seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

Toki voi olla onnellinen koko ajan ja ilman ketään ja mitään, mutta mitä ne suhdelupaukset / pettymykset sitten ovat.. kokemuksia, unohdettavia asioita? 

[*Alkmene*]

Minä en kyllä puhuisi vääristä odotuksista ja toiveista, enkä siitä, että kaikki toiveet, ihanteet, lupaukset yms oli jotain välteltävää.

Näkisin tuon taas yhtenä "sudenkuoppana", taas yksi suhteellisuudentajuton ihanne itsestä itselle...

Olemalla just sitä mitä on nyt ja elämällä se, kokemalla se, siinä on mielestä avain moneen "pulmaan".
Emme voi välttyä siltä, että meidän sanamme ja tekomme ja valintamme, ehkä herättävät toiveita yms muissa kanssakulkioissamme, eikä muutkaan voi välttyä siltä, että me teemme itse niin.

Se on elämää, se kuuluu elämään.
Kun niitä rohkeasti elää läpi, ne saa vain aina erilaisen perspektiivin omassa elämässä.

[^^Queen Nefertiti^^]

Jos ihminen ei odottaisi mitään esim suhteilta, tuskin alkaisi niitä. Siis jos ei odota, ei pety. Jos ei anna, ei saa tms.   

[*yildirim*]

niin tai jos uskallat aloittaa suhteen odottamatta siltä juuri mitään...elät päivä kerrallaan niin onko silloin niin paljon asioita joihin pettyä?

[*Alkmene*]

Jos ihminen ei odottaisi mitään esim suhteilta, tuskin alkaisi niitä. 

Niin no toisaalta. Mutta ehkä voi odottaa myös ilman määritelmiä? Ainakin niin, ettei ne ole kovin tiukkoja ja rajattuja. Ehkä voisi odottaa vain, että saa kokea jotain... maistaa elämää...uuttaa itselle... jne
Ja toisaalta, itselläni ainakin suhteet alkaa vain heittäytymällä niihin, eikä siinä vaiheessa tosiaan käy mielessä lähteä miettimään ja määrittelemään odotuksia suhteesta.
Toisaalta, kai meillä on olemassa aina joku syvääkin syvempi odotus, vai voiko sitä enää odotukseksi kutsua, olisiko se jo johdatusta..
 

[Chandra]

Lupaukset ovat useimmiten sillä hetkellä antajalleenkin aivan todellisia.
Jostain syystä niitä ei sitten olekkaan mahdollista pitää.
Jokaisen mutkan takaa kun paljastuu molemmille uutta ja asiat ja tunteet muuttuvat.

Vie aikansa saada luottamusta takaisin,mutta kun sitä oikein aikansa itsessään tonkii,niin jotain pieniä oivalluksia tulee.Halua kokea taas uudelleen uuden sadun alku,ilo ja unelmat.Ovat ne sitten pysyviä tai ei.

[^^Queen Nefertiti^^]

Jaa... mutta suhteen aikana kumpikin lupailee.. suhteen on kestettävä että näkee mitä rakentaa (pitävätkö lupaukset). Eihän sitä muuten viitsi sitoutua tunteella, jos taas huomenna vedetään tunteet pois. 

Hyvä, Chandra.

"Lupaukset ovat useimmiten sillä hetkellä antajalleenkin aivan todellisia."

Sitten "mieli muuttuu, tunne muuttuu, sydän irtoaa.."

[Elektra]

Minä en kyllä puhuisi vääristä odotuksista ja toiveista, enkä siitä, että kaikki toiveet, ihanteet, lupaukset yms oli jotain välteltävää.

Näkisin tuon taas yhtenä "sudenkuoppana", taas yksi suhteellisuudentajuton ihanne itsestä itselle...

Käytinköhän siis väärää sanaa  

Olisiko kohtuuton parempi - kohtuuttomia toiveita, odotuksia, ajatuksia... ei ehkä kuitenkaan...

Se, että meillä on mielikuva siitä, miten asioiden pitäisi olla - miten ihmisten pitäisi käyttäytyä... ja nämä eivät todellisuudessa kohtaa ... niin käytän kyllä ainakin toistaiseksi tällä ajatusrakentella, mikä minulla on, sanaa 'väärä'. Ehkäpä koen sanan tarkoituksen erilaisena - kukapa tietää.

Eikä muuten ole ensimmäinen kerta, kun törmään huonoon artikulointiini tai vihreellisiin sanavalintoihini. Toivottavasti en tuottanut pettymystä.  

[^^Queen Nefertiti^^]

Odotitko kestävää suhdetta Elektra? Saitko sen? Hyvän sellaisen?  Mietin itseäni, ehkä petin ent pomon odotukset kun lähdin, mutta sopimus oli paperilla, oltiin puhuttu parista vuodesta ja tuntuu ettei siellä ura olisi jatkunutkaan. Oltu yhteydessä hyvissä fiiliksissä, voin jopa tarjota juhlat heille.

Kummaa tämä, joukkari on ainakin aina lupaamassa paljon ja toteuttaakin, pettyy itseensä jos ei. 

[*Alkmene*]

Tunteet ja sanalliset lupaukset tai vihjailevat teot lupauksiin viitaten ilman aitoja tunteita, ovat eri asioita.
Jos on koko ajan avoin ja rehellinen ja tutkii todella itselleen rehellisesti mitä tuntee jokaisena päivänä ja ilmaisee ne rehellisesti,niin ei todellakaan synny suhteessa vääriä lupauksia.
Ei ole edes tarvetta lupauksiin.

En minä ainakaan perusta suhteitani ulkoisiin lupauksiin, vaan haluan että tunteet on aitoja.
Eletään päivä kerrallaan ja katsellaan mitä tulee.
Aito tunne-sitoutuminen sisältää/edellyttää, että ihminen osaa erottaa nämä emotionaaliset tunteet ja syvistä tunteista itsessään.
Ainakin ajoittain.
Tai jotain sinnepäin... 

[*Alkmene*]

Käytinköhän siis väärää sanaa 

Olisiko kohtuuton parempi - kohtuuttomia toiveita, odotuksia, ajatuksia... ei ehkä kuitenkaan...

Se, että meillä on mielikuva siitä, miten asioiden pitäisi olla - miten ihmisten pitäisi käyttäytyä... ja nämä eivät todellisuudessa kohtaa ... niin käytän kyllä ainakin toistaiseksi tällä ajatusrakentella, mikä minulla on, sanaa 'väärä'. Ehkäpä koen sanan tarkoituksen erilaisena - kukapa tietää.

Eikä muuten ole ensimmäinen kerta, kun törmään huonoon artikulointiini tai vihreellisiin sanavalintoihini. Toivottavasti en tuottanut pettymystä. 

Heh, itseasiassa vastasin tuohon SA;n pohdintaan, jossa hän ilmaisi, että kaikki odotukset ja toiveet voisi olla siis hyvä hylätä tai jotain sinnepäin.
Ja siihen suhteuttaen, kirjoitin tuon, että väärä saattaisi olla liian voimakas sana, jos se aiheuttaa sen, että ihminen pidättäytyy (kieltää kaiken itseltään) kaikista toiveistaan ja odotuksistaan ja niiden antamisesta. 
Siinä mielessä itsekin käytän sanaa väärä, kun sille on olemassa vielä vaihtoehto, että voi olla sitten niitä jotain toisia odotuksia ja toiveita jäljellä...
Ettei niinkuin heitetä lasta pesuveden mukana vai miten se menikään..
 
*pettyneenä* 

[^^Queen Nefertiti^^]

Back to the point.

Jos petyinkin johonkin jonkun kanssa, niin eniten siihen että eivät kasva henkisesti, mutta minkäpä sillekään tekee kun on vapaa tahto. Halusin kuitenkin sanoutua irti. Unohtaa pettymys, mutta irti kuviosta. 

Eli oikeastaan siihenkään ei pidä pettyä, jos olemme eri kohdilla polkua. 

[Elektra]

Odotitko kestävää suhdetta Elektra? Saitko sen? Hyvän sellaisen?  Mietin itseäni, ehkä petin ent pomon odotukset kun lähdin, mutta sopimus oli paperilla, oltiin puhuttu parista vuodesta ja tuntuu ettei siellä ura olisi jatkunutkaan. Oltu yhteydessä hyvissä fiiliksissä, voin jopa tarjota juhlat heille.

Mikä on oikeastaan kestävä? Kaikki ovat olleet kestäviä siihen saakka, kun ne ovat päättyneet - kestäneet oman aikansa. Ehkä Härän materialistisella taipumuksella vertaan ihmissuhteitakin käyttöesineisiin - jokin vanha puukuppi voi olla ikiaikainen ... kun taas jokin kiinanposliinikuppi, mikä on päältä kaunis katsella ja mistä tee maistuu lupaavan hyvältä, ei olekaan kuin hetken hurma.

En tiedä, olen niin huono näissä ihmissuhdekoukeroissa (kheiron descillä oppositoissa plutoon) - yleensä lähden, kun tuntuu, että elämän malja ei maistu enää makealta vaan kitkeryys myrkyttää juojien huulet. Aiheutan siis toisille ihmisille pettymyksiä toisensa jälkeen - ehkäpä kullakin olisi siinä oppimisen mahdollisuus. Työpaikka on ollut sama yli 20 vuotta - pomot vaan vaihtuu... 

[Elektra]

Ettei niinkuin heitetä lasta pesuveden mukana vai miten se menikään..
 
*pettyneenä* 

      

Yleisin ymmärrys ihmisten välillähän on väärinymmärrys, ja kun täältä työpöydän äärestä lurkkii, niin ... 

[^^Queen Nefertiti^^]

Ai niin joo, niinhän se Cindy Crawfordkin sanoi, "ei suhteeni epäonnistunut, se oli loistava niin kauan kuin sitä kesti."  ( ja salassa pillittää suruaikansa )