Sivuja: 1 [2]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Skitsofrenia  (Luettu 16808 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Timotheus
Vieras
« Vastaus #15 : 26.12.2005 17:47:22 »

oHo Shocked
Mitähän mä nyt menin tekemään?
tallennettu
Mirjam
Vieras
« Vastaus #16 : 26.12.2005 18:00:31 »

Tänään klo 20.00 tulee elokuva Kaunis Mieli joka kertoo skitsofreniasta, suosittelen, itse pidin siitä, ja antaa jonkunasteinen näkemys sairaudesta.

Katsoin tuon kyseisen elokuvan. Kaunis mieli, kaunis elokuva.
Syvällinen elokuva se oli ja kuten tuolla alussa mainitsinkin jo kosketus on tärkeää....
 santa_rolleyes
Jonkinasteisestihan mielenmaailma on aina 'skitsofreeninen'.....
Koska se luo kokemukset käsitteelliseksi teoriaksi ja jos sille ei löydy todellisuudesta kosketuspintaa...se muuttuu....'mielinmaailmaksi', ainostaan psyykkiseksi kokemukseksi.
Ja toisaalta 'hallittu skitsofrenia' luo uutta.....  santa_wink
tallennettu
Vajra
Astroholisti
*****
Viestejä: 1057


om tare tuttare ture soha


Profiili WWW
« Vastaus #17 : 26.12.2005 20:37:45 »

Hienoja ajatuksia...


Onhan noi jotku mestarit sanoneet että jos alkaa joidenkin
chackrojen kanssa toimimaan ja pelleilemään vielä kun
ei ole tarpeeksi tietoa ja visualisointi-taidot ovat heikot
niin siitä ei ole kovin kaukana että tekee itsensä hulluksi.
Sen takia minun mielestä siinä ei ole mitään järkeä kun
pidetään meditaatiotilaisuuksia niin aloitteleville mietiskelijöille aletaan
heti tunkemaan chakramietiskelyä, vaikka kokemus ja ymmärrys
eivät vastaa sitä mitä tarvittaisiin.

Voisin kuvitella skitsofrenian ja psykoosin alkavan siitä
että kieltää itsessään ominaisuuksia hyvin pitkän aikaa
ja tukahduttaa niitä. Sekä siitä että toimii kaksinaamaisesti
toisten ihmisten parissa. Huijaa/pettää. Eli näyttelee
rooleja ja pitää toisia nappuloina jolloin mieli muovaa
kaksi eri persoonaa. Toisessa pelkät hyvät ominaisuudet ja toisessa
pelkät huonot.
 Vaikka luonnollinen tapa olisi hyväksyä ominaisuutensa
ja olotilansa sellaisena kuin se on. (mikä ei tietenkään tarkoita sitä
etteikö tarvitsisi kehittää ominaisuuksiaan jaloimmiksi. Jalostaa/muuntaa)
Tämä toiminta tietenkin aiheuttaa hyvinkin monimutkaisia
ja vaikeaa karmaa omalle kohdalle. Siis taitamaton toiminta (varastaminen,
himoaminen, valehtelu, riitojen muodostaminen, tappaminen.)
Kuten hermostuneisuutta, jännittyneisyyttä, pelkoja, ahdistusta.
Jolloin ihminen voi kokea maailman luhistuvan niskaansa,
kaikkien muiden suunnittelevan ja vihaavan itseään. Masennus.
Josta seuraa taas se että alitajuinen mieli keksii pakokeinoksi
tästä kaikesta mielikuvitusmaailman joka on kaikkea muuta kuin
todellisuus. Missä voi olla sitä mitä ei tuntenut olevansa tässä
maailmassa. Missä tapahtuu sitä mitä ei mieli tuntenut
(kuten James Bondin. Elokuvamaisia tapahtumia, Fiktioita.)

Ja jossain tapauksissa kyse on pelkästään vammasta päässä
joka aiheuttaa aistiharhoja. Ei tarvi olla iso vika jos se on päässä.

En tiedä meneekö se ihan näin. Virheitä saattaa olla...

(edit. otin hienoja ajatuksia alta pois, vaikkakaan ei vastaa mitään järjestystä
Joku voisi ymmärtää sen väärin ja kokea sen henkilökohtaisena loukkauksena
vaikkakin kyse on pelkästä riimittelystä)
« Viimeksi muokattu: 26.12.2005 20:39:42 kirjoittanut Puma » tallennettu

Some are tortured with initiation rites,
others say 'hum', 'phat' and always count their rosary,
others eat shit, piss, blood, semen and meat,
others meditate the yoga of channels and winds,
but all are deluded

- Virupa
avecmoi
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 53


Profiili
« Vastaus #18 : 26.12.2005 21:01:08 »

Onpa hyviä kirjoituksia aiheesta.

Olen elämässäni seurannut läheltä ko "sairautta". Samoin myös vähän kauempaa, ts naapurissa, sekä kuunnellut erään ystäväni kertomaa läheisestään.

Minä jaksan uskoa että kaikki "sairaat" paranisivat jos saisivat rakkautta, eivätkä esim. skitsofrenia-leimaa otsaansa.

Jotenkin tuntuu että ihminen putoaa pimeään ja hänellä todennäköisesti ei ole voimia tulla sieltä ylös valoon omin voimin. Mahdollisesti ympäristö ahdistuu, eikä siten kykene ojentamaan auttavaa kättä. Samoin käsitykseni mukaan lääketiede toimii, yhtään väheksymättä, mutta asia nk. sairaus täytyy saada raameihin, omaan hallintaan, siksi se laitetaan jonkun nimikkeen alle, eikä ihmisen "tarvitse" tehdä sille muuta kuin kirjoittaa niitä lääkkeitä.
Ei elämä saisi olla niin, ei kenenkään kohtalona saisi olla leima otsassa: sairas.

Hyvää Tapaninpäivää kaille ja terveyttä!
tallennettu
Mirjam
Vieras
« Vastaus #19 : 26.12.2005 21:33:00 »

Hyvin pitkälti todellakin saattaa olla kyse siitä, että ympäristö ja yhteiskunta sekä läheiset eivät kykene luomaan pohjaa ja ymmärrystä 'laajentuneelle mielelle'.  santa_shocked Eli ympäristön ahdistus on usein kyseessä, kun luodaan diagnooseja ja annetaan lääkityksiä.
Mutta toisaalta, yksilön ympäristö osaltaan myös heijastelee itsen sisäisiä kokemuksia yksilöön, joten mikään ei ole kovinkaan suoraviivaista. Oma mielen ja kokemuksellisuuden epävarmuus ja epäröinti heijastuu myös itsen ulkopuolelta....
Joten martyyriuskaan ei ole ratkaisu eheyteen.  santa_wink

Koska lopulta emme voi syyttää itsen ulkopuolista elämää kuin marttyyriuteen asti, on yksilön vastuu ehkä suurimpia pointteja kuitenkin lopun viimeksi.
 santa_cool
Rajojen luominen itsen olemukseen on melkoisen oleeellista.... santa_rolleyes
tallennettu
avecmoi
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 53


Profiili
« Vastaus #20 : 30.12.2005 17:31:27 »

Toteaminen ja syytös = kaksi täysin erillään olevaa ilmiötä.
tallennettu
Sivuja: 1 [2]
  Tulostusversio  
 
Siirry: