seuraava »

[Julietta]

Eräs ystänävi lähti matkalle ja kuoli siellä tartuntatautiin. Tauti ei mitenkään liittynyt ko. kohteen vaaroihin, vaan oli vain ikävä sattuma.

Minulla oli hyvä fiilis hänen reissunsa suhteen, ja kannustin häntä lähtemään. Niin myös eräs yhteinen ystävämme. Minulla on tietysti ollut tästä 'ystävällisestä kannustuksesta' varsin paha olo näin jälkikäteen. Yleensähän jos jotakin ikävää on tapahtumassa, vaistoan asian kyllä. Nyt mikään hälytyskello ei soinut.

Ennen lähtöään ystäväni kävi myös tunnetulla parantaja-selväkijällä. Tämäkin suositteli lähtemään.

Tänään sitten soitin sille näkijälle... Hän myönsi, ettei ollut nähnyt mitään tällaista ennakolta. Sanoi, että vain 80-85 prosenttia ennustuksista toteutuu. Tuohon muuhun osaan tulee joitakin yllättäviä tekijöitä, ja sitten tapahtuu jotakin muuta. Ja silloin esim. kuolema voi tulla noinkin 'puun takaa'.

Sanoi myös, että kun tauti oli jo iskenyt, ystäväni tapauksessa mitään ei ollut tehtävissä. Jos joku tuodaan takaisin ihan kuoleman rajalta, hänestä ei tule enää 'kunnollista'.

Millaisia kokemuksia teillä on vastaavista tapauksista?

[Hiisitär]

Itselläni ei ole kokemuksia tällaisista tapahtumista, mutta haluaisin kertoa, toivon mukaan lohdutukseksi, että mitä ikinä tapahtuu sen pitääkin tapahtua.

Ihmissielulla on maan päällä vapaa tahto. Kuolema ei ole ennalta määrätty, vaan sielu voi poistua fyysisestä maailmasta oikeastaan milloin haluaa. Hänelle annetaan elämän aika auseita vaihtoehtoisia polkuja kuolemaan, joista sielu sitten valikoi sen hänelle sopivimman (jos sielu ei ole ennen syntymäänsä sopinut erikseen kuolevansa esimerkiksi rintasyöpään tai johonkin muuhun ennalta sovittuun juttuun).

Jos mitään hälytyskelloja ei kenelläkään teistä soinut voisi kyseessä olla juuri tällainen tilanne, että ystäväsi sielu on sittenkin kaikesta huolimatta päättänyt poistua täältä matkansa aikana saamaan tartuntaan. Toinen teoreettinen mahdollisuus on se, että näin kuuluikin tapahtua, se oli hyvä asia, jonka takia hälytyskellot eivät soineet.

Älä ole pahoillasi siitä, että kannustit ystävääsi lähtemään. Hänellä oli vapaa tahto valita myös sen suhten, kuoleeko hän nyt vai ei. Ystävällesi on erittäin, erittäin paljon apua siitä, että suremisen ja itsesyytösten sijaan keskityt mieluummin muistelemaan yhteisiä ihania hetkiänne ja vaikkapa jutustelemaan hänelle. Voit jutustella hänelle milloin vain, ehkä paras aikaa olisi ennen nukkumaan menemistä. Hän kuulee taatusti mitä sanot ja tulee lähellesi ja jos hän sattuukin olemaan vielä lepäilemässä taudin jäljiltä myös henkimaailmassa, jutustelusi viedään hänelle kyllä perille.

Sure tietenkin surusi pois, mutta älä suotta takerru siihen. Ystäväsi on elossa, kotiinsa palanneena ja olette yhä yhteydessä toisiinna ^____________^

[Rakkauden enkeli]

Itselläni ei ole kokemuksia tällaisista tapahtumista, mutta haluaisin kertoa, toivon mukaan lohdutukseksi, että mitä ikinä tapahtuu sen pitääkin tapahtua.

Minullakaan ei ole kokemuksia samanlaisesta tilanteesta, mutta noin voisin sanoa minäkin lohdutukseksi. 

[Julietta]

Kiitos Atha lohduttavista sanoista.

Tuosta, voiko sielu noin vain lähteä koska vain, en ole varma. Pikemminkin olen ajatellut, että elämä välillä tarjoaisi ikkunoita tai pikemminkin ovia lähteä - muttei aina?

Yritän myös ajatella, että tässä oli jotakin kohtalonomaista, kun kenelläkään ei ollut pahoja aavisteluita.

Se, mitä olen ollut selvänäkijöiden kanssa tekemisissä, eiväthän ne kuolinhetkiä kerro, jos eivät lipsauta vahingossa. Mummolleni Iris Roine -vainaa antoi aikanaan 10 vuotta, eli 9 ja puoli vuotta... Tässä tapauksessa näkijä ei kuitenkaan nähnyt ystäväni kuolemaa (ja hänellä oli ryhtiä myöntää se).

Lisää kommentteja...?

[*yildirim*]

siis asiahan on ainakin mielestäni niin että oli kyse sitten kuolemasta tai jostain muusta ajallisesta niin harva "ennusta" ainakaan omalle kohdalle sattunut niitä kertoo tai pystyisi tarkaan edes näkemään.

johtuisiko siitä että itse ainakin uskon että jokaisella ihmisellä on vapaa tahto vaikuttaa omiin asioihin.

jokainen ihminen tekee valintoja joka päivä varmaan omalla tavallaan joka hetki...kaikki nämä vaikuttavat siihen kuinka oma sielunsopimustamme toteutamme.

kyllähän "ennustajilta" voi saada apuja elämään mutta itselläni ei ainakaan ole pitänyt paikkaansa ainoakaan asia joka sanottu tapahtuvan juuri silloin ja silloin. uskon että oikeilta taitajilta voi saada sellaisia hyvinkin tärkeitä oljenkorsia ja suuntaviivoja elämään mutta jokainenhan elää kuitenkin elämänsä tavallaan.

[Julietta]

Jadeania, nuo aikamääreet ovat tosiaan mahdottomia niillekin, jotka näkevät 'hyvin'. En muuten tiedä, miksi nyt uskon tätä näkijää, kun olen itse pettynyt omiin näkijäkäynteihini. Ehkä vain siksi, että tämä näkijä vahvisti omaa näkemystäni - ja näin pönkitti egoani.

Luulisi, että tuollainen nurkan takana odotteleva kuolema olisi helpompi nähdä kuin vaikkapa kymmenen vuoden päässä vaaniva vaara. Tämä jo siksi, että ihmisellä on vapaata tahtoa (tuskin kuitenkaan täysin vapaa tahto, tässä on aste-ero). Ja kymmenessä vuodessa ehtii sähliä elämänpolkuaan ties minne.

Mutta kuten sanottu, tämä loppu tuli näkijälle puun takaa.

[Julietta]

Rakkauden valollekin kiitos kommentista. Ja Lilja-82, hyvä havainto, että edesmennyt henkilö kyseli asioita - tosin hänellä oli muita terveydellisiä ongelmia, ja tahtoi tietää niistä.

Tuo kuoleman ennaltamäärättävyys on hyvä kysymys. Muistelen, että takavuosina toimittaja Veikko Ennala kävi näkijällä ja sai kolme vaihtoehtoista kuolinpäivää, viimeisimmän piti olla se ehdoton takaraja.

No eli Ennalakin vielä vuosia yli viimeisen 'parasta ennen -päiväyksensä'.

[BlueRose]

Hei
Kuolemaa ei näytetä kaikille edes, koska jos sinulle sanottas, että kuolet tällä matkalla, niin lähtisitkö ko. matkalle ? tuskin kukaan lähtis jos niin ennustettas ja jos jostakin varoitetaan niin ennustajalla on oikeus varoittaa tulevasta,jos niin on tarkoitus, ystäväsi tarkoitus oli menehtyä sillä matkalla, koska ei tullut varoitusta, itse en ainakaan haluais ennustaa kenellekkään kuolemaa, siksi olenkin varovainen näyissäni

[Freyja]

Ystäväsi ei olisi kokenut sitä mitä sielunsa tahtoi kokea jos ei olisi lähtenyt matkalle. Olisiko hän edes jäänyt jos joku olisi varottanut?  Aika harva uskoo niin voimakkaasti toisten ihmisten neuvoihin että jättää kuulematta sen mitä itse kaipaa kokea.

Kun sielu päättää lähteä, se lähtee. 

[eppana]

Minulle on sanottu että jos menen Afrikkaan, en tule enää ikinä takaisin.
Ystävälleni taas kerrottiin ihan suoraanläheisen/tärkeän kuolemasta ja että poliisi soittaa siitä. N 3:n kk ja poliisi soitti pahasta kolarista johon ystäväni ex ja lapsen isä oli joutunut.
Hän jäi henkiin-mutta muuttui aivan toisenlaiseksi persoonaksi. Ymmärrettävää on tietty että on vaikeaa elää toinen puoli halvaantuneena, mutta tästä hlö:stä tuli todella olkeä yms. eöi puhe kuolemasta oli puhetta "kuolemasta" 

[Freyja]

Minä en tahtoisi kuulla tuollaisia asioita. En tahtoisi että kukaan puuttuu elämäni kulkuun. Ne asiat, jotka minun kuuluu tietää tulevat ilman kysymistäkin. 

[Julietta]

Kiitos Sawotar. Itselleni tuskin näytetään kuolemaa ja hyvä niin, tämä ystäväni käyttämä näkijä kyllä näkee niitäkin (mutta ei siis tätä). Voin kuvitella, että kuoleman näkeminen on kaltaisellesi taitavalle näkijälle iso rasite, kun pitää seuloa, mitä kertoo. Näetkö muuten kuolemat aina, vai myös vain silloin tällöin?

Ardith, mietin sitäkin, että olisiko ystäväni joka tapauksessa kuollut, vaikka hän olisi jäänyt kotiin? Ei siis samasta syystä, mutta samalla hetkellä.

Eppana, millainen tunne itselläsi oli Afrikasta?
Kyllä varoituksia kannattaa kuunnella, jos eivät itsestä tunnu puutaheinältä. Otetaanhan me muitakin neuvoja ja ohjeita vastaan, miksei siis tuollaisia viestejä.

[Rakkauden enkeli]

Ardith, mietin sitäkin, että olisiko ystäväni joka tapauksessa kuollut, vaikka hän olisi jäänyt kotiin? Ei siis samasta syystä, mutta samalla hetkellä.

Anteeksi että tungen tähän väliin vastaamaan, vaikka kysyitkin Ardithilta...

Olen vahvasti sitä mieltä, että silloin kun meidän on aika lähteä, niin me lähdemme.  Tapahtui se sitten millä tavalla tahansa.

Tuosta kysymyksestäsi itselleni tuli mieleen tarina eräästä henkilöstä joka kuuli selvän näkijältä kuolevansa huomenna. Hänpä kuitenkin päätti välttää kuolemansa ja perui kaikki menonsa sille päivälle ja aikoi olla vain kotona ettei hänelle vain tapahtuisi mitään. Hänen mennessään nukkumaan iso ja painava kaappikello putosi kuitenkin päähän ja hän kuoli.

Tarina lienee vain tarina, en siis tiedä onko totta. Olen vain joskus lapsena tämän kuullut. Enkä edes ihan sanatarkasti muista. Tarinan opetus on sinänsä hyvä, että se kuolema voi kohdata milloin, missä ja miten vain... Eli vaikka ystäväsi ei olisikaan lähtenyt tuolle matkalle, (meillä kun on se valinnan vapaus) niin hän olisi sitten jollakin toisella tavalla kuollut kuitenkin.

Voimia vielä sinulle toivotan! 

[eppana]

Pitkän aikaa minulla oli tunne että Afrikkaan on päästävä. Etsin kaikki mahdolliset avustusjärjestötkin ja järjestin täällä asioita siihen suuntaan että lähden.
En kuitenkaan tehnyt sitä-edessä viellä  , jotenkin tuntui tärkeämmältä jäädä viellä hetkeksi (pari vuotta tms) tänne.
Aika painava syy on äitini..joka tosin on jo nyt ymmärtänyt että lähden sinne minne täytyy mennä, sitten kun aika on.

[Freyja]

Eppana, ehkä selvännäkijät eivät tarkoita että kuolet jos lähdet Afrikkaan vaan kertakaikkiaan vaan jäät sinne!  :

Julietta: Uskon samoin kuin RV. Eli se ei katso aikaa eikä paikkaa koska on aika lähteä. Minä näen ystäväsi kuoleman siten, että hän lähti yhtä kokemusta rikkaampana!  Ehkä hän Suomessa ollessaan olisi jäänyt auton alle tms. Ken tietää.

Voimia sinulle!