seuraava »

[*Kide*]

Täällä pidetään kynsin ja hampain kiinni järjen tasapainosta ja cool asenteesta  ja on vaikeaa! Tikahdun tukahdetusta raivosta  tekis mieli mennä ja ravistaa, tintata, huutaa, melskata, jotta "PAHVI"  mutta ei, se ei ole fiksua, eikä edes rakentavaa  eikä edes suotavaa...
Olen ollut ahkera lenkkeilijä, siivooja, leipoja, puutarhuri lähi vk.na, purkanut ulos paineita  Kerran jopa pahan konfliktin jälkeen lenkillä karjuin urku suorana (metsässä) "ARG" ja poljin jalkaa maahan auttoi hieman, koira vaan katsoi hieman huolissaan  silti illan tullen sohvalle istahtaessa, ajatukset hiipivät vain takaisin harmittavaan asiaan... ja yöuniin  :
Puhumalla tämä soppa vain sakenee ja olenkin pessyt käteni koko hommasta, mutta silti tämä vain tulee luokse ja kaataa p...aa niskaan. Jopa kiertotietäkin  En tahdo hyökätä, mennä karmit kaulassa ja pistää jauhot ja luun kurkkuun...siitä syntyy ruma ja pitkä sota  jossa vain sivulliset kärsii...
Miten te puratte mielenne ja tasapainotatte harmitilat? Selvitätte omituiset sotkut? Vai oleteko saavuttaneet immuunin tälläiselle... miten? Millaisia purkukanavia olette rakentaneet/löytäneet?

[^^Queen Nefertiti^^]

(http://www.k5kj.net/99091112.jpg)

[Ikitosi]

Melkoiset energiat tossa sun viestissäsi 

Ärsyyntymisen kanavoiminen johonkin vaikka just edellä mainitsemiisi toimintoihin auttaa hetkeksi, mutta kun uutta polttoainetta tunteelle pukkaa, ei sen asian kiertämistä voi loputtomiin jatkaa.

Ärsyttävät ihmiset ovat Kaikkeuden sanansaattajia. He tyrkyttävät viestiään niin kauan, kunnes suostut sen vastaanottamaan.

Pysähdy. Katso silmiin - itseäsi. Mitä et ole halunnut nähdä itsessäsi?
Se paska, jota niskaasi kaadetaan, on omaa energiaasi (anteeksi vaan), joka kanavoituu sen toisen ihmisen kautta.

Esim. jos sinua syytetään vaikka epärehellisyydestä, tarkoittaa se, että et ole ollut rehellinen itsellesi, tai, että et luota itseesi.

Oletko joutunut vastaaviin tilanteisiin tai tunteisiin aikaisemmin?
Samankaltaiset jutut, jotka toistuvat uudelleen ja uudelleen, ovat tärkeitä ottaa huomioon.
Ja ne oppiläksyt, jotka eniten nostattavat tunteita, ovat kaikkein tärkeimmät.
Ärsyttävät ihmiset ovat parhaimmat opettajamme 

[^^Queen Nefertiti^^]

Eikös yleensä urheilu, huutaminen metsässä  , kaikki marsilainen toiminta.. 

"Esim. jos sinua syytetään vaikka epärehellisyydestä, tarkoittaa se, että et ole ollut rehellinen itsellesi, tai, että et luota itseesi."

*Hetkonen.. entäs jos minua syytetään epärehellisyydestä ja se kuvaisikin toisen epävarmuutta? Tai minua syytetään jostain, ja se on toisen stressiä?

[Asterix]

Wien on siinä suhteessa erikoinen kaupunki,
että sen kaikenlaisten tarinoiden kertojien pesiytymä.

Juoruja ja speuculaatioita joka kulmalla
ja moni puhuu sekä itsestään ja muista suurentelevaan tyyliin
sekä hyvässä että pahassa.

Välillä meinaa pinna totaalisesti palaa joihinkin ihmisiin.

Välimatka näihin ihmisiin yleensä auttaa,
antaa ihmisten puhua itsensä naurettaviksi.

Ihme kyllä, siihen tottuu.

Se on aaltoliikettä, samat ihmiset jotka olivat suurimpia
vihollisiasi viime viikolla voivat olla "parhaimpia ystäviäsi"
seuraavalla viikolla.

Minä juoksen pääni ja kehoni tyhjäksi muista,
myös meditoin  -maisesti itseni sen verran
yläilmoihin, että asiat eivät kosketa minua.

Teen myös ns. Pontius Pilatukset, eli pesen käteni asioista,
joihin en voi vaikuttaa/halua ottaa osaa.

Mutta eipä kuitenkaan, kun välillä tekee mieli ottaa
konekivääri käteen ja tehdä joukkomurhia suoraan ikkunasta,
kun kaikki muut ihmiset käyvät hermoille,
mutta välillä myös pelkkä tehokas pistooli,
kun jotkin tutut käyvät hermoille. :

Olen kyllä mestari suunnittelemaan täydellisiä murhia
ja mielessäni usein napsautan jonkun henkilön hengiltä
yksityiskohtia myöden miettien
ja se yleensä kyllä on riittänyt
- ei ole tarvinnut ryhtyä tositoimiin.

[^^Queen Nefertiti^^]

Jaspis, eikö ole kyse äidistäsi? Omani tunnen eli ravut  , rakastavia ja rasittavia, rapukin osaa napsutella, oikutella vaikkei koskaan olisi hyytävä ja jäätävä a la  .

Omasi merkit? Tiedätkö?

[*Kide*]

Upea kuva  suoraan pääni sisältä, silloin metsässä  joo, taitavat olla purkuni marsiilaisia tapoja   Ja kyllä on  vesimies tuo on, muuta en tiedä...
Ikitosi- Olet tavallaan oikeassa, jotta energia on lähtöisin minusta. Saan sitä koska en suostu enään toimimaan vanhalla kaavalla, en suostu olemaan hiljaa enkä elämään tavalla, joka harmittaa vielä enemmän  Tilanteita on ollut ennen mutta ei näin pahoja ja aikaisemmin olen vain hiljaa jurnannut nurkassa ja mukautunut, wua empä ennee  : my way, or highway 
Tässä kyseisessä tapauksessa taidan minä olla se jutun pissipää, jos oikein tarkkaan katsotaan 
Sasha - ihanaa, kun joku muukin tekee mielikuvissa hurjia  Tuntuu jännältä edes ajatella kuvailemaasi aaltoliikettä... tuppaa olemaan niin musta-valkosta yleensä elämä ihmissuhteissa, ainakin minulla 

[^^Queen Nefertiti^^]

A Life of Peace, Love & Faith

 

Imagine, if you will, a life of peace, love and faith.  You do not have specific goals and plans, for you trust in the unfolding of life.  You trust that if, minute by minute, you do what your heart tells you to do, you will naturally and easily accomplish what needs to be done.

 

You do not question and probe, wondering why this is so and when this or that will happen.  You trust in the unfolding of time, knowing that at the highest and widest there is no linear time, merely being, and so simply being as you are in this moment is the ultimate accomplishment.  To connect deeply and widely with everything that this moment contains cannot be surpassed by anything else you might do or accomplish.

 

And yet, somehow you accomplish much.  And you accomplish it, whatever it may be, with a sense of peace inside, knowing that what you do is in full congruence with your own truth, as expressed through that quiet sense of being and knowing that lives within you.

 

You may be living a life that seems difficult to others, but to you, it simply is.  Yes, there are challenges each day, and you take them as they come, learning, always learning and growing with each encounter with another person.  People who appear to be difficult, people who are angry and upset, may be people that you can help through the presence of calmness that always surrounds you.  And if not, well, that is all right too, for you are doing what you feel you are meant to do in every moment, and you simply seek guidance, moment by moment, from within and without, to know how to approach each person and each situation that arises.

 

As for money, you are not concerned.  You know that the universe is deeply aware of both your desires and your needs, and that the needs will be met, just in time and just enough, and the desires may manifest over time, but then again, perhaps not in the form you might have expected.  But this is all right too, for you know desires for what they are, ephemeral creatures that come and go, shadows, not reality.  And you know that while fulfilling desires is sometimes fun, and feeling the brief emotions of triumph can be exhilarating, in the end you know that these are temporary satisfactions, nothing compared to the unfolding of one beautiful moment, just as it is, with full acceptance of all that it contains.

 

You are all right now and will be all right in the future, for you are deeply connected to all that is.  And you recognize that each moment contains the seeds that you might plant, and that those seeds are of infinite variety and ever-changing, so that life is full of exciting and interesting plants sprouting continually.

 

And yet what does not change is your essential truth, your deeply connected self.  And you recognize the seeds and the plants as the shadows of this one lifetime, and your essential soul truth as the reality that is, now and forever, in the world of timelessness and true being.

 

And so each day unfolds with a childish delight in its treasures, yet a timeless and calm peace at its center.  Both are true in your deep appreciation of what is.  And the frustrations and difficulties that others feel and express are like the thunder and lightning that accompany the storm, the storm that brings the water for the seeds you have planted.

 

It is all one.  It is all as it should be.  It is all there and yet not there, coming and going like a shadow on the wall, sometimes a shadow of delight, sometimes a shadow of loss and sadness, but a shadow nonetheless, even when it is vibrantly colored and fun, even when it is streaked with tears.

 

And within each moment you love deeply and truly, the flowers, the garden and the people within it, embracing them all in love and respect, honor and glory, feeling the oneness and connection and knowing that it is all a part of the same oneness that is you, that is all, that is as it is.

 

Ah, what goals?  What worries?  What plans?  None are needed, for all is unfolding and changing in ways that go beyond your plans, your goals, your fears and doubts.  And everything that was, is and will be is all encompassed right now in the heart of that rose you watch unfolding in the garden, in joy and beauty and infinite love.

 

Here is a little prayer for today

 

I am.

 

I am the unfolding and the being, the full expression of the beauty and wonder that is life.

 

I am the oneness with all that is, the heart of being that is.  At the highest and widest, I am all that is.

 

I am.  I am.

 

[*Alkmene*]

Mutta eipä kuitenkaan, kun välillä tekee mieli ottaa
konekivääri käteen ja tehdä joukkomurhia suoraan ikkunasta,
kun kaikki muut ihmiset käyvät hermoille,
mutta välillä myös pelkkä tehokas pistooli,
kun jotkin tutut käyvät hermoille. :

Olen kyllä mestari suunnittelemaan täydellisiä murhia
ja mielessäni usein napsautan jonkun henkilön hengiltä
yksityiskohtia myöden miettien
ja se yleensä kyllä on riittänyt
- ei ole tarvinnut ryhtyä tositoimiin.

Itselläni juuri tämän tyyppinen on ollut "pelastukseni"...
Että voi myöntää itselleen nuo tuntemuksena...
Eihän niitä tarvitse lopun viimeksi roiskia päin seiniä...
Ja kummasti sitä kohtaa vähemmän mitään totaalisen raivostuttavaa, jos tietää, että itsestäkin tuo raivo löytyy tarpeen vaatiessa.
Siihen suhtautuu ihan eri tavalla.

Itse kuitenkin olen ajatellut niinkin, että vaikka minä näen emotionaalisella tasolla itseäni muissa, niin hyvin usein kuitenkin tilanne on se, että myös tuo toimii vastavuoroisesti toisinpäin.
Helposti sitä käpertyy omaan itseensä ja lamaantuu, jos ei huomio sitä puolta.
Joskus kun todella on hyväksi vähän pöllyyttää ja pitää puoliaan.

Itse olen viime aikoina pyörinyt niin eri fiiliksissä viimeiset kuukaudet, etten edes oikein muista, miten "tuuletan tunteitani".
Siis tässä mielessä.
Kaipa se ilmenee sanoissa ja äänenpainossa.

Itseasiassa tänään kun tuota  :iani tutkailin, niin tuli mieleeni, että se pitäisi varmaan taas valjastaa käyttöön ihan uudella innolla.

[Asterix]

Sasha - ihanaa, kun joku muukin tekee mielikuvissa hurjia  Tuntuu jännältä edes ajatella kuvailemaasi aaltoliikettä... tuppaa olemaan niin musta-valkosta yleensä elämä ihmissuhteissa, ainakin minulla 

Hmmm... : minusta se on terapeuttista. :
Mutta luulen, että niistä tarkemmista mielikuvista ja ajauksista
ei kannata puhua kuin valikoiden ja harkiten.

Myös -mieheni kertoo välillä miettivänsä
yksityiskohtaisesti tälläisiä.
Hän sanoo, että välillä todella oikeasti tekee mieli
tehdä vähän karsintaa ihmisissä. :
Hän huumorimiehenä tussauttaa sormiaseellaan natsimaisesti
joillekin ihmisille luodin kalloon, kun häntä alkaa rasittaa.

Luulen, että aika moni miettii, mutta harva haluaa tunnustaa. :

[Hiisitär]

Kyllähän se oman raivon ja turhautumisen tunnustaminen on se ihan ensimmäinen seikka. Itse kärsin tällaisista raivon puuskista pahojen PMS-oireiden takia joka kuukausi. Tekisi mieli teurastaa kaikki vastaantulijat ja räjäyttää naapurit 10 km säteellä atomipommilla kuuseen ja heittää henkiinjääneiden päälle vielä napalmia! ja ihan syyttä suotta! Kukaan ei ole loukannut milläänlailla, mutta hirveä vitustus kaikkea olemassaolevaa vastaan on silti päällä kauheana aggressiivisena draivina.

Silloin se energia pitää vain kanavoida tai hoitaa jotenkin pois. Yksi vaihtoehto on itselläni ottaa konsolin ohjain käteen ja mättää/ampua/silpoa virtuaalihahmoja mäsäksi. Toinen erittäin tehokas vaihtoehto on laittaa stereoihin tai kannettavaan CD-soittimeen erittäin brutaalia ja nopeaa deathmetallia ja heittäytyä sohvalle kuuntelemaan musiikkia antaen sen huuhtoa aggressiot mukanaan. Tavallaan sitä purkaa omaa aggressiotaan aggressiivista musaa kuunnellessa ihan vaikka vain makaisi paikoillaan. Minulla on yksi tietty bändi vielä, jota kuuntelen aina tuolloin, kun vitutus iskee päälle ja luoja, sen ihan tuntee fyysisesti, miten musa iskeytyy chakroihin asti!
Kolmas vaihtoehto on nukkuminen. Simppelisti. Jos vain voin, menen nukkumaan, siinä se vitustus sitten karisee pois.

Jos tämä aggressio on toisen henkilön aiheuttamaa, pyrin käsittelemään sen pois esimerkiksi juuri noilla Sashankin harjoittamilla mielikuvaharjoitteluilla. Tosin pyydän aina, etteivät ne ajatukset lähtisi liikkumaan kohti tuota henkilöä, joka juuri grillaantuu vartaaseen seivästettynä päässäni, koska loppujen lopuksi minulla ei ole mitään tätä henkilöä vastaan. Puran vain aggressiota pois, joka on aina egopohjainen. Onneksi lepyn nopeasti ja onneksi vaaditaan paljon, ennen kuin suutun! Hermostumisia tulee helpommin kuin suuttumisiakin, mutta niitäkin harvoin. Yleensä vain olostelen. Lisäksi kun antaa asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin pääsee helpolla

Aggressioista ja toisten ihmisten aiheuttamasta närästä selviää myös sillä, ettei ota mitään henkilökohtaisesti.  Sehän on meistä kiinni kuinka suhtaudumme toisiin henkilöihin ja erilaisiin tilanteisiin. On psyykkisesti tervettä ja suositeltavaa pitää puolensa ja purkaa aggressiot pois, mutta niihin jumiminen ei ole tervettä.

Maailmassa on loppujen lopuksi todella vähän ihmisiä, joilta ei joskus pala käpy. Kuuluisa avataaramme Jeesuskin oli välillä aika kiivasluontoinen ja hermostui ihmisiin ihan todenteolla! Jos Kristus riehui, niin mekin saamme riehua Se on suositeltavaa, kunhan ei satuta itseään tai toisia siinä samalla.

[Kurpitsa]

Selittämättömät raivokohtaukset onkin mielenkiintoisia. Jälkeenpäin sitä ihmettelee vain että mistä ihmeestä tuollaisiakin ajatuksia tuli päähän.
Olen mitannut että niissä on monesti joku ulkoinen energia vaikuttamassa (ja aiheuttamassa sen?)
Oikeat eettiset valinnat tuntuvat vähentävän noita hyökkäyksiä ja vahvistavan omaa energiakenttää.
Elimistön sisäiset loiset voivat myös aiheuttaa ärtymystä esim kuunvaiheiden mukaan.

[Ikitosi]

*Hetkonen.. entäs jos minua syytetään epärehellisyydestä ja se kuvaisikin toisen epävarmuutta? Tai minua syytetään jostain, ja se on toisen stressiä?

Tottahan toki siinä toisessa on täytyy olla heijastuspinta, jokin samankaltaisuus, peilata itseäsi.

Stressi on pintajännite, jolla pysyy erillisenä. Siksi egomme, tarpeessaan kokea erillisyyttä ykseyden sijaan, luo näitä jännitteitä etenkin sellaisten suhteen, jotka muutoin olisivat liiaksi samankaltaisia, sulautumiseen soveliaita. 

[^^Queen Nefertiti^^]

On totta AM että kun pyhä viha jyrisee, siitä on oksat pois, sitä ei vain viitsi ihan turhaan jyristä.. sitäpaitsi.. sitä voi olla joskus väärässäkin, sen unohtaa siinä ukkosen huminassa.. tai sitten ihmiset ovat niin tarkkoja asioista.. sellaisista asioista mistä sinä et ole, tai ovat kiinnostuneet asioista, jotka eivät sinulle merkitse mitään.. niin.. siis kaikenlaista olen minäkin nähnyt matkalla kohti rakkautta ja valaistumista! Ihmiset tekevät mitä kummallisimpia asioita, ja niihin pitäisi sitten suhtautua neutraalisti.

Mutta ainako neutraalisti, puuttumatta, huomauttamatta jos näkee virheitä ja puutteita, ja sitten nähdään minussakin, no onhan siinä riidat lähellä- yleensä ihmiset puhuvat OMASTA jutustaan, monasti minä koetan laajentaa keskustelua, puhua OMISTA tiedoistani, otan huumorilla jos ei huomata.. sitten pitää ehkä toistaa.. ja niin edelleen.

"Stressi on pintajännite, jolla pysyy erillisenä."

Stressi on tilanne joka syntyy työelämässä jatkuvasti.

[*Alkmene*]

On se silti niinkin, että ympäristö vaikuttaa meihin kaikkiin, oli sitä sitten vaikka kuinka "kovakuorinen/kehittynyt" tahansa.
Ylenpalttinen aggressioon keskittyminen ja sen tuottaminen, lisää sitä itsessä ja muissa.
Riittänee, että tunnistaa tunteensa ja hieman spekuloi mitä se itselle kertoo ja miten sitten toimii...
Voihan sitä tosiaan aina valita miten toimii ja reagoi.

Itse olen tunteiden puolestapuhuja ja en tue mitään tunteiden kieltämisiä ja tukahduttamisia.<-itsensä kieltämistä.
Sen olen kyllä huomannut, että ihan oikeasti ne tunteet ei aina lopultakaan vaadi suoraa toimintaa.
Joskus kyllä.

Toisaalta jos sitä saa purkaa omaa ainutlaatuista luovuuttaan jollain tapaa omassa arjessaan, ei tule tunne patoutumia, jotka purkautuvat sitten aina aika ajoin kuin tykin suusta.
Ihan oman harrasteen tai työn kautta voi huomaamattaan purkaa aggressiivisuutta tai mitä tunnetta tahansa.
Niillä tuntemuksilla kun on myös ihan positiivinenkin merkitys.
Sitä voi vaikka taiteilija laulaa, näytellä, piirtää, maalata, kirjoittaa, puhuu, veistää, ohjelmoida, yms tunteitaan...
Se voi näkyä missä muodossa tahansa ja sellaisenaan jossain tuotoksessaan ilmetessään, se tuotos, koskettaa, koska siinä on ollut tunteet mukana sitä tehdessä.

Ja yleensähän jos tulee itselle tilanteeseen nähden kohtuuttoman kokoisia tunteita, on kyse siitä, ettei vain ole ihan omalla polullaan.
Ei ehkä "saanut/osannut" toteuttaa omaa tietään.
Ehkä on salannut itseltään arjessa tunteitaan eikä tunnistanut niitä silloin vielä, kun ne oli tilanteeseen nähden suhteellisia.
Kun jättää ilmaisematta itseään rehellisesti, alkaa kerätä sisälleen patoutuneita tunteita.

Minusta helpoin aggressiivistenkin suurempien tunnepurkausten paras ennaltaehkäisykeino on se, että joka päivä ja hetki on sitä mitä on, uskaltaa sanoa ja ilmaista itseään, vaikkei se vastaisi mitään ihanteita siinä tilanteessa.
Uskaltaa olla ihminen ja keskeneräinen.
Ihminen niin helposti antautuu ihanteille ja uskomuksille, ettei uskalla olla ihan vaan sitä mitä on nyt, eli elää tässä hetkessä.
Kyllähän moni tavoittelee sitä oikeaa hetkessä elämistä vaikka jonkun menetelmän kautta, mutta yksinkertaisin menetelmä on olla sitä mitä on... tunteita myöden.
Niin helposti sitä on sitä mitä haluaisi olla, ja mikä olisi jollain arvoasteikolla niin coolia.