotain tärkeää mistä tahansa kirjoituksesta ja siksi ne ovat kaikki arvokkaita sinällään.

Todella loistavaa tekstiä. Olen täysin samaa mieltä. 

[Asterix]

Ymmärryksemme egon toiminnasta ihmisen psyykeen eikä siis henkisen kehomme energioissa on näemmä erilainen, jotenka sen takia kyllä ymmärrän senkin, miksi tähän sanomaani aiheeseen niin monet suhtautuvat, kuten sinäkin nyt teet, Sasha. Vaan kun se tulee oikeallakin tavoin tietoisuuteen, mitä tarkoitan niin jokainen ihminen on iäksi valmis egoistansa luovuttamaan, koska ymmärtää silloin senkin, että juurihan se on se egomme, JOKA tekee ihmiselle sen epätasapainon.  :

Sillä tarkastelemme näemmä tälläkin topicilla vähän jokainen eri kantilta tätäkin asiaa, että mikä tuo ihmiselle sen eston omalle henkiselle tielleen. Koska itse ajatuksenahan se on mitä yksinkertaisin vaan se, mitenkä tuo sen näkyville, että mikä se itse kullakin on niin siinäpä vasta onkin se omankin kasvumme aito taito. Koska vasta silloinhan se voidaankaan poistaa.

Niin.. Minä kyllä ymmärrän pointtisi egosta ja sen "kuolettamisesta",
koska jos ego (tai mikä tahansa muu puoli) on ylikorostunut
ihmisessä itsessään, joka tiedostaa itsensä,
niin sen helposti haluaa "kuolettaa" kokonaan pois itsestään.

Minusta se on vain se ns. "vastareagtio", eli kolikon toinen puoli
ja ne eivät olisi olemassa, ellei olisi sitä toista.

Omasta kokemuksestani en ole koskaan halunnut
tehdä juuri egolleni "kuolettamista",
mutta toki jollekin muulle puolelleni itsessäni kyllä.

Sitten sain ikään kuin valtavan ahaa!-elämyksen.. :
siitä, että ihminen on maapallolla hyvin taloudellisesti rakennettu
kokonaisuus-olento, jossa ei ole mitään turhaa,
eikä mitään liian vähän.

Olen siis kokonaisuudessani se jumal-olento, kristusminä,
minä olen-kokonaisuus tai psyykkis-henkis-kehollisolento
kuka milläkin sanankääntein haluaa ymmärtää.

Minussa ei siis ole mitään turhaa, eikä mitään liian vähän
ja se on luonut ja luo edelleen kaikkinaiset edellytykset
olemassa olooni ja kehitykseeni omalla tielläni.

Olen miettinyt,
että eri uskoilla/ismeillä/ideologeilla/tms. ei voida leikkiä
kirurgia ja "poistaa" ihmisestä hänen joitain puoliaan,
jotka hänessä korkeimmassa tarkoituksessa ja olemassa olossa
on annettu ja saatu luonnostaan.

Ihmisessä/jumalaisuudessa ei ole mitään turhaa tai liikaa
tai liian vähän, vaan se kaikki tarvitaan jumalaiseen luovuuteen
ja se luovuus on se, mikä aiheuttaa kehitystä.

Ja tämän luovuuden ja kehityksen voi nähdä paitsi itsessään
sisällä ja kehossa, niin myös ympäristössään.

Katsokaa vaikka historiaan, kuinka paljon ihminen muuttunut
paitsi henkisesti, niin myös kehollisesti ja kuinka paljon
esim. tekniikka on mennyt eteenpäin.

Voi olla Kaarina, että puhumme tietyllä tapaa samasta asiasta
vain eri käsityksin ja sanankääntein kuitenkin.

Tavoitehan/päämäärä/jatkumo kuitenkin on sama,
meni sinne ihminen sitten miten päin tahansa.

[Asterix]

Jos se noin yksinkertaista on, kuten sanoit, IXOS, niin eihän silloin enää sanojammekaan tarvita, koska silloinhan jokaiselle ne kaikki sanottu kertaalleen jo on.
Vaan itse kylläkin aina arvostan sen OMAN mielen tuotoksia, koska ainoastaan siitä on kyse silloin, kun puhutaan OMAN henkisen kasvun estoista. Eikä siihen auta mitenkään muu kuin sanoa OMIA sanoja tai lauseita siten kuin itse ne ymmärtänyt sydämellään on. Tai muuten se on joku muu, joka ne ensin olikin sanonut ja minämme ainoastaan vain toistaa perässä, että I love you eikä kuitenkaan tunne sanojen syvällisempiä taustoja eli oman ajatusmalliensa ns. "juuria".

Jotenka jos tämä on sellainen asia, jota ei voida ääneenkään enää sanoa niin aloitan sen omankin puhumiseni telepatian keinoin.  :

Kyllä se taitaa olla aika siirtyä siihen telepaattiseen viestittelyyn,
koska OMIEN ajatusten ääneen sanominen näyttää tällä saitilla
olevan pannassa.

Minua ei kerta kaikkiaan voisi vähempää kiinnostaa
vastata lainattuihin teksteihin I love you-toistolla
tai toisella lainatulla tekstillä.

Minulla räjähtäisi aivot hyvin lyhyessä ajassa,
mutta toki varmaan tuo telepaattinen viestiminen
kehittyisi pikavauhtia minullakin sitten. :

[Aion]

¨Esteet¨ovat oppiläksyjä,
joskus hidasteita,
mutta usein hidas tie onkin nopeampi
kuin nopea,
koska perusteellinen oppiminen on pysyvää.
Pikakiito voi päättyä äkkipysähdykseen,
josta toipuminen kestää kauemmin.

PELKO
on oman kokemukseni perusteella
se suurin opettaja
ja joskus hidaste.

Mutta miksi pitäisi olla kiire? :

[Rakkauden enkeli]

"Niin metsä vastaa kuin sinne (aidosti) huudetaan".   

[Atomi]

Onpas täällä hyvä keskustelu menossa. Mulle nyt tulee ekana mieleen, että Minun henkisen kehittymiseni suurin este olen Minä ja Minun pikku puutteeni, joita täällä a) etsin, b) toivottavsti löydän, c) joihin tutustun, d) joiden kanssa opin elämään ja joskus jopa e)opin yksi kerrallaan hallitsemaan.   

[Ikitosi]

¨Esteet¨ovat oppiläksyjä,
joskus hidasteita,
mutta usein hidas tie onkin nopeampi
kuin nopea,
koska perusteellinen oppiminen on pysyvää.
Pikakiito voi päättyä äkkipysähdykseen,
josta toipuminen kestää kauemmin.

PELKO
on oman kokemukseni perusteella
se suurin opettaja
ja joskus hidaste.

Mutta miksi pitäisi olla kiire? :

Ihanasti kiteytetty, briljantisti hiottu 

Niin just, mihin on kiire?
"Pää määrää kun päämääränä on vain määränpää..."
Mutta joku tarkoitushan silläkin on :
Kiireen ollessa maailmaisen ajallisuuden harha, voidaan pohtia, olisiko aikakin meidän kehityksellemme ainoastaan avuksi annettu; oppitunniksi, jotta kaikkien mahdollisuuksien keskeltä älyäisimme poimia vain ne kaikkein tärkeimmät, henkiselle kehityksellemme tarkoituksemme mukaisimmat? 
Sielutasoista luonnonvalintaa mielen avulla, joka hetki

[Rakkauden enkeli]

Anteeksi palaan vielä tähän, kun se jäi häiritsemään... Ettei jää hidasteeksi häiritsemään. 

Modet ja ylläpito näkevät IP-osoitteet, mutta mikäli viittaat siihen että ne kenties olisivat joissain tapauksissa samoja, niin asian tarkistettuani voin vahvistaa että eivät ainakaan tämän ketjun kirjoittajilla ole.

Hmm.. sinuna checkaisin jonkun toisenkin ketjun,
mutta mikäs siinä, jos itsensä tuplaaminen on sallittua,
saahan Astro lisää käyttäjiä.

Ketähän nyt epäilet täällä kahtena kirjoittamisesta? Minua ja Rakkaudenliekkiäkö, että olisimme yksi ja sama henkilö? Niin ihana kuin Rakkaudenliekki onkin ja kaikki olemme yhtä lopulta niin vakuutan että me olemme kyllä ihan eri henkilöitä. Ja jos haluat siitä todisteen, voin tässä näin nyt pyytää, että joku modeista tarkastaa ip osoitteemme jostain ketjusta jossa molemmat kirjoittaneet.  Kirjoitain itse täällä vain ja ainoastaan yhtenä, aitona ja omana itsenäni tällä Rakkauden valo nikilläni. 

[Ajatus]

Kaarina ja Sasha, tehän olette molemmat nousevia Skorppareita, joten tapanne suhtautua asioihin on samantyyppinen. Myöskin Kaksosta ja Jouskaria teiltä molemmilta löytyy, mikä tuo sitä nopeutta.

Mutta anteeksi off-topic (taas...), näin astrologiafoorumin nimissä on vain hauska astrologisenkin linssin läpi todeta, miten ihmiset ilmentävät omia olemuksiaan.

[*yildirim*]

mie ainakin uskon ettei minkään kehityksen tiellä ole esteitä hidasteita voi olla ja niillekin on aina jokin suurempi syynsä ja auttaa varmasti osaltaan ihmistä kasvamaan kohti sitä esim. henkistä päämääräänsä.

siis kai näitä itse hidasteita tulee kohdallemme tavallaan silloin jos koitamme tehdä jonkin asian liian nopeasti siten ettemme ole osanneet hyödyntää kaikkea aikaisempaa tietoa vaan siirrymme liian nopeasti aina johonkin uuteen.

ja aivan kuten aion tuolla aiemmin sanoi että pelko on hyvä opettaja.kyllä varmasti näin on. pelko sisällämmehän on vain sitä suurinta elämänenergiaa joka juuri pitää valjastaa omaan käyttöönsä siten että se voi palvella kulloistakin henkisen kasvun tilaa...

[^^Queen Nefertiti^^]

Hassua, ajattelin juuri samaa. Onkohan niitä oikeita esteitä olemassakaan, henkisellä polulla tai elämässä muutenkaan? Jospa suunnittelemme kaiken kuitenkin ihan itse, menemään näin. 

[*yildirim*]

Hassua, ajattelin juuri samaa. Onkohan niitä oikeita esteitä olemassakaan, henkisellä polulla tai elämässä muutenkaan? Jospa suunnittelemme kaiken kuitenkin ihan itse, menemään näin. 

tai sitten vaan välillä saame vain näyttämään ne pienetkin hidasteet täällä elämän tiellä loputtoman suurilta esteiltä. mutta ehkäpä jos todella voisimme kasvaa tuo ajatuksen yli ettei elämässämme olekkaan minkäänlaisia esteitä vaan ja ainoastaan tarkoituksenmukaisia hidasteita niin pääsisimmekö silloin helpommin myös niiden kaikkien hidasteiden ohi? tai olisiko ne tässä tapauksessa jopa ainakin edes osittain mahdollista kiertää??

[*yildirim*]

saqirlat kirjoitat asiaa...jokaisella on varmasti se oma tapnsa kasvaa ja kehittyä niin henkisesti kuin muutenkin.

ja kellekään ei varmaan ole eikä pystykkään määrittelemään milloin tämä opintiemme olisi saatettu loppuun. eikös elämä itsessään aina ole hieman sellaista ikuista oppimista joskus se käy helpommin ja joskus siihen tarvitaan jopa jonkinasteisia hidasteita itse kunkin kohdalla jotta oppi menisi mahdollisimman hyvin perille ekä valuisi hukkaan.

joissain tapauksissahan asiat saattavat meille jonkinlaisissa sykleissä tapahtua ja johtuisikohan tämäkin siitä kun sanotaan että kertaus on opintojen äiti... pitää kerrata aina välillä hieman vanhaa jotta voisi oppia taas lisää uutta ja ihmeellistä niin henkisesti kuin muutenkin.