Olen myös kokenut näitä tuntemuksia jo jonkin aikaa.
Silloin tällöin hyvinkin voimakkaana tulee tunne,en halua olla täällä enää.Olen jo nähnyt ja kokenut niin paljon ja haluan valoon ja kotiin.
Nykyisin yhä tiheämmin ja kun sen sanon jollekin läheiselle,he pelästyvät.
Vaikka olen yrittänyt valikoida kenelle näin voin sanoa,niin vain pari on ehkä ymmärtänyt mitä tarkoitan.
Se ei ole itsetuhoisuutta,vaan kyllästymistä kun kaikki tuntuu polkevan paikallaan.
Mutta ne jotka ymmärtävät,ovat nauraen todenneet,ettei ole aikasi,sinulla on vielä tehtäviä.
Olen ollut kovin väsynyt,itkuinen,vihainen ja unimaailma suorastaan rehottaa.Pyydän välillä rauhallisempia öitä.
Mutta tänään on taas parempi päivä.Nuo edellä saamasi neuvot ovat hyviä,vaikket nyt niitä sellaisina kokisikaan.
(karkasi teksti jo foorumille)
Nuo pienet päämäärät.Minulla nyt tuo kissanpentu hanke,kun tuntuu että viimein olen omani löytänyt.
Lähettelen nyt nimiehdotuksia,pyhimysten,koska Pyhä Birma on emona.
Ja muustakin pienestä saan välillä taas potkua elämään.
Mutta lepää sinä vaan niin usein kun rauhassa saat.Se on sinun oikeutesi.Ja miten ihanalta tuntuu,kun näet taas jonain aamuna iloiten tämän kauniin luomakunnan.