seuraava »

[Esmiralda]

Tajuan kyllä seksuaalisen uskollisuuden, mutta mitä on
henkinen ja fyysinen uskollisuus?

En saa ajatella ketään toista ja en saa kätellä ketään toista?
Mitä ihmettä..?
Missä nämä rajat menevät vai onko tuo
ainoastaan minun mielestäni humpuukia?

Toinen juttu;

Miten nettiporno pilaa parisuhteen?

Ainahan meidän pitää vetää rajoja ja ohjeita ojentaa. Ja miksipä ei, emme ole ihmisenä valmiita ollenkaan. Karsinat pitää olla.

Liekö meitä sitten, karsinoista karanneita villikkoja, jotka emme kaikki soveltuneet yleiseen ajatteluun tai emme ymmärrä niihen sisältöä tai muuta sellaista...

Mutta jos vaadimme puolisolta uskollisuutta ja hän pettää, olemme pettyneet oikeastaan siihen ettei vaatimustamme kuultu. Toinen elikin omaa elämäänsä.

Voin olla seksuaalisesti uskollinen, jos olen tyytyväinen olosuhteisiin missä elän toisen kanssa. Mutta henkisesti en kyllä voi. Olen varmasti läpi koko siunatun avioliittoni ajatellut aina joitakin toisiakin ihmisiä, jopa seksuaalisesti, huh huh!    Ja mikä pahinta en ole kantanut edes huonoa omaatuntoa. Papin edessäkään ei tarvitse luvata tällaista uskollisuutta. Miten ihminen eläisi, kehittyisi tällaisen puhtauden kanssa. Olemme liian keskeneräisiä?, syviä, monitahoisia, monikerroksisia, laajoja tällaiseen!

Siksi minusta on hyvin tekopyhää jopa seksuaalinen uskollisuus (ainakin sen pakottavuus)!  Koska jos ollaan kokonaisia, niin ei sinne mielikuviinkaan sopisi silloin toisten ajatteleminen edes seksuaalisesti. Olet pettänyt jo ajatuksen vilahduksella tässä seikassa toista, toisen takapuolta ihaillessasi jne.! Kuka pystyy siis kirjaimellisesti kokonaisvaltaiseen uskollisuuteen?

Voisi sanoa, että heittäköön se petturi-minuun nyt ensimmäisen kiven, joka on tyystin tässä asiassa puhdas. 

Mutta sanokaa, mitä TE ajattelette!

[Esmiralda]

Nettipornosta vielä, kun Sasha tuossa ihmetteli...

Sehän on hyvin ulkokullaista juttua. Mihin sitä tarvitaan? Jokainen voi kysyä itseltään, miksi 'minä tarvitsen' tai toinen tarvitsee sellaista?

Jotakin puuttuu tai jotakin täytyy oppia, läpikäydä, tutustua.

Olen juuri lukemassa aikas mielenkiintoista kirjaa. Kirja on nimeltään Vaginan tarina, ja sen on kirjoittanut Gatherine Blackledge väitöskirjan kaltaisena tutkielmanaan. Herkullisia hetkiä! Aivan uudenlaista tietoa ja näkökulmia siitä saan. Suosittelen opiskelemaan.

Ja joku sekoittanee tämänkin kirjan pornoon. Kirjoittajalla oli tosi paljon vaikeuksia jopa kirjansa kustantamisessa ja varsinkin eräitten värikuvien painattamisessa (Japanissa ja USA:ssa) huolimatta siitä, että kirja on tieteellinen julkaisu.

Olen ehkä nyt vähän topicin ulkopuolella, mutta herää kysymys, ketä tällaisella kirjalla ollaan pettämässä: tiedemaailmaa, pornomaailmaa, vanhojen tai nykyisten arvojen kunniaa vai mitä?
Naista tässä kirjassa ainakin ylistetään. Kirjoittajan viitteen mukaan hän omistaa 'Taivaan portin'.

[Esmiralda]

Kiitos Inanna Khalinin tekstistä!

Hän on ollut minunkin nuoruuteni opettajia. Pitäisi lukea uudestaan hänen kirjojaan ja ymmärtää enemmän. 

[Chandra]

Tervetuloa takaisin lomalta taas Esmiralda!

Kyllä olen myös samaa miettinyt.Missä se uskottomuuden raja kulkee?
Voiko olla ihailematta kaunista ihmistä.Vastaamatta hymyyn,jossa saattaa kumpikin osapuoli aistia pienen flirtin,joskus suurenkin latauksen.En minä ainakaan.
Nousee ilo rintaan.Kuplii kuin helmeilevä juoma jotain tuolla sydämessä ja askel on taas kevyt kulkea.

Vain ohikiitävä hetki,mutta toisaalta,jos sen kumppanilleen suoraan sanoisi,mitä järkeä siinä olisi?
Uskon että miehet saavat ilonsa aivan samoista asioista ja miksi emme niitä soisi toisillemme.

Seksuaalinen pettäminen kertoo jo suuremmasta ongelmasta liitossa.
Ei tuota minullekaan ongelmia olla tekemättä niin,mutta jos näin pääsee käymään,varsinkin jatkuvana suhteenomaisena juttuna jo,niin alkuperäinen kahden kumppanuus on jo lähtölaskennassa.
Ollut ilmeisesti jo ennen minkään pettämisen alkamista.Siksi jätän nämä kolmannet osapuolet kyllä ulkopuolisiksi,enkä heitä lähtisi syyttelemään.

Nyt taas vapailla markkinoilla alan herätä huomaamaan myös vastakkaisen sukupuolen.Ei vielä hoppua,mutta näitä hymyjä ja kuplivia onnen tunteita.Miksi kieltäisin ne itseltäni?
Pelko on taidettu työstää tuossa talven aikana hiljaisilla mietiskelyilla ja pohdinnoilla pois.Ihastuminenkin on jo ihana tunne,vaikkei se johtaisi mihinkään.
Miksi kiirehdimme?
Miksi pitäisi saada tuo toinen heti omaksi,kahlita?Katsellaan ja kuunnellaan ja ELETÄÄN!  

[*Alkmene*]

Oikeastaan minä uskon vain aitoon sisältä pulppuavaan (henkiseen?) uskollisuuteen.
Kun kerran jokainen on keskeneräinen (tiemmä) sitä vain elää ja vastaa tilanteisiin, juuri sen mukaan mitä silloin itse on ja mihin aidosti kykenee. (toki aina pieni pinnistys "parempaan" on ok) 
Ja uskon myös siihen, että tulee hetkiä elämässä, kohtaamisia, jolloin ihan aidosti on niin syvästi toiseen sitoutunut, että sitä on joka tasolla uskollinen. Ei ole tarvetta enää "joutsenparinsa" lisäksi saada sen kaltaista "palvontaa" muualta ...kaikki täyttyy kahdessa ja niiden syvässä yhdistymisessä...

Niin kauan kuin näin ei ole, sitten ollaan sitä mitä nyt ollaan ja mitä se ulkoisesti sitten vaatiikaan...
On petturuutta olla pettämättä, jos oma sydän antaa ja halajaa niin tehdä...
Antaa väärää kuvaa.... sitoa toista itseensä....vain ihanteiden vuoksi, eikä sen takia, että oma sydän tuntee ja kokee niin.
Ja varmasti joskus niin kokee....
 

[Asterix]

Nettipornosta vielä, kun Sasha tuossa ihmetteli...

Sehän on hyvin ulkokullaista juttua. Mihin sitä tarvitaan? Jokainen voi kysyä itseltään, miksi 'minä tarvitsen' tai toinen tarvitsee sellaista?

Jotakin puuttuu tai jotakin täytyy oppia, läpikäydä, tutustua.

No mitä vikaa siinä on jos joku tykkää katsoa
ja ihailla muiden harrastamaa seksiä?

Miksi aina jotain puuttuu tai pitää korvata ja läpikäydä tms.
jos ihminen tekee jotain sellaista, mistä joku toinen ei pidä?

Miksi kauniita naisia saa ihailla vain vaatteet päällä,
muttei ilman, ketä se oikeasti häiritsee muutakuin joitain
tietyn tyyppisiä naisia? :

Saako alastomia miehiä ihailla?

Entäpä alastomia miehiä ja naisia tekemssä sitä,
missä on niin paljon energiaa, että pelkkä katsominen
saa aikaan voimakkaan reagtion, mitä se sitten kelläkin on,
suurta kiihotusta tai suurta häpeää omasta kiihottumisestaan
ja siten inhoa omasta tuntemuksestaan.

Minä rakastan katsoa silloin tällöin pornoa, yksin
ja yhdessä miesystäväni kanssa.
En koe, että minulta mitään
puuttuisi tai pitäisi mennä terapiaan sen vuoksi.

Hassuinta tässä on se, että juuri jotkin naiset ovat
tuomitsemassa minua, jos kerron tästä,
mutta ketä heistä minä pornon katselullani loukkaan? 

Harrastan seksiä joko itseni tai mieheni kanssa sen jälkeen
tai kirjoitan vaikka tänne Astroon luovuuden puuskassani
suuria henkisiä oivalluksia.

MUOKS*

Monissa vanhoissa uskonnoissa ja ideologeissa harrastettiin
papistoissa ja temppeleissä paljonkin seksiä julkisesti,
myös monissa rituaaleissa,
että papit ja papittaret pysyivät oikeissa yhteyksissä
korkeiampiin henkisiin ulottuvuuksiin.

Olisiko tämä pornon katselu vain luonnollinen "jäänne"
tai halu päästä tuohon samaan henkisyyteen?

[Esmiralda]

Porno on ihmisen keksimä aihe, viihde tai mitä se oikeastaan sitten on....en tiedä.
Ihminen itse päättää mitä se hänen mielestään on.

Hassua, että eläimet vain ovat, eivät tee mistään mitään erityistä.

Mikä se meillä sitten teettää kaikenlaista? Kinasteltavaksiko?

[Hiisitär]

Nettipornoon ja yleensäkin pornoon näin off-topic täytyy sanoa, että olen itse samoilla linjoilla Sashan kanssa aiheesta. Tosin itse käyttäisin mieluummin sanaa "erotiikka", sillä itse luen myös seksiaktin osaksi erotiikkaa. Erotiikka on minun mielestäni oikein hyvä sana kuvaamaan sitä energiaa, joka virtaa miehen ja naisen läpi seksin aikana. Seksi on erittäin voimakas keino saada ihmisruumiin perusenergia ja energioista voimakkain, kundaliinienergia, virtaamaan kehossa esteettä.

Papisto todellakin harrasti julkisesti seksiä. Seksi oli varsinkin keväisin pyhä jumalallinen rituaali, hedelmällisyyden symbolin vertaus. Pronssikaudella tällainen hedelmällisyyskulttien palvonta oli maailmanlaajuista sekä voimakasta ja sitä harjoitettiin myös Skandinaviassa. Arkeologiset löydäkset antavat olettaa, että rituaaleissa oli mahdollisesti mies (ilmeisesti heimon shamaani) joka esitti jumalaa yhtyen jumalatarta esittävään naispuoliseen heimon jäseneen tai mahdollisesti hedelmällisyyttä kuvaavaan eläimeen muiden heimon jäsenten ylistäessä tätä pyhää tapahtuu vierestä. Varsinaiset juhlaorgiat siis ja Roomahan on VARSIN tunnettu näistä erilaisista juhlaorgioistaan!

Kuitenkin, kun ihmiset taantuivat henkisessä viisaudessaan taakse päin, myös seksin ja seksuaalienergian käytön normaali tila taantui. Seksi rinnastettiin likaisuuteen, sille asetettiin hirveät normit ja säännökset, joita ihmisen on lähes mahdotonta noudattaa muutamia yksilöitä lukuunottamatta, sillä kieltäessään oman seksuaalisuutensa ihminen kieltää myös osan itsestään. Ja vieläpä yhden voimakkaimman osansa! Seksiä pidettiin niin hirveänä pahana, että eteenkin keskiajan Euroopassa naisten oli peiteltävät raskautensa jopa avioliitossa ollessaan mahdollisimman pitkälle, sillä raskaus oli merkki seksin harrastamisesta ja hirveään syntiin lankeamisesta. K-ä-s-i-t-t-ä-m-ä-t-ö-n-t-ä....... Valitettavaa on, että ihmisen henkinen tila on vieläkin niin matalalla, että eläimellinen, päämäärätön, MINÄ ITSE MUISTA VÄLITTÄMÄTTÄ-mentalitaalinen seksi, sekä seksin likaaminen/likaisena pitäminen on vielä joissakin paikoissa, kansoissa ja ihmisissä valloillaan...

Kundaliinienergia rinnastetetaan hyvin voimakkaasti osaksi ihmisen valaistumista ja tantrismi korostaakin, että seksi on yksi tie kohti valaistumista. Jumala on luonut kaiken ja sanotaan, että ihminen on jumalan kuva. Mitä Jumala tekee? Jumala luo. Siispä ihmisenkin on tarkoitus luoda kaikkea, koska se on hänelle normaalia. Seksi on uuden ihmisen luomista ja siksi erittäin voimakas spirituaalinen tapahtuma, tiedotipa sen tai ei.

Mitä sitten itse pornoon tulee, niin sanoisin pornoteollisuuden nojaavaan pääpainoisesti vielä ihmisen tällaiseen ööö... "ala-arvoiseen" seksuaalisuuteen. Siis mitenhän minä sen selittäisin... Kun tantrismissa pyritään valaistumiseen seksin avulla, pornon päätarve on vain täyttää fyysiset himot. Ihminen on toki fyysinen olento, mutta ensisijaisesti kuitenkin sielu, jolle ei tee hyvää ajautua pelkästään fyysisten himojen vietäväksi, olivatpa ne himot mitä tahansa, koska tällöin ihminen ajautuu sielunsa sijaan egon pyöriteltäväksi. Tosin minulle nyt on ihan sama, mitä kukin tekee ja himoitsee, kukapa minä olen ketään oikomaan ja sanomaan, että "hyi kamala teitä!" Nautinhan itsekin paljon esimerkiksi eroottisesta kirjallisuudesta, enkä pornoakaan pelästy.

Pornoteollisuus on samanlaista elokuvateollisuutta kuin esimerkiksi Hollywood-tuotannot. Samanlaiset hirveät vaatimukset ja säädökset painavat kummankin elokuvateollisuusalan näyttelijöiden päälle - ole kaunis, näytä tältä, tee näin.

Mutta ei siitä enempää, nyt on jo ihan tarpeeksi off-topic! Jos joku täällä on sitä mieltä, että porno on hyi ja seksi yäk, niin aivan vapaasti vain. Forumin sana on vapaa ^______^

[Esmiralda]

Éipä taitane porno liittyä oikein nyt topiciin, jätän sen lillumaan omaan maailmaansa.

Mutta mietin itse, mihin minä miehessäni pettyisin pahiten (eli siis ne odotukset, toiveet)

Seksuaalinen elämä pelkästään fyysisenä ilmiönä on aika pinnallista. Uskon että sellaiset antaisin anteeksi. Enpä ole kysynyt edes koskaan. 

Mutta kuten Inanna kallistui henkiseen puoleen uskollisuudessa, niin kait minäkin sinne liittäsin sen mistä todella nautin kumppanissani. Siihen kuuluu henkinen luottamus, toveruus, ystävyys, rehellisyys (silloin kun kysytään) kunnioitus, kaikki se mikä pitää yllä kanssaelämisen keveyttä ja rauhaa. Jos hän yhtäkkiä alkaisi irvailemaan minua, nolaamaan muiden edessä, mustamaalaamaan, niin silloin pettyisin todella! Pettyisin ehkä syvimmin siihen omaan kuvaani hänestä, jonka hänestä olen painanut sydämeeni. Pettyisin omaan arvostelukykyyni ja sokeuteeni. Mutta tottakai päällimmäisenä vika olisi hänessä! 

Eipä ollut aivan helppoa tuoda julki. Kun pettyy itseen näinkin päin, ylpeys ja itsetuntohan siinä saa kolauksen. 

[Esmiralda]

AthaMaarit ehti väliin puuskuttamaan! Ei se mitään. Minunkin mielestäni sana on aina vapaa.

Mutta toki tuosta voisi tehdä oman topicinkin.  :

Vai miten nyt pettymykset liittyisivät pornoon? Kyllä kai siihenkin löytynee linkki.

Mutta suosittelen sinulle AthaMaarit tuota uusinta kirjaa mitä luen 'Vaginan tarina'. Siinä on noita samoja juttuja, joista puhelet. Siitä voisi löytyä uusia näkökulmia keskusteluunkin.

[Hiisitär]

Kiitoksia vinkistä, huomasinkin aikaisemmasta viestistäsi, että kehuit kirjaa kovasti ^______^

Hmmm... pettyminen pornoon... eikös porno hypännyt keskusteluun mukaan, kun alettiin puhua, että jos puoliso katsoo pornoa, niin petyn puolisoon (vai muistanko väärin?). Tällaisessa tilanteessa pettyminen puolisoon heijastaa omaa huonoa itsetuntoa ja pettymystä itseensä sekä omiin saavutuksiinsa: en ole tarpeeksi kaunis tai haluttava.

Itse olen huomannut, että jos saan pettymyksen tunteen jostakusta, niin pohjimmiltaan kyse on aina siitä, että olen itse pettynyt Itseeni tai johonkin osa-alueeseen itsessäni. Yleensä petyn siihen, että petyn Myös liian vahvat odotukset ja niihin odotuksiin tarrautuminen aiheuttavat pettymyksiä ainakin omalla kohdallani. Omista odotuksista on oltava valmis päästämään irti hetkenä minä hyvänsä ja kaikkein parasta olisi olla odottamatta mitään. Varsinkin puolison kohdalla. Olla vain ja antaa toisenkin vain olla, siinä harmonian salaisuus, minusta Kun ei odota mitään, vaan on kiitollinen kaikesta mitä on ollut, on nyt ja tulee olemaan, ei tule myöskään pettymyksiä vastaan. ^_____^

Pettymys on kiinni egossa, tällaisessa MINÄ-mentaliteetissä joko tiedostamattomana tai tiedostettuna. Sielu ei pety koskaan, koska se vain on eikä se odota tai vaadi miltään tai keltään mitään. Tämä on pyyteettömän Rakkauden eli sielun ja universaalin normaalin olotilan perusta ^_______^

Vähän kuin erään riimun neuvo "pidä huolta siitä, ettet kärsi siksi, että kärsit".
"Pidä huolta siitä, ettet pety ksiksi, että petyt".

[Asterix]

Vai miten nyt pettymykset liittyisivät pornoon? Kyllä kai siihenkin löytynee linkki.

Hmmm... teet topicin pettämisestä/pettymisestä
ja sitten ei saa puhua ollenkaan siitä kaikista tavallisimmasta,
missä moni nainen kokee tulevansa peteyksi,
eli kun saa miehensä kiinni nettipornon selailusta. :

Tiedän monta naista, jotka ihan oikeasti ovat tuosta syystä
jättämässä miestään.

Eikö siitä saa puhua, vai pitääkö kierrellen kaarrellen
sivuta varovasti aihetta,
ettei korvat ja posket ala kuummottaa?


Athamaarit, kirjoitit asiaa.

[Esmiralda]

Vai miten nyt pettymykset liittyisivät pornoon? Kyllä kai siihenkin löytynee linkki.

Hmmm... teet topicin pettämisestä/pettymisestä
ja sitten ei saa puhua ollenkaan siitä kaikista tavallisimmasta,
missä moni nainen kokee tulevansa peteyksi,
eli kun saa miehensä kiinni nettipornon selailusta. :

Tiedän monta naista, jotka ihan oikeasti ovat tuosta syystä
jättämässä miestään.

Eikö siitä saa puhua, vai pitääkö kierrellen kaarrellen
sivuta varovasti aihetta,
ettei korvat ja posket ala kuummottaa?


Athamaarit, kirjoitit asiaa.

Ahaa! Löysitpä yhteyden hyvinkin! 

Tosiaan, ei käynyt mielessä tuo noin, että nainen tuostakin pettyy mieheensä. Tottakai.
Muistan kerran erään koulun uskovaisen rehtorin, joka sai kouluunsa internetin ja alkoi kummasti tekemään töitä iltaisin koulullansa. Taisi häneen pettyä muutkin kuin vaimonsa, sillä koulu sai suuren laskun, mutta en muista tuliko potkut, sapiskaa kuitenkin ja naurunalaiseksi joutui mies polo. Samaa juttua muistan eräästä papistakin.

Nähtävästi tässä on tullut petetyksi myös status, maine ja kunnia. Miksi tätä sitten tehdään salaa?! Miksi vaimon kanssa ei yhdessä? Tai mies vaimon kanssa?

Ei siinä mielestäni ole mitään vikaa, jos ei ole tarkoitus todella loukata toista eika kuvissa ole loukattu ketään. Lapsipornoa en hyväksy missään nimessä!

[Asterix]

Miksi tätä sitten tehdään salaa?! Miksi vaimon kanssa ei yhdessä? Tai mies vaimon kanssa?

Ei siinä mielestäni ole mitään vikaa, jos ei ole tarkoitus todella loukata toista eika kuvissa ole loukattu ketään. Lapsipornoa en hyväksy missään nimessä!

No niinpä! Se on sitä paitsi yhdessä erittäin hauskaa.

Joo, kyllähän netistä kaikkea löytyy ja oma valinta ratkaisee.
Minun rajani edelleenkin menee lapsissa, eläimissä, pakottamisissa
ja vastenmielisissä eritteissä.

Porno ei välttämättä tarvitse tarkoittaa kaikkea sontaa,
mitä ko. sanan alle on laitettu.
Pitäisikö kuitenkin käyttää sanaa erotiikka
ihan mielikuvien vuoksi, että kukaan ei ymmärrä väärin.

[*Alkmene*]

Tässä kun olen nyt jonkin aikaa uinut omassa elämässäni muutosten ja taakse jättämisten myötä aikas syvissä vesissä, jos näin voi sanoa ja olen löytänyt jotain uutta itsestäni, on tosiaan tuo arvomaailma heittänyt "häränpyllyä" ja hakee edelleen niitä uusia uomiaan.
Oman itsen olemus/keskus, on löytynyt ihan eristä "kohtaa", missä koin sen olevan vaikka vielä vuosi sitten.
Siltä pohjalta voin sanoa tuohon pornoon ja erotiikkaan liittyen (porno perustuu bisnekseen kylmästi, sillä ei todellisuudessa ole inhimillisyyden kanssa mitään tekemistä), että en ole elämääni kulkenut "tuulihousuissa ja pimeän peiton alla", joten montaa on tullut koettua ja kokeiltua tälläkin saralla.

Silti, minun on myönnettävä, että vaikka kaikki eroottiset laajennukset omassa kokemusmaailmassa, ovat sillä hetkellä olleet jotain uhmansekaista riemuvoittoa, olen ehkä joltain osin kokenut olevani "edelläkävijä"(omassa piskuisessa maailmassani=elämässäni) rikkoen rajoja yms ja olen sitä kautta oppinut ymmärtämään, että omien seksuaalistenkin rajojen rikkomisella, voi kasvaa ja löytää ymmärrystä muitakin kohtaan, voi oppia jotain syvääkin seksuaalisuudesta. Mutta se pointti jota tässä hain, on se, että silti, siellä taustalla, jossain hyvin pienenä, on sisälläni ollut jotain, joka on kokenut tulleensa loukatuksi ja kohdelluksi ei ihmisarvoisesti. Siellä se on itkenyt hiljaa.
Olen sen monasti hiljentänyt sen ja edelle on mennyt "anarkia" ulkoisia suppeita ja ahdasmielisiä näkemyksiä erotiikkaa ja seksuaalisuutta kohtaan.

Kuitenkin, tuo sisälläni olevani jokin pikkuinen, hyvin haavoittuvainen olemus, on siellä hiljaa itkenyt. Se minun on myönnettävä.
Minä uskon, että se on ehkä se aito omatunto, joka omaa "korkeat arvot" ja joka todella perustaa siihen klisheiseen rakkauteen ja kunnioitukseen valintansa. Se on se sisin, joka kertoo mikä on "oikeaa ja väärää"... minulle, minun elämässäni.
Olen niellyt pettymyksen ja loukkaantumisen tunteitani ja kieltänyt ne. On ollut tärkeämpää rikkoa rajoja. Eittämättä se on ollut tarpeellinen vaihe.
Kyllä, minua loukkaa jos kumppanini flirttailee avoimen seksuaalisesti muiden kanssa, kyllä minua loukkaa, jos kumppanini ei kohtaa minua jokaisella tasolla.
Olen pettynyt itseeni joka kerta, kun suostun johonkin, mikä ei kunnioita ihmisyyttä, ei sitä pientä jotain, mikä sisälläni on.

Uskon vahvasti siihen, että myöntämällä sen, että jokin loukkaa itseä, vain sitä kautta voi joskus kasvaa niistä ulos, jos ylipäätään ihmisen on tarkoitus niistä kasvaa ulos...
Jotenkin tuntuu, että ihmiset eivät halua ottaa vastuuta "hyvästä ja pahasta".. eli tekemällä valintoja ihan itse.
Miten kummassa ihminen voisi kasvaa edes "henkisesti", jos hän ei kykene tekemään inhimillisyyttä kunnioittavia valintoja eri vaihtoehtojen välillä...
Nousemallako kaiken yläpuolelle? Vai vähättelemällä sitä, että on oikeasti olemassa asioita ja tekoja, joiden välillä on tarkoitus valita... ja vielä niin, että se kasvattaa ehkä arvopohjaa elämässä.

Tjaah, menikös nyt ihan OT..toivottavasti ei liikaa... 

Tosin lisäisin vielä sen, että meillä kaikilla on se ihan oma polkumme, joten tuskinpa näissäkään on mitään ulkoisesti yhteneväistä "oikeaa vastausta". En siis kirjoita tätä ajatuksella, että tämä olisi joku kaikille sopiva "totuus", mutta minulle se ainakin nyt on niin.