seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

Viisuhumuun en pettynyt ja maatkin esiteltiin taas Espalla! Hyvä Helsinki!

[Ikitosi]

Innostumisesta syntyvien spontaanien reaktioiden yhtä äkillisen lopahtamisen
voin ymmärtää sen tyyppisen toiminnan luonteeseen kuuluvana, mutta
pohdin lähinnä pitemmän tähtäimen suunnitelmia, jopa tarkkaan harkittuja
sopimuksia, ja sitoomuksia esim. työelämässä.
Tai busineksen tekoa, jossa osapuoli yksipuolisesti muuttaa tai soveltaa
yhteisesti laadittujen tai alunperinkin normaaliin kaupankäyntiin käytettäviä ehtoja
omiin tarpeisiinsa

Jos vaikka maksat tuotteen, ja se luvataan toimittaa, mutta toimitus venyy ja venyy, ja
kun lopulta itse menet paikan päälle hakemaan omaisuutesi, sitä ei,
vailla minkäänlaisia perusteita, meinata millään luovuttaa.
Ja samankaltaisia kuvioita myös 'ihmissuhdekaupankäynnissä'.

Järjettömiä tilanteita siis tarkoitan, joissa jonkun toiminnan motiivit ovat ties missä

Olen ehkä turhan sinisilmäinen luottamaan ihmisten sanaan ja tarkoitusperiin, mutta
oudolta tuntuisi etteikö pitäisi voida luottaa 

[Esmiralda]

Ihan tosi, Suomessakinko? Tottakai.

Suomi lasketaan luotettaviin ja rehellisiin toimintoihin pystyvänä maana. Jos vertaa monen muun kulttuurin käytäntöihin. Mutta mahtuuhan tännekin monenlaista. Taas luotettavuus romahtaa yhtä helposti. Eli kenen piikkiin se pettymys sitten viimeisimmäksi iskee, ainakin kaupankäynnissä.

Miten jollakin voi olla varaa pettää toista ja kaivaa luottamus kuin maaperä jalkojensa alta pois? 

[Ikitosi]

Miten jollakin voi olla varaa pettää toista ja kaivaa luottamus kuin maaperä jalkojensa alta pois? 

Tätä samaa ihmettelen - ihan järjetöntä toimintaa.
Mutta jos se on järjetöntä, täytyy motiivi löytyä
ehkäpä sitten kenties tunteen tasolta

Olen pannut merkille, että monilla epäluottavuuteen taipuvaisilla
tuntuu olevan suoranainen tarve aiheuttaa pettymyksiä,
oletteko huomanneet?

Onkohan se jokin syvälle juurtunut, kohtaamaton
syyllisyys, joka laittaa ihmisen järjestämään
itsensä tilanteisiin, jossa saisi sen kohdata?

[Esmiralda]

Tai heidän uskomansa keino tulla huomatuksi...

[*Alkmene*]

Minä kyllä uskon, että ihminen keskittää huomionsa ja energiansa sinne, mistä saa "revittyä" niitä omia tunteita ulos, sisältään, jotka ovat jollain lailla itseltä pimennossa.
Kun jotain katsoo "neutraalisti" eikä se kohuta itseä emotionaalisesti, voi monasti todeta, että jokin asia vain tapahtui ihan arkiseen inhimillisyyteen perustuen, eikä takana on aina jotain "traumaa", jota toinen osapuoli välinpitämättömyyttään tai huomionkipeyttään toteuttaa.
Tällaisissa petetyksi tulemisen tapahtumissa, siis näissä alueilla, joissa tuossa edellä on puhetta ollut, lienee tärkeintä se, miten itse toimii siinä tilanteessa. Keskittyykö kauhistelemaan muiden tapaa toimia, vai tekeekö sen mitä tehtävissä on.
Kyllä nämä mielestäni ovat "opin paikkoja" molemmille osapuolille.  :

[Ikitosi]

Pienet lapset hakevat tunnustusta olemassaololleen,
eli huomiota, keinoja kaihtamatta, ja
huomion laadusta välttämättä

Miksi sellainen tila voisi jäädä päälle?



Ja Inanna, olen samaa mieltä, että kaikki on Kaikkeuden kehoitusta kohdata itseä.
Tässä juuri analysointiinkin, mitä tässä on vastassa/kohdattavana.
Helpompi on näes toisessa ensin nähdä se itsessään oleva,
itselleen kun tuppaa olemaan sokea -
minäkin tässä nyt ihmettelen juttuja, joita en itsessäni lainkaan näe 

[Esmiralda]

Nuo keinot tulla huomatuksi vaikka sitten petturuuden kautta.

Lapsilla se on luontaista ja avointa.

Aikuisilla se avoimuus ja luontaisuus on muurattu, mutta joillakin tietyissä tilanteissa tulee esiin ehkä sen muurin rappio, repeämät ja 'se piilotetu lapsi' livahtaa huomaamatta todellisuuteen. Onnellinen se joka ei sitä itsesään huomaa! Hävettää ja ehkä oppii enemmän kun sen huomaa. Ja varsinkin silloin jos joku viskaisee sen näkyvästi esille eli huutaa suorat sanat!

[Ikitosi]

Ah, suoria sanoja 
Niitä on tullut viljeltyä viime aikoina just nuiden edellä mainitsemieni
pettymysten ja petetyksi tulemisten lannoittamina

Jokin intensiivikurssi tässä on nyt meneillään asioiden hoitamisen suhteen..
Mukautuako vain toisten odotuksiin, ettei aiheuta pettymyksiä -
vai toteuttaako omia tarpeitaan itse määräämällä tahdilla?
Ei ossoo ratkaista tätä 

[Esmiralda]

Ei ossoo ratkaista tätä 

Entäs jos jättäisit sen sitten muiden tehtäväksi... :

Olen joskus kuullut miesten sanovan työasioista, että kun naiset ottavat niiin raskaasti kaiken, eivät osaa rentoutua. Ehkä siinä on perääkin. 

[Ikitosi]

Olen joskus kuullut miesten sanovan työasioista, että kun naiset ottavat niiin raskaasti kaiken, eivät osaa rentoutua. Ehkä siinä on perääkin. 

5.huoneessa opettelee löytämään luovuuden iloa kaikesta -
päälaelleen kiepsahtavat jutut alkavat lopulta näyttää sirkustempuilta 

Ja miten niihin pitäisi suhtautua..
Popsihan pelle lisää hattaraa ja popkornia, niin jaksat taas temppuilla. 

[Esmiralda]

Naytät ossooovan rentoutua! 

[Ikitosi]

Raskaiden myllynkivien välissä jauhautuu hienoimmat kakkujauhot.
Stressi on ravitseva kokojyvä-reissueväs, mutta vaatii kunnolla pureskelua