Unessani muuan auktoriteetteja kumartamaton nuori mies, Veli-Pekka, oli mennyt erääseen sosiaalitiloina käytettävään sivurakennukseen ja alkanut tyhjentää sen täpötäyteen ahdettua tavarapaljoutta.
Hän ei poistanut mitään rakennuksesta vaan järjesti uudelleen sen röykkiöitä - saaden aikaan kokonaan uutta tilaa.
Perinteellinen "mies minussa" otti vaarin tilanteesta ja meninkin muiden etunenässä komentamaan nuorukaista hellittämään toimissaan.
Kuitenkin jo kohottaessani ääntäni tiedostin nuorukaisen olevan täysin vilpitön, pyyteetön mutta päättäväinen. Hän oli muutoksen asialla.
Rakennus ei oikeasti ollutkaan mikään sivurakennus vaan kerrassaan upea, hirsirakenteinen huvila. Ainoastaan ihmisten kasaamat töryt ja roinat olivat alentaneet sen moiseen jamaan: varastotiloiksi.
Yritin siinä itsekin ruveta järjestelemään paikkoja uuteen malliin,
mutta totesin välittömästi, ettei ENÄÄ ollutkaan tarkoituksenmukaista rakentaa uudenlaista järjestystä vanhaan.
Vaan: tehdä tilaa uudelle, kokonaan uudelle, joka itse asiassa tulisi paljastamaan rakennuksen soveltuvuuden upeaksi asuinrakennukseksi.
Painopiste piha-alueella olikin siirtymässä kokonaan uuteen,
myös uuteen rakennukseen - ihmisille.
