Minusta tässä on nyt käynyt niin, että ystäväsi on halunnut lähteä rauhassa aiheuttamatta sinulle suurempaa surua, sillä hän on tiennyt, miten paljon järkyttyisit hänen lähdöstään. Siksi et saanut ennakkoaavistusta ja ystäväsikin pääsi lähtemään kaikessa hiljaisuudessa, aivan kuten oli halunnutkin.
Koska olet nyt surullinen, masentunut, epätietoinen ja epäileväinen, on aivan luonnollista, että selvänäköisyyden, - tunnon ja -kuulon aistit menevät tukkoon. Ne tukkeutuvat yllättävän helposti!
Ystäväsi kuitenkin jätti sinulle tärkeän viestin:
"hän aina tulee auttamaan minua. Jos olen kaatumassa,hän ottaa kiinni. Mun pitää vaan kertoa hänelle."Kodinkoneiden häiriöt ja radion äänivaihtelut ovat selvä merkki ystävältäsi. "Hei, olen elossa ja tässä vierelläsi, vaikka et ehkä näe, kuule tai aisti minua!" Samoin tämän fyysisen tadon jättäneet sielut ilmaisevat itseään eniten unien välityksellä, koska silloin järkemme ei ole tiellä. Unet ovat myös vahva viesti häneltä. Ainoa, mitä vaaditaan on se, että avaat silmäsi niille ja uskot niihin.
Jos haluat häneltä apua hänen tasonvaihtamiseensa (=kuolemaan), pyydä sitä häneltä ja avaudu tuolle avulle. Kuolleina meillä on jopa mahtavampi voima auttaa toisia kuin eläessämme.
Surut täytyy surra, se on aivan luonnollista, mutta pidemmän päälle et auta itseäsi ja häiritset ystäväsikin matkaa jämähtämällä liikaa suruun. Käsittele suru pois ja keskity sen jälkeen kaikkiin ihaniin hetkiin ystäväsi kanssa. Käytä tähän aikaa niin paljon kuin tunnet tarvitsevasi.
Voit olla edelleen yhteydessä häneen! Aikaisempien ennakkoaavistuksien johdosta sanoisin, että olet henkisesti herkkä ihminen, joka pääsee halutessaan yhteyteensä kuolleen ystävänsä kanssa. Juttele hänelle, pidä silmällä yliluonnollisia tapahtumia ja ota ne viesteinä ystävältäsi. Sitä ne nimittäin ovat!
Parhaiten etenet käymällä surun läpi, mutta päästämällä siitä myös irti. Jos halut, voit raahata ystäväsi kuolemaa menetyksenä mukanasi koko elämäsi, mutta jos katsotaan asiaa silmästä silmään, niin mitä se hyödyttää? Kaikki me kuolemme joskus, aivan kuten synnymmekin, uudestaan ja uudestaan, joten on valitettavaa, jos koko elämäsi menee piloilla täysin luonnollisen tapahtuman johdosta. Uskon, että ystäväsikään ei halua tuollaista kohtaloa sinulle.
Menetykset tuntuvat kovimmille silloin, kun omimme jotain. Tässäkin kohtaa näkisin, että olet järkyttynyt, koska olet menettänyt
sinun ystäväsi. En usko, että olet tietoisesti "ominut" häntä, mutta silloin, kun emme ole valmiita päästämään irti kaikesta hetkenä minä hyvänsä, tuo asia/henkilö omistaa meidät ja me omistamme hänet. Maailma on vapaa paikka ja mitä vapaammin täällä saa olla ja mitä vapaammin palata kotiinsa kuoltuaan, sen helpompaa elämä on - minusta, henkilökohtaisella kokemuksella ^___________^
Olet saanut hyvin selviä merkkejä siitä, että ystäväsi yrittää ottaa yhteyttä sinuun ja lohduttaa sinua sieluna kuolleiden tasolta, mutta jos silti valitset, ettet usko kuoleman jälkeiseen elämään, valinta on sinun. Kukaan ei pakota uskomaan kuoleman jälkeiseen elämään, mutta itse sanoisin, että maailma on pullollaan tarinoita, kokemuksia ja muistoja kuolemasta että täytyy olla sokea, jos ei niitä huomaa!
Ei siis millään pahalla sinua kohtaan, yleisesti vain tulee joskus sellainen olo, että "hohhoijaa, näin päivänselvä asia, ihan sama jos ei uskoisi auringon nousuun ja laskuun"
No, näin mumiseekin henkilö, joka muistaa omia kuolemia, menneitä elämiä ja hetkiä henkimaailmassa
