seuraava »

[maarita]

Voi mahoton,

herkullisia juttuja on kehittynyt omista kehoista.

Minulla on ollut tekemistä oman kehoni kanssa.
Se kun tahtoo vaihtaa noita kiloja edetakaisin, tiuhempaan tahtiin kuin kerkeän muuttaa vaatteitteni vyötärön kokoa.

Kymmenen kilon säteellä saattaa muuttua muutamassa vuodessa.
Enkä ole koskaan oikein tosissaan laihduttanut. Ei ole varsinaista hälyttävää ylipainoa kuitenkaan, vaan juuri niitä iän mukanaan tuomia ylimääräisiä makkaroita vääriin paikkoihin.

Mutta kuinka sitä jotenkin viisastuu ja tulee armeliaammaksi itselleen joka suhteessa, ja alkaa rakastaa itsessään myös niitä makkaroitaan.
Ja varsinkin jos tuntee, että joku minun kehoanikin rakastaa sellaisena kuin se on.
Mielestäni kun se sisältö on kuitenkin se tärkeämpi osa.

Siitä olen joskus kapinoinut keholleni, että miksi se on niin ylen herkkä reagoimaan kivulla kaikkiin paineisiin.

En kyllä antautuisi mihinkään kehon lisäyksiin tai poistoihin, ellei olisi henki kysymyksessä.
Ainoa mihin olen tarvinnut korjausta, noin ulkoisesti, ovat raskaat silmäluomet. Ne kun alkoivat painaa silmäripsiä, sukuvika.


     maarita         

[Valo]

Kun hehkuu olemassaoloaan näyttää peilissä täydelliseltä kulloisellekin hetkelle. Leikkausarpi poikki mahan, appelsiinia iholla  kääpiö mikä kääpiö. Kuka siltikään voisi asuttaa tätä kroppaa paremmin kuin minä, ymmärtää jokaista solua ja arpea, jakauksen paikkaa.. Näkemällä ihmeen itsessään voi nähdä sen rakkauden kehojen erilaisuudessa. SINUT kehoni kanssa.

[Ippuska]

VALO  Tuota ei kauniimmin voisi sanoa 

[Irish]

Elämä sujuu paljon paremmin kun on sinut pärstänsä ja kroppansa kanssa.

Oikeastaan on paljon tärkeämpää miltä tuntuu kuin miltä näyttää,
noin ulkonäönkin kannalta!

Ryhdikäs, avoin asento, varmat liikkeet, silmistä loistava ilo ja aito hymy,
MINKÄ TAHANSA NÄKÖISESTÄ IHMISESTÄ tulee uskomattoman kaunis ja ennen kaikkea viehättävä!

Mitäs sitten.. Viimeisen päälle sliipattu supermalli täydellisine hiuksineen ja kuulaine ihoineen,
jos hän kulkee nenä pystyssä, ylpeänä ja koppavana,
ei se ole yhtään kaunista!!

(Toki on olemassa ulkoisesti ja sisäisesti yhtä aikaa kauniita ja hehkeitä olevia todellisia superkaunottariakin!)  Sellaisia ihmisiä on todella mukava katsella!

Minun poikaystäväni sanoi mulle pari päivää sitten,
että mikä ihme siinäkin on kun kaikki naiset ympärillä valittaa läskeistään..
Että on sitä suurempiakin asioita, eikä hän yleensä näe ympärillään
muuta kuin kauniita naisia,
ja lisäsi vielä että mitä ihmettä se selluliitti on, jota hän ei ole lähipiirissä
koskaan kellään havainnut, vaikka kaikilla sitä muka on.. 

[Esmiralda]

Tuli mieleen Annaliljan kauniista nänneistä ja siitä mitä kehu teettää, niin
myös se mitä pilkka teettää.

Minun mieheni ex-vaimo, poismennyt, kärsi synnytyksessä kovasta repeämästä. Kätilö kun oli nähnyt leikkausarvet, oli sanonut: -Kamala, miten rumaa jälkeä täällä on tehty!

Arvaa alkoiko nainen hylkimään koko seksuaalielämää. Taaskin tunsin puistatusta, kun ajattelen, mitä herkkä nainen saa kestää.

-----

Toiseen asiaan, kun usein puhutaan ja ajatellaan, että se 'henkinen minä' on tuolla kehon sisällä turvassa ja säilössä jotenkin, niin....

on toinenkin yleinen katsantokanta (ehkä enemmän idästä tullut) että sinun henkinen minä onkin tuon kehon ulkopuolella auroissa ja tuo keho on sinun henkisyytesi sisällä turvassa.

Jos näin ajattelee, niin voimme katsoa eri tavalla ihmisen herkkyyttä ja kaikkea sitä miksi jopa katse, sanat, eleet vaikuttavat meihin syvästi. Kaikki se miten loukkaa tuota auraa, miten aura ottaa vastaan ulkoisen maailman, leimautuu kehoon, koska ilmennämme olemisemme ja tunteemme kehon kautta.

Tuleeko tästä teille ajatuksia, oivalluksia?

[Asterix]

Elämä sujuu paljon paremmin kun on sinut pärstänsä ja kroppansa kanssa.

Oikeastaan on paljon tärkeämpää miltä tuntuu kuin miltä näyttää,
noin ulkonäönkin kannalta!

Totta! 

Silla ei ole mitaan valia milta nayttaa, mutta jos ei ole sinut
ulkonakonsa kanssa, niin kylla elama voi muotoutua pirun hankalaksi.

Usein sellaiset ihmiset arvostelevat hyvin karkkaasti
muiden ulkonakoa ja panostusta ulkonakoonsa,
aivan kuin se olisi jotenkin itselta pois,
jos joku toinen tekee kehollaan mita haluaa. 


Takaisin alkuperaiseen aiheeseen..
Tunnen kiitollisuutta siita, etta minulla ei ole
mielihaluja itseni silpomiseen ja omaan suht terveen
psyykkeen kehoni suhteen.

Myoskin se, etta en ole syntynyt kulttuuriin,
jossa naisen tiettyjen osien silpominen kuuluu asiaan.

He ovat todellakin naisia, joiden ei tarvitse vaivata
paataan silla, etta onko kauneusleikkaukset ok vai ei
ja onko minulle nyt ok, etta naapurin rouva on ottanut
silikonit.

[BlueRose]

Kuka loppupelissä olisi sinut kehonsa kanssa ei taida löytyä yhtään persoonaa joka olisi täysin, ja ei tarviikkaan olla, pääasia että sen kanssa pystyy elämään, itse olemme valinneet millaisessa kehossa haluamme kokemukset kokea, siksi kai syntyy erilaisia persoonia ja kun katsoin erään dokumentin miten mies halusi muuttaa naiseksi itsensä, niin tavallaan ymmärrän häntä miten se kokee elämänsä väärässä ruumiissa, mut jotenkin ei tajuntaan mene että leikataan terveitä jäseniä sen takia, että ei tunne omakseen, ristiriitasta itse en koe olevani naisellinen pätkääkään, en tykkää hienostella vaatteilla enkä juosta kostmetologeilla laitattamassa rakennekynsiä tms eli oon aika huono pitämään itseäni naisena ja oon luonteeltani aika karsin olonen, mutta silti ei tulis mieleenkään mennä tekemään mitään leikkauksia tosin tunnen olevani nainen, mutta en naisellinen

[Asterix]

Kuka loppupelissä olisi sinut kehonsa kanssa ei taida löytyä yhtään persoonaa joka olisi täysin, ja ei tarviikkaan olla, pääasia että sen kanssa pystyy elämään, itse olemme valinneet millaisessa kehossa haluamme kokemukset kokea,

Niin..
Olen miettinyt, etta elanko tietynlaisessa tyytyvaisyys-illuusiossa
suurimman osan aikaa, koska esim. heti kun olen vaikka
syonyt liikaa jotain sellaista, mita en normaalisti soisi
ja tunnen huonoa oloa siita, niin tyytyvaisyyteni itseeni rapisee
alas kuin syksyn lehdet. 

Ah-hahaa...!

Mietin, etta jos oikeasti ja todella olisin 100 % tyytyvainen
kehooni, niin olisinko niin herkka sen suhteen, etta yksi vaara
ateria saa minut pois balanssista.

Jokin muukin asia voi laukaista sen toki. 

Jatkaen tuota ajatustasi, mita en lainannut, niin
onko tyytyvaisyytemme kehoomme niin vahvasti sidoksissa
ns. odotuksiin taydellisesta naisen kehosta,
etta mittaamme itseamme johonkin omasta mielestamme taydelliseen
kehoon ja meidan on vaikea hyvaksya erilaisuutta itsessame?

[Freyja]

Minulla on käynyt niin, että miespuolisten kommentit ovat saaneet esim. kriisini pienistä rinnoista pois.  : Mutta toisaalta se taas liittyy omaan naiskuvaan, millä ei ole mitään tekemistä ulkoisen maailman kanssa, että olisipa enemmän/vähemmän sitä tai tätä.

Itselläni myös oma kehokuva muuttui hyväksyvämmäksi sitä mukaa kun hyväksyin persoonani kaikki puolet. Sitähän heijastaa mielen maisemaa kehokuvaan.

Olin pari vuotta sitten vielä super sporttinen, mutta kun aloin kaivaa naiseutta mielen tasolla, sitä alkoi muodostua myös kroppaan.  (tai siltä minusta tuntuu... en edes oikeastaan tiedä, miltä näyttäisi verrata itse nyt ja ennen, muutoin kuin että paino on noussut ja rintsikan koko suurentunut ja tukka kihartunut  ) Jos tästä joku nyt tajusi jotain 

[Asterix]

On kylla erittain totta, mita sanot Ardith.
Mutta on parempi, etta sina sanot sen, enka mina,
ettei siita ala taas joku 3.maailmansota talla saitilla.

On paljon kiinni siita, mita itse korveinsa valissa
ajattelee itsensa nayttavan.

[Freyja]

Mutta on parempi, etta sina sanot sen, enka mina,
 

    

[Rakkauden enkeli]

On paljon kiinni siita, mita itse korveinsa valissa
ajattelee itsensa nayttavan. [/color]

Näin on. Se huokuu ulospäin. 

[Riitta]

Minulla on hyva ystava joka karsi pienista rinnoista-todella karsi ja han teki silikoonileikkauksen ja voi kuinka han sai itsevarmuutta ja alkoi urheilun seka uimisen-han oli leikkauksen jalkeen sinut itsensa kanssa, han todella muuttui sen jalkeen edukseen henkisesti.
Itsellani ei ole ongelmia kroppani kanssa-jos lihon pari kiloa-niin laihutan ne pois ja en toisten takia vaan itsellani on parempi olla, olen kevyempi ja nopeampi.

[Asterix]

Minunlla on myös ystävä, joka kävi n. 2 kk sitten
asettamassa silikonirinnat ja kauniit ovat!

Hänen itsetuntonsa tervehtyi silmissä
ja huono ryhti suoristui.

Hänellä oli myös kärsimystä ja häpeilyä pienistä rinnoista,
jotka vielä lapsen saannin jälkeen menivät hänen
mielestään entistä huonompaan suuntaan.

Ne eivät ole mitkään mega isot, vaan ihan normaalin
kokoiset.

Hänen vartalonsa näyttää tosi sopusuhtaiselle nyt.

[^^Queen Nefertiti^^]

Tuommoisia en kyllä tunne tarvitsevani. Ei mitään keinotekoista. No ehkei näin sopusuhtaisella kropalla sellaisia tarvita. Sitä nyt voi trimmata ja laittaa ja tukkaa kähertää tai olla kähertämättä, miten milloinkin. Mutta en pidä keinojutuista itse. Korkeintaan voi miettiä minkätyyppisiä vaatteita - jotenkin alkoi viehättää taas hawaii suunta--