Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 11
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Miten ihmiset pariutuvat  (Luettu 263320 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #15 : 25.05.2007 07:32:47 »

Koetan kysyä muutaman selkeän kysymyksen sinulta Atha. JA MUILTA! (naiskumppani, jos vastaaja mies- hetero..)  laugh

1) olivatko miehesi mielestäsi osia sinun OMAA sieluasi, ajattelen sitä aikojen alkua kun Jumaluus alkoi luoda sieluja. Miksi et voisi rakastua kehen tahansa? Jos kaikki on kuitenkin yhtä ja näet sen illuusion läpi, että muka olisimme erillisiä (ENTITEETTI-käsite)

2) syntyykö siitä siis automaattisesti sielullinen rakkauden tunne, jos on tunnettu joskus ja jos on joku sopimus? (ellei ole negat. karmaa) eli tässä odotellaan sopimusosapuolten ilmaantumista? Grin Rakastavatko tällaiset sielut toisiaan halki ikuisuuden, siis jos tapaavat ja vaikka eroaisivat, niin aikojen loppuun asti.

3) jos ei voi selittää järjellä, kuitenkin jollain tavalla kai pitäisi voida selittää se, miksi joku on jollekulle kuolettavan tärkeä, ja pettymykset, kärsimykset jne? Kun taas toiselle tämä henkilö ei merkitse mitään? ja koska tämä on jollekulle tärkeä, niin pysyy sen henkilön kanssa aikansa, kunnes - mitä? aika kokea toista? Joku oppii luopumaan helpommin, toiselle se on yhä vain vaikeampaa.

4) miksi joku kaipaa ja toinen ei kaipaa? siis kumppania? onko kyse siitä miten paljon rakkautta, voimaa tms on itsessä, vai joku 5, 7 huoneen planeetta-asetelma syntyessä tms? Kysyn tässä uudestaan miksi näissä huoneissa on eri yksilöillä niin eri planeetat.

5) edelleen, miten tulee se tunne että "tuo henkilö on nyt minun" vai onko hän vain lainassa kumppanina (tähtikartatko natsaavat) - vaikka olisi ne 50 yhdistävää tekijää - jos hänelläkin on 1000 muuta potentiaalista sielukumppania,  mutta ihmiset haluavat uskoa että heillä on se oikea (tarkoitan nyt niitä, jotka eivät ole kaksoisliekkinsä kanssa); itse olen kokenut että lopulta kukaan ei ole kenenkään, mutta samalla liima-ainekset ovat jotenkin kadonneet.  Cheesy Näen ihmisten eroavan, pariutuvan uudestaan, esim 2 esimerkkiä joissa naiselle tullut paljon paremmin työpariksi sopiva rakastettu.

 vaaka venus
« Viimeksi muokattu: 25.05.2007 15:02:47 kirjoittanut ^Soul´s Adventure^ » tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
Hiisitär
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5323



Profiili
« Vastaus #16 : 25.05.2007 07:48:11 »

Mie vastaan tuossa paremmalla ajalla, SA. Kysymyksesi vaativat sen verran pitkiä vastauksia, etten ehdi niihin juuri nyt vastata Grin En normaalisti jaksa lähteä selittämään asioita, jotka ovat minulle selkeät, varsinkin, kun järjellä niitä ryhdytään miettimään (koska järkihän keksii lisää väitteitä siitä, miksi asia "ei voi olla näin" - kyltymätön ego Grin), mutta siis, yritän vastata. Kysymyksissäsi on hyviä pohdintoja!

Vastailkaa toki muutkin noihin kysymyksiin omia näkemyksiänne puolestani! Cheesy
tallennettu
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #17 : 25.05.2007 07:52:19 »

Terve

ei ole mielestäni kyseessä kyltymätön ego, vaan haluan ymmärtää sielulliset syyt. Nimenomaan se, miten sielu jaottelee rakastumista siihen ja tähän, sekä itseni että muiden kannalta. Miksi ei rakastu kaikkiin, jne. Voisi henkisesti rakastaa kaikkia, mutta yksilötasolla ei rakastu. Ja kaikki suhdesähläykset mistä täälläkin lukee, onko niille mahdollista löytää järkiselitys, tai laittaa asiat jotenkin loogisesti paikalleen. Kiitos!  smitten
tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
Sister of Night
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 385



Profiili
« Vastaus #18 : 25.05.2007 10:06:47 »

Minä edustan nyt sitten varmaan tässä keskustelussa sitä pinnallista ja kehittymätöntä ääntä, mutta en oikein ymmärrä miksi kaikki asiat pitäiskikään analysoida tai järkeillä perinpohjaisesti...ainakaan tälläiset asiat.  uglystupid2

Oman kumppanini kohdalla en ole ikinä jaksanut edes miettiä, että miksi häneen rakastuin ja miksi hän minuun..miksi ensimmäiset tuntemamme 4 vuotta emme voineet sietää toisiamme ja miksi stten yht äkkiä kolahti.

Tai onhan niistä puhuttu...mutta molemmat olemme olleet tyytyväisiä vastaukseen, että silloin kun kolahti, oli aika ja kosmos (ja me molemmat) siihen kypsiä. Ja hyvä näin.

Toki jos nyt asiaa ruvetaan pidemmälle pohtimaan, niin meillä molemmilla on muistikuvia toisistamme edellisistä elämistä, ja esim astrokarttojamme katsellessa (kuunsolmut yms) kaikki merkit viittaavat siihen, että kyseessä on nyt elinaikainen sitoumus.

Mutta enpä sitäkään sen kummemmin jaksa  miettiä. Jos näin, niin hyvä. Opittavaa meillä varmasti löytyy toisiltamme ajan tappiin saakka. Jos tiet eroaa, niin sitten niin piti mennäkin. Ei se siltikään tekisi hänestä minulle yhtään vähemmän merkittävää ihmistä.

Jotenkin minua käy ahdistamaan, jos tälläisiä asioita liikaa järkeilen. Pääasia minulle on se, mitä tuntee sisimmässään oikeaksi...niinkuin AthaMaarit tuossa viittasikin.

Liika ajattelu ja asioiden pyörittely aiheuttaa ryppyjä...  2funny
« Viimeksi muokattu: 25.05.2007 10:09:28 kirjoittanut Sister of Night » tallennettu

- Muistuta mua, että mä etsisin valoa.
- Mitä?
- Muistuta mua, että mä etsisin valoa.
- Okei.
  Tauko
- Muista etsiä valoa.
- Ei vielä, tollo.
- Millos sitten?
- Sitten kun mä olen unohtanut sen.
- Okei.
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #19 : 25.05.2007 10:52:49 »

Jaa, minua taas häiritsee rakastuileminen ja loppuminen (vaikka tunsi suhteet sisimmässään oikeiksi). JA juuri ne asiat mitkä moneen kertaan tänne laitoin. Että miksi juuri joku on se, jos on 1000 muutakin tarjolla (teoriassa, mutta eikö oikeasti; miksi ei?). En osaisi kuvitella etten vuosiin sietäisi jotakuta ja sitten rakastuisin? Hmm.. tulen jatkamaan ajattelua myös seuraavassa suhteessa, jahka tiedän miksi se alkaa.

Sister, tämä voi olla sama juttu kuin miksi en villiinny tietyistä bändeistä tai musiikista, sillä kun mietin asiaa älyn kannalta, ei ole motiivia mennä rokkikeikoille tms kokemaan elämyksiä, ainakaan kuten nuorena - tai sitten maku on henkistynyt, kai minä jonkinlaisista musiikin värähtelyistä vielä pidän .. jostain tuli mieleen tämä (varmaankin vertailen itseni ja erään sielun tapaan kokea). Tunteella eläminenkään ei tunnu olevan ratkaisu. Koska olen niin monta kertaa kokenut sen, että tunne loppuu tai muuttuu (ja minulla kyllä henkilöistä menee merkitys lopulta), siispä asialle on oltava motiivi.

Siis ideaalitilanteessa sielut kokevat suurempaa ykseyttä kun kehitytään, mutta usein tiet alkavat mennä ihan eri suuntaan, maahan, kaupunkiin, toimintaan jne. Kaikki on silti yhtä?

Miten muuten kartallasi näkyy elinaikainen sitoumus? Siis vainko kuunsolmut, oliko se ASCilla?  kuunsolmu  askendentti

Noihin kohtiin 1-5 saapi vastauksia laittaa, tuolla sivun ylälaidassa. Tarkoitus on olla objektiivinen.




 Huh Huh :Smiley Tongue
« Viimeksi muokattu: 25.05.2007 15:34:45 kirjoittanut ^Soul´s Adventure^ » tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
kaiko
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 118


Profiili
« Vastaus #20 : 25.05.2007 12:24:32 »

Minä olen sitä mieltä, että ensin ihastutaan, ollaan yhdessä ja se alkaa siitä sitten syventymään rakkaudeksi. Ihastumisen tunne voi olla voimakas, ja silloin sanotaan,että olen rakastunut. Minulla ainakin tunteet ovat vuosien varrella syventyneet miestäni kohtaan, vaikka hänessäkin on huonoja puolia ja pikku "vikoja" silti hän on minulle rakas ja hän kuuluu minun elämääni.
SA, vielä se mies sinunkin eteesi jostain tupsahtaa kun sitä vähiten odotat, sitten ei auta muu kuin mennä sorkat suorana mukaan.
tallennettu
Sister of Night
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 385



Profiili
« Vastaus #21 : 25.05.2007 13:20:26 »

Sister, tämä voi olla sama juttu kuin miksi en villiinny tietyistä bändeistä tai musiikista, sillä kun mietin asiaa älyn kannalta, ei ole motiivia mennä rokkikeikoille tms kokemaan elämyksiä, ainakaan kuten nuorena - tai sitten maku on henkistynyt, kai minä jonkinlaisista musiikin värähtelyistä vielä pidän .. jostain tuli mieleen tämä (varmaankin vertailen itseni ja erään sielun tapaan kokea). Tunteella eläminenkään ei tunnu olevan ratkaisu. Koska olen niin monta kertaa kokenut sen, että tunne loppuu tai muuttuu (ja minulla kyllä henkilöistä menee merkitys lopulta), siispä asialle on oltava motiivi.

No, nämä on sitten taas näitä näkemis- ja elämis-eroja. Itse en voisi kuvitellakkaan eläväni niin, että jokainen asia pitää järkeistää ja analysoida. Esimerkiksi musiikilla ja keikoilla käymisellä ei ole omassa elämässäni mitään järkeilyn sijaa. Musiikki on elämys. Ja se kyllä vesittyy jos asiaa käy järkeistämään.

Tai no, ehkä sitten motiiviksi ja syyksi riittää nimenomaan se elämys. Olen kyllä sitä mieltä että yksikään elämys ei ole turhaa tässä elämässä.

Tunne loppuu tai muuttuu, se on nimenomaan totta. Mutta miksi asiaa pitäisi ajatella aina negatiiviselta kannalta? Tunteen muuttumisen takiahan esim minä ja miekkoseni päädyttiin yhteen...kun ei enää koettukaan toisiamme ärsyttävinä, vaan äärimmäisen puoleensavetävinä. Ja syy tähän muutokseen on varaan juuri se, että molemmat tahoillamme vähän kasvettiin ja "valmistauduttiin" toista varten.

Jos tunne joskus muuttuu muuhun suuntaan, niin sen mukaan on sitten elettävä. Ei sitä voi mielestäni estää minkäänalisella analysoinnilla tai etukäteisvalmisteluilla, vaan asiat tapahtuu jos ovat tapahtuakseen.


Miten muuten kartallasi näkyy elinaikainen sitoumus? Siis vainko kuunsolmut, oliko se ASCilla?  kuunsolmu  askendentti

No sen suuremmin meidän karttoihin tässä syventymättä, voisin noista kuunsolmuista vaan sanoa muutaman esimerkin, koska niistä olen tässä viimeaikoina lueskellut (Kiitos vaan ajatukselle vielä materiaalista miitissä)

Meillä löytyy mm. kuunsolmu-asc yhtymä, kuunsolmu-saturnus-yhtymä sekä kuunsolmu-kuu yhtymä.

Mutta eipä noillakaan sinällään mitään suurensuurta merkitystä ole..vahvistaapahan astrokartat sen, minkä molemmat tuntee sisimmässäänkin. Ja kuten sanottu, kaikki voi toki muuttua...mutta tärkeintä on se, mitä tuntee ja miten elää nyt. Huomisesta on kenenkään paha mennä sanomaan mitään varmaa..
tallennettu

- Muistuta mua, että mä etsisin valoa.
- Mitä?
- Muistuta mua, että mä etsisin valoa.
- Okei.
  Tauko
- Muista etsiä valoa.
- Ei vielä, tollo.
- Millos sitten?
- Sitten kun mä olen unohtanut sen.
- Okei.
Esmiralda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5772


Minne tie vie...


Profiili WWW
« Vastaus #22 : 25.05.2007 14:38:31 »

Siis nämä asiat riittävät myös pitämään yhdessä, eli liima on tarpeeksi vahvaa? Ja kumpikaan ei rakastu kehenkään toiseen tms?

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?p=218950

http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1191762

http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1373522


Kyllä minun mieheni on ollut rakastunut toiseen, eihän sitä voi olla huomaamatta. Mutta ajattelen realistesesti, että se on luonnollista. Olen jopa tukenut hänen iloaan siinä. Olen itsekin ollut hyvin rakastunut.

Mutta...tiedän mitä tarkoitat kuitenkin tuolla rakastumisella. Se, että se se olisi vienyt toisen fyysiseen pettämiseen. Näin ei ole käynyt, en ainakaan tiedä! En usko, että mieheni olisi halunnut minua pettää tällä tavalla. On hän toki kertonut, miten naiset ovat joskus tulleet kovin likelle ja hän olisi saanut vaikka mitä. Ja hän on nähnyt että minua vietäisiin jos sen sallisin. On ollut pelkoja. Ymmärtäisin, että ei tunteita voi tappaa, niitä on hyvin monenlaisia.

Minulla on tosin tukena se, että mieheni on jo nyt iässä (nyt), jolloin häntä peloittaisi fyysiset hommat, tai miten sen sanoisin  Wink. Siksi olen kokenut, että tunteista hänen on luvallista nauttia tässä elämässä ja tuntea olevansa ihailtu, kuten on ollutkin. En muutenkaan häntä omista, kun hänellä on edellisen perheen lapset ja läheiset. Osa miehestäni pitää kuulua myös heille.

Nämä eivät ole yksiselitteisiä asioita. Eteen tulee taas ne odotukset ja toiveet, jotka voivat olla erilaisia.
tallennettu

Nousu Skorpioni (Jousimies)
Chiron Skorpioni
Aurinko, Venus ja Merkurius Rapu
Kuu Kalat       
Pluto ja Saturnus Leijona
Jupiter Jousimies
Mars Neitsyt
Neptunus Vaaka
Uranus ja Ceres Kaksonen

Maya, Punainen Itsevallitseva Kuu
Kiinalainen Rotta
Kelttiläinen Omenapuu

OLLAAN IHMISIKS
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #23 : 25.05.2007 14:44:47 »

Eli siis miten nämä henkilöt sitoutuvat juuri teihin? Voi kuulostaa hassulta kysymykseltä, mutta todella mietin mikä se syy on, että jotkut kokevat juuri tietyn henkilön sopivaksi. Tähtikartat?

"Mutta miksi asiaa pitäisi ajatella aina negatiiviselta kannalta? Tunteen muuttumisen takiahan esim minä ja miekkoseni päädyttiin yhteen...kun ei enää koettukaan toisiamme ärsyttävinä, vaan äärimmäisen puoleensavetävinä. Ja syy tähän muutokseen on varaan juuri se, että molemmat tahoillamme vähän kasvettiin ja "valmistauduttiin" toista varten. "

*En ajatellutkaan negatiiviselta kannalta vaan objektiivisesti. Miksi juuri tietty henkilö, mistä rakkaus syntyy, jos kerran kaikki on yhtä, miksei kaikkien välille.

Onko todellakin olemassa alkusielu, sieluperhe, jonka jäsenillä on toisiinsa vetoa - mutta ei ikäänkuin "ryhmänsä" ulkopuolelta. Tai jos rakastaa jossain elämässä, niin miten kauas se kantaa. Tai jos rakastuu tässä elämässä, rakastaako seuraavassa jne. Ei tarvitse ottaa niin vakavasti, kunhan heitän kysymyksiä. Ja tosiaan ehkä sain itse vain tarpeekseni tietynlaisesta elämysten hakemisesta, jos minua kiinnostaa enemmän se, mikä sitoo sielut toisiinsa pitkäaikaisesti. Joillakin nämä asiat yhdistyvät.. eivätkä vedä erilleen. 

Entiteetti, sielunsopimus, se "minun" kumppani? (kts Sister vaikka viittä kysymystäni) angel
« Viimeksi muokattu: 25.05.2007 14:49:19 kirjoittanut ^Soul´s Adventure^ » tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
Esmiralda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5772


Minne tie vie...


Profiili WWW
« Vastaus #24 : 25.05.2007 14:50:04 »

Jos sieluperhe onkin olemassa en usko sellaisiin rajoihin!

Joskushan sielun kehityksen ja ymmärryksen laajenemisen kohdalla voi olla paljon sopivampi juuri joku aivan 'rajojen' ulkopuolelta tullut sielu.

Pääasia on kuitenkin, mitä oppii, mitä ymmärtää ja miten osaa toisen kanssa joustaa, antaen ja vastaanottaen ja monia asioita anteeksipyytäen ja anteeksiantaen. Miten hyväksyy itsensä ja toisen!  smitten

Minusta kaikenlainen kaikkiin kohdistunut positiivinen tunne on tärkeä ja jokainen kohtaamani vastavuoroinen ihminen on tärkeä. Miksi ei joku hetken tuttava olisi juuri se tärkein. Mene ja tiedä!  :Smiley
tallennettu

Nousu Skorpioni (Jousimies)
Chiron Skorpioni
Aurinko, Venus ja Merkurius Rapu
Kuu Kalat       
Pluto ja Saturnus Leijona
Jupiter Jousimies
Mars Neitsyt
Neptunus Vaaka
Uranus ja Ceres Kaksonen

Maya, Punainen Itsevallitseva Kuu
Kiinalainen Rotta
Kelttiläinen Omenapuu

OLLAAN IHMISIKS
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #25 : 25.05.2007 14:51:49 »

Mitäs Esmiralda ajattelet 5 kysymyksestäni. Haluaisitko vastata miten näet asian one by one. 

Jos tulee hyvin voimakas tunne, vetovoima, se lienee rakkautta. Itsellä valitettavasti sellainen tunne ei johtanut pitkään suhteeseen viimeksi. Cheesy

Niin ja oletuksena kysymyksissäni on tietysti se, että jokaista rakastaa joku, minun mielestäni myös romanttisesti. Vai? Rakkauden tunteeseen ei tarvita toista ehkä, mutta suudelmaan tarvitaan.

Tähän voi tietysti vastata astrologisestikin, eli Mars-Venus asetelmat, au nousu ja kuumerkit, Juno, mitä muuta niitä oli, Vesta vai Vertex?
« Viimeksi muokattu: 25.05.2007 15:37:10 kirjoittanut ^Soul´s Adventure^ » tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
Hiisitär
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5323



Profiili
« Vastaus #26 : 25.05.2007 19:51:17 »

No niin, tässä nyt tulee jonkinlaista vastausta, minun näkemyksieni mukaisesti, mitä nyt olen saanut päivätietoisuuteen näitä tietoja nostettua Cheesy


1) olivatko miehesi mielestäsi osia sinun OMAA sieluasi, ajattelen sitä aikojen alkua kun Jumaluus alkoi luoda sieluja. Miksi et voisi rakastua kehen tahansa? Jos kaikki on kuitenkin yhtä ja näet sen illuusion läpi, että muka olisimme erillisiä (ENTITEETTI-käsite)
Miehet eivät missään nimessö ole osa MINUN sieluani, koska minä en ole se Alkulähde, josta kaikki ovat lähtöisin, vaan osa tätä Alkulähdettä, kuten nämä miehetkin.
Alkulähde on kuin meri, josta on otettu pisaroita erillisiksi osaksi. Ne ovat edelleen samaa ainetta kuin meri ja merestä lähtöisin. Pisaralta olisi kuitenkin itsekästä ja polleaa ryhtyä ajattelemaan, että kaikki muut pisarat ovat juuri hänestä lähtöisin, eivätkä merestä. Pisaran on vain ymmärrettävä, että kaikki he ovat samasta lähteestä kotoisin ja näin ollen samanlaisia.
En ymmärrä, miksi minun edes tulisi rakastua kehen tahansa? Näyttääkseni, että olen jotenkin henkisesti korkealla? Maallinen rakkaus eli rakastuminen ja universaali rakkaus eivät ole sama asia. Maallinen rakkaus eli rakastuminen on universaalin rakkauden kalpea muoto, joka pitää mukanaan egomme haaveita, toiveita ja vaatimuksia.
Ihminen, joka lepää universaalissa rakkaudessa ei kaipaa rakastumista elämäänsä, koska hän on rakastunut koko ajan itse elämään ja kaikkeen siihen, mitä se kattaa sisällään. Rakastuuko äiti Amma esimerkiksi kaikkiin? Ei tietenkään, sillä hän rakastaa jo kaikkea ja kaikkia, pyyteettömästi.
Kuten Keskusteluja Jumalan Kanssa-pätkästä, jonka tänne lisäsin, voidaan lukaista, että yleensä ihmiset rakastuvat, koska tuo rakkauden tunne täyttää jonkin tyhjän kolon heidän elämässään. Tietenkään aina ei ole kyse tästä, kun ihmiset rakastuvat, mutta sanoisin, että se on hyvin yleistä.
Maallinen, ihmisten välinen rakkaus on hieno asia, mutta sitäkin tärkeämpää on löytää se Rakkaus kaikkialta. Silloin ei tarvita puolisoa tuomaan sitä rakkautta elämään, vaan Rakkaus löytyy jo itsestä ja sitä voi jakaa puolison kanssa.

Entiteeteillä ei sinänsä ole mitään tekemistä sen kanssa, kehen ihmiset rakastuvat tai miten he rakastuvat. Tietenkin oman entiteetin (eli eräänlaisen työryhmän) jäsenet ovat kaikkein tutuimpia, joten luonnollisestikin tunnemme selittämätöntä vetoa juuri tuttuihin sieluihin, mutta ei puolison tarvitse olla samasta entiteetistä. Entiteettien väliset rajat rikkoutuvat kuitenkin eikä missään sanota, että vain entiteetin A jäsenet saavat rakastua toisiinsa. Ei meille ole rajoituksia tai vaatimuksia missään (luojan kiitos!). Vaatimukset ja rajat lähtevät ihan itsekunkin pääkopasta, tosin universaalit pelisäännöt on hyvä oppia (kuten se, että sitä saa mitä tilaa jne.) Näitä pelisääntöjäkään ei kukaan meiltä vaadi, vaan voimme ottaa ne omaksemme sitten, kun haluamme näin tehdä.

Entiteetti ajatukseen voidaan taas käyttää tätä "pisara merestä"-esimerkkiä siten, että osa pisaroista laitetaan juomalasiin ja osa pahvimukiin. Pisarat ovat edelleen samoja pisaroita, samasta merestä lähtöisin, mutta puuhailevat vain omissa perheissänsä ja työryhmissänsä, olematta kuitenkaan erillään toisistaan. Juomalasin pisarat voivat tehdä halutessaan yhteistyötä ja sitoa ystävyyksiä pahvimukin pisaroiden kanssa jne. Entiteetti ei missään nimessä ole rajoite vaan eräänlainen universaali tukiverkko, jottei meidän tarvitse ihan yksiksemme ilman apua täällä tolloilla ja palloilla! Grin

2) syntyykö siitä siis automaattisesti sielullinen rakkauden tunne, jos on tunnettu joskus ja jos on joku sopimus? (ellei ole negat. karmaa) eli tässä odotellaan sopimusosapuolten ilmaantumista? Rakastavatko tällaiset sielut toisiaan halki ikuisuuden, siis jos tapaavat ja vaikka eroaisivat, niin aikojen loppuun asti.
Jos tapaat kadulla lapsuuden ystäväsi, olet varmasti iloinen ja tunnet tuon vanhan sidoksen sydämessäsi. Samoin vanhat tuttavat menneistä elämistä herättävät meissä lämmön (tai sitten inhon Grin) tunteen. Yllättävän pitkälle nämä ihmisten väliset kanssakäymiset ja tuntemukset  juontavat juurensa menneistä elämistä, vaikka he eivät sitä tiedosta tai muistakaan.
Tässä kysymyksessä nousee taas esille maallisen rakkauden muoto sielullisen rakkauden (universaalin rakkauden) tarkastelemisessa. Sielut rakastavat kaikki toinen toisiaan, olivatpa ne tuttuja toisillensa tai eivät, aina ja ikuisesti. Tämä rakkaus ei kuitenkaan ole samanlaista kuin maanpäällinen, fyysinen(?) rakkaus, joka asettuu vain kahden yksilön tai perheen välille, vaan täysin ehdotonta iloitsemista ja hyvää oloa toisten kanssa ja toisten saavutusten nimissä. Keneltäkään ei odoteta mitään tai vaadita mitään, jotta tämä ansaitsisi rakkautta, koska tosi rakkaus on pyyteetön (eli tämä siis tarkoittaa myös sitä, että sielut eivät vaadi toisiltaan aikaisempaa kanssakäymistä tai tuntemista, he rakastavat silti toisiaan. Maanpäällä pelataan sitten menneiden elämien mukaisesti ja egopohjaisesti opiskellen, kokien ja hoitaen sidoksia, jokainen sielu yksilöllisesti. Mitään yleistystä tähänkään ei voida vetää).
Maan päälle tullaan opiskelemaan mm. erillisyyttä, sitä, että voimme kokea voimakkaasti oman yksilöllisyytemme, joten ilman muuta myös tämä kaiken kattava rakkaudentunne, joka henkimaailmassa vallitsee, unohtuu. Eikä siinä mitään.
Näkisin itse, että elämän tärkeimmät rakkaussuhteet, kestivätpä ne sitten minkä aikaa tahansa, ovat aina etukäteen sovittuja sielujen kesken. Eli odottelemaan vain, tosin ei kukaan käske tai vaadi odottamaan. Suhteeseen saa ryhtyä ihan niillä periaatteilla ja syillä, mitä itse haluaa. Tästä oli mainintaa myös tuossa liittämässäni kirjan pätkässä.

3) jos ei voi selittää järjellä, kuitenkin jollain tavalla kai pitäisi voida selittää se, miksi joku on jollekulle kuolettavan tärkeä, ja pettymykset, kärsimykset jne? Kun taas toiselle tämä henkilö ei merkitse mitään? ja koska tämä on jollekulle tärkeä, niin pysyy sen henkilön kanssa aikansa, kunnes - mitä? aika kokea toista? Joku oppii luopumaan helpommin, toiselle se on yhä vain vaikeampaa.
Tähän mielestäni ainoa selitys on se, että henkilö, johon tunnemme suurta vetoa, on meille tuttu sielu ennestään (mennyt elämä, sielutason ystävä, unitason ystävä, entiteetin jäsen jne.) ja/tai sitten olemme yhdessä ennen syntymäämme päättäneet suorittaa jonkin yhteisen tehtävän yhteisen hyvän nimissä (vaikka tämä vaatisikin tuskaa, hikeä, verta ja kyyneleitä elämässä).
Erillisyyden opiskelun takia ja sen takia, että meidän päälle on heitetty unohduksen verho sitä koskien, että olemme kaikki yhtä, koemme jonkun henkilön meille hirveän tärkeäksi, kun taas toiselle tuo samainen henkilö ei merkkaa mitään. Omassa ystäväpiirissäkin näkee sitä, että ystävälleni henkilö A on erittäin tärkeä, koska heillä on monta yhteistä elämää takana. Itse en taas tunne tässä fyysisessä maailmassa, enkä ole koskaan tuntenutkaan, tuota henkilöä A, joten hän ei ole minulle niin tärkeä. En halveksi tai paheksu häntä, eikä minulla ole mitään häntä vastaan, mutta välillemme ei ole vain muodostunut mitään sidosta. Sama juttu toimii muuten henkimaailmassa - sielläkin ystävystytään joidenkin sielujen kanssa ja toisten kanssa ei olla missään tekemisissä. '
Henkisyyden edellytys ei ole se, että on paras bestis kaikille olemassaoleville ihmisille. Tärkeintä on sisäistää se, että olemme yhtä, niitä pieniä pisaroita samasta merestä ja kunnioittaa toinen toisiamme.
Pettymykset ja kärsimykset ovat joko opettajiamme (sellaisia, jotka olemme sopineet/luvanneet kohdata tässä elämässä jalostaaksemme itseämme) tai vastaavasti vain egon vaatimusten, omimisen ja odotusten tulosta. Jos puolisolle asettaa tehtävä- ja vaatimuslistan, niin ihan saletisti pettyy! Tämä ei tietenkään tarkoita, että pitäisi heittäytyä kaiken nieleväksi marttyyriksi, joka ei pidä puoliaan. Se tarkoittaa vain, ettei vaadi toiselta mitään tullakseen itse onnelliseksi.
Samoin tuo omiminen on tosi kova juttu - ei toista voi omistaa. Yritän itse välttää sellaisia termejä kuin MINUN mieheni/vaimoni, MINUN asuntoni, MINUN se ja se. Joo, kyllä, nuo henkilöt ja asiat ovat elämässäni, mutta hyvänen aika, eivät he ole MINUN! En minäkään kuulu kellekään eikä kukaan kuulu minun omistukseeni! Mutta, tästä omistuksesta ja omista egon peloista se mustasukkaisuuskin lähtee. Petytään, kun puoliso löytää toisen - MINUN puoliso, TOISEN kanssa! knuppel2
Psykologisesti taas tarkasteltuna sitä, miksi joillakin on pettymyksiä elämässä perättäin voidaan kysyä, miten henkilö itse vaikuttaa noiden pettymysten syntymiseen? Yksikään terve ihminen ei tee tietoisesti mitään sellaista, josta on itselle harmia. Näin ollen henkilö, joka maleksii angstissaan saa jotain tyydytystä tuosta angstaamisesta, JOS sitten kyseessä ei ole mielensairastuminen ja siitä johtuvat oireet.

4) miksi joku kaipaa ja toinen ei kaipaa? siis kumppania? onko kyse siitä miten paljon rakkautta, voimaa tms on itsessä, vai joku 5, 7 huoneen planeetta-asetelma syntyessä tms? Kysyn tässä uudestaan miksi näissä huoneissa on eri yksilöillä niin eri planeetat.
Astrologisesti en osaa sanoa tähän mitään, tosin omasta kartasta löytyvät luonnollisestikin ne omat vahvuudet ja heikkoudet myös tätä asiaa sivuten. Eri yksilöillä on eri planeetat eri huoneissa sen mukaan, millaisen persoonallisuuden olemme päättäneet ottaa tähän elämäämme, mitä haasteita me olemme ottaneet vastaan ja mitä vahvuuksia persoonallamme on. Jälleen kerran päästään siihen erillisyyden ja persoonallisuuden opiskelemiseen ja kokemiseen. Kuinka voisin kokea olevani juuri minä, jos kaikki maailman ihmiset olisivat kopioitani? Minulla ei olisi minkäälaista pintaa, johon verrata itseäni, tekojani ja ajatuksiani. Tämähän on ihan psykologinen perusasia.

Sanoisin, että siihen, miten paljon kaipaa esimerkiksi kumppania vaikuttavat persoona (esim. itsenäinen vai riippuvainen, omatoiminen vai tukeakaipaava jne.) sekä sielun oppiaste, minne asti on ehditty jo taivaltaa tässä elämien saatossa. Vanhemmat sielut nyt vetäytyvät muutenkin omiin oloihinsa eivätkä välttämättä kaipaa seuraa noin muutenkaan, mutta tämä ei tietenkään ole mikään yleistys. Minulta löytyy ystäväpiiristä kaksi vanhempaa sielua, joista toinen on menevä ja erittäin sosiaalinen, kun taas toinen karttaa ihmisten seuraa ja viihtyy enemmän eläinten parissa.
Tärkein pointti kuitenkin siihen, kaipaako puolisoa vai ei, olisi minusta ehkä se, miten sinut on Itsensä kanssa. Miten paljon itse on balanssissa, miten paljon rakkautta löytyy jo Itsestään. Yleensähän kumppanilta tosiaankin haetaan jotain, mitä omasta elämästä puuttuu sen sijaan, että otettaisiin toinen tiimikaveriksi ja esikuvaksi, jolta oppia jotain uutta. Esimerkiksi herkkä nainen voi rakastua voimakkaaseen mieheen, koska hän kaipaa tuota voimakasta luonnetta täyttämään voimakkuuden puuttuvan palan Itsestään ja tasapainottamaan herkkyyttään, vaikka parempi olisi (minusta), että nainen opiskelisi mieheltä tuota vahvuutta sen sijaan, että vain yrittää imeä sitä itseensä - tietoisesti tai tiedostamattaan. Samoin tämä vahva mies voi opiskella omaa herkkyyttä naiselta yrittämättä täyttää omaa herkkyytensä puutetta naisen herkkyydellä.
Tällaiseen parisuhteeseen jokainen haaveilee pääsevänsä! Kaikki satujen pariskunnat, joilla on pitkä, kestävä suhde, ovat aina tällaisia toisiaan tukevia tiimityöläisiä, jotka tasapainottavat ja tukevat toisiaan opettamalla kumppanilleen uusia asioita ja voimakkuuksia. Kaunottaressa ja Hirviössä Kaunotar opetti Hirviötä löytämään taas oman herkkyytensä ja ihmisarvonsa, kun Hirviö puolestaan opetti Kaunottarelle, ettei ulkonöällä ole tekemistä sydämen kanssa ja osakseen varmasti myös oman päänsä ja puoliensa pitämistä (ainakin Disneyn versiossa Belle nousi tosi ponnekkaasti puolustautumaan Gastonia ja tämän hääpakotteita vastaan Wink).

5) edelleen, miten tulee se tunne että "tuo henkilö on nyt minun" vai onko hän vain lainassa kumppanina (tähtikartatko natsaavat) - vaikka olisi ne 50 yhdistävää tekijää - jos hänelläkin on 1000 muuta potentiaalista sielukumppania,  mutta ihmiset haluavat uskoa että heillä on se oikea (tarkoitan nyt niitä, jotka eivät ole kaksoisliekkinsä kanssa); itse olen kokenut että lopulta kukaan ei ole kenenkään, mutta samalla liima-ainekset ovat jotenkin kadonneet.  Cheesy Näen ihmisten eroavan, pariutuvan uudestaan, esim 2 esimerkkiä joissa naiselle tullut paljon paremmin työpariksi sopiva rakastettu.
Olet hoksannut erittäin tärkeän asian elämästä eli sen, ettei kukaan ole Sinun, etkä sinä ole kenenkään! ^_____________^ Ei toista voi omistaa ja kuten sanoin aikaisemmin, toisen omistaminen juontaa juurensa aina egosta. Ehkä pohajlla on myös se, että erillisyyden tunne on noussut niin voimakkaaksi ihmisten elämässä, varsinkin kun kiireinen tahti vain kiihtyy entisestään elämässä, että ihmiset kaipaavat jotain ankkuria elämäänsä. "Ainakin minulla on kumppani, MINUN oma kumppani, joka on MINUN tukenani ja MINUN apunani". Rakkaus, maallinen, on erittäin itsekästä - kuinka moni etsii puolisoa periaatteella, mitä minä voisin tarjota, opettaa ja antaa tuolle toiselle sielulle sen sijaan, että pohditaan mitä minä hyödyn tuosta suhteesta ja kumppanista? "Ai ihanaa, MINÄ saan hellyyttä, herkkiä huomionosoituksia, seksiä, seuraa, suhteen (ei ilkeä olla sinkkuna), muiden arvostusta, ihailuja jne." Siksi jokainen varmasti myös haaveilee Siitä Oikeasta, joka tarjoaisi pyyteettömästi tuota kaikkea vaatimatta itse mitään takaisin - toisin sanoen täyttäisi kaikki haaveemme ja tarpeemme.
Haaveita saa olla ja pitääkin olla, koska se ruokkii mielikuvitusta ja luovuutta. Mutta jos haaveiden toteutumisesta tulee oman onnellisuuden vaatimus, pitää vilkaista peiliin ja ennen kaikkea sisimpäänsä. Mikä osa minusta kaipaa vahvistusta ja voimaa ja mitä voisin itse tehdä asialle? Suhteet, jotka alkavat tuolla "vaihtokaupalla", eivät yleensä kestä pitkään. Lisäksihän suhteet loppuvat sitten, kun karmalliset sidokset on käyty läpi, jos sieluilla on moiset sopimukset keskenään. Tällaistähän on tapahtunut omassa elämässäni.

Myös tunne, että "tuo henkilö on minun" voi olla muisto menneestä elämästä, tai useammastakin, joissa tuo henkilö on ollut meille erittäin läheinen, kuten puoliso, perheenjäsen tai oma lapsi. Luonnollisestikin tunnumme tuntevat vetoa entisien elämien puolisoihin ja rakastettuihin ja tämän olen huomannut itsekin, sekä omassa elämässä että toisten elämässä.

Ja sitten vielä loppusanat! Grin Kunhan muistan ne... Cheesy
Eli joo siis, kaikenlainen pohtiminen on ihan tervettä, mutta samalla tieto lisää tuskaa. Jos elämää aletaan analysoida niin paljon, että itse eläminen unohtuu, emme minusta hyödy siitä mitään, vaan teemme enemmän hallaa itsellemme. Uskon, että elämässä yksi tarkoitus on oppia luottamaan spontaaneihin, sydämestä lähteviin käskyihin ja mennä niiden mukaan, olipa se järjellä ajateltuna miten hullua tahansa! laugh Muuten jäämme todella paljosta paitsi. Jos joku kolahtaa kertalaakista sydämeen, voi tietenkin miettiä (jos haluaa), että mikä henkinen syy tälle voisi olla, mutta ei kuitenkaan uppoutua siihen pohdiskeluun niin paljon, että tämä kolahdus ehtii hujahtaa ohitse. Ettei tarvitse vanhana kiikussa istuessa harmitella asioita, jotka jäivät tekemättä Grin

EDIT: Senat sakasin, korjattu Cheesy
« Viimeksi muokattu: 25.05.2007 19:59:06 kirjoittanut AthaMaarit » tallennettu
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #27 : 25.05.2007 20:30:55 »

Hienoa AM! Olet viisas sielu ja kiitos tästä, toivottavasti monikin lukee tämän ajatuksella. Minusta tämä tieto ei lisännyt tuskaa ollenkaan.

"Maan päälle tullaan opiskelemaan mm. erillisyyttä, sitä, että voimme kokea voimakkaasti oman yksilöllisyytemme, joten ilman muuta myös tämä kaiken kattava rakkaudentunne, joka henkimaailmassa vallitsee, unohtuu. Eikä siinä mitään."


Mikäli tullaan opiskelemaan erillisyyttä ja juuri se alkaa rassata, on minusta 2 vaihtoehtoa:

1) olla henkisenä viisaana yksinäisyydessä tai massojen keskellä
2) kokea suhde, suhteita, ihan rakkauden kokemisen vuoksi - ei riippuvuuksien tms sekavuuksien tai karmojenkaan takia! Puhdasta romantiikkaa, MUTTA syttyäkseen se SAATTAA edellyttää jonkun tuttuuden menneestä? Kirjoitit ettet rakastu kaikkiin eikä äiti Amma tietysti rakastu kaikkiin, koska hän on inhimillisten tarpeiden yläpuolella ja varmasti yhdistynyt kaksoisliekkiin ja kaikkeen mahdolliseen Ylimpään Ykseyteen; rakastaa siis henkisesti; mutta jos aikoo rakastaa KUMPPANIA, sitten mahtaapi olla juuri sopimuksesta kyse? Ainakin nyt tuntuu siltä.

Minusta muuten romantiikkaa koetaan sen itsensä vuoksi, ei täyttääkseen tyhjyyttä, minulla on vain paljon rakkautta antaa, ei se hukkaan mene jos sitä antaa henkisellä tasolla tai lähipiirille, mutta voisihan joku mieskin saada siitä iloa (varsinkin tällä kropalla  2funny ) no joka tapauksessa.  Grin Itse ajattelin antaa, mutta myös saada, viimeksi se oli lähinnä antamista. Olen tosin elämäni varrella saanutkin paljon. Kiitos siitä.
Periaatteessa nuo jutut että "joku on minun" ajattelen juuri kuten sinä, että ei kukaan ole, silti kun on rakkautta, ihminen takertuu usein siihen rakkauteen, tai joissain tapauksissa tuntuu että kahden välillä virtaa voimakas sielunyhteys. Olen kokenut sen kerran, pari kolme.

"Sielut rakastavat kaikki toinen toisiaan, olivatpa ne tuttuja toisillensa tai eivät, aina ja ikuisesti. Tämä rakkaus ei kuitenkaan ole samanlaista kuin maanpäällinen, fyysinen(?) rakkaus, joka asettuu vain kahden yksilön tai perheen välille, vaan täysin ehdotonta iloitsemista ja hyvää oloa toisten kanssa ja toisten saavutusten nimissä."


Tarkoititko tuolla että kaikki todella rakastavat toisiaan! Asemasta riippumatta? Kaikki rakastavat toisiaan juuri siksi, että ovat samasta alkulähteestä? Vaikka eri sieluperhettä? Silloinhan rakkautta pitäisi olla paljon enemmän katukuvassa, ainakin minusta.


Niin muuten. Jos kaikki ovat sieltä samasta alkulähteestä, tarvitaanko silloin menneitä elämiä siihen, että tunnetaan ja rakastetaan. Menneistä elämistä tulee yhteistä historiaa yes, mutta eikö tuttuus lähde siitä pisteestä kun Kaikki luodaan??


Muita ajatuksia, tämä on kiinnostava aihe vai mitä! Tällainen tieto kun avautuisi kaikille, ei pelottaisi alkaa tai lopettaa suhteita, eihän tämä estä rakastamasta kun vain.. natsaa.


(http://th168.photobucket.com/albums/u173/MissMurder1303/th_heats.gif)
« Viimeksi muokattu: 25.05.2007 20:56:09 kirjoittanut ^Soul´s Adventure^ » tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
Esmiralda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5772


Minne tie vie...


Profiili WWW
« Vastaus #28 : 25.05.2007 22:49:34 »

Ok, SA! Yritän vastata kysymyksiisi avoimesti ja rehellisesti. coolsmiley

1) olivatko miehesi mielestäsi osia sinun OMAA sieluasi, ajattelen sitä aikojen alkua kun Jumaluus alkoi luoda sieluja. Miksi et voisi rakastua kehen tahansa? Jos kaikki on kuitenkin yhtä ja näet sen illuusion läpi, että muka olisimme erillisiä (ENTITEETTI-käsite)

Ei ollut mieheni omia osia sielustani. Tottakai saatoin rakastua kehen tahansa. Ja teinkin ennen miestäni, syvästikin. Ja kipeästi. Mieheni kanssa ei sitten ollutkaan muuta kipeää kuin ehkä pettymysten jälkeen yritin 'tappaa' tunteeni. En voinut mitään. Kun tajusin ensimmäisen kerran mitä olin kohdannut, olin kuumeessa pari päivää. Aivan hämilläni! En tiennyt silloin, että ystäväni toivoi meidän kohtaavan. En tiedä erillisyydestä. Persoonina kohtasimme, en silloin tiennyt enkä ymmärtänyt muuta. Se tunteen heräminen oli vain aivan outo tapaus. Myöhemmin eräs selvännäkijä sanoi, että kai tiedätkin, että tunnet miehesi monesta edellisistä elämistä. Kaiken kokemani jälkeen minun oli helppoa myöntää tuollainen asia. Hän sanoi, että edellisessä elämässään mieheni oli pappi ja ihmetteli kovasti, ettei hän ole nyt 'henkinen' vaan elää hyvin fyysistä ja konkreettista elämää. Ehkä minun piti se hänen kanssaan elää.

2) syntyykö siitä siis automaattisesti sielullinen rakkauden tunne, jos on tunnettu joskus ja jos on joku sopimus? (ellei ole negat. karmaa) eli tässä odotellaan sopimusosapuolten ilmaantumista? Grin Rakastavatko tällaiset sielut toisiaan halki ikuisuuden, siis jos tapaavat ja vaikka eroaisivat, niin aikojen loppuun asti.

Kyllä uskon, että osin näin on käynyt. Meillä on sielullinen yhteys ehkä juuri siinä kunnioituksessa ja toistemme ymmärtämisessä tietyllä tasolla. Tunnen että edellisessä elämässä kielsimme toistemme kehollisuuden, mutta olimme henkisesti hyvin syvässä yhteydessä. Nyt olemme eläneet sen kehollisen osan. Siksi yhteytemme on enemmän kuin vain fyysistä. Vaistoamme toisistamme jotain muutakin. Hän on aina antanut minulle tilaa olla minä. En usko että vaikka olisimme eronneet, ei yhteytemme olisi siitä muuttunut, se henkinen. Eihän henkistä yhteyttä voi sanoa sanoin, ei ehkä edes teoin. Se on, vaikka tapahtuu eroja ja unohduksiakin tässä elämässä. Uskoisin.

3) jos ei voi selittää järjellä, kuitenkin jollain tavalla kai pitäisi voida selittää se, miksi joku on jollekulle kuolettavan tärkeä, ja pettymykset, kärsimykset jne? Kun taas toiselle tämä henkilö ei merkitse mitään? ja koska tämä on jollekulle tärkeä, niin pysyy sen henkilön kanssa aikansa, kunnes - mitä? aika kokea toista? Joku oppii luopumaan helpommin, toiselle se on yhä vain vaikeampaa.

Ei meidän järki riitä näihin juttuihin. Näihin minun 'tuntemuksiini' liittyy ehkä juuri tämä kova halu tutustua esoteerisiin teoksiin ja tietoihin sieltä. Olen tutkinut ja lukenut ymmärtääkseni juuri tätä mitä kysyt. Voin vain elää ja olla kiitollinen jostakin mitä saan läpikokea. Yritän ymmärtää siitä kaiken mahdollisen. Kuolettavan tärkeä!? Se on meidän omissa asenteissa. Minä itse voin rakentaa mielessäni tuollaisen olotilan. Minä vain ja uskoa sitä toisesta. Luoda sen. En halua luoda sitä. Vaistoan että minun järkeni ei riitä siihen mikä on tärkeää mikä ei. Ehkä tämän persoonani kuoleman portilla sen totean vasta.
Siksi en halua rakentaa itselleni mitään tärkeää enkä uskoa että olen toiselle tärkeä. Tärkeää on vain elää ja kokea ja ymmärtää siitä jotakin.

4) miksi joku kaipaa ja toinen ei kaipaa? siis kumppania? onko kyse siitä miten paljon rakkautta, voimaa tms on itsessä, vai joku 5, 7 huoneen planeetta-asetelma syntyessä tms? Kysyn tässä uudestaan miksi näissä huoneissa on eri yksilöillä niin eri planeetat.

Uskon että jokainen kaipaa kumppania tavalla tai toisella. Olemme ihmisinä yhdyskuntaeläimien kaltaisia. Kyllähän sen ajatuksen voi torjua, mutta siinä voi pettää itseä. Toisaalta kyllä ihmisen pitää löytää se kumppani myös itsestä. Olen viihtynyt myös itseni kanssa, miksi ei siis joku toinenkin viihtyisi minun kanssani? siis. Luotan siihen.
Ja kumppani voi olla vaikka on samalla vapaa. Minulle vapaus merkitsi paljon 33-ikävuoteeni saakka. Jos joku yritti kahlia minua liikaa, irrotin heti itseni. En tiedä planeetoista, niiden vaikutuksesta muuten kuin lukemalla. Tunnen itseäni jonkin verran muutenkin. Ja opin koko ajan lisää. Kyllä, astrologiastakin.

5) edelleen, miten tulee se tunne että "tuo henkilö on nyt minun" vai onko hän vain lainassa kumppanina (tähtikartatko natsaavat) - vaikka olisi ne 50 yhdistävää tekijää - jos hänelläkin on 1000 muuta potentiaalista sielukumppania,  mutta ihmiset haluavat uskoa että heillä on se oikea (tarkoitan nyt niitä, jotka eivät ole kaksoisliekkinsä kanssa); itse olen kokenut että lopulta kukaan ei ole kenenkään, mutta samalla liima-ainekset ovat jotenkin kadonneet.  Cheesy Näen ihmisten eroavan, pariutuvan uudestaan, esim 2 esimerkkiä joissa naiselle tullut paljon paremmin työpariksi sopiva rakastettu.

En ole koskaan tuntenut, että toinen olisi minun. Olen jopa toivonut ettei toisen tarvitsisi kärsiä minun takiani. Etten vain ota häneltä jotakin pois. Omassa vapaudessa olen oppinut antamaan arvoa myös toisen vapaudelle. Ehkä se, että kumpikin arvostaa toisen vapautta, sitoo vain entistä voimakkaammin toisia yhteen. Omistaminen on pois ottamista, ei antamista. Minusta se on kaukana rakkaudesta ja toisen kunnioittamisesta. Ei tarvitse olla lainassakaan. Vaan voi täysin antautua toiselle ilman mitään omaamista tai lainaamista. Ei ole sellaisia, on vain vapaa halu antautua tässä ja nyt ja ehkä huomenna ja taas huomenna, niin kauan kuin se on se vapaa halu. Ei myöskään tarvitse olla se 'oikea'. Vain kahdella persoonalla (tai sielulla) on tarve kohdata, elää jotakin läpi, ehkä jotakin mikä on jäänyt kesken tai jotakin mitä pitää yrittää uudelleen kohdata. Uskon, että on monta oikeaa.

 
Toivon, että saatoin antaa sinulle jotain omasta tulkinnastani ja tunnoistani  smitten
tallennettu

Nousu Skorpioni (Jousimies)
Chiron Skorpioni
Aurinko, Venus ja Merkurius Rapu
Kuu Kalat       
Pluto ja Saturnus Leijona
Jupiter Jousimies
Mars Neitsyt
Neptunus Vaaka
Uranus ja Ceres Kaksonen

Maya, Punainen Itsevallitseva Kuu
Kiinalainen Rotta
Kelttiläinen Omenapuu

OLLAAN IHMISIKS
Hiisitär
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5323



Profiili
« Vastaus #29 : 25.05.2007 23:40:31 »

Lainaus
mutta jos aikoo rakastaa KUMPPANIA, sitten mahtaapi olla juuri sopimuksesta kyse?

Tämä on yksi todennäköinen vaihtoehto. Toinen, ehkäpä vielä suurempi vaihtoehto on se, että yleensäkin kumppanimme, jonka kanssa parisuhde sujuu suhteellisen auvoisesti täällä maan päällä, on sielu jonka kanssa tunnemme toisemme jo henkimaailmasta. Olemme siellä jo ennestään läheisiä ystäviä (ja tässähän kohtaa kannattaa muistaa, että sielulla ei ole sukupuolta - se vain on) ja mitä enemmän on läheisiä ja lämpimiä kokemuksia menneissä elämissä, sen suuremmalla todennäköisyydellä tuo henkilö saa maan päälläkin hippulamme vinkumaan! Cheesy Eikä kyseessä tarvitse olla aina puoliso, tällainen rakas sielunystävämme voi olla kuka tahansa elämässämme.

Lainaus
Tarkoititko tuolla että kaikki todella rakastavat toisiaan! Asemasta riippumatta? Kaikki rakastavat toisiaan juuri siksi, että ovat samasta alkulähteestä? Vaikka eri sieluperhettä? Silloinhan rakkautta pitäisi olla paljon enemmän katukuvassa, ainakin minusta.

Kyllä, tarkoitin juuri tätä. Henkimaailmassahan ei varsinaisesti ole rooleja ja statuksia (toisin kuin esim. maassa) enemmänkin ammattikuntia sen mukaan, kuka on hyvä missäkin ja mikä kutakin sielua kiinnostaa. Oikein eläinrakas sielu voi opiskella vaikka eläintenhoitajaksi, auttamishaluinen sielu Etsijäksi joka haeskelee fyysisen maailman läheisyyteen kuoleman jälkeen eksyneitä sieluja takaisin kotiin (ei tosin vastoin näiden tahtoa!). Jos rakastaa kovasti kirjoja, voi ryhtyä vaikka kirjastonhoitajaksi. Puuhaahan henkimaailmankin puolella riittää yllinkyllin, jos niin haluaa, mutta aivan yhtä vapaasti voi vain olostella - vaikka yksikseenkin. Olen lukenut mainintoja, joissa jotkut sielut kertovat, että aina kuoltuaan heillä on tapana kuluttaa aikaa omissa oloissaan mietiskellen ja vaikkapa puutarhaa hoidellen ennen kuin he syntyvät taas uuteen kehoon.
Olet oikeassa siinä johtopäätöksessä, että sielut rakastavat kaikki toisiaan, koska ne tietävät olevansa samasta Alkulähteestä. Kuitenkin näinkin fyysisessä maailmassa kuin Maapallo, ensisijaiseksi voimaksi nousee ego (jotta voisimme kokea erillisyyttä ja persoonien eri piirteitä) ja sitten kun siihen heitetään päälle vielä tämä unohduksen verkko (jotta osaisimme keskittyä tähän tasoon kaipaamatta liikaa takaisin kotiin kesken kaiken) ei ihme, jos rakkaus unohtuu! Sieluhan ei sitä koskaan unohda, se tietää kyllä asiat, mutta ego ja muu hullunmylly täällä Maassa (tai muussa fyysisen tason planeetalla tai Maapalloa alemmilla kehitystasoilla olevilla planeetoilla) saa meidät unohtamaan tuon kaiken. Olisi aika vaikeaa kokea erillisyyttä, jos heti ensimmäiseksi synnyttyään muistaisi kirkkaasti, että "hei, minähän kuulun yhteen KAIKEN kanssa!" Grin Ihmisen pitää mielestäni ensin kokea erillisyys vapaasti ja sen jälkeen alkaa taas muistella sitä yhtenäisyyttä, sielullista sellaista. Fyysinen yhtenäisyyshän on erittäin ominaista eteenkin nuorille sieluille ja tämä näkyy todella hyvin esim. Japanissa, joka oli ainakin vielä 70-luvulla nuorten sielujen maa. Siellä on todella tiukat käyttäytymissäännöt, sekä kirjoitetut että kirjoittamattomat, ja ryhmäsidonnaisuuden tunne erittäin tiivis. Ystäväni eno, jonka vaimo on japanilainen, nauroi kerran, että kun heille majoittuu joitain japanilaisia businessmiehiä, ei yksikään heistä voi lähteä omin päin esim. vessaan kailottamatta sitä ensin kohteliaasti kavereilleen: "Hei kuulkaas, anteeksi, minun täytyy nyt mennä vessaan..." Grin

Eli joo siis, mitähän minä olin alunperin sanomassa... Cheesy Varmaan siis sitä, että universaali yhteenkuuluvuuden tunne alkaa palata katukuvaan taas, kunhan ihmiset ymmärtävät, ettei fyysinen maailma tai heidän ruumiinsa ole se, mikä on totta. He eivät ole ruumiinsa, he ovat sielu. Jokaisella on sellainen ja se on aivan samasta puusta veistetty kuin heidänkin sielunsa. Toisen sielun vihaaminen on samaa kuin vihaisi Itseään. Eikä sielua kiinnosta oikeasti, mihin statukseen olet yltänyt tai paljon olet haalinut omaisuutta!

Tästä tulee mieleeni erään sielun kertomus. Tämä sielu oli edellisessä elämässään erittäin menestynyt liikemies, joka teki niska limassa töitä yrityksensä ja työntekijöidensä eteen. Hänet tunnettiin ankarana, mutta kovana työntekijänä. Välillä työ tosin meni niin koville panoksille, että perhe kärsi siitä, mutta mies ei luovuttanut - yritys oli kaikkein tärkein!
Eräänä päivänä palatessaan töistä hän näki naisen itkemässä bussipysäkillä. Täysin tavoistansa poiketen mies pysöhtyi naisen luo, istahti tämän viereen ja halasi häntä. He istuivat siinä hetken mitään sanomatta, kunnes mies taas jatkoi matkaansa.
Kun mies sitten kuoli ja saapui Neuvoston eteen (Neuvoston kanssa käydään yhdessä läpileikkaus juuri elettyyn elämään ja keskustellaan siitä rakentavasti), Neuvosto kysyi mikä oli ollut sielun tärkein saavutus elämässään. Sielu kertoi yrityksestään, sen menestyksestä ja statuksesta. Tämän jälkeen Neuvosto näytti, mikä oli hänen tärkein tekonsa - se hetki, kun hän istuutui spontaanisti lohduttamaan naista. Sielu oli aivan ällikällä päähän lyöty, sillä hän oli jo ehtinyt unohtaa koko naisen. Mies kertoikin myöhemmin, että jos hän olisi tiennyt, mitä häeltä oikeasti odotetaan, hän olisi jättänyt yrityksensä vähemmälle huomiolle ja keskittynyt siihen, mikä on oikeasti tärkeää.

Tässä on mielestäni hyvä esimerkki siitä, ettei sieluja ja Neuvostoa niinkään kiinnosta statukset tai materialistiset saavutukset, vaan sielun hyvän teot ja lämmin sydän toisia kohtaan.

Tietenkin tätä rakkautta voi itse kukin tuoda tänne Maahan juuri esimerkiksi kunnioittamalla kaikkia, arvostamalla elämää, olemalla kohtelias, auttamalla apua tarvitsevia ja pitämällä huolta myös itsestään ^________^
« Viimeksi muokattu: 25.05.2007 23:46:28 kirjoittanut AthaMaarit » tallennettu
Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 11
  Tulostusversio  
 
Siirry: