seuraava »

[Arkiviisu]

*MUOK.  tekstiä ja kuvankin vaihdoin - omaksi

Rakastan  rakastaa itseäni eheäksi ..... eikä eheä , tässä,  ole synonyymi sanalle täydellinen.... hmmm. olen jo jonkin aikaa kuulostellut kirjoittaa " sitä kirjettä itselleni" ... vaan aiheen ollessa niin henkilökohtainen~valitsin tämän että lainaan ...

..... tänään 19.05.2007 koskettaa nämä sanat~jotka haluan jakaa kanssanne ~ eivät tässä järjestyksessä ole omiani VAAN lainattuja ~vaan voisivat hyvin olla itseni kirjoittamia - ainakin ovat ja asuvat sydämessäni ... joku vain on laittanut ne hyvään järjestykseen - ja ihan kirjaksi asti kirjoittanut SEN mitä olen kokenut ja koen kun sanon että minä RAKASTAN .... varmasti paljon  ja paljon muutakin - vaan juuri nyt olen pysähtynyt näiden sanojen tuoman kokemuksen äärelle....ja kylläpä tuntuu hyvältä lainata tänne sinua Esmiralda ETTÄ läikähtävät lämpimästi nämä sanat ...että rakastan tätä lämmintä läikähdystä...  

....Minä rakastan ihmisenä olemista,
juuri kaikessa sen epätäydellisyydessä.
Koska mikään ei ole valmista ja täydellistä,
on olemassa kasvua ja kypsymistä.

Minä rakastan ihmisenä olemista ~sen uhanalaisuuden ja haavoittuvuuden vuoksi.~ Siten minä koen elävänä olemisen onnen ja jokaisen uuden päivän tuottaman ilon.

....Minä rakastan ihmisenä olemista,
koska olen tietoisesti liittynyt itseni kaltaisiin olentoihin
ja meillä on kyky muovata elämäämme.

Minä rakastan ihmisenä olemista ~myös sen syvyyksien ja huippujen vuoksi.~tuskassa, joka tuntuu tukahduttavan kaiken, ja ilossa, jonka syvyyttä tuskin kykenen ottamaan vastaan, avautuu usein teitä aavistamattomaan.

....Minä rakastan ihmisenä olemista myös kuoleman tähden. Sen rajoittamana elämä on siedettävämpää ja se kätkee itseensä toivon toisesta uudesta elämästä.

JA VIELÄ .....

....Minä rakastan mahdollisuutta
kulkea kanssasi tietä,
~jota vain harvojen kanssa voin kulkea:
kapeaa vuorenharjaa menettämisen ja omistamisen välissä,
vapaaksi päästämisen ja vapaudessa eksymisen välissä,
itsenä olemisen ja yksin jäämisen välissä.

 ~En halua asettaa sinua vastuuseen onnestani. Minä haluan pysyä itsenäni olematta riippuvainen sinun hyväksymisetäsi.~mutta en myöskään tahdo kovettaa itseäni suhteessani sinuun ~ikäänkuin et merkitsisi minulle mitään ~.
...Minä en myöskään halua,
että sinun onnesi riippuu minusta,
vaan tahdon haastaa sinut löytämään tien itseesi,
niin että voit itse olla onnesi tae.
ja minä hyväksyn sen, että sinä tarvitset tilaa.

Minä en halua määräillä sinua ~enkä antautua sinun määrättäväksesi ~. En halua antaa enkä saada osakseni surkuttelua enkä sääliä. Minä haluan tulla luoksesi vapaana ~ja odotan että sinä tulet luokseni samoin ~kohdatessasi minut....

...... ......

...Minä rakastan päättäväisyyttäsi,
jonka varassa sinä jatkat
ristiriidoista ja umpikujista huolimatta.'
Sinä et uhkaa lähtemisellä
pakottaaksesi minut
olemaan toisenlainen.

Sillä jos kysymys siitä jäämmekö me vai lähdemme ~on jatkuvasti avoin ~, päätöksen tekeminen vie meiltä juuri ne voimat, ~joita tarvitsemme selviytyäksemme eteenpäin~

....... ja...


.... minä rakastan naurua,
joka murtaa raja-aidat     ja ravistelee ajatusrakennelmia,
joiden pysyvyyttä yleensä pidetään
koskemattomina.
~kirjasta " rakastan ...ja maailma avautuu" / Ulrich Schaffer / sarjasta sykähdyksiä ...

~nauran silti sydämellistä ja lempeää naurua ~niin ettei raja-aidat kaatuessaan satuta ketään tai asetu esteeksi muille  jäädessän jälkeeni ~en siis tahdo jättää jälkeeni poltettuja siltoja ja savuaviavia raunioita ..... tässä minulle haastetta - minulle ja sinulle ~ meille ~kun toisiamme rakastamme ....hmmm. rakastamme toisiamme ehjäksi.... 

*MUOK.
JA OIKEASTAAN nauran itselleni~ naurua joka murtaa NE VANHAT raja-aidat JOTKA ovat uskomuksina ja tapoina olleet esteinä itselleniSILLE että elän täydesti ja täyttä elämää ~nauran itselleni lempeää ja rakastavaa ja hyväksyvää  naurua  joka samalla ravistelee ja hajoittaa ajatusrakennelmiani NIITÄ joiden olen luullut ja kuvitellut olleen pysyviä ja totta JA nyt nauran kun havahduin huomaamaan ja kokemaan ETTÄ ne olivat vain "vanhan maailmani" kulisseja ja uskomuksia, joiden luulin olevan pysyviä ja koskemattomia ~joiden murtamiseen en koskaan aiemmin  uskonut kykeneväni~ pystyväni JA NYT   ~NAURAN ITSENI VAPAAKSI ja ehkä naurussani on myös onnenkyyneleitä... jotka virvoittaa uuden alun siemeniä....   t.aaviisuinen


  juuh kuvaa ... ihan oma... 

[Mika-Matti]

Vanhan maailman kulissit ovat tapoja ja normeja, tottumuksia ja sidonnaisuuksia.

Jotakin uutta tulee tilalle, muodostaen uuden tilan.
Se on vaihtamista toiseen näkymään.

Mitään ei oikeastaan kaadukaan,
sillä pysyvyyttä on vain muutoksessa,
siinä että haroo ainoastaan ilmaa,
kunnes oppii lentämään.

Muistaen lentäneensä aina.
Mukana muutokseen mentävyydessä.
Ilolla.

 

[Mika-Matti]

Runo 19.5.2007:


Rakastan sinua kaukaa


Rakastan sinua kaukaa
kuin iäti yhdessä ollen ja vapaina tuulessa soiden.

Rakastan sinua kaukaa,
josta käsin kosketeltava minulle olet.

Rakastan sinua kaukaa,
koska tähtiemme liitto on ainoa sidos,
joka verhoaa meitä olemasta fyysisestikin yhtä.

Rakastan sinua kaukaa,
sillä lähellä olen kuin olenkin näin.

Rakastan sinua niinkin,
että joku toinen hoivaa ihoasi,
vaikka lämmin olonne on kuin lemmen kolomme.

Rakastan sinua kaukaa,
jotta jaksat viedä eteenpäin hellyytemme liekehtivää maljaa.

Rakastan sinua kaukaa,
kunhan vierelläsi kulkea saan Ilman Tytärten siivin.

Rakastan sinua illasta aamuun,
kaukaa viisaasti yhtehen käyden.

Rakastan sinua kaukaa,
miten voisitkaan unohtaa sen.

Rakastan sinua kaukaa,
jottei läheisyytenne kadottaisi kitkaa,
josta uutta elämää hetkessä syntyy.

Rakastan sinua tästä eteenkinpäin
tullen aina sinua vastaan henki-kodistamme näin.

Rakastan sinua kaukaa,
kunnes katseesi on näkyvyytenäin
ja sydämenlyöntisi kaikuvat rinnassain.

Rakastan sinua kaukaa.
Siitä virratkoon sinulle ja kauttasi
iloa, rauhaa,
valoa ja harmoniaa
maailmankaikkeutesi tenhoksi.

 

[Valo]

Kiitos Mika-Matti.

[Ippuska]

Kiitos täältäkin - vain Rakkaus merkitsee 

[Esmiralda]

Voi ihanaa rakkautta!

Liityn sanoihinne! 

[Mika-Matti]

Vaan tuonkin muuntaisin sanomaan näin, että:

Rakastan sinua lähelläin,
koska olet omanain!

Rakastan sua tästä eteenkin päin,
koska olet juuri sellaisenaan
se kuvajainen, jota päälle maan
nyt heijastuksellain nähdä annetaan.

Rakastan sua lähelläin,
koska siinähän oot vierelläin.
Etkä koskaan enää siitä karkaa.
Sillä oothan energiaamme vain. 

Hienoa - toit hyvin runoni position, "valopuolen" esiin.
On vain uskallettava ilmaista se, minkä näkee totuudekseen toisenkin sanoja vasten.
Joten kiitos!

 

[Mika-Matti]

Hienoa - toit hyvin runoni position, "valopuolen" esiin.
On vain uskallettava ilmaista se, minkä näkee totuudekseen toisenkin sanoja vasten.
Joten kiitos!

Kyllä rakkautesi on jo näkyvää vaan et vain uskalla tuoda ehkä sitä niin julki kuin nyt minänäni tein. 

Teit täydentävät teot olemalla tietoinen siitä, missä kundilla kiikasti.
Se tuntuu minusta siltä kuin olisit sanonut peilikuvalleni,
jotta "mene ja kosi".

Ja kun peilikuvani sitten talsii tosi toimiin,
olenkin siitä jo tietoinen, enkä vain roiku perässä.

Enkä hylkää varjoanikaan, joka on jokainen toinen ihminen silloin,
kun valoani esiin kiidätetään.

Kunnes varjoni kohdattuani rakastan sen minulle näyttämiä kasvoja ominani.

Kun niistä tuikkii niin paljon valoa!

 

[Sissis]

tässäpä olikin oiva avaus tälle aamulle..

Minä rakastan ihmisenä olemista,
juuri kaikessa sen epätäydellisyydessä.
Koska mikään ei ole valmista ja täydellistä,
on olemassa kasvua ja kypsymistä.

...ja tämä "kolahti" lasta ajatellen..
Minä en myöskään halua,
että sinun onnesi riippuu minusta,
vaan tahdon haastaa sinut löytämään tien itseesi,
niin että voit itse olla onnesi tae.
ja minä hyväksyn sen, että sinä tarvitset tilaa.
          

[*yildirim*]

Rakasta ilman pelkoa,
luota ilman kysymyksiä,
tarvitse ilman vaatimuksia,
halua ilman säännöstelyä,
hyväksy ilman muutoksia.
Näin vapaa rakkaus ei koskaan lennä pois.

[Irish]

Tuli kyyneleet silmiin. 

Minä tunnen niin paljon pelkoa ja epävarmuutta,
mutta samalla rakastan elämää.

Tasapainottelen aalloilla, jotka menevät ylös ja alas ja vain luotan siihen,
että pysyn pystyssä!

Miten voi pieni ihminen tuntea niin väkevästi, kaikkea mahdollista,
hukkua sekamelskaan joka on vain harhaa,
ja tsempata itseään vähän väliä tajuamaan,
että kaikki on hyvin kun vaan pysyy rauhallisena ja luottavaisena?

Niin paljon rakastan itseäni, elämääni, rakkaitani,
että en koskaan luovuttaisi,
vaan kahlaan läpi epävarmuuden vahva seesteisyyden häivähdys sisimmässäni.
Jaksan ja pystyn juuri siksi,
että tiedän mitä on olla ihminen,
sen ei ole tarkoitus olla 100% kukkaketoa ja hunajaa,
vaan välillä pitää puskea päätä seinään.
Juuri silloin on tärkeintä pitää mielessä ne kukkakedot ja hunaja. 

[Freyja]

Minäkin täällä kyynelehdin tuota Mika-Matin ja Kaarinan keskustelua... oma valoni ja varjoni käyvät samaa jutustelua...

[Rakkauden enkeli]

Tänne pitää tulla vielä ajan kanssa kommentoimaan. Nyt nukkumaan. 

[Mika-Matti]

Valoni syntyy pimeydestä.

Sitä kait ompi armo: valon näkemistä varjossa.
Sitä että "Jumala näkee vain Jumalan".

 

[Arkiviisu]

Rakastan itseäni kuin viimeistä päivää! Sydän rakkautta pullollaan voi nousta uuteen aamuun ja jakaa rakkautta läheisille.

.....