seuraava »

[Rakkauden enkeli]

Voi Sparkle!

Tässä toinen pienirintainen! Kamalinta oli kerran teini-iässä, kun naapurin mamma katsoi silmät sikkarassa rintojani ja sanoa napautti: -Oletpa sinä vähän jälkikasvuinen!

Täällä kolmas pienirintainen.  Minäkin sain kuulla lauta kommentteja teininä, kun ne pienetkin rintani kasvoivat vasta yläasteen loputtua... Olen tullut kuitenkin itse sinuksi näiden kanssa ja eivätpähän ole ainakaan tiellä eivätkä satu liikkuessa ja tanssiessa jne. Pysyvät myös "terhakampina" pidempään, kun vanhenee. Sitäpaitsi on niitä miehiäkin jotka pitävät pienirintaisista naisista ja tykkäävät enemmän esim. kiinteästä ja hyvästä pepusta tms. kuin tisseistä.

[Esmiralda]

Ja jos kehosta vielä puhutaan, niin on muutakin! 

Se on kyllä tosi, luota siihen Sparkle, että vanhemmuuteen tai aikuistumisessa rinnat eivät lörpähdä niin nopeasti. Minä olen vasta nyt niin iloinen pikkurinnoistani, että mielellän vedän päälleni pienen pienen paidan.

Sitten tuo takamus tuo asun upeasti esille, jos on pyöreyttä.

Ja muutakin...kannattaa pitää lihakset kunnossa joka paikassa, niin on iloa vielä vanhempanakin. 

[*Kide*]

Hih, rinnoista kun on puhe... ELÄKÖÖN RINTALIIVITEOLLISUUS!  Kyllä löytyy, jos minkä moista push up meininkiä ja ne voi heittää kaappiin, kun ei tahdo/jaksa/halua käyttää  : pistäpä isot hyllylle odottaan, kun lähdet lenkille 
Täällä siis yks A-kuppi, joka tempaisia sinne DD mittaan joka lapsesta... siihen loppu haaveet isoista omista rinnoista  joka oli varmasti aikoinaan jokaisella pienirintaisella tyttölapsella, tuon Barbie-mallin mukaan...

[Hiisitär]

Ahah, voi teitä, olisipa minullakin pienet rinnat, mutta kun 8-vuotiaasta asti on saanut kantaa varustusta mukanansa No, eipä sillä, minulla on sellainen vartalotyyppi, että näyttäisin omituiselle pienien rintojen kanssa.

Itsehän tämän kropan olen ennen syntymääni valinnut, rinnat siihen kaupan päälle!

[Esmiralda]

Asiasta toiseen, kyllä minä kurveja olen aina kadehtinut!

Nytkin kun itämaista harrastan, niin kuvitelkaa tanssijaa joka on kuin korpikuusi. Kyllähän se heiluu ja huojahtelee!! 

Mutta kun pitäisi olla värinät. No se tärisee kuin kylkeen hakattaisiin! 

Ihaillen kyllä katselen, kun ne kurvikkaammat näyttää liikkuvan toiseenkin laitaan paljon enemmän... saatikka sitten ne värinät! On suuri ero värinöillä kun on mitä väristyttää. 

Vaikka vain, sama tunne se rinnassa tanssin ilona, kurvikkaalla ja korpikuusella.
Luottaen tunteiden maailmaan! 

[Asterix]

Hmmm... Mina en nae mitaan pahaa siina,
jos joku muotoilee kehoaan kauneuskirurgialla.
Muotoileehan ihminen kehoaan urheilemallakin
ja jokainen vahintaan hiuksensa. 

Jotenkin paremepi sekin kuin itsena ylipainoiseksi
syominen ja sitten tuhlata muiden verorahoja
lihavuudesta johtuvien sairausten hoitoon.

Kauneuskirurgiasta vastaa taloudellisesti vain se henkilo,
joka sita haluaa, mutta laskit
syo myos muiden rahoja sairauksillaan,
joten en arvostelisi kovin karkkaasti kauneuskirurgiaan
omia rahojaan tuhlaavia. 

[Esmiralda]

Liian kanssa on eri asia kuin liian vähän.

Naapurin rouva leikkautti rintansa, 5 kiloa pois, taisi olla enemmänkin ja huokailee onnellisena kun ei enää paina niin. Niska oli aina kipeänä.

Toki lääketiede tekniikkoineen on ihmiselle tarjolla! Ja jokaisen oma asia, mitä siitä käyttää.

[*Alkmene*]

Sisimmissäni olen sinut kehoni kanssa. Mutta olen kuitenkin niin heikko ollut "ulkoisen luoman kehon kauneuden" ihanteelle, että en siksi aina ole lopulta kuitenkaan ole ollut sinut kehoni kanssa.
Kummaa, että sitä toisaalta sisimmissään vastustaa ja anarkisoi kaikkea "nuoruuden palvovaa ihannetta vastaan", mutta itse lopulta kuitenkaan itsensä kanssa, ei kykene elämään niin, että antaa "piut paut" muiden ihanteille.
Miten helposti sitä vaatisi yhteiskunnalta ja muilta, mutta itse siihen omassa elämässään ei kuitenkaan kykene, jos katsoo rehellisesti peiliin.

Sisälläni arvostan elämän jälkiä kehossa. Ihailen sitä muissa. Minä arvosta paljon enemmän "epätäydellistä" kehoa, joka terveellä itsetunnolla tuodaan esiin, kuin työllä muokattua kauneusihannetta, joka on muokattu työllä ja vaivalla, etsiessä ehkä muiden hyväksyntää ja itseään.
Mutta olen huomannut, miten heikko olen ollut median ja suorittamisen ja nuoruudenihanteiden illuusiolle, jota meille tarjotaan joka tuutista. Miten olen imenyt niitä arvoja omikseni.

Kuitenkin uskon siihen, että jos ihminen löytää itsensä, uskaltaa olla sitä mitä on, keho muokkautuu ilman suorittamisen paineita juuri omallalailla ainutlaatuiseksi, omaa sisimpää heijastavaksi kauniiksi luomukseksi.
Ehkä tämä kaipuumme ja piiloitettukin ihanteemme terveestä ja kauniista kehosta, kertoo siitä, että meillä on sisäisestikin jonkinlainen taipumus etsiä sisäistä symbioosia, eikä uskallusta kasvaa omiksi ainutlaatuisiksi itseksemme.

Nuo kauneusleikkaukset.... noh... joskus ne on aika epätoivoisia ja kertoo vain sisäisestä epävarmuudesta. Mutta ehkä joskus joku kuitenkin voi sitä kautta löytää jotain ihan uutta itsestään, ihan sisäisestikin. Jokaisen oma asia.
 

[Artemis]

Minä taas toivoisin toisaalta kurveja  koska kurvikkaat naiset ovat ihania mutta toisaalta olisi kätevää jos tissit olisivat vieläkin pienemmät. Olisi ihanaa olla ilman rintaliivejä aina 
Muuten kehoni on ihan ok, minäkin pidän siitä että näen miten keho kehittyy liikunnan myötä ja muokkautuu ja voimistuu. Peppuuni en ole tyytyväinen, liian lättänää mallia. Ja toki voisin ottaa kauniimmat sääretkin mutta pärjää näilläkin 
Mutta keho on terve ja pystyvä ja siksi olen tyytyväinen 

[*Alkmene*]

Tuli tuosta Artemis(-senkin) kirjoituksesta mieleen, että minulla on toisaalta ollut synnyinlahjana "hyvät"geenit, kehon mittasuhteissa, vastaamaan nykyistä kauneus- ja terveysihannetta, mutta en ole koskaan "tyytynyt" siihen.
En kaipaa lopulta mitään palautetta kehostani ja jokainen palaute toisaalta saa "vihaiseksi", jos ne perustuu pelkästään kauneusihanteen luomalle kuvalle. (tai seksuaalisen ihanteen)
Kyllä minä haluan mieluimmin tulla huomatuksi ja kohdatuksi KOKONAISENA ihmisenä. Kehoni on vain yksi osa sitä.
Olen ihan tarpeeksi kohdannut elämäni aikana ihmisiä, jotka "kuola valuen" ylistävät kehoni muotoja, mutta jotka eivät kuitenkaan näe minua itseäni kokonaisena.
Minulle henk koht on tärkeämpää kyllä sisäinen kauneus, vaikka ehkä kliseiseltä kuulostaakin.

Toki arvostan suuresti fyysistä terveyttä, mutta minusta sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä yleisen kauneusihanteen kanssa.

[K-NRJ]

Olen ihan tarpeeksi kohdannut elämäni aikana ihmisiä, jotka "kuola valuen" ylistävät kehoni muotoja, mutta jotka eivät kuitenkaan näe minua itseäni kokonaisena.
Minulle henk koht on tärkeämpää kyllä sisäinen kauneus, vaikka ehkä kliseiseltä kuulostaakin.

Niimpä.

Minulla on vähän sama juttu. Synnyinlahjana (nousuravun) kurvikas vartalo, ja itse kun olen fitnessiäkin harrastanut, niin eihän noilta ihailijoilta ole voinut välttyä...

Niihin törmää aina. Sitten onkin vähän vaikempaa tajuta, että nainen haluaakin muuta kuin pelkkää ihailua, eli sitä keskustelua. 

[Irish]

Hihhih, voi teitä! 

En minä tokikaan ole enää lainkaan murheissani tisseistäni,
ne ovat hyvän muotoiset ja mahtuvat sopivasti miehen käsiin. 

Ja ihan totta että vähintäänkin puolet miehistä on enempi kiinnostuneita takamuksista
ja sehän on minun paras puoleni!

Ei toki sillä, että miehen mielipide olisi se mittari, jolla mittaan olenko hyvän näköinen.
Valitettavasti joskus tulee sellaisia heikkoja hetkiä,
jolloin haluaa varmisteluja mieheltä, jotta voisi uskoa omaan kauneuteensa.
Onneksi yleensä se varmuus kyllä lähtee ihan omasta itsestä! 

On vain joskus vaikea löytää esim. jakkumallisia takkeja kun tuntuu jäävän
tyhjää tilaa tuohon tissien kohdalle!   

[*Alkmene*]

Ja tuohon Sashan alun perin asettamaan kysymykseen, voin sanoa sen verran, että minulla on kuitenkin vielä niin "nuori"elämä, että en uskalla lähteä spekuloimaan, mistä tuollainen itsensä "silpominen" sitten pohjimmiltaan ja syvimmiltään voi johtua.

Itse ajattelen niin, että ihmisen tarkoitus on hyväksyä itsensä ja oma ainutlaatuisensa kuitenkin siinä määrin, mikä ihmisyyttä kunnioittaen, on mahdollista muokata tai jättää muokkaamatta.
Jokaisenhan haaste saattaa olla juuri perimmiltään itsensä hyväksyminen, eikä itsenä massauttaminen.
Joskus sisäiset ristiriidat, pelot ja traumat, saavat ihmisen silpomaan itseään.
Minusta löytyy jotain niin "vanhanaikaista", että uskon siihen, että sillä on jokin henkilökohtainen tarkoitus, että olemme syntyneet tietynlaisiksi. Koen sen haasteena, tehdä sisäiset muutokset itsessään, eikä tyytyä vain ulkoiseen tai jopa vaatia sitä muutosta peilaten yhteiskunnalta tai muilta kanssa ihmisiltä.
Toisaalta tuollaiset "ääripään silpomiset" saattavat herättää "yhteiskunnallista massa-ajattelua" miettimään syvempiäkin arvoja, mutta että onko kuitenkin tärkeämpää kunnioittaa ihmisyyttä ja elämää omassa elämässään ja kehossaan, kuin olla anarkismin alttarilla... en tiedä... hyvin tapauskohtaista.

[Rakkauden enkeli]

minulla on sellainen vartalotyyppi, että näyttäisin omituiselle pienien rintojen kanssa.

Vartalotyypistähän se paljon onkin kiinni. Minulla taas puolestani sellainen vartalotyyppi, että näyttäisin ihan luonnottomalta tosi isojen rintojen kera.

Ja ihan totta että vähintäänkin puolet miehistä on enempi kiinnostuneita takamuksista
ja sehän on minun paras puoleni!

Niinpä onkin ja myös itselläni se on paras puoleni. 

[Esmiralda]

Minua vetää puoleensa persoonalliset kasvot, sellaiset joissa on joku piirre korostettuna, tai arpi, tai rypyt.

Kuten tuolla joku sanoikin, elämän pitää saada näkyä kehossa. Kyllä melkein kaikilla minun ikäisillä ihmisillä on makkaroita vyötäröllä, sellaista ylimääräistä rasvaa, joka kuulemma on ihan hyvä suoja vaihdevuosia ajatellen. Tietenkin se rasva löytää niihin kudoksiin, joita on lapsenkin vuoksi usein joutunut venyttämään. Mutta ei kaikilla ole niin. On naisia, minunkin työtoverini, joka on synnyttänyt 9 lasta ja on kuin nuoret tytöt. Se vain ei näy vartalolla ollenkaan. Geeneissäkö, ehkä, ja varmaan ne hyvät elintavat.

Mutta rakastan juonia, varsinkin niitä naurun ryppyjä ihmisten kasvoilla, kohmettuneita paljon töitä tehneitä käsiä, jalkoja kuten miehelläni kuin karhuntassut, tasapohjaiset, vantterat. Niillä on pitkä elämä kuljettu!