seuraava »

[Hiisitär]

En usko että vaikka olisimme eronneet, ei yhteytemme olisi siitä muuttunut, se henkinen. Eihän henkistä yhteyttä voi sanoa sanoin, ei ehkä edes teoin. Se on, vaikka tapahtuu eroja ja unohduksiakin tässä elämässä. Uskoisin.

Olet aivan oikeassa, Esmiralda! Minullekin kävi niin, että eron jälkeen kahden herran kanssa sielullinen yhteys vain syveni ja ystävyys parani - toisen kanssa jopa niin hyvin, että majailimme kimppakämpässä ilman mitään ongelmia ja puimme yhdessä toistemme rakkaus- ja ihastumishuolia Teemme sitä vieläkin, vaikka elämä on vienyt meidät jo eri kaupunkeihin. Hän on minulle kuin veli.

Oli kauniisti sanottu se, että on olemassa "monta oikeaa" ^__________^ Sielullisestikin tämä pitää paikkaansa, sillä ainakin nuo 3 herraa, jotka itse olen tavannut tässä elämässä ihan suhteisiin asti, ovat olleet juuri Sillä Hetkellä niitä oikeita kumppaneita minulle. Eikä tietenkään sama sielu synny aina jokaiseen elämään meidän puolisoksi eli silläkin lailla on Useita Oikeita Sielusta olisi varmaan ihan kamalan tylsää syntyä AINA mieheksi tai AINA vaimoksi juuri minulle saamatta kokea muunlaisia elämiä ja kokemuksia.

[^^Queen Nefertiti^^]

Eliiii... kaikki nuo minun oikuttelevat exätkin rakastavat minua vielä koska kaikki sanoivat rakastavansa sielussaan... niinpä.. egolainenhan se on jolta voisi katkaista niskat nurin.. no, on kai sillä jotain käyttöä, miten muuten luotaisiin taidetta, kulttuuria, urheilusaavutuksia, politiikkaa, pyöritettäisiin yhteiskuntaa (ja kaikkea muuta)..

Esmiralda, vastasit minulle, mutta vastasit samalla myös itsellesi. Kiitos.

Niin ja AM, minä kai se itseäni tässä ihmettelen, että miksen rakastu kaikkiin sillä tavalla, onko todellakin sopimuksesta kyse. En tullut sitä ajatelleeksi nuorena, mutta sielutasolla tietoisesti käytyäni, se tuntuu todelliselta. Tuntuukin hieman työläältä alkaa se rakastaminen taas viime vuosien jälkeen, mutta 2008 vaikuttaisi kaikin puolin uhkaavalta. Ollan sitä ennen siinä universaalissa Ymmärryksessä.

Mikäli kaikki rakastavat toisiaan.. sielussaan, silloin kaikki vallankäyttö jne ovat muuta kuin sielua. Jos diktaattoritkin oikeasti rakastavat muita. Ilmeisesti vapaa tahto tuo massiivisen vääristymän aineelliselle tasolle. Puhuit Neuvostosta (vrt galaktinen liitto, joka valvoo galakseja), toimiiko se astraalitasolla? Jokainen näkee kaikki tekonsa kuoleman jälkeen siellä? Tuosta olen kyllä kuullut, mietin vain mitä järkeä on tuottaa näin valtava show nimeltä "Unohdus".

(http://images.google.fi/images?q=tbn:lsvjl1lDG500gM:www.tampagov.net/about_Tampa/attractions/tampa_theatre/images/Tampa_Theatre.jpg)

Jään miettimään. Todella hyvä että pohdiskelit asiaa noin syvällisesti AM.  Allaolevaa on minusta aikas paljon länsimaissa ja juuri nuorten sielujen tasolla, vai keski-ikäisten? Nuorekkaat sielut kaipaavat kokemukseni mukaan kenties ryhmää, "gangia" jossa toimia, vaikka muuten ovat "yksilöllisiä". Eli massa-ajattelu, vaikka ollaan niin itsenäisiä. Vasta kun tulee seuraava hyppäys, ei kenties tarvita sitä jengiä siinä. No mutta on sekin ehkä yhteenkuuluvuuden opettelua? Mitä olen kuullut ihmisiltä Intiasta ja Kiinasta, tai toisaalta Lähi-Idästä, Välimereltä, meno on aika erilaista. Suomi seuraa Amerikkaa??

"Fyysinen yhtenäisyyshän on erittäin ominaista eteenkin nuorille sieluille ja tämä näkyy todella hyvin esim. Japanissa, joka oli ainakin vielä 70-luvulla nuorten sielujen maa. Siellä on todella tiukat käyttäytymissäännöt, sekä kirjoitetut että kirjoittamattomat, ja ryhmäsidonnaisuuden tunne erittäin tiivis."

"Ihmisen pitää mielestäni ensin kokea erillisyys vapaasti ja sen jälkeen alkaa taas muistella sitä yhtenäisyyttä, sielullista sellaista."

"Olisi aika vaikeaa kokea erillisyyttä, jos heti ensimmäiseksi synnyttyään muistaisi kirkkaasti, että "hei, minähän kuulun yhteen KAIKEN kanssa!" Grin"

Mitä iloa muuten on erillisyyden kokemuksesta? Se kun palaa Ykseyteen ja se tuntuu jossain?

Tästä tulee mieleen myös se, että itse olen viettänyt pitkiä aikoja yksin, jopa suhteessa paljon yksin jos eri maissa. Siksi en tarvitse erityisesti aikaa "olla yksin", vaan voisin saada suhteesta juuri paljon irti. Osaan sen balanssin  , ei tarvitse joko syöksyä tuhanteen suhteeseen tai rimpuilla suhteesta irti. (tämä aiheesta pariutuminen)Tapani on yleensä alkaa työstää henkistä kasvua heti, se on automaattista minulla, siksi kumppanin täytyy haluta samaa. Mutta kuten sanottu, tässä tulee tutustuneeksi moneen ihmiseen, tilaisuuteen, henkiseen tai maalliseen, kun ihmettelee että mitä ihmiset sitten oikein tavoittelevat, jos ei romanssia. Esim valaistumista.. 

Tai sitten vain sitä riippumatonta toimintaa sen itsensä vuoksi..

[Hiisitär]

Nostan tätä hukkunutta mutta aina niin ah, ajankohtaista aihetta esiin täältä foorumin syövereistä. Aihetta ruodittiin jo 3 vuotta sitten, joten toivon uusilla jäsenillä olevan myös sanansa sanottavana tähän mielenkiintoiseen keskusteluun

[Hiisitär]

SIELUPERHE

Kuthumia kanavoinut Lynette Leckie-Clark (<http://www.abraham-hicks.com>spiritlibrary.com)
15.12.07
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

KYSYMYS:
Monet tapaamani ihmiset - asiakkaat ja ystävät - kohtaavat hämmentäviä tilanteita, missä heillä on kumppani, jonka kanssa he ovat melko onnellisia, mutta sitten he kohtaavat jonkun, ja se tuntuu "kohtalokkaalta" vetovoimalta. Uusi ihminen sopii heidän kanssaan yhteen kaikilla tasoilla - sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti. Tämä ihminen usein tuntuu siltä, että heidän syvimmät unelmansa ovat toteutuneet. He tuntevat syvää yhteyttä tähän ihmiseen - telepaattista yhteyttä ja syvää henkistä yhteyttä. Tavallisesti nämä ihmiset ovat "syvällä" henkisellä polullaan.

Tätä on tapahtunut niin monille ihmisille viime kuukausien aikana, että olen päättänyt kysyä opastusta. Liittyykö tämä niihin energiamuutoksiin, joihin olemme astumassa? Olen myös kuullut, että astrologisesti jokin ihmisen karmataso on täytetty ja olemme astumassa täysin uuteen aikakauteen tietoisuuden tasoilla. Ovatko nämä jotenkin yhteydessä toisiinsa? Mitä muita muutoksia voimme odottaa päivittäisessä elämässämme, kun energiat vaihtuvat? Kiitos paljon, mestari, ystävällisestä vastauksestasi.

Rakkaudella ja kiitollisuudella
Teja

KUTHUMI:

Tervehdin sinua ja näen sielusi, olemuksesi kauniin valon. Miten tyydytystä antavaa tämä onkaan, tämä tuo paljon iloa.

Olet oikeassa, energiat ovat muuttumassa ilmakehässänne ja muuttuvat lisää tulevaisuudessa. Uudet energiat, joista tiedätte, työstävät tunnekehoa sydänchakran kautta.

Monet tapaavat nyt sielukumppaneitaan ja sieluperheensä jäseniä. He tuntevat tämän energian tuttuutena, rakkauden virtaamisena ja tietysti henkinenkin tietoisuus on olemassa, koska hehän ovat sielukumppaneita. He ovat tunteneet toisensa aiemmissa inkarnaatioissa ja jakaneet monia kokemuksia yhdessä. Ja niin näette virtauksen, rakkauden virtaavan.

Teidän on muistettava, että kaikki on yhteydessä. Ihmisellä on vähän vaikeuksia tämän käsityksen ymmärtämisessä. Se voidaan kenties ymmärtää paremmin tänä aikana, jos katsotte samanlaisia energioita, sieluymmärrystä, rakkausenergiaa, joka sitoo kaiken yhdeksi.

Vaikka teillä on kumppani, jonka olette valinneet ja jonka kanssa päätätte jakaa elämänkokemuksenne tässä aikakehyksessänne, on toisia, jotka tulevat elämäänne ja tunnistatte heidät sieluyhteytenne kautta. Voin kertoa, että tästä tulee säännöllisempää monille teistä, joskaan ei kaikille. Ja joissain tapauksissa tämä saa aikaan tarpeen suurten päätösten tekemiseen. Muistutan teitä, että teillä kaikilla on valinnan mahdollisuus ja todellakin luotte sen, kenet ja mitä haluatte kokea päivittäisessä elämässänne.

Kuten olemme puhuneet teille monia vuosia, energiavärähtelynne on muuttunut melkoisesti. Siitä on tullut hienojakoisempaa ja kevyempää, kun olette kohottaneet värähtelyänne. Tämä prosessi ei lopu, se jatkuu. Teillä on paljon lisää opittavaa, koettavaa, kun teistä tulee mahtavampia valo-olentoja. Sillä tästä energiasta puhumme - valosta, energiasta, Suuren/Jumalan valosta.

Tässä suuressa energiassa ei ole mitään mustasukkaisuutta. On vain rakkautta kaikkia kohtaan, vaikkei kenties sitä rakkautta, mitä ihminen ajattelee rakkautena suhteessaan vaimona ja miehenä. Ei, se on ehdotonta rakkautta, rakkautta kaikkia kohtaan. Tämä valo yhdistää kaikki, kuten teidät, vaikka olette inkarnoituneet maan päälle oppimaan ja auttamaan myös toisia. Kaikki on yhteydessä.

Kyllä, paljon karmaa on täytetty - tässäkin tapahtuu muutoksia. Sillä kuten kirjoitin äskettäisessä opetuksessa, karmaan ei tartuta enää niin kuin aiempina vuosina ja aiemmissa elämissä. Ei, siihen tartutaan välittömästi eikä välttämättä sen kanssa, joka sen on luonut tai jolla on karmavelkaa. Toiset pystyvät nyt tarttumaan karmaan sen puhdistamiseksi. Alatte nimittäin nyt katsoa kaikkea yhtenä, ei enää täysin erillään. Tietenkin toimitte edelleen päivittäin, teette omia valintojanne ja elätte elämäänne, mutta korkeammalla tasolla teistä tulee tietoisempia keskinäisestä ykseydestänne.

Tämä on suuri osa kokemaanne muutosta. Se on energiamuutos eikä siinä ole mitään pelättävää. Ajatelkaa sitä kasvuna. Se on ihmisen evoluutiota. Sielunne ovat iloisia voidessaan kokea tämän suuren muutoksen. Monet teistä ovat valmistautuneet nyt kokemaanne aikaa varten monissa elämissä. Kyllä, joissain tapauksissa kolmessa tai useammassa elämässä. Ne, joista puhun, ovat opettajianne, niitä rohkeita sieluja, jotka valaisevat tietä toisten seurattavaksi.

On kyse valinnasta. Pyydän niitä, jotka kokevat tapaavansa sielukumppaninsa, muistamaan tämän. Tunnistamaan tämän. Jos olette onnellisia nykyisen kumppaninne kanssa, niin ymmärrätte, että sielukumppani on tullut vain luoksenne, jakamaan kanssanne sielukumppanina ja ystävänä.

Vain silloin kun ette ole enää onnellisia kumppaninne kanssa, tietoinen mielenne alkaa luoda erilaista näkymää, mikä myös on tietenkin valittavissanne. Kyse on aina valinnastanne, jos olette tietoisia. Voitte muuttaa tilannettanne tai se pysyy entisenä. Kuten sanoin, kyse on valinnastanne. Kyllä, on siteitä - oppimisen, rakkauden ja kokemisen siteitä. Muistakaa te, jotka olette tällä hetkellä suhteessa, että sitten kun menette kotiin, pystytte taas kerran tapaamaan sen, ketä rakastatte ja kenen kanssa jaatte nyt elämänne. Kyllä, näin tapahtuu.

Jotkut opettajanne opettivat kerran täysin väärin, että ette pystyisi tapaamaan kumppanianne toisella puolella. Sen ajateltiin riippuvan siitä, miten henkisiä olitte, missä ulottuvuudessa kumpikin asui ja miten henkisesti tietoisia kumpikin olivat. Jos he eivät olleet samalla ymmärryksen tasolle, niin he eivät tapaisi toisiaan toisella puolella. Tämä aiheutti tarpeetonta stressiä monille.

Tietenkin tapaatte toisenne toisella puolella. Jotkut teistä kohtaavat entisiä rakkaitaan nyt, eikö vain? Miten monia lisää voitte tavata, kun palaatte kotiin? Muistutan teitä taas, että meillä ei ole mustasukkaisuutta eikä mitään matalampia energioita täällä. Tervehdimme toisiamme ja virtaamme yhtenä, erillään mutta kuitenkin valon yhdistämänä.

Mitä lisämuutoksia voitte odottaa? Ihminen kokee lisää muutoksia siirtyessään pidemmälle valoenergiaan. Toisin ei voi olla, sillä muistakaa, että olette siirtymässä pois monista matalammista kokemuksista, joita kestitte aiemmissa elämissä. Nyt palaatte takaisin rakkauteen ja rauhaan, ette vain itseänne varten, vaan toisianne varten - yhtenä. Yhtenä, ehdottomassa rakkaudessa. Tämä on ihmisen suurin haaste ja todellakin suurin muutos. Muutos ei ole vaikea. Muistutan teitä sen alkavan ajatuksesta.

Kuten aina, rakkauttani ja siunaustani teille kaikille
Mestari Kuthumi

[Metsänkeiju]

Erittäin mielenkiintoinen aihe! Omat ajatukseni on täällä ketjussa jo sanottu enkä viitsi niitä siten alkaa toistamaan. Mutta, olisikin mielenkiintoista puhua enemmän siitä, miten jokaisen kohdalla yksilöllisesti tämä pariutuminen on tapahtunut. Mitä ominaisuuksia kumppanisi on sinulle "peilannut" itsestäsi - mitä oppeja olet tässä suhteessa opetellut? Pitäisiköhän tälle olla jo oma aihe, vaikka tavallaan on kyllä sama aihe.

Tuo ylempi teksti.. Juuri tuohon aikaan itse tapasin tämän hetken sielunkumppanini. Ja kyllä, siinä oli erityinen tuttuuden tunne; molemmat sanoivat muutaman s-postin jälkeen että ihan kuin olisimme tunteneet aina! Tämä suhde tuli minulle opettamaan paljon itsestäni (ja varmaankin myös toisinkinpäin, miehen kannalta). Jokainen "kriisi", haaste, josta on "voittajina" selvitty, on mielettömästi lisää yhdistänyt ja rakkauden tunnetta vahvistanut. Tämä jo itsessään kertoo aika paljon siitä, mitä edellisillä sivuilla on puhuttu: yhdessä oppimista ja kasvamista on (maallinen) Rakkaus! Kun kasvua tapahtuu, rakkaus vain vahvistuu! Sen tarkoitus on käytössä.

Ainakin siihen pisteeseen asti, jolloin "sopimukset raukeaa", suhteessa ei ole opittavaa enää. Voisin kuvitella että suhde silloin joko loppuu, tai muuttuu enemmän sielujen vahvaksi ystävyydeksi. Joka toisaalta on ihan samaa kuin rakkaus. Eri nimiä vain.. eri "ikiä" on rakkaudellakin, luulen. Ystävyys voisi olla sitä vanhuuden rakkautta, taistelut ja hekumat on läpi käyty; jäljellä on roppakaupalla itsetuntemusta ja kumppanin tunteminen - molempien hyväksyminen sellaisenaan, vankka yhteenkuuluvuus jollain lailla. En tiedä, ihan vain ajatusvirtaa tässä tulee.. Eikä voi todella yleistää, kaikki on niin yksilöllistä aina, en voi tätä tarpeeksi painottaa.

-jaha, muksut tarvii äitiä, joten palaan jatkamaan-

[Ratkaisu]

Olen miettinyt, että vaikka parisuhteessa saattaisi tuntua, että hän on samanlainen sielu ja sielunkumppani, niin voiko siitä oikeastaan olla varma. Esimerkiksi itselläni mieheni kanssa on tällä hetkellä oikeastaan sellainen yhteys, että pelkkä katse tai ele riittää kertomaan melkein kaiken ja usein jätämmekin tietyllä tapaa turhia lauseita pois. Mutta sitten sitä miettii, että onko tälläinen ajoittain jopa "telepaattiselta" vaikuttava yhteys vain sitä, että olemme olleet suhteellisen pitkään yhdessä ja toista on aika helppo lukea ja tulkita.

Mieheni on paras ystäväni ja yhdessä olemme aika pitkän tien kulkeneet. Mielestäni jokainen suhde tai kohtaaminen opettaa jotain ilman, että sitä tarvitsee sen enemmän miettiä. Jos jotain olen oppinut, niin sen, että kaikki lähtee itsestä. Hassua ehkä ajatella parisuhteen saaneen sen aikaan, mutta minulle se on tuonut lisää itsenäisyyttä ja varmuutta. Jos nyt jäisin yksin, pärjäisin paremmin kuin ennen tätä suhdetta. Tavallaan ihan maallisessakin mielessä minulla ja miehelläni on sopimus siitä, että olemme yhdessä niin pitkään kuin se tuntuu hyvältä ja on meidän molempien päätös. En pidä ajatuksesta, että olemme kohtalan voimasta määrätyt sielunkumppaneiksi, elämään loppuelämämme yhdessä. Vapaus on ehkä sitten se yhteinen sopimuksemme ja riippumattomuus. Jos mieheni lähtisi nyt elämästi pois, jäisin häntä kaipaamaan, mutta en usko, että katkeroituisin, sillä emme missään vaiheessa ole sopineet mistään sitovista "kaupoista". Tavallaan koen meidän suhteessa tärkeimmäksi asiaksi sen, että kumpikin päättää jokaikinen päivä olla tässä suhteessa uudestaan ja uudestaan, siksi en pidä ajatuksesta naimisiinmenosta.

[^^Queen Nefertiti^^]

heh.. minä ainakin nautin kaikesta.. eräs   mies siis sanoi että pitäisi nauttia, koko ajan.. miesten on vaikea ymmärtää sitä käsitettä, että miten tuntuu erilaiselta kun kukaan ei tunnu tärkeältä verrattuna siihen, että tuntuu.. miesten kanssa on noin muuten ihan hauska jutella ja asioida   .. heilläkin usein suhde ja kaikenlaista halua ja ihmettelevät, jos naisella joskus on.   tms.

tapahtui yksi erikoinen yhteensattuma laivamatkalla, exän kaksoisolento alkoi tuijottaa. no kun en kaipaa enää sellaista, niin ei..   ts ainakaan samannäköistä ei katselis.

PS aloitinkin kyselyn ennen viimeistä kumppanijuttua, ja tosiaan on hyvä fiilis toisin kuin joskus ennen.   niin hyvä että siihen mahtuu vain toinen hyvää tuottava yksilö sitten..

[Ebenia]

Pariutuminen. Niin.

Olen pitkään toivonut, että saisin ihanan rakkauden elämääni poikaystävän tai vastaavan muodossa, mutta tuntuu olevan todella vaikeaa löytää toimivaa suhdetta.  Omalla kohdallani ongelma on se, että itse kun olen todella itsetietoinen asioista ja hyvin tiedostava lähes kaiken tekemiseni suhteen (esim. itken nyt, koska X, pidän tästä ihmisestä, koska X, menneisyyteni takia käyttäydyn tavalla Y etc.) ja on hyvin hyvin vaikeaa elää suhteessa ihmisen kanssa, joka ei ole yhtä tiedostava/kiinnostunut sisäelämänsä toiminnasta. Olen lukemattomia kertoja treffaillut miehiä, joista näen kilometrin päähän, esim. minkä sisäisen rakkaudettomuuden tunteen takia he haluavat jotain kanssani ja kuinka heidän joku tietty haavansa vetää heidät puoleeni. Usein suhteeni ovatkin olleet sellaisia, että joku mies on ilmaantunut elämääni, olen huomannut hänessä tiettyjä asioita ja olen päätynyt olemaan heidän elämässään ikään kuin laukaisin tietyille psykologisille muutoksille ja missään tässä kohdassa ei ole ollut kyse minusta. 

Lisäksi kun en välitä lainkaan mistään manipulaatiopeleistä ja ihmiset, joilla on kaikenmaailman ongelmia, eivät kiinnosta minua parisuhdemielessä ollenkaan. Lisäksi usein mielessäni jo näen miten minun ja jonkun ihmisen kanssa suhde menisi ja pystyn ikään kuin "elämään" ja näkemään jo etukäteen, että mikä asia hänessä/minussa rikkoisi suhteen. Joka kerta käynyt toteen.  Yritä siinä sitten treffailla avoimin silmin. 

Enpä tiedä, ehkäpä vietän elämäni kokonaan itsekseni ja elukoitteni kanssa. Hyvin onnellinen olen ainakin nyt tällä tavalla.

[Ebenia]

Ihana kuulla, että on todella olemassa ihmissuhteita, jollaisessa myös minäkin voisin kuvitella eläväni.  Ja ihanaa, että joku saa elää sellaisessa. Muistathan sinäkin siitä olla kiitollinen, Saturnalia. 

Ei siinä, elämäni on erittäin onnellista näinkin enkä sinällään mitään surkuttele elämääni yksinäni, vaan olisi joskus kiva kun olisi joku tyyppi, jonka kanssa voisin jakaa elämääni ja tätä henkistä polkuanikin ja tajuamisia, voisi keskustella asioista jne. Rakkautta onneksi pääsen jakamaan kavereille, perheelle ja karvapallero-koiralleni joka päivä ja siitä ei ole pulaa kylläkään.  Yksinäinenkään en ole. Oikeastaan vain kaipaisin sellaista kokemusta, että millaista olisi elää parisuhteessa oikeasti sellaisen ihmisen kanssa, joka on jollain samalla värähtely - tai ymmärrys - tai kiinnostustasolla. Varmasti olisi hyvin mielenkiintoinen ja opettavainen suhde. Ehkä vielä joskus?

[SanctAstra]

Minun suhteeni ovat olleet myös lähinnä toisten vaurioiden korjaamista. Olen ollut se, jonka luo ihmisreppanat ovat tulleet. Emotionaaliset haavat ovat parantuneet kanssani ja tämän jälkeen exäni ovat löytäneet jonkun muun, jonka kanssa ovat elämänsä aloittaneet ehkä paremmin. Ehkä olen itse myös haalinut näitä  ihmisiä ympärilleni, jotta kokisin olevani tärkeä ja tarvittu. Kuitenkin olen itse antanut suhteessa enemmän kuin saanut takaisin.

Nyt olen pyhästi päättänyt, etten enää tälläiseen ala, vaan haluan tasavertaisen aikuisen suhteen.

Sitä odotellessa. 

[Violette]

Minä näen rakkauden, parisuhteen, avioliiton ja perhe-elämän suurina mahdollisuuksina kehittyä henkisesti. Niiden kautta ihminen joutuu elämän peruskysymyksien äärelle yhdessä toisen tai muiden kanssa. Uskon, että syvällisessä rakkaudessa elävät parit kanavaoivat maailmaan energiaa suoraan korkeimmista taivaista.

Olen menossa keväällä naimisiin. 50% ihmisistä on reagoinut iloisesti, 50% taas nuivasti. Ymmärrän tämän hyvin, koska ihmiset ovat hyvin erilaisia. Minä itse olen pikkulapsesta lähtien ollut hyvin kiinnostunut perheistä ja avioliitoista. Aion ottaa avioliiton ja perhe-elämän ilot ja surut vastaan jumalallisena lahjana, koska ne kehittävät minua. Olen kai itse melko vanhanaikainen, kun jaksan uskoa avioliiton ja yksiavioisuuden pyhyyteen. Olen avointakin suhdetta kokeillut, mutta sen aikana koin, että en saanut kaikkea irti miehestäni.

Miksi olen mieheni kanssa yhdessä? Minulle se oli itsestään selvää. Kun ensimmäisen kerran tapasin hänet, ihmettelin, miksi en ole tavannut häntä aiemmin. Itse asiassa olin melko varma pariutumisestamme ennen varsinaista ensitapaamistamme. Tutustuimme internetissä. Suhteemme on ollut jotain aivan käsittämättömän ihanaa, vaikka siinäkin on omat sopeutumiskiistansa olleet.
   En oikein osaa sanoa, onko tähtikartoissamme hirveästi samaa. Minulla on  ja hänellä  . Hänen karttansa on erittäin rapuisa ja minullakin rapu on tärkeissä asemissa. Meissä on paljon samaa, mutta myös paljon erilaisuutta. Täydennämme toisiamme luonteillamme: olen opettanut häntä elämään hetkessä ja iloitsemaan näennäisen turhista asioista, kun hän taas on opettanut minulle järjestelmällisyyttä ja loogista ajattelua.

[Ratkaisu]

Kovasti onnea Violette. =)

[Gisella]

Mielenkiintoinen aihe tosiaan.

Minua ihmetyttää nykyinen "suhteeni" ja sen tarkoitus. Olen ollut sinkkuna usemman vuoden, enkä juurikaan kiinnostunut kenestäkään näinä vuosina. Sitten keväällä elämään astelee mies, joka tuntuu todella tutulta ja jonka kanssa on helppo olla. Ihastumista, kiintymistä ja hyvää oloa puolin ja toisin. Ei mitään rakkauden ilotulitusta, mutta luontevaa, hauskaa ja mukavaa yhdessäoloa. Ja sitten taas kääntöpuolena: miehen elämä on heittänyt täysvoltin alkuvuodesta (ero pitkästä suhteesta), eikä ollut suunnitellut uutta naista kuvioihin vielä pitkään aikaan. Tässä mä silti olen, soutamassa ja huopaamassa samassa veneessä hänen kanssaan.

Miksi kiinnostun miehestä, joka ei pysty parisuhteeseen kanssani? Pelkää sitoutumista ja on pihalla omassa elämässään. Ei tiedä mitä haluaa. Miksi hän tuli elämääni? Mitä minun on tarkoitus oppia tästä? Miksi elämääni ei astele miestä, josta kiinnostun ja jonka kanssa asiat sujuisivat? Miksi toisten parisuhdeasiat näyttävät luistavan kuin itsestään, kun taas minulla ja ystäväpiirini naisilla tökkii ja pahasti?

Erään näkijän mukaan suhteeni tähän mieheen on karmallinen. Jotain on jäänyt siis kesken mutta mitä? Ja jos olen oikein ymmärtänyt, karmallisten suhteiden ei ole edes tarkoitus olla pidempiaikaisia suhteita, vaan ainoastaan käsitellä hoitamattomat asiat. Näinkö?

[Hiisitär]

Karmalliset suhteet voivat olla hetkellisiä tapaamisia tai koko loppuelämän kestäviä suhteita.

Yleensä 9/10 suhteesta on karmallisia, suhteen pituudesta riippumatta.

[Gisella]

Kiitos Athamaarit ja Keskiyön vahinko.

Jotain erityistä tässä on, ja ehkä karmani on tosiaan auttaa tämä mies yli exästään. En vaan ole ihminen, joka on puolivaloilla mukana missään jutussa ainakaan silloin, kun on tunteita pelissä. No, mene ja tiedä. Aika näyttää