Kiitos vastauksestasi~Ajatus ~ 
Se on kyllä tietysti totta että kissat vastustelevat kaikenlaista pakkoa... Minusta vain kun tuntuu, että se on nyt hyvinkin stressaavaa kissalle tuo kolme kertaa päivässä lääkkeiden laitto ja mietin että tekeekö sekään sitten hyvää sille sydämelle... Itse olen kyllä valmis tekemään tarvittaessa kaikkeni sen puolesta.....
Pitääpä tuolla laittamallasi linkillä käydä vielä kyselemässä mielipiteitä. Tuo muiden eläinlääkäreiden lausunto saa kyllä olla...
.... sillä siitä jos mistä olen TÄYSIN VARMA että Eetu ei missään nimessä halua enää, eikä ole sen selviytymisen kannaltakaan hyvä enempää rampata eläinlääkärissä, ellei ole aivan pakko.....
Olen myös miettinyt noita lääkkeiden antoa siltä kannalta että en halua millään muotoa vain ns. itsekkäistä syistä niitä antaa. Antaa niitä vain saadakseni Eetulle lisää elinaikaa jos hän kuitenkin kärsii vain enemmän tuosta lääkkeiden annosta ja kaikesta ja jos elämänlaatu ei siitä kuitenkaan yhtään parane. Eli jos näyttää siltä, että se voi kaikinpuolin hyvin, edelleen syö, juo, on virkeänä eikä näytä kärsivän kivuista tms. vaikka ilman lääkkeitä niin parempi niin. Vaikka se sitten merkitsisi sitä, että sen elinikä olisikin sillä tavalla vielä lyhyempi.
Täytyy nyt kuitenkin katsella ja kuulostella Eetun parasta ja toimia sen mukaan... Joko lääkkeillä tai ilman...
..... Nyt jos tässä näin alussa kokeilee niin siitä on ainakin se hyöty että näkee ainakin nopeammin sen mikä johtuu mistäkin ja onko niistä lääkkeistä todella elämänlaadun kannalta merkitystä, kun ei ole vielä elimistö tottunut niihin yms.
Lisää tietoa ja vinkkejä tässä täytyy kyllä haeskella ja...
.... seurata ja kuulostella Eetua... 
....Rakkauden valo ~ tiedätkin
että minulla on elämänkumppanina
tämä, nytkin vieressäni köllöttävä ~tassujaan puhdistava Metsätonttu } ensi joulukuussa 14v. täyttävä Amerikan cocceriuros ....
...joka on kanssani kulkenut piiitkän matkan ... tuli aikoinaan silloiseen perheeseeni ( vielä naimisissa ollessani ) .... ja kun elämä kulki siihen pisteeseen ETTÄ minä muutin pois silloisesta yhteisestä kodista - niin jätin Metsiksen sinne - vaikka siitä olikin tullut jo ns. minun koira
...ajattelin kuitenkin ETTÄ sen oli parempi jäädä niille kotikonnuilleen ja omakotitaloon - kun en vielä siinä vaiheessa edes tiennyt mihin itse asettuisin.... no vajaan puolen vuoden kuluttua olimme tilanteessa ETTÄ Metsätonttu sittenkin tuli minun luokseni - ja se vaikutti myös siihen päätökseeni ETTÄ mihin asetuin ..
.... no ne välillä olleet kuukaudet ( Metsis oli silloin vajaa 4v. ) olivat olleet monestakin syystä aika vaikeita myös koiralle - ja kaikenlaista se oli kokenut ja nähnyt ( inhimillisistä vaan koiralle epäinhimillistä syistä
) ...että kun se palasi luokseni Sen käytös oli muuttunut todella paljon, se oli alkanut pelätä lähes kaikkea ja oli ennakkoluuloinen jopa minun suhteen - eli ei luottanut edes minuun..... ja näin ja koin miten valtavasti Metsis kärsi ....sen näki sen silmistä~niihin oli tullut sellainen pelon häivähdys( ihan kuin siinä Hevoskuiskaajaelokuvassa sillä hevosella...
)
.... olin silmätysten sen asian kanssa - että mitä nyt MIKÄ on ja oli siinä tilanteessa se Metsiksen kannalta oikea ratkaisu ... eli voinko jotenkin auttaa tätä rakasta ystävääni saamaan takaisin hänen arvoisensa elämän ilon ..... ja oliko se mahdollista JA jos oli niin miten .... olin silloin valmistautunut molempiin vaihtoehtoihin sekä siihen että Metsätonttu lopetetaan
jos ... ja myös siihen että TEEN ihan mitä vain on mahdollista SITÄ auttaakseeni ....
....niinpä otin yhteyttä monenlaisiin asiantuntijoihin - eli koirankasvattajiin, eläinlääkäreihin, koirankouluttajiin, myös vaihtoehtoisella tavalla eläimiä hoitaviin ihmisiin .... tulos oli kutakuinkin plus - nolla ELI mielipiteitä, ajatuksia, analyysejä oli laidasta laitaa .... ja lopullinen päätös jäi minulle, pojalleni kenen tuomana Metsis aikanaa perheeseemme tuli ja tietty Mrtsiskselle ~niin että kuulostelin häntä ~intuitiolla ja sydämellä - energialla...
Niin päätin, koska Metsis oli vielä "nuori" niin että tuumasta toimeen ~ja se tuuma vei aikaa 5-6.vuotta jotta viimeinenkin pelon pilkahdus tai " jokin äkillinen vanha muisto" oli kadonnut sekä Metsiksen silmistä, että mielen ja kehon muistista.....
Alkuun lähdin homeopaattislla lääkkeillä - joita sain ihan homeopaatin asiantuntemuksella - ja noudattamalla oman intuitioni ja koirankouluttajien ohjeita, kuin myös sitä mitä Metsis minulle viestitti olemuksellaan ..... muutamat ensiviikot soitin Metsikselle erästä tiettyä samaa Delfiini- musiikkia( reikimusiikkia) jonka aikana se rentoutui ja rauhoittui - ja Metsis nukkuikin lähes ensimmäiset viikot ( tuo cd on vieläkin sen bestis - vaikkei se enää korvillan kuule niin ihollaan) ....
... ja matka on ollut monivivahteinen - ja toisaalta juurikin samoja tassun - ja jalanjäliä jollain tavalla olemme kulkeneet...
...no mitäkö tällä tarinallani SINULLE Rakkauden valo tahdon kertoa - no sitä ETTÄ lopultakin on vain yksi vastaus - rakkaus ja kunnioitus eläintä - Eetua tai Metsistä tai ... kohtaan - vastaus on aina tehtävä vain ja ainoastaan eläimen parhaaksi - eläimet kun ovat ns. meidän ihmisten armoilla - eivät voi kävellä ulos ja sanoa että kiitti mulle riitti - tai Kissat sen joskus jopa tekevät - niin ja tosi huonosti kohdellut koiratkin VAAN en nyt sitä tarkoittanut - vaan sitä että kunnioitamme valinnoillamme eläimen rakkaan lemmikkimme - elinkumppanimme oikeutta elää hyvää ja arvokasta elämää joka on sitä loppuun asti ...
Näin ollen kun näin ajattelen NIIN omalla kohdallani ja Metsiksen kohdalla olen päättänyt että siinä vaiheessa kun hänen elämänsä olisi kiinni lääkkeistä, hoidoista, leikkauksista ... niin se ei enää ole arvokasta koiran elämää ..... tai että Metsiksen koiranelämälle oleelliset aisti tai elin oiminnot heikkenee tai katoaa niin ettei se enää voi elää täyttä koiranelämää - josta se nauttii..... olen hiljalleen yhdessä tuon metsiksen kanssa puhellut tästä asiasta - ja Se on varmasti samaa mieltä kanssani - ja nyt seuraan tarkkana sen silmiä - milloin niihin se poissaoleva tai tuskasta, kivusta kertova ilme tai katse ... tai milloin sen hengitys kertoo että sillä on kipuja, milloin se ei enää selviä elämästään ilman että sitä kannetaan, nostetaan, syötetään ja juotetaan ..... olen tämän kaiken ns. velkaa hänelle ( huono vertaus muttei nyt parempaakaan löytynyt) että en jatka hänen elämäänsä yli sen rajan jolloin se muuttuu epäinhimilliseksi .... ei ole helppoja hetkiä koettavaksi vaan ratkaisun tekemisen lopulta tulee olla se paras mahdollinen eläimen näkökulmasta..... ja sinähän tunnet Eetun parhaiten ja ymmärrät hänen kieltään ja viestejään parhaiten - ja nämä kertovat omasta näkökulmastani..
..rakkaudella Eetulle t. Aaviisu ja Metsis...
