Erittäin hienoja ja syvällisiä kysymyksiä slslsl! yritän itse vastata niin hyvin kuin pystyn kysymyksiisi.
Ensin kuitenkin haluan sanoa, että mitään tiettyä yhtenäistä henkistä syytä mielenterveysongelmille ei ole, vaan jokainen sielu on yksilöllinen. Aivan samoin kuin mieli voi sairastua eri syistä, on olemassa erilaisia henkisiä syitä siihen, miksi mieli sairastui. Syynä voi olla esimerkiksi sielun ikä, sielun liiallinen keskittyminen omiin ongelmiin, ennen syntymää tehty valinta käydä mielenterveysongelmia läpi tässä elämässä, ympäristön vaikutus jonka sielu on ottanut itseensä (sillähän on vapaa tahto ja siksi jokainen voi itse päättää miten esimerkiksi reagoi ikäviin tilanteisiin - joku voi valita surevansa ja surevansa niin kauan, ettei mieli enää jaksa, vaan se sairastuu. Esimerkkinä vaikka masennuksen saanut äitini, joka valitsi itselleen uhrin roolin ikävän tapahtuman johdosta ja joutui lääkitykselle).
1. Mikä on mielenterveysongelmien tarkoitus? Onko sillä tarkoitusta vai onko se vain harhahyppy sielun matkassa?Mielenterveydellä ja sen sairastumisella on oma merkityksensä sielulle, sillä maailmassa ei tapahdu koskaan mitään turhaa. Kaikelle on tarkoituksensa.
Sielu, joka potee mielenterveysongelmia, varsinkin jos ne ovat aina olleet osa sielun elämää, on mitä suuremmalla todennäköisyydellä valinnut itselleen mielen sairastumisen ja sen kanssa elämisen jo ennen syntymäänsä. Miksi sielu näin tekee, sitä on vaikea mennä yleistämään, sillä jokainen sielu on yksilöllinen ja sillä on oma historiansa eri elämistä. Sielu voi mahdollisesti hyvittää jotain menneen elämän tapahtumaa valitsemalla mielenterveysongelmat tähän elämään tai vastaavasti se hakee kokemusta siitä, millaista on omistaa sairastunut mieli ja elää sen kanssa. Sielulle tärkeintä on kokea elämän kaikki osa-alueet läpi.
Huomattavaa on myös se, että sielun ollessa kehistysmatkallaan tällaisen keski-ikäisen sielun oppitasolla tähän ikään/oppitasoon kuuluvat mielenterveysongelmat. Syynä on se, että vastasyntyneen, lapsen ja nuoren sielun iässä olleessaan sielu on puuhastellut elämästä toiseen ja tehnyt valintoja, jotka ovat jääneet osaksi hänen karmaansa. Karmaa ryhdytään suorittamaan pois kaikkein voimakkaimmin ja pontevammin sielun keski-iässä. Haaste on kova ja elämään valitut tehtävät ja haasteet sen mukaisia. Siksi moni keski-iän sielu ei jaksakaan täysillä, vaan stressaantuu ja ahdistuu niin, että mieli sairastuu. Tämä kuuluu asiaan, eikä siinä ole mitään pahaa tai huonoa henkiseltä näkökannalta katsottuna.
Toinen asia, joka voi vaikuttaa minusta mielen jaksamiseen on se, että ennen syntymäänsä sielu valitsee oppaiden avustuksella paljonko omasta 100%:n sielunenergiastaan se ottaa mukaansa, kun sielu syntyy. Oppaat antavat suosituksia, mutta lopullinen päätös on sielulla, eikä siihen puututa. Jotkut sielut arvioivat energian tarpeensa väärin ja synnyttään maan päälle liian vähäiset energiavarat aiheuttavat ongelmia, kuten mielen sairastumista.
Vähän tätä samaa asiaa sivuten on myös sellainen seikka, että sieluhan valitsee itselleen persoonan ennen syntymäänsä. Persoona voi olla hyvinkin haastava ja sielu saattaa huomata synnyttyään, että persoona on liian vaativa. Vähän kuin yrittäisi kesyttää tiedostamattaan villihevosta, jotta sillä voisi ratsastaa. Ihminen hämääntyy, masentuu ja ahdistuu, joskin henkimaailmasta ollaan auttamassa mahdollisimman paljon tuollaista sielua.
Kuten sanoin tuossa alussa, sielu voi myös itse valita tunteensa ja ajatuksensa. Jos tietoisesti valitsee "en jaksa, en pysty, en voi, en kestä, ei tule mitään jne jne" mentaliteaatin elämän kovimpiin haasteisiin ei ihme, että mielikin siinä samassa sairastuu. Me saamme sen, mitä ajattelemme. Sielu voi myös valita tuhoavansa aivotoimintansa päihdeaineilla ja saavansa sitä kautta mielensä kipeäksi. Meillä on vapaa tahto tehdä juuri niin kuin haluamme.
Rankoissa tapauksissa, sellaisissa, jotka vaativat elämän pituista sairaalahoitoa, on mahdollisesti käynyt niin, että syystä tai toisesta ylimmät chakrat ovat avautuneet liikaa ja tämä ihminen alkaa nähdä henkimaailman puolelle. Kun pihamaalla vilistää pieniä sinisiä miehiä, joita kukaan muu ei näe ja joita fyysisten lakien mukaan ei ole olemassa (koska niitä ei voi laittaa purkkiin ja tutkia tieteellisesti), ei ihme, jos mielikin kuormittuu niin paljon, että sairastuu. Skitsofreniassakin voi olla joskus kyse siitä, että menneiden elämien persoonallisuudet lähtevät mukaan niin voimakkaasti, että ne alkavat jälleen elää tässä kehossa.
Valitettavaa on, että henkimaailman puolen asiat luokitellaan edelleen yliluonnollisiksi ja ei-olemassa-oleviksi. Olenkin nauranut usein, että jos minä esimerkiksi menisin kertomaan, mitä näen, kuulen, tunnen ja millainen on maailmankuvani on, minut passitettaisiin vähintään tosi kovalle lääkityksellä ja mitä suuremmalla todennäköisyydellä heitettäisiin suljetulle osastolle hoitoon!
2. Miksi on olemassa aineita, jotka parantavat masennuksen vaikuttamalla aivoihin ja miksi ne ovat niin salattuja, että vasta kovin hiljattain ihmiskunnan historiassa ne on löydetty?Koska Maapallo on ennen kaikkea fyysinen asuinpaikka ja aivot toimintoineen fyysiset, on täysin luonnollista, että meille on annettu myös fyysisiä lääkkeitä hoitamaan fyysisiä vaivoja. Ihminen on fyysis-psyykkinen-sielullinen kokonaisuus ja jos ihminen sairastuu on tärkeintä hoitaa koko ihmistä, ei vain sairauden oiretta. Luonnosta löytyy varmasti vaikka kuinka paljon lääkkeitä, jotka auttavat masennukseen ja käsittääkseni esimerkiksi aromaterapiassakin on omat tuoksunsa mielelle.
En tiedä, ovatko nämä lääkkeet olleetkaan koskaan salattuja. Enemmänkin uskon, että me ihmiset olemme vain unohtaneet ne. Kun Atlantis romahti, romahti siinä mukana aivan käsittämätön määrä tietoja ja taitoja, joita kaikkia emme ole vieläkään saaneet takaisin ihmiskunnan yleiseen tietoisuuteen.
Lääketeollisuuden kannalta on tietenkin karmaisevaa, jos jokin vaihtoehtoinen tai luonnollinen lääke löytyy, olipa se sitten mihin sairauteen tahansa, koska se uhkaa lääketeollisuuden markkinoita ja taloutta. Tällaiset asiat pyritään painamaan usein villaisella ja ainoastaan sitten, jos lääketeollisuus itse hyötyy jostain löydetystä kasvista niin, että sen pohjalta voidaan ryhtyä tekemään lääkkeitä, se saattaa tunnustaa tuon kasvin vaikutuksen.
3. Millainen on mielestäsi sielu, jos aivotoimintaa muokkaamalla voidaan vaikuttaa mielialaan ja täten myös osittain persoonallisuuteen?Ensiksikin on tärkeää erottaa persoonallisuus ja sielu toisistaan. Sielulle ei varsinaisesti ole persoonaa, vaikka se onkin omalla tavallaan persoonallinen. Sieluun vaikuttavat menneet elämät ja se kuinka kauan se on jo kiertänyt elämästä toiseen. Mutta persoonallisuus niin kuin se maassa ymmärretään on vain Maapallolle ominaista.
Kuten kerroin hetki taakse päin, kun sielu syntyy se valitsee itselleen kehon, vanhemmat, kasvuympäristönsä, nimen, astrologisen kartan jne. jotka kaikki vaikuttavat persoonan syntymiseen ja sen ominaisuuksiin. Kun sielu kuolee, kuolee myös sen persoona samalla.
Esimerkiksi AthaMaarit, joka tässä vastaa sinulle ja omaa tällaisia ja tällaisia persoonallisia ominaisuuksia, kykyjä, piirteitä ja paheita, lakkaa olemasta, kun AthaMaarit kuolee. Minä Itse sen sijaan en kuole, koska olen sielu. Ennen AthaMaaritin elämää elin 1900-luvun alkupuolella Vietnamissa miehenä, joka kuoli 36-vuotiaana ampumiseen. Tuon elämäni persoona, vietnamilainen mies, kuoli kehon mukana, mutta minä Itse vaihdoin vain kehoa ja persoonaani. Persoonani piirteet ovat vaihdelleet hyvinkin rajusti äärilaidasta toiseen eri elämissä. Löytyy sekä saditista sotajohtajaa, kunniakasta soturia, itsekästä rikasta naista, ruttoon kuollutta poikaa, katulasta, kreivitärtä, soturin puolisoa, legioonalaista/spartalaista (en ole ihan varma kumpi vai kenties molemmat), tanssijatarta jne jne.
Samoin aivot kuolevat. Aivothan ovat fyysinen elin ja aina, kun sielu syntyy uudelleen se saa uuden persoonan ja uudet aivot.
Sielu on osa universaalia energiaa, josta kaikki, korostan,
kaikki olemassa oleva koostuu. Fyysinen keho on perusenergialtaan samaa kuin sielumme, ainoastaan sen värähtelytaajuus on niin hidas, että se ilmaisee itseään kiinteässä muodossa. Samoin aivot ovat energialtaan samaa kuin sielu - valoa.
Sielulla ei varsinaisesti ole mitään mielialaa - se vain on. Jos jollain mielialan ilmaisulla pitäisi sielun oloa kuvata, se olisi onnellisuus. Siihen sielu pyrkii ja kaikki negatiiviset kokemukset ovat minusta pohjimmiltaan lähtöisin egosta, joka on sielun maallinen vastakohta ja osa persoonaa. Kun keho kuolee, sen mukana kuolee persoonan lisäksi myös ego.
4. Onko sielulla ja aivoilla yhteyttä? Minkä verran meissä kuolemattomana henkenä on aivojemme tuotosta ja tuhoutuuko kaikki se kuollessa? Sielu ja aivot koostuvat pohjimmiltaan samasta energiasta, kuten äsken kerroin, mutta sielu ei ole sama asia kuin aivot. Aivot eivät ole sielun tuotos, eikä sielu ole aivojen tuotos.
Sielu ei myöskään ole mitenkään sidoksissa aivoihin tai muuhun osaan kehoa. Sielu on kiinni eräänlaisella elämän langalla kehossa ja kun lanka katkeaa sielu siirtyy henkimaailmaan ja keho kuolee. Minun käsitykseni mukaan sielu ei sijaitse mitenkään erityisen tietyssä kohtaa kehossa, vaan se kattaa kehon sisäpuolen, ulkopuolen sekä sellaiset osat kehoa, jotka eivät ole meille näkyviä. Sielu on kaikkialla.
Aivojen kohdalla sijaitsevat kuitenkin henkisesti korkeimmalla olevat chakrat eli otsassa Kolmas Silmä ja päälaella Kruunun chakra. Kolmas Silmä vastaa mm. selvänöästä, intuitiosta, sisäisestä havaintokyvystä ja kyvystä nähdä asioita, jotka eivät ole fyysisille silmille näkyviä. Käsittääkseni avarakatseisuus liittyy myös Kolmanteen Silmään, mutta saatan olla väärässä
Kruunun chakra vastaa puolestaan yhteydestä Korkeimpaan sekä Kristustietoisuuteen, Jumalallisesta opastuksesta ja ajattomasta viisaudesta.
Olen lukenut jonkin verran mainintoja siitä, että aivoissa oleva käpylisäke olisi henkiseltä kannalta fyysisen kehon tärkein osa, joka yhdistää henkistä ja fyysistä puolta ihmisessä toisiinsa.
Kun aivot tuhoutuvat kuollessamme, niiden fyysinen toimivuus vain loppuu. Kaikki kokemukset ja ajatukset mitä meillä on, siirtyvät sielumme mukana henkimaailmaan, koska ne tallettuvat sieluumme.
Jos aivot vahingoittuvat elämän aikana, se vaikuttaa luonnollisestikin fyysiseen kehoon. Osa aivoista ei enää toimi kunnolla, jolloin myös fyysisen kehon toiminta häiriintyy. Sielu ei saa enää otetta tuohon viottuneeseen osaan aivoista ja siksi esimerkiksi muisti saattaa kadota. Vähän sama juttu, jos yrittäisi paistaa isoja lettuja pannulla, josta puuttuu palanen. Letuista ei tule pyöreitä ja taikina valuu hellalle. Samoin viottuneista aivoista valuu sielun käsky/pyyntö jonnekin muualle, eikä keho toimi kokonaisena. Sieluun itseensä aivojen vahingoittuminen tai tuhoutuminen ei vaikuta mitenkään, ainoastaan vain persoonaan, joka on siis yhtä kuolevainen ja haavoittuvainen kuin kehokin.
Lopuksi haluan sanoa vielä, että fyysinen ja henkinen eivät syrjäytä toisiaan vaan toimivat yhteistyössä. Sanoisin, että on mahdollista, että sellainen henkilö, jonka sielullinen ja fyysinen tasapaino on järkkynyt eivätkä sielu ja keho pysty syystä tai toisesta toimimaan yhteystyössä keskenään, sairastuu mitä todennäköisemmin johonkin mielenterveyden ongelmaan.
