seuraava »

[Rakkauden enkeli]

Tässä on ollut niin vakavaa keskustelua, että haluan tähän erään linkin, jossa en voi olla enää pettynyt, en surullinen, en edes vakava!

http://www.youtube.com/watch?v=5P6UU6m3cqk&mode=related&search=

Ai ihana! 

[Chandra]

Kiitos Esmis linkistä!Valloittavan ihana!!!!!!!!

Olihan nuo vähän vakavia ja surullisia nuo Mondon ja minun tekstit,jos vain lukee ne läpi.
Mutta ei elämäni ole surullinen,ei lainkaan.On myös PALJON ihania ja iloisia asioita.
Nuo ovat vain sellaisia pohdintoja ja paloja elämästäni,kokemuksistani.Ei niihin tarvitse kiinni jäädä,vaan mennä uuden ajatusmallin kanssa eteenpäin ja katsoa toimiiko tämä.
Ettei enää täysillä heittäydy jokaisen ihmisen tuskaan,vaan hippusen säästelee itseään.Ottaa myös lomapäiviä ja tekee jotain vallan muuta.

Kyllä,selviytyjiäpä hyvinkin! Se on aina ihana todeta kun taas yksi luokka on käyty ja siirtyy seuraavaan.

Ja voi miten kauniisti ja todesti sanoit tuon"jää silkinhieno lanka,joka kaunistuu ja kirkastuu ajan myötä" 

Joskus tuntuu kuin istuisin kalliolla auringonpaisteessa ja näitä lankoja lähtisi minusta satoja joka suuntaan.Hopeisia,kultaisia,valolankoja,,,
Ja jokaisen langan päässä,olisi se toinen ihminen,joka on kappalen matkaa kulkenut kanssani.Sillä mikään ei ole ollut turhaa.Yksikään kohtaaminen ei ole ollut väärä.

[^^Queen Nefertiti^^]

Pettymys on osa elämää kuten suurten toiveiden nostatus. Nyt seurailen asiaa työpuolella - toinen juttu ei petä, mutta minun alallani jutut menee ylös ja alas, joukkari sen kestää mutta opettaahan se suhteellisuudentajua..

[Esmiralda]

Näen Chandran istumassa kalliolla nuo sadat säikeet auringossa kimallellen! 

Näin on varmaan meidän jokaisen elämä, se henkinen verkosto, jota emme näe ja jonka kautta olemme yhteydessä uskomattomiin maailmoihin!

Emme lillu yksin! Ehkä jokin päivä voimme telepaattisesti käyttää noita lankoja, kuka ties!

 

[Rohana]

Tuolta jostain topicilta jäi tuo 'pettämis-sana soimaan korvaan jotenkin kysyvänä.

Me petämme, me petymme, me tunnemme itsemme petetyksi jne...Jäin miettimään.

Miten se tapahtuu? Miksi? Mitä varten? Mitä, ketä me petämme?

Esmiralda fundeeraa

Alkuperäiseen kysymykseen olen joskus itse kovimman kautta päätä vuosia seinään hakaten löytänyt itselleni sopivan vastauksen tuon pettymis-osan puolesta:
Kun asetan omia odotuksia, kuvitelmia tai ennakkoasetteluja jostain ihmisestä tai tilanteesta petyn usein. Sillä toinenhan ei näe asioita samoin kuin minä, eikä koe maailmaansa kuten minä. Vaan hänen itsensä kautta ja omien kokemuksiensa kautta.
Pitäis vaan osata mennä eteenpäin liikoja odottelematta ja ottaa vastaan mitä tulee. Ainakin toisten ihmisten osalta!

[Esmiralda]

Hyvin kiteytät asian, Aamunkoitto!

Toisaalta, ehkä juuri se mielikuvien, odotusten ja toiveiden rakentaminen on jonkinlaista suuremman kokonaisuuden harjoittelua, kovaa koulua pettymysten kanssa.

Mitenkähän elämä sitten olisi tai menisi eteenpäin ilman noita?

[Rohana]

Siinä kai se vitsi piileekin, että pitäisi osata elää siinä kaksinaisessa maailmassa: suunnitella tulevaisuutta mutta elää kuitenkin tässä päivässä, jing-jang, musta-valkoinen....
Tajuaakohan kukaan mitä tarkoitan! 
Jotenkin se vain pitäisi hoksata elää oman itsensä kautta sekoittamatta siihen tahtoa muita ihmisiä kohtaan, sillä hehän elävät OMAA elämäänsä. Ennen petyin aina mieheeni kun odotin tietynlaista huomionosoitusta tai suhtautumistapaa joka MINUSTA oli oikea. Tämä kuulostaa ehkä sarkastiselta, mutta kuitenkin: nyt kun en odota juurikaan mitään, niin en myös pety. Ja meillä on hyvä suhde. 
Olisinko siis hiukan kehittynyt ihmisenä ja pettymysten polku tehnyt tehtävänsä? 

[Hiisitär]

Siinä kai se vitsi piileekin, että pitäisi osata elää siinä kaksinaisessa maailmassa: suunnitella tulevaisuutta mutta elää kuitenkin tässä päivässä, jing-jang, musta-valkoinen....

Mie ainakin tajuan, mitä ajat takaa!

On tärkeää, että meillä on haaveita, mutta haaveisiin ei saa jäädä liiaksi, sillä muuten me suljemme kaikki muut hyvät mahdollisuudet elämästämme ulos. Tavallaan kulkee siis laput silmillä.
Omista haaveistakin on oltava valmis irrottamaan milloin tahansa ja muuttamaan päämääriänsä, jos sellainen heti tulee vastaan. Silloin ei tule pettymyksiä, koska kaikki, mitä elämä eteen heittää näkyvät mahdollisuuksina, eivät jonkin menetyksinä.

[Esmiralda]

Juu, kipitän perässänne...

Tuleekin tuosta mieleen tällainen perfektionistinen henkilö tai suorastaan jopa narsistisesti 'sairaaloinen' (raja vaikeasti vedettävissä) henkilö.

Eikö juuri heillä ole tuo omien oikeaksi näkemisien ja odotusten rakentaminen huipussaan. Ei saa erehtyä! Kaiken pitäisi mennä läpi sellaisena kuin he näkevät sen oikeana. Joustoa on vaikea löytää ja kun se viimeinen seinä tulee vastaan, jotakin purkautuu kauheana raivona ja vihana. He tuntevat että juuri heitä on petetty eikä kukaan ymmärtänyt sitä mikä on 'kaikkien parasta'.

[^^Queen Nefertiti^^]

Minua alkoi nyt naurattaa. Oikeasti jos joku suhde on tuottanut pettymyksen, niin k.o henkilöhän sopii paremmin yhteen sitten JONKUN TOISEN sielun palasen kanssa. Siis jos meidän välillä ei rakkaus virtaillut kovin - öö, rakentavasti - niin jonkun toisen kanssa sitten. No mutta sen näin jo 2v sitten.. ja sitä ennenkin.

Miettiihän siinä aikansa miksi hän ei ajatellut enemmän kuten minä tai minä kuten hän, eli kaaosta, ja kun kaikki asettuu paikalleen, olen jälleen minä, tai kokemusta laajempi minä. Mutta kuitenkin omaa tähtikarttaani enemmän vastaava persoona, kuin hänen karttaansa, jos ne olivat kovin erilaiset.

Siis luulot ja toiveet, mutta heh. Pettymys on todellakin kokemus.. joka liittyy odotuksiin. Ei odotuksia ei pettymystä. Koetan sitä noudattaa.

Sama töissä. 

[Esmiralda]

Soul, näinhän me nyt ymmärrämme sen hiton hyvin nyt, ainakin useimmat meistä. Mikä on hienoa!

Mutta muistammeko me sitä kun se tilanne on päällä? 

Tai,

ei muuta kun astrolaisia jututtamaan! 

[Freyja]

Mutta muistammeko me sitä kun se tilanne on päällä? 

se on se mikä jää ihmisen duuniksi  pitää harjaantua, harjoitella ja olla armollinen itselle jos se ei heti onnistu. Negatiiviset tunteet kuuluvat asiaan, saa kiukutella, mutta kun joskus on oivaltanut SA:n mainitseman jutun - oivallus ei katoa. 

[Esmiralda]

Ihailen itseluottamustasi, Ardith! 

[Ikitosi]

Millaisia neuvoja antaisitte tilanteeseen, jossa ihmiset eivät toimi sovitulla tavalla?
- Ja sitähän tapahtuu usein....

Siinähän ei varsinaisesti ole kysymys itse asetettuihin odotuksiin pettymisestä, vaan sopimusten rikkomisesta.

Itse koen valtavaa syyllisyyttä, jos en voi pitää lupauksiani.
Silloin pyrin mahdollisuuksien mukaan delegoimaan tehtäviä, tai muulla tavoin korjaamaan tilanteen.
Mutta yleensäottaen ihmiset eivät kai toimi niin?
Vai tapahtuuko tätä vain minulle 

[Esmiralda]

Ikitosi, samaa olen miettinyt minäkin.

Minulla on eräs ystävä (toinenkin), joka innostuu kamalasti jostakin asiasta. Sanoo, että 'minä kans, tulen ja teen ja tuon sitä ja tätä'. Kun tilanne tulee ja kyselen, että missäs olet, niin toinen aivan hämillään, ettei se nyt sopinutkaan, tuli muuta jne.

Sitten olen oppinut hänen lupauksiaan lorauttamaan toisesta korvasta ulos ja kiittänyt vain. Kas kun on muuten niin upea ihminen.

Olen ajatellut, että hän elää hetkissä spontaanisesti ja täysillä, mutta sillä ei ole vain kantavuutta. Joskus olen miettinyt sitäkin, että eikö hän luota omaan rakastettavuuteensa ja siihen kuinka suuren ilon hän soisi muille tehden niin kuin lupasi. Sitäkin olen miettinyt, että eikö hän pidä toisia arvokkaina, toisten suunnitelmia arvossa (huh, huh),mutta en halua kallistua näin negatiiviselle puolelle. On kyse myös jaksamisesta. Sen spontaanin luoma halu ei pääse kasvamaan, koska muut voimat tulevat liian paljon mukaan.

Olen ajatellut, että sallin olla hänen oma itsensä, kipunoida hetkiä ja varautua toisenlaiseen sammutettuun hetkeen. Kuitenkin hän välistä sitten yllättää ihanalla huomiollaan.

Ja en ehkä huomaa, että itselleni käy samalla tavalla.