seuraava »

[allyson]

Kukas se sanoikaan että pääasia on lähteminen ja matkustaminen, ei niinkään perillepääsy

Viisas lause.

Minun lähtökohdistani henkisen tien este/hidaste on kokemattomuus. Kokemattomuus kaikessa: yleissivistyksessä, toisten tekstien lukemisessa, omien ajatusten ja tunteiden testaamisessa toisiin...

Niin moni jättää käymättä missään, pirkanmaalaisittain sanottuna Paunun rajojen ulkopuolella.
Matkustelu on osa yleissivistystä; oli se sitten realityä tai nojatuoliperäistä.
Enkä tarkoita palmurannalle menoa, mutta ei sekään ole väheksyttävä kokemus. Kanarialla käynti avartaa jo paljon enemmän kuin lähikaupan peliautomaatilla käynti.

Ajattelen ettei voi kokea itseään jos ei ole laajaa, mahdollisimman vääristelemätöntä peiliä eli kokemusta  peilattavaksi. Ei siinä edessä tarvi kauheesti keimailla kunhan se vaan on.

Ja pystyykö joku (minä en) sanomaan onko henkisellä kehityksellä olemassakaan mitään päätepistettä? Mitään kehitysvaihetta, josta eteenpäin ei ole tarvetta mennä?..en tiedä mie ainakkaan

En minäkään. Mikä ylipäätään on henkinen tie?
Taitaa olla rinnakkaiskaista, mutta ei välttämättä ohituskaista.

Muoks* lisäsin puuttuvan sanan.

[Hiisitär]

Olen Jadeanian kanssa samoilla linjoilla siitä, että henkisellä tiellä ei ole varsinaisia esteitä. On vain koetinkiviä, jotta kypsyisimme ja vahvistuisimme. Tulee mieleen ihan soturikansat, jotka harjaannuttavat itseään erilaisilla fyysisillä koetuksilla kasvaakseen vielä voimakkaimmiksi ja viisaimmiksi sotureiksi. Periaatteessahan mekin olemme hengen sotureita, taistelemme/otamme mittaa egosta ja fyysisen maailman harhaisista vaatimuksista

Olen hyvin, hyvin monta kertaa törmännyt siihen kehotukseen, että meidän tulisi ottaa kaikki esteet kiitollisina vastaan, sillä emme voi etukäteen tietää, miten paljon siunausta ne tuovatkaan elämäämme. Tosin helppohan se on näin sanoa kuin muistaa tuo sitten, kun kaikki kaatuu niskaan. Jaksan edelleen ihastella Puman lausahdusta aiheeseen, kun kaikki kaatuu pääälle. Hän totesi vain kylmän rauhallisesti "tarvitsevathan kukatkin paskaa kasvaakseen". Samoin mekin tarvitsemme tätä sontaa niskaamme, kasvaaksemme. Ne ravistelevat meitä jatkamaan matkaa ja kasvattavat meitä isommiksi ja vahvemmiksi.

On tietenkin ihmisestä itsestään kiinni kuinka hän suhtautuu esteisiin elämässä ja jokaiselle suotakoot sellainen suhtautuminen, joka tuntuu hänestä itsestään parhaalle. Jadeanian kanssa olen siinäkin samaa mieltä, että esteet ovat joskus myös hidasteita - jokin asia, jota kohden pyrimme, ei olekaan vielä ajankohtainen ja saamme esteen tiellemme hidastamaan rynnistystämme. Siinä samalla voimme keskittyä kasvattamaan mm. kärsivällisyyttämme ja uskoa siihen, että kaikki järjestyy kyllä tavalla tai toisella.

Sanoisin, että suurin henkisen tien este on tietämättömyys. Ihminen tekee kaikenlaista ikävää ja aiheuttaa ongelmia sekä itselleen että muille omaa tietämättömyyttään. Se on hirveän valitettavaa.... Menemme kuitenkin koko ajan eteenpäin henkisellä tiellä, tiedostapamme sen tai emme, sillä henkinen tie on yhtä kuin elämä. Ei ole elämää ilman henkistä tietä eikä henkistä tietä ilman elämää.

"Henkinen" on vain yksi ihmisen luoma määritelmä, joka on "fyysisyyden"-määritelmän vastakohta.

[Ikitosi]

Niin, varsinaisia esteitä ei todellakaan ole, mutta hidastaa kehitystään kyllä voi;
tarrautumalla kiinni johonkin, mihin tahansa..

Olemme hengessämme Elämän virtaavassa joessa; se on opettelua uimaan, sukeltamaan, sekä jopa kellumaan siinä. Joskus käy niin, että sukeltaessamme tartumme pohjakasvillisuuteen (masennus) tai pinnalla uidessa rantakaisloihin; haluamme silloin tutkia niitä tarkemmin, mikä on ok, mutta pidemmänpäälle hidastuttaa kehitystä estäessään kulkemisen, energian luontaisen, vapaan liikkeen virran mukana.
 

[Mio]

Jos henkistä tietä voisi verrata vaikkapa aitajuoksuun, niin ne aidat joista ylitsepääsyt tuottavat hankaluuksia ovat löydettävissä omasta ponnistusvoiman lähtökohtaisuudesta..  Niitä aitoja kun voi kiertää, kaartaa, alittaa, jättää väliin tai jopa kaataa aita ja siten jatkaa matkaa! Silloin voi kysyä: Mitä tämä aita merkitsee? Miten otan sen vastaan? Miten elän sen seurassa ja voinko muuttaa asennettani aidan läpäisyyn? Ne kun ovat asetettu, jotta löytäisimme niiden avulla jotain sekä oppisimme tietämään ja tuntemaan..

Tapa-kulttuuri ja sidonnaisuuskasvatus hidastavat.. Kuvitelmiin harhautuminen.. Pakot ja vaatimukset - että jotain täytyy tehdä ja noudattaa byrokraattisen sokeasti.. Likaiset tai kapeakatseiset lasit.. Kivet kengänpohjissa.. Liian suuri painolasti.. Kiire.

Samoin jos matkalla setvii asioita, jotka ovat toistoja vanhoista lenkkisarjoista niin ne asiat voivat eittämättä aiheuttaa päämäärätöntä haahuilua radalla.. Siis uskomukset ja ihmisminuuden itsevertailut asioista, jotka ovat menneisyydestä kumpuavia kaikuja jarruttavat, sillä niiden tarjoama sisältö voi aiheuttaa ylimääräisten esteiden ilmaantumisen radalle sekä hyvässä lykyssä askeleitten suunta voikin vaihtua päinvastaiseksi aiotusta suunnasta.. Joskin kaikkea voi peilata ja nähdä sen kautta polun punaisen langan..

Niin, mistä vaan voi ottaa opikseen ja jos ei muuten niin aina voi mennä sen kivuliaan kantapään kautta..

[Ikitosi]

Menneisyys kaikuu korvissa, kunnes on kuunnellut sen viestin.

Voimme vapaalla tahdolla kohdata, tai jättää kohtaamatta.
Aitoa tai jättää aitomatta.

Parhaaseen suorituksiin pääsee vain harjoittelemalla.
Liika harjoittelu taasen johtaa ylikuntoon.

Omien voimien ja rajojen kunnioitus, suhteessa elämään ja kaikkeen, tuo rohkeutta muuttaa asiat, jotka voi muuttaa, voimaa hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa ja viisautta erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan.

Oikeilla eväillä jaksaa aitoa 

[Ikitosi]

Mitä itselläni teen?

  Nyt olet oivaltanut sen tärkeimmän!

[Kurpitsa]

Tämä henkisen evoluution spiraali tuntuu pätevän ainakin oman kokemuksen perusteella:
http://www.cosmic-people.com/english/img_0500/obr688.gif

Kun tekee oikeita (epäitsekkäitä) valintoja, kehitys menee eteenpäin ja väärä (itsekäs) valinta romahduttaa taas pitkäksi aikaa taaksepäin.

Ulkoinen kontrolli vähenee kun oma energiakenttä vahvistuu oikean valinnan johdosta.
Huomasin sen omalla kohdalla kun jätin juuston pois niin karkinhimo, kahvinhimo lakkasi samantien.

[Ikitosi]

'Miksi' -kysymys vie 'mitää' syvemmälle.
Siis ei se, mitä tekee, vaan miksi.

Kehityksen vaiheet:
1. Mitä syödään?
2. Miksi syödään?
3. Mihin mennään lounaalle?
       -D. Adams

Tarve syödä tai tarve olla syömättä menettää merkityksensä, kun huomaa materian harhan.
-valoravinnolla elelevä ystäväni

[Esmiralda]

Minulle tuli pieni shokki, kun kävin jooga-venyttelytilaisuudessa, jonka tanssijanaiset olivat terveydeksemme järjestäneet.

Huomasin, että ruumis on aivan kamalassa kunnossa! Ei se taipunut kaikkiin asentoihin ja solmuihin. Kävi tosi kipeään.

Ja oivalsin, että kyllä kehon kunto on myös este henkisellä tiellä! Se tekee salakavalasti esteitä, lukkoja ja tukoksia energialle liikkua, mikä mielestäni on yksi edellytys myös henkisella tasolla.

Uuh! 

[*yildirim*]

niin esmiralda tuossa kirjoittamassasi asiassa tulee taas esiin tämä näkökanta että kaikki on sidoksissa kaikkeen.

fyysisyys ja henkisyys ovat aina vuorovaikutuksessa keskenään ja jos fyysisesti voi jotenkin huonosti tekee se myös muun energian virtaamisen tukkoiseksi.

toisaalta taas jos menet henkisesti oikein koville tai muuten energiat virtaavat huonosti näkyy se pian fyysisinäkin oireina.

atlantislaisethan juuri korjasivat paljon fyysiäkin vaivoja korjaamalla niiden värähtelytasoa taas oikeaksi.siis uskoivat siihen että kun omat nergiat virtaavat oikealla värähtelytaajuudella niin myös oli aina fyysisestikkin kunnossa...

[Freyja]

'Miksi' -kysymys vie 'mitää' syvemmälle.
Siis ei se, mitä tekee, vaan miksi.

Kehityksen vaiheet:
1. Mitä syödään?
2. Miksi syödään?
3. Mihin mennään lounaalle?
       -D. Adams

Tarve syödä tai tarve olla syömättä menettää merkityksensä, kun huomaa materian harhan.
-valoravinnolla elelevä ystäväni

Ihan ohimennen... mihin te ihmiset pyritte? 

Itse koen niin että kun ihmisiä kehoissa ollaan niin sitten ollaan niin.

[Freyja]

jaaaaaaaa... eli valoravintoa syövä kärsii suunnattomasti jos syö tavallista ravintoa? 
Minä kun koen että en voisi väkisin tehdä yhtään mitään itselleni ja olen valinnut Buddhan opettaman keskitien. 

[Rakkauden enkeli]

jaaaaaaaa... eli valoravintoa syövä kärsii suunnattomasti jos syö tavallista ravintoa?  idiot2
Minä kun koen että en voisi väkisin tehdä yhtään mitään itselleni ja olen valinnut Buddhan opettaman keskitien.

Voi hyvinkin olla että kärsisi, miksipä ei?

Minäkään en aloittanut väkisin kasvissyöntiä, vaan ihan luonnollisesti ja itsestään se tapahtui. Liha vain kertakaikkiaan rupesi omaksi hämmästykseksenikin tökkimään ja oksettamaan niin pahasti. Ja jos nyt söisin lihaa, kun elimistö tottunut kasvisruokaan niin vessaan sitä olisi juostava hyvin pian. Vatsa menisi aivan sekaisin. Olen tästä kuullut monilta ja tiedän sen itsekin kokemuksesta, kun kerran vahingossa söin tietämättäni kastiketta joka oli valmistettu lihaliemeen. 

Eli miksipä ei näin voisi olla valoravintoon ryhdyttyäkin, että kaikesta ruoasta voisi tuolloin pahoin? En tiedä, sillä ei ole valoravinnosta kokemusta, enkä edes tiedä onko se kaikenkaikkiaan mahdollista, saatika tarkoitettu tänne fyysiseen maailmaan mutta mietin vain... :

[^^Queen Nefertiti^^]

Kun olet valinnut Buddhan edustaman keskitien, oletko Ardith samalla kuitenkin valinnut että koet niitä ikäviä asioita, ja oletko valinnut myös tavoitteeksi valaistua..? 

[Freyja]

Kun olet valinnut Buddhan edustaman keskitien, oletko Ardith samalla kuitenkin valinnut että koet niitä ikäviä asioita, ja oletko valinnut myös tavoitteeksi valaistua..? 

Kieltämättä tällä hetkellä nautin elämästä ja sen kurjuuksistakin  Olen ollut umpienkeli liian pitkään, joten nyt nautin inhimillisyydestä kaikin sydämin! En tahdo olla enkeli vaan paholainen!