En tiedä onko tästä mitään apua... Aihe nyt vain sattui kolahduttamaan, koska voin myöntää itsekin olevani "kylmä" Vaaka, mitä ihmissuhteisiin tulee.... Vaikka olenkin nainen.
Mitä voin omakohtaisesta kokemuksesta omien ihmissuhteideni pohjalta todeta.... Vaa'an ongelmana ei ole rakastamisen tunteen/rakkauden puute, mikä meitä estäisi osoittamasta tunteita kumppania kohtaan. Ongelma on se, että Vaaka ajattelee liikaa....
Jostakin jopa luin tästä - harmi etten enää muista sivuston osoitetta...ehkä se jostain tuolta webbiselaimen älyttömän sekaisesta kirjanmerkkilistastakin vielä löytyisi jos aikani sitä metsästäisin. Muistan jutun siitä, että kirjoitin siitä jopa itselleni muistiinpanoja, koska jutun jotkin kohdat osuivat niin kohdalleen. Ainakin omalta kohdaltani. Mutta koitan nyt selitellä tätä sen pohjalta, mitä itse jutusta muistan ja sen vähän mitä siitä muistiin kirjoitin... Toivottavasti saatte selityksestäni jotain tolkkua...
Vaa'an pulmana on se, että me olemme liian loogisia. Useimmat aurinkomerkit, kuten varmasti varsinkin Rapu, kai pystyvät paremmin toimimaan juuri siten kuin tunteet kehottavat, sitä sen kummemmin miettimättä. Meillä Vaaoilla kuitenkin lyö jarru päälle jo siinä vaiheessa kun alamme harkita, miten tunteen osoitus tulisi suorittaa.
"Millainen ja kuinka pitkä askel tunteiden osoituksessa tulisi ottaa...riittääkö kosketus, hymy vai pitäisikö iskeä kiinni kunnon tulisella suudelmalla.... Ei kai sentään sellaista...se voisi olla liian nopeatahtinen liike...riski korville saamiseen...
Entä millaisella kiihkeystasolla valittu ele tulisi suorittaa? Vai pitäisikö ostaa jokin lahja...mutta mistä kumppani pitäisi ja mikä olisi sellainen, josta tunteiden syveneminen tulisi sopivan selväksi? Ja entäpä sitten suhteen syvenemisen vaikutukset muihin läheisiin? Hyväksyvätkö läheiset suhteen? Etenemmekö heidän mielestään sopivassa tahdissa? Onko heidän mielestään seuraava askel sopiva tällaisena? Entä jos toisten loukkaamisen riskit mnimoidakseni valitsenkin sen toisen tavan? Mutta se ei ehkä olekaan riittävä kumppanille... AAAAARRRGH!!!"
Siinä vähän malliesimerkkiä, mitä meidän Vaakojen mielessä pyörii parisuhteessa...
(Terveisin nimimerkki: "yritin juuri päättää alkaisinko suhteeseen erään miehen kanssa vaiko en"
...arvatkaa vain miten kävi...) Ihan liikaa kysymyksiä... Vaihtoehtoja ja syy-seuraus-suhteita, vaihtoehtojen riskejä ja positiivisia puolia toisensa perään.... Koita siinä sitten sekunnin murto-osassa päättää mikä olisi paras vaihtoehto...
"Jos teen siten, miten mieli tekisi ja sydän käskee, se saattaa loukata joko kumppania tai sitten jotakuta muuta, jota en halua loukata." Ja jos kyseessä on vielä parisuhteissa kovinkin kokematon Vaaka, ja vielä jos kumppani vieressä intoaa lähes itku kurkussa, että "miksi sä et rakasta mua", niin herranjumala on paniikki valmis...
Me Vaa'at tahtoisimme parisuhteessakin punnita jokaisen vaihtoehdon, vaihtoehdon vaihtoehdon ja vaihtoehdon vaihtoehdon vaihtoehdon niin perusteellisesti, että lopputulokseksi ei voi jäädä kuin se yksi ainoa oikea ratkaisu. Mutta ongelmahan on se, että harvoinhan mihinkään on yhtä ainutta ratkaisua. Ihan sama vaikka ei tarvitsisikaan ratkaista muuta kuin se että tempaisenko tuon ihanan sulottaren nyt syliin ja suutelenko siltä jalat alta vai en...? Parisuhdehan kun ei tosiasiassa ole koskaan kokonaan mikään kahden kauppa... kumpikin kumppani tuo suhteeseen mukanaan myös oman menneisyytensä, ystävänsä, perheensä... Se tarkoittaa hillitöntä määrää ihmisiä, joilla kaikilla on jokin mielipide ko. parisuhteesta. Ja Vaakana emme halua joutua tilanteeseen että loukkaisimme ketään, millään tavalla... Ei ketään puolison siskon kummin serkun kaimaakaan...
"Anger, hatred, jealousy, neediness, intense desire -
frightening stuff all of it, and expressing it can get you into trouble (meaning that other people might get hurt or angry with you)..."
Joten paras ratkaisu, kun pää on niin täynnä kaikenlaisia riskilaskelmia, on yksinkertaisesti pysyä hiljaa.... Vetäydymme osin sisälle sinne päämme syvyyksiin pohtimaan sitä täydellistä ratkaisua, ja näin tunteiden osoittamisen tapauksessa pitäydymme siis osoittamasta toistaiseksi mitään elettäkään ratkaisun suuntaan, välttääksemme keskenjääneiden kokeilujen sekoittavaa vaikutusta siihen ihanaan pilkuntarkkaan logiikkaamme...
Siis suomeksi sanottuna...suljemme väliaikaisesti omat tunteemme piiloon sinne logiikkamme suojiin, kunnes onnistumme keksimään sen parhaan ratkaisun kuinka rakkaudentunnustus tulisi tässä tapauksessa suorittaa.
Se on kuin vetäisimme kylmän kuoren ympärillämme kiinni, ja tottakai se saa aina väärinkäsityksiä aikaan...vaikka kyse ei edelleenkään ole siitä että tunteemme olisivat jotenkin haalistuneet. Päinvastoin... Ja sehän siinä ongelmaa tuottaakin, kun ei sovi logiikkaan miten sellaisia tulisia tunteita tulisi oikein käsitellä...
Kuten sanottu, me Vaa'at olemme liian loogisia, liian rationaalisia, yksinkertaisesti ajattelemme liikaa... Toisinaan loogisuus on toki hyvinkin hyödyllistä, mutta ei totisesti rakkaudessa...rakkaus ei ole olkuunkaan loogista. Ja silloin Vaaoilla leikkaa järjestelmä kiinni...
Ainakin minulla...
Kyllähän Vaakaa toisaalta romanttiseksikin merkiksi väitetään, ja en ollenkaan epäile sitä....
Itsekin olen todella pehmo. Tunteita löytyy kyllä melkein enemmänkin kuin sydän joskus kestää, ongelma on vain juuri siinä niiden osoittamisessa. Kuinka kova se oma itsekontrolli niiden "epäloogisten" tunteiden osoittamiseen on. Ja minusta on ihan selvää, että mitä kokeneempi Vaaka on kyseessä, sitä rohkeammin hän osaa tunteitaan näyttää, ja sitä parempia ja romanttisempia ne eleet ovat. Rupeaa löytymään tämmöisiä "maailmanmiehen elkeitäkin", kuten vaikka sinunkin miehestäsi Sasha.
Se on vain Vaa'an omasta kokemuksesta ja harjoituksesta kiinni... kuinka se romantiikka saadaan ulos meistä jäyhemmistäkin tapauksista...
Ja ainoa tapa siihen on löytää se pahuksen off-kytkin meidän Vaakojen päähän sieltä jostakin!!!! Että me opittaisiin olemaan sotkematta sitä pahuksen logiikkaa rakkauteen. Näiltä romanttiseleisemmiltä Vaaoilta se off-kytkimen painaminen sujuu epäilemättä jo ihan luonnostaan.
Meidän "idiootti-älykköjen" kohdalla siihen taas tarvitaan vähän koulutusta.
Antamisen ja saamisen oppitunti romantiikassa...
- rohkaista olemaan tunteidemme osalta rehellisiä, avoimia, luottavaisia ja vapaita (ja pienistä eleistähän se liikkeelle lähtee)
- antaa jatkuvaa palautetta ja tukea
- näyttää ja osoittaa meille että olemme tärkeitä (turvallisuus on todella meille Vaaoillekin tärkeää - jos emme tunne oloamme ja rakkauttamme tarvituiksi, emme pysty osoittamaan sitä muillekaan / meillehän on tämä kaiken tasapaino sen verran tärkeää..)
- pitkiä keskusteluja ja toistenne kuuntelua siitä mitä tarvitsette toisiltanne (varovaisuutta mukaan taas tässäkin - emme halua tuntea oloamme painostetuksi...)
Vaaka pitää koittaa saada sellaiseen avoimeen tilaan - tilaan missä ajattelemme vähemmän ja luotamme pelkkiin tuntemuksiin enemmän. Siten meistä saa sen romantiikan lopulta ulos... nyhtämättäkin.
Joten sen kun sanotte meitä Vaakoja kylmiksi ja tunnevammaisiksi jos siltä tuntuu...
...ainakin minä ymmärrän kyllä mistä moiset tuntemukset johtuvat... Mutta me Vaa'at taas tahtoisimme vain tietää kuka samperi keksi rakkaudelle näin pahuksen epäloogiset käyttöohjeet?!
Muokkaus: No niin... huomasinkin jo, että tulin vähän toistelleeksi samaakin mitä aiemmin joku englanninkielisillä pätkillä koitti selittää... mutta no... tulipahan nyt suomeksikin sanottuna...
Ja minulla ainakin on omakohtaista kokemusta omasta käytöksestäni Vaakana...