seuraava »

[Arkiviisu]

Leijonamieli....

.... vaikka koville ottava niin oikea päätös - vaikka senhän tiedät ilman sanomattakin..... voih  mulla varmasti tän kesän jälkeen tai piankin edessä sama - tuon Metsätonttukoiran kanssa täyttää joulukuussa 14v. ..... ja alkaa vanhuus rapistuttaa, eli hampaat lähtee, nyt on ilmeisesti tullut jo kaihi - silmiin tullut sellainen kalvo, ja kynnetkin tippuu - vaikka ravitsen sitä hyvin ja sulavalla ravinnolla jossa huomioin kaiken - eli mitä se tarvii.... vielä sillä häntä heiluu ja hyppäsi tässä yhtenä päivänä tuolille ja siitä pöydälle, ja syö ja juo ja nukkuu ja jaksaa ulkoilla - vaan silti .... välillä yöllä oikein täytyy katsoa että vieläkö se hengittää...

Minä vein meidän edellisen koirankin, joka eli melkein 16v. piikille... ja sitten se tuhkattiin ja haudattiin rauhalliseen metsäpaikkaan ex-anoppilan maille.

Rakkaudella t. Aaviisuinen ja Metsätonttukoira

[Rakkauden enkeli]

Voi että...  Voimia teille kaikille Leijonamieli. 

Saa nähdä kuinka meidän käy... Toistaiseksi Eetulla edelleen elämänkipinää. Syö ja tuossa taas juoksentelikin. Toivon, että sitten kun sen aika on Eetu lähtisi luonnollisesti, ettei tarvitsisi "avittaa". Mukana haluan kuitenkin olla jos siihen ratkaisuun täytyy päätyä jossain vaiheessa. Saatoin aikoinaan kanimmekin paremmille laitumille. 

[Ajatus]

Niin, luopuminen on uuden alku, mutta vaikeinta on olla "tuomarina", tehdä se päätös, mikä on sydäntä ja omaa empatiakykyä vastaan.

Älä muuta sano. Minäkin olen joutunut ko. päätöksen eteen, ja vaikka lääkäritkin sanoivat ettei mitään ole tehtävissä, se oli silti todella kamala tilanne.

Lämpimät osanottoni! Aika vain auttaa.