seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

AthaMaarit MUOKS:
Löysin sattumalta m. Bellan, Esmiraldan ja minun parisuhteen periaatteita henkisistä näkökulmista ruotivan keskustelun vuosien takaa. Koska parisuhde aiheena nousee esiin säännöllisin väliajoin, päätin tehdä tästä pysyvän aiheen Henkimaailman osioon. Tässä oli nimittäin aika syvääluotaavia pointteja puolin ja toisin! 

Kirjoiteltaa rohkeasti omia vastauksia, kokemuksia, ajatuksia, näkemyksiä ja tuntemuksia tähän ketjuun, vaikka se herjaakin, ettei aiheeseen ole vastattu ja haluatko varmasti kirjoittaa.



Pieni kysely vielä. Miksi olet juuri sen henkilön kanssa, jonka kanssa olet? Miksi hän on juuri "sinun kumppanisi" eikä jonkun toisen? Tähtikartat? Mikä luo sen sidoksen, jonka voimalla ihmiset ovat yhdessä pitkän aikaa? Siis kun tuosta omasta pitkästä suhteesta on jo niin kauan ja alan tottua kohta olemaan itsekseni, se ei olekaan niin itsestäänselvää enää. Eniten ihmettelen juuri tuota, että mikä pitää ihmiset juuri sen toisen kanssa, erojahan tulee, mutta siis. Miksi ihmiset rakastavat juuri jotakuta enemmän kuin toista? Mitä enemmän olen juttuja lukenut, sitä enemmän tuntuu että kaikilla on kuitenkin jotain yhteistä - jopa eri merkeillä, eri elementeillä saattaa olla ajatuksissa yhteistä jne.

Siis miksi olet juuri Sen henkilön kanssa pari, joka nyt on kuviossa? Voitko kuvitella että se olisi joku toinen tms? Onko rakkauden tunne TODELLA jotain niin yksilöityä, eikä vaihtuvaa? kysyypi  

[mammamma]

Kaikki ihmiset ovat elämämme polulla sen aikaa kun se on tarkoituksen mukaista. Huonoistakin suhteista oppii ja joillakin se yksi ja ainoa on ja pysyy, koska se on parhaaksi elämänkaaren kannalta. (omaa tilannetta sen enempää kommentoimatta...  )

[^^Queen Nefertiti^^]

Hmmm.. rakkauden TUNNE syntyy siis tarkoituksenmukaisuudesta? Kuulostaa vähän pölynimurin letkun ostamiselta?  : Anteeksi.. niin, siis kuitenkin?

[Hiisitär]

Tuohon Rakkauden tunteen syntymiseen heitän tällaisen jutun, on tosin nähnyt täällä ennenkin Allekirjoitan nämä täysin, en vain siksi, että ne ovat kanavoituja vaan siksi, että sydämessäni/intuitiollani tunnen nämä oikeaksi. Samaa mieltä kanssani ei tarvitse olla, enkä sitä oletakaan, enkä myöskään koe, että minun täytyy selittää kenellekään, miksi juuri näin ja noin Pääasia, että asia on minulle selkeä pääkopassani!

(--)Olen aina luopunut ihmissuhteista, kun ne ovat käyneet hankaliksi. Sen seurauksena minulla on ollut monia peräkkäisiä ihmissuhteita, vaikka lapsena ajattelin että niitä olisi vain yksi. En tunnu tietävän miten ihmissuhteesta pidetään kiinni. Luuletko, että ikinä opinkaan? Mitä minun pitää tehdä, että se onnistuisi?

-   Saat asian kuulostamaan siltä, että ihmissuhde on onnistunut jos siitä pidetään kiinni. Yritä olla sekoittamatta pitkäaikaisuutta hyvin tehtyyn. Muista, että sinun tehtäväsi tällä planeetalla ei ole ottaa selvää kuinka kauan jaksat pysyä samassa ihmissuhteessa. Sinun tehtäväsi on tehdä valintoja ja kokea kuka todella olet. Tämän tarkoituksena ei ole puoltaa lyhytaikaisia suhteita, muttei pitkäaikaisiakaan mitenkään erityisesti vaadita. Tämä verran voin kuitenkin sanoa: pitkäaikaisissa suhteissa on suuria mahdollisuuksia molemminpuoliseen kasvuun, ilmaisuun ja täyttymykseen ja se on oma palkintonsa.

(---) No miten minä onnistun siinä?

-   Ensinnäkin sinun on varmistuttava että aloitat suhteen oikeista syistä ((---) Tarkoitan ”oikeaa” suhteessa siihen suurempaan tarkoitukseen, joka elämälläsi on). (---) Useimmat ihmiset aloittavat suhteensa ”vääristä” syistä: he haluavat tehdä lopun yksinäisyydestä, täyttää tyhjän kohdan elämässään, saada rakkautta tai hankkia rakkauden kohteen – ja nämä ovat väärien syiden parhaasta päästä. Jotkut yrittävät kohentaa ihmissuhteen avulla sukupuolielämänsä laatua, toipua edellisestä suhteesta tai, uskokaa tai älkää, silkkaa ikävystymistään. Mikään näistä syistä ei toimi, eikä sellainen ihmissuhde onnistu, jos se ei muutu jyrkästi sen kuluessa.

Minä en ole aloittanut ihmissuhdetta noista syistä.

-   En ole asiasta niinkään varma. Et taida tietää miksi olet ne aloittanut. Et ole varmaan edes ajatellut koko asiaa. En usko sinun aloittaneen ihmissuhteita harkitusti. Luulen, että olet vain ”rakastunut”.

Niin juuri

-   Etkä varmastikaan ole pysähtynyt miettimään miksi ”rakastuit”. Mihin reagoit rakastumalla? Millaisia tarpeita rakastuminen sinussa täytti? Useimmille ihmisille rakkaus on vastareaktio täyttymyksen kaipaukseen. Kaikilla on tarpeita. Yksi tarvitsee sitä, toinen tätä. Kumpikin näkee toisessa tarpeensa täyttymyksen. Sitten tehdään – hienovaraisesti toki – kaupat. Minä annan sen mitä minulla on annettavaa, jos sinä annat sen mitä sinulla on. Liiketoimi se on, mutta ette puhu siitä rehellisesti. Et sano ”Minä tarjoan valtavan paljon” vaan sanot ”minä rakastan sinua valtavan paljon” ja siitä pettymykset alkavatkin.


(---) Sinun selityksesi vie suhteesta kaiken romantiikan. Mitä pahaa on siinä, että rakastuu korviaan myöten ajattelematta?

-   Ei mitään. Rakastu vain sillä tavalla niin moneen ihmiseen kuin tahdot. Jos kuitenkin haluat muodostaa elinikäisen ihmissuhteen, voisi olla järkevää lisätä mukaan vähän ajatustakin. Jos taas nautit suhteesta toiseen seilaamisessa – tai vielä pahempaa, haluat jääräpäisesti säilyttää suhteen, koska luulet, että sinun ”täytyy” – ja jos nautit tämän saman kuvion toistumisesta kerta toisensa jälkeen, silloin voit huoletta jatkaa samaan tyyliin.
(---) Jos te molemmat olette tietoisesti sitä mieltä, että suhteenne on teille tilaisuus eikä velvollisuus – tilaisuus kasvuun, täysimittaiseen itseilmaisuun, täyteen elämään, pikkumaisuuksien parantamiseen ja lopulta yhtymiseen Jumalaan sielujen sulautumisen kautta – ja sitoudutte siihen ettekä tavanomaisiin vakuutteluihinne, silloin suhde alkaa olla hyvällä pohjalla.

Onnistumisesta ei kuitenkaan ole takeita.

-   Jos haluat takeita elämääsi, et halua elämää. Haluat vain ennalta laaditun käsikirjoituksen toteuttamista. (---)

Olkoon. Ymmärrän. No, nyt suhteeni alkaa olla ”hyvällä pohjalla”. Miten minä saan sen jatkumaan?

-   Tiedä ja ymmärrä, että vastaan tulee haasteita ja vaikeita aikoja. Älä yritä välttää niitä. Ota ne avosylin vastaan. Kiitollisena. Pidä niitä Jumalan lahjoina, suurenmoisina tilaisuuksina tehdä kaikkea sitä mitä varten suhteenne aloititkin. Yritä ankeina aikoina olla pitämättä kumppaniasi vihollisena ja vastustajana. Älä pidä ketään äläkä mitään vihollisena – tai edes ongelmana. Opettele näkemään kaikki ongelmat tilaisuuksina. (---) Et koskaan vahingoita ihmissuhdetta – tai ketään ihmistä – näkemällä hänessä enemmän kuin sinulle näytetään, sillä siellä on aina enemmän, paljon enemmän.
- Neale Donal Walsch : Keskusteluja Jumalan Kanssa -

[mammamma]

Enpä ole tuota noin ajatellut!   Mutta jos alkaa miettimään, niin oliskohan rakkauden tunne sitten luotu ihan konkreettiseksi merkiksi siittä, että me täällä tajuttaisi pariutua niiden kanssa, kun tarkoitus on   Kuka nuita vastakkaisen sukupuolen edustajia muuten haluaisi nurkkiinsa?  

[^^Queen Nefertiti^^]

Eli ajattelevatko kaikki että opin tässä nyt tän tyypin kanssa tätä, muuten en viitti rakastua, siis esmes romantiikan takia? Kauhea koulu, mut pitipä löytää joku, ja seksiäkin pitää olla, voi ei.

Tarkoitin tässä kuitenkin ennen kaikkea sitä YKSILÖLLISTÄ valintaa. Että miksi juuri joku on "minun" eikä joku toinen, eihän hän tosiaan välttämättä aina ole. Ja nuo NDWalschin jutut, joo, toimii ehkä hänelle mutta harva ajattelee kaikkea tiedostamisen kannalta. Siis että oltaisiin tarkoituksenmukaisesti rakastuneita juuri tiettyyn henkilöön, jotta.. (muuten yksi exä taisi käyttää tuota ilmaisua, "ei ole tarkoituksenmukaista" että se huuma jatkuisi tai palaisi, eikä se todella palannut, mutta miten "tarkoituksenmukainen" oli seuraava tunne, en tiedä..)

Kyllä minulle pisimmässä suhteessa tunne, sydän, seikkailu, rakkaus, jännitys tulivat ekana, ehkä se sielunyhteys sai sietämään sen muun sotkun. 

[mammamma]

Eli ajattelevatko kaikki että opin tässä nyt tän tyypin kanssa tätä, muuten en viitti rakastua, siis esmes romantiikan takia? Kauhea koulu, mut pitipä löytää joku, ja seksiäkin pitää olla, voi ei.

Tarkoitin tässä kuitenkin ennen kaikkea sitä YKSILÖLLISTÄ valintaa. Että miksi juuri joku on "minun" eikä joku toinen, eihän hän tosiaan välttämättä aina ole. Ja nu NDWalschin jutut, joo, toimii ehkä hänelle mutta harva ajattelee kaikkea tiedostamisen kannalta.

Kyllä minulle pisimmässä suhteessa tunne, sydän, seikkailu, rakkaus, jännitys tulivat ekana, ehkä se sielunyhteys sai sietämään sen muun sotkun. 

Eikäs siittä romantiikastakin voi jotakin oppia Ja sielunyhteys jaksaa laittaa tekemään töitä suhteen eteen. Jos ei ole juuri mitään yhteistä, niin kuka sitä suhdetta sitten jaksaa, kun ei ole romantiikkaa enää jäljellä 

[*yildirim*]

kaikilla suhteilla joita tähän omaan elämäämme haalimme on jokin suurempi tarkoitus.

mielestäni sillä ei ole niinkään väliä rakastatko toista päivän, muutaman kuukauden,vuosia vai vaikka koko loppu elämäsi.

tärkeintä on rakastaa tässä hetkessä juuri niin kauan kuin se on vaan kestääkseen...

[Hiisitär]

oliskohan rakkauden tunne sitten luotu ihan konkreettiseksi merkiksi siittä, että me täällä tajuttaisi pariutua niiden kanssa, kun tarkoitus on

Henkisestihän Rakkauden tunne on sielun normaali olotila, koska Universaali Rakkaus vallitsee puhtaana siellä mistä me olemme kotoisin. Maan päällä (tai missä tahansa planeetalla, jonne synnymme) me tiedostamattammekin haemme tuota meille luontaista olotilaa ja mitenkäpäs se yleisemmin täällä saavutettaisiinkaan kuin toisen henkilön kautta - rakastumalla. Todellisuudessahan me emme tarvitse toista henkilöä kokeaksemme rakkauden tunnetta

Ennen kuin synnymme sovimme sielujen kanssa, että perustamme parisuhteen tällöin ja tällöin. Meille myös näytetään, että "minä näytän sitten tällaiselta" tai "tapaamma tällaisessa paikassa/tilanteessa" jotta tunnistaisimme toisemme. Toki, pakkohan näihin suhteisiin ei ole ryhtyä, vapaan tahdon avulla teemme mitä haluamme ja on myös luonnollista, että sitä ehtii unohtaa toisen ulkonäön ja ennen elämää sovitun treffaamisen tänne synnyttyään - unohdammehan me niin hiton paljon kaikkea muutakin!

SA - omissa parisuhteissani olen oppinut aina jotain uutta. Jokainen herra on ollut läheinen henkilö menneestä elämästä (eka oli veli 1300-luvulla, toinen aviomies 1600-luvulla ja kolmas rakastaja 1300-luvulla). Kahden viimeisen kanssa käytiin karmaa läpi puolin ja toisin, veli tuntui muuten vain rakkaalle ja pohjusti tämän elämän haasteita niin, että rakkaussuhteemme synnytti välimme syvän veli-sisko suhteen, kuten 1300-luvun elämässäkin.

Rakastua saa, jos niin haluaa, ei sitä kukaan kiellä. Tärkeää minusta on vain katsoa peiliin ja miettiä, MIKSI rakastuin. Minulla nyt kun on aina pakonomainen tarve saada selitys kaikelle, mitä elämässäni tapahtuu - myös sille, miksi tämä henkilö herättää minussa rakastumisen tunteen tai miksi suhde syntyy. Se helpottaa elämääni, mutta tietenkään tällainen toimintapa ei sovi kaikille, enkä sitä oletakaan

Kaikkien kolmen suhteen kohdalla tiesin jo niissä ollessani, etteivät ne tule kestämään, eikä mies ole Se Oikea minulle, vaan suhteet ovat karmallisia, puhdistavia kokemuksia meille molemmille (vaikka miehellä tuskin oli mitään hajua tästä henkisestä suhteen puolesta, mutta samapa se minulle. Henkisyys vaikuttaa, vaikkei tajuaisikaan sen vaikutusta )

En edes usko, että minulle tulee olemaan tässä elämässä Sitä Ainoaa Oikeaa, jonka kanssa vanhenen yhdessä. Viihdyn niin hirveän hyvin yksikseni ja voisin väittää, että olen sinkkuna kaikkein onnellisimmillani ^____________^ Jos suhde sieltä tulee (tai suhteita) niin sitten ne tulevat, mutta en jaksa miettiä tai masennella niiden perään. Haaveilla tosin saa ja ehkä tuo Kuu-Rapu ja Venus-Härkä tekevät minusta haaveilevan romantikon....

[^^Queen Nefertiti^^]

Minähän toivon kaikille rakkautta (eri muodoissaan). TAI sitä että osaisi olla niin onnellinen kuin sinä AM ilman suhdetta!

Siis "tarkoituksenmukaista" on rakastaa se hetki sitä naamaa joka on edessä, ja kun juttu loppuu niin uusi naama kehiin, ja sanotaan että olen tässä nyt oppinut tän jutun?

Ovatko ihmiset todella olennaisesti niin erilaisia että
-et voisi rakastua lähes kehen tahansa (no minä en voi, koska en rakastu)
-kumppanisi ei voisi rakastua kehen muuhun tahansa (vaikka se loukkaisi aikansa)
-et ole kenenkään kanssa jos se ei ole "tarkoitettu"
-kukaan sellainen ei tule rakastamaan sinua, joka ei ole jossain linkissä kanssasi (AM; voisitko rakastua ilman että tunnet menneestä?)

?? romantiikasta voi oppia =? Mitä, elämästä nauttimista? Se olisikin loistotavoite ja hankalampaa itsekseen. 

"Meille myös näytetään, että "minä näytän sitten tällaiselta" tai "tapaamma tällaisessa paikassa/tilanteessa" jotta tunnistaisimme toisemme."

Tuon allaolevan allekirjoittaisin oman regressioni perusteella, muuten ei olisi hajua tuollaisesta. Tarkoitan seuraavaa kokemusta, johon minulla on siis todella oikeus olla menemättä, mutta kehittyykö se TUNNE sillä perusteella että "näinhän sopimuksessa lukee." 

[Ikitosi]

Opin, mitä on rakastaminen, vasta erottuani.
10 vuotta harjoiteltiin rakastamista, elämistä ja olemista,
osaksi tottumuksen-, osaksi aivan käsittämättömän tahdonvoimalla.
Ja kun vihdoin päästiin eroon toisistamme, olo helpottui -
helpottui oikeasti niin paljon, että vasta nyt olen alkanut Rakastaa tuota ihmistä;
hyväksyn hänet sellaisena kuin hän on, yrittämättä muuttaa häntä.
Ennen näin vain eri puolia hänestä - hyviä ja pahoja - ja etsin niille selityksiä -
itseasiassa se varmaan oli yksi syy niin pitkään jatkamiseen,
kun se oli niin mielenkiintoista;
antoi jatkuvasti aihetta analysointiin ja elämän pohdintaan ~~
mutta nyt näen hänet kokonaisuutena, joka on tarkoituksensa mukainen.
Ja olen KIITOLLINEN kaikista opetuksista, joita hän minulle välitti,
ja edelleen välittää ~ välittää ~~~
pariutuminen, suhteen syntyminen johonkin just tiettyyn ihmiseen tapahtuu
varmaankin nimenomaisesti tuon välittämisen kautta. On jotain välitettävää -
Kaikkeuden viestejä sulle ja mulle 

[^^Queen Nefertiti^^]

Okei, siis Jari Kurri ja Vanessa jne, oppivat JUURI toisiltaan näitä juttuja, kuten myös Jani Sievinen oppii Marin kanssa, eikä missään nimessä Suskin kanssa, enää? Sievinen taisi olla  mutta kun en seurannut asiaa tarkkaan, en tiedä sopiko jompikumpi nainen jotenkin paremmin kuvaan. Tms? Ajattelevatko he oppimista vai ulkokuorta ja nautintoa? Siis tuli vaan mieleen tämä julkkisjuttu tässä siinä mielessä, että ihmiset tuntuvat vaihtavan suhteita vähemmän merkittäviltä vaikuttavista syistä. No siis itsellä yksi on muistuttanut toista, paitsi muiden mielestä, ja lisäksi exäni sanoo että vaimonsa joko muistuttaa minua tai hänkin on henkisyydestä kiinnostunut tms. Ainakin nuo vaikuttivat ottaneen tumman ja fiksun (hm, noh, ainakin koulutettu) jälkeeni, tämä viittaa ehkä siihen että ihmisillä on tietyntyyppinen maku, mutta mutta.. voisin kuvitella, että minussa ja noissa naisissa onkin jotain yhteistä jollain tavalla.

Lukiko joku muuten mitä J Parviaiselle tapahtui "pettymysten" jälkeen? Eikös hän ollut naisastrologin kanssa? Mies on kasvattanut tukkansa ja partansa ja lähtee boheemiksi Ranskaan..! 

Minkä jälkeen tuo henkilö ei ole enää "minun" vaan sen "toisen". Ja silti.. kumpikin heistä saattaa löytää jostain toisesta ihmisversiosta samoja juttuja, ulkoista, sisäistä, tunnetasoa, taustaa jne. vielä noidenkin jälkeen. Opitaan - mitä? Jotain syvällistä vai vain vaihtelua? Jotkut eivät voi ymmärtää mitä toiset toisissaan näkevät, ja nämä ovat aivan lääpällään keskenään.. mutta eivätpä ole kun soppari on täytetty? Tai sitten vaikkapa yrittäminen yhdistää, mutta ei sekään takaa rakkauden kestoa, mutta ehkä he oppivat siis jotain. Itse kai en tuntisi vesi ja maaelementtiä ilman eräitä?

Mutta vastailkaapa omasta puolestanne, tämä oli tällaista höystettä.       

[Esmiralda]

Biologisesti varmaan se, että olemme kumpikin tykänneet toistemme 'tuoksuista'. 

Järkevästi ajatellen pystyimme molemmat tukemaan, antamaan omastamme ja auttamaan toisiamme.

Esoteerisesti olen melkein ihan varma  : että mieheni on minulle hyvin tuttu kaveri edellisistä elämistä.

Elämää ajatellen kunnioitamme molemmat toisiamme, ainakin minä tunnen sen, meillä on paljon yhteisiä mielenkiintoja, kuten luonto ja kirjallisuus (vaikkakin ihan eri alueilta)ja kulttuuri, ihmiset ennenkaikkea.

Sitten on ollut ihan sopivasti intohimoa ja vieläkin rakkaus liikuttelee sydäntä. 

Siis paras mahdollinen juttu loksahtanut pariutumisen kannalta!    Ja siemenkin ollut tuottavaa.

[^^Queen Nefertiti^^]

Siis nämä asiat riittävät myös pitämään yhdessä, eli liima on tarpeeksi vahvaa? Ja kumpikaan ei rakastu kehenkään toiseen tms?

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?p=218950

http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1191762

http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1373522

[Hiisitär]

kukaan sellainen ei tule rakastamaan sinua, joka ei ole jossain linkissä kanssasi (AM; voisitko rakastua ilman että tunnet menneestä?

En usko, että rakastuisin enää henkilöön, jonka kanssa minulla ei ole sidettä jo ennestään aikaisimmista elämistä. Olen muutenkin hyvin nirso puolisoehdokkaisen suhteen, ihan siitäkin syystä, etten kaipaa puolisoa En rakastu herkästi, vaan siellä pohjalla on oltava jotain suurempaa. Ulkoisilla puitteilla ja kohteliaisuuksilla minut saa ehkä mairiteltua, mutta ei puolisoksi asti! Suhtaudun parisuhteen aloittamiseen vakavasti, mutta huumorilla

Tietenkin täytyy muistaa, että nuo sidokset, tuttavuudet ja ystävyydet eivät ole pompsahtaneet välillemme ihan yksinään vaan olemme itse olleet luomassa niitä. Nuokin kolme herraa, joiden kanssa olen jakanut yhteyden parisuhteen muodossa tässä elämässäni, ovat joskus olleet minulle täysin vieraita. Tälläinen tuttavuuksien ja sidoksien hankkiminenhan kuuluu kehitysmatkallaan lapsen ja nuoren sielun tasolla oleville sieluille. Jostain se on aloitettava

Nämä rakkausjutut ovat henkiseltä kannalta sellaisia, ettei niitä voi järjellä ymmärtää. Kuten ei varmaan mitään henkistä seikkaa. Parisuhteita syntyy ihmisten välille hyvin monesta syystä, mutta yleisin on juuri menneiden elämien sidokset ja sielun sopimukset. Saatamme rakastua päätä pahkaa henkilöön, jonka tunnemme menneestä, mutta jonka kanssa meillä ei kuitenkaan ole sielunsopimukseen kirjoitettua parisuhdetta ja se meille suodaan. Ihmiset rakastuvat mitä erityisimmistä syistä ja rakkauden huuma saattaakin myöhemmin paljastua pelkäksi eläimellisten viettien ja vaistojen huudoksi, kunhan aikaa on kulunut tarpeeksi

Se, miksi nyt varsinkin tuntuu olevan hirveät parisuhderumbat menossa johtuu minun mielestä siitä, että A) karman ja sielun kiertokulkujen vauhti on nopeutunut ja B) nainen on ensi kertaa viimeiseen 2000 vuoteen vapaa olemaan osallisena useampaankin parisuhteeseen elämässään kuin siihen yhteen ja ainoaan saamatta huoran leimaa otsaansa ja joutumatta yhteiskunnan hyljeksimäksi. Tämä helpottaa sielujen kiertokulkua niin, että nyt voidaan sopia samaan elämään suhde vaikka 15 henkilön kanssa, kun esim. 100 vuotta sitten siihen olisi saanut naisen kohdalla ehkä 2 ukkelia elämään - joko niin, että jää leskeksi ja menee uusiin naimisiin tai niin, että pitää toisen ukon piilossa rakastajana No, ei tietenkään aina noin varmastikaan ole ollut (että 1 puoliso ja 1 rakastaja), ei saa yleistää, koska yleistäminen kadottaa meiltä asioiden objektiivisen tarkastelukyvyn. 1700-luvun hienostopiireissä irtosuhteisiin jopa kannustettiin, muuten olit outo hyypiö

Osissa maailmaa naisten alistaminen jatkuu yhä, valitettavasti.

Ei ole oikeaa eikä väärää, huonompaa tai parempaa, pysyvämpää tai rikkoutuvampaa parisuhdetta henkiseltä kannalta. Kuten Keskusteluja Jumalan Kanssa kirjassa sanottiinkin, ei maailmankaikkeutta kiinnosta, miten itse kukin säätää täällä rakkauselämänsä kanssa! Me olemme vapaita ja me voimme itse tehdä rakkaudesta ja parisuhteista juuri niin helppoja tai vaikeita kuin haluamme.