seuraava »

[toukohiippa87]

Kaikki elämäni miehet  Onhan jokunen parisuhde tullut koettua vaikkakin kovin nuori vielä olen.. Ja kyllä jokainen suhde kaikessa ihanuudessaan ja karuudessaan on OPETTANUT elämää ja itsestäni todella paljon.. Ja olen ottanut opikseni.. Mutta edelleen tietyn tyylisen miehet vetävät puoleensa, ja tää tyyppi ei välttämättä ole jokaisen isukin unelmä vävy ainesta.. Hmm,kai tähenkin "selitys" jossain vaiheessa tulee  : :
RakkaudenTäyteistä aikaa  Kai se pää vielä joskus tulee TunteideniHerraksi 

[Amora]

Hieno ketju!

Itsekin olisin voinut vastata noihin 5 kysymykseen, mutta mitäpä turhia, AthaMaarit kertoi jo kantani varsin tyhjentävästi. 

Mutta ehkä lisään vielä jotain sielujen kohtaamisesta. Minulle kävi niin, että kohtasin yllättäen miehen, jota rakastin jo valmiiksi. Hän tuntui äärimmäisen tutulta ja rakkaalta ensi sekunneista lähtien. Olisin halunnut halata häntä ja sanoa: " Ihana nähdä taas pitkästä aikaa! Minulla on ollut sinua ikävä. Mitä sinulle kuuluu? Miten elämäsi on mennyt?" No, en voinut tehdä näin, mutta tiesin, että tuttuuden tunne oli molemmin puolinen. Auroja näkevä olisi varmaankin nähnyt 2 sydänshakraa, joiden välissä virtasi vaaleanpunainen valo. Itse tunsin tämän, vaikka en auroja näe enkä pahemmin tunnekkaan. Oma sydänshakrakin on yleensä enemmän kiinni kuin auki. 

Tuntui siltä, kuin koko maailma olisi loksahtanut paikoilleen. Kaikki oli hyvin. Kaikki oli oikein.
Kohtaaminen kesti ehkä 5-10 minuuttia ja sen jälkeen en ole häntä enää nähnyt. Aikaa on kulunut 6 vuotta, enkä edelleenkään ole häntä unohtanut. Tiedän, että hän on ollut edellisesä elämässä vähän liiankin tärkeä minulle ja hänen menettämisen vuoksi oma elämäni jäi vähän retuperälle. Toisin sanoen sössin aika pahasti. Ja ihan vaan siksi, etten pystynyt pääsemään menetyksestä yli.

En ole oikeastaan avoin parisuhteelle, sillä odotan, että polkumme jälleen kohtaisivat tämän minulle tärkeän sielun kanssa. Muita en vain huoli. Ei vain kykene. Kaikki muut kohtaamiset on tyhjää verrattuna siihen maailman paikoilleen loksauttaneeseen.

Minulla on oikein hyvät ohjeet irti päästämiseksi, ja välillä elän elämääni "vapaana". Sitten taas tulee heikko hetki, jolloin palaan entiseen, eli kaipaukseen. Aikaisemmin kaipasin jotain tarkemmin määrittelemätöntä. Tämän kohtaamisen jälkeen minulla oli kasvot ja sielu, jota tiesin kaivanneeni. Yritä siinä sitten päästää irti. 

Välillä olen ollut jopa katkera niille, jotka saavat elää rakkaidensa kanssa yhdessä. Se on onneksi mennyt ohi. Sielujen kohtalo -kirjassa oli muutama lause, jotka antoivat minulle suurta lohtua. Ne menivät jotenkin niin, että voi olla, että yksin elävät, jotka eivät löydä sielunkumppaniaan, voivat olla liiankin riippuvaisia sielunkumppanistaan. Tällaisissa tapauksissa yksin oleminen on tervettä välimatkan ottamista ja liian  kiinteän symbioosin katkaisemista varten.
Voisin hyvin allekirjoittaa tämän. Miten yksi ainoa sielu voi olla niin äärimmäisen tärkeä, että ilman häntä on vaikea olla onnellinen? Ei se voi olla terve tapa suhtautua elämään. 

Elän nykyään pääsääntöisesti onnellisena ja ymmärrän sen, että yksinäisyydessä saan kasvaa sellaiseksi, joksi aion tulla. Keskityn itseeni: sieluni & mieleni yhdistämiseen. Jos olisin parisuhteessa (tämän sielun tai jonkun muun kanssa) olisin enemmän "yhdessä", ja sisään päin katsominen jäisi todennäköisesti paljon vähemmälle. Ehkä joskus saan vielä kokea parisuhteen. Nyt on (edelleenkin) itsenäistymisen ja oman ääneni löytämisen aika.

[Amora]

Olen tunnistanut minulle läheisiä sieluja tämän elämän aikana, mutta yhtä suurta kolahdusta kuin tämä vuosien takainen, ei ole tapahtunut, ainakaan vielä. Eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että tapahtuisi. Tuttuja sieluja on ihana tavata!

Siinä mielessä tilanne on vähän hassu, että mieleni olisi periaatteessa valmis rakastumaan johonkin toiseen, ottamaan vastaan elämänkumppanin, mutta niin vain ei tapahdu. Voihan olla, että en rakastu, ennen kuin sieluni on kokenut mieleni kautta irtipäästämisen vapauttavan vaikutuksen. Muutenhan irti päästäminen olisi vain siihen asti voimassa (hittolainen, niinhän on tapahtunutkin!) kun olen rakastunut johonkin toiseen. Juu, näin siis on tapahtunut. Nyt vasta tajusin. Pääsin siis yli tästä kaivatusta sielusta siksi aikaa, kun olin (piiiitkästä aikaa) rakastunut toiseen, myöskin tuttuun sieluun, mutta ei niin maatajärisyttävään. Mutta lopullinen irti päästäminen... no, on vähän vaiheessa.

[Amora]

[/quote]

  On aina mukavaa huomata kun niitä oivalluksia tulee samalla kun kirjoittaa, hieno juttu. Tsemppiä irtipäästämiseen, kyllä se vielä varmasti onnistuu   
[/quote]

Kiitos tsempeistä kaulakoru! 

[monikakson]

todella mielenkiintoinen aihe! Itse uskon karmallisiin suhteisiin, koska itselläni oli kauan aikaa tunne, että ennen kuin voin kokea "vakinaista" rakkautta uudestaan, niin minun on kohdattava suhde, jossa joudun jätetyksi. Se tapahtui, meni aika pikakelauksella (kuinka ihminen voikaan niin lyhyessä ajassa tuntea niin paljon!) ja aika pian sen jälkeen tapasin nykyisen mieheni. Luulen, että hänen kanssaan voisi olla jokin sielullinen sopimus, mistä toisen tunnistaa kohdatessa.

Myös yhden kanssa oli tällainen molemmin puolinen entisten elämien kokemus, jossa kumpikin näimme toistemme kasvoissa vaihtuvan toisia kasvoja (!). Olen monesti pohtinut sitä miksi se suhde sitten kariutui. Siinä oli varmasti ollut jotain kipeää ja siihen edelleen jäi jotain kipeää...ja tulemme edelleen tapaamaan toisemme seuraavissa elämissä. Ehkä se niin monien elämien kohtaaminen sekoitti meidät lopulta, koska ratkaiseva muutos tapahtui kun hän tuli luokseni toiseen maahan, jossa itsekin olin vieraana ja koen karmallista suhdetta kyseiseen maahan.. (mun täytyy vielä joku päivä oikeasti selvittää nää entiset elämät!!!)

On toisaalta pelottavaa juuri siksi, ettei voi tietää onko suhde loppuelämäksi vai miten tässä käy, koska on kokenut sellaisiakin suhteita, jotka on niin sanotusti väkisin revitty erilleen. Ei ole itse voinut tehdä mitään, jostain on tullut vain pakottava tarve luopua ja jatkaa eteenpäin. On joutunut jättämään todella hyviä ihmisiä taakseen ilman mitään näkyvää syytä. Ihmeellinen tämä elämä!

C'est la vie!

[FrozenAngel]

Kiitos Athamaarit ja Keskiyön vahinko.

Jotain erityistä tässä on, ja ehkä karmani on tosiaan auttaa tämä mies yli exästään. En vaan ole ihminen, joka on puolivaloilla mukana missään jutussa ainakaan silloin, kun on tunteita pelissä. No, mene ja tiedä. Aika näyttää

hui, vanha kirjoitus mutta liiankin tuttua  tosin..minäkin uskoin että kaikella on tarkoitus, että meillä on tarkoitus auttaa toisemme yli vaikean jakson..mutta oikeasti kävi niin, että kaikki loppui ja miehellä uusi kierroksessa, vaikka väittää välitttävänsä edelleen minusta, mutta kun meidän suhteestamme ei tule mitään (ei siis seurustele tämän uudenkaan kanssa). Että ehkä tällä ei ollut mitään tarkoitusta ja oikeasti tuntui, että hän oli todellinen sielunkumppani..
nyt vain itkettää...ja mietityttää, miksi minulla näin paha karma ihmissuhteissa, edellinenkin kun loppui tuskallisella tavalla...

[Inke_1]

Meidän parisuhteemme alkoi jotenkin vahingossa. Tekihän tämä mies minuun vaikutuksen, mutta en minä uskonut hänen pitemmäksi aikaa jäävän meille asumaan. Kauris ja vesimies tuntuu minusta mahdottomalta yhtälöltä, mutta yhä vielä vuosikymmenien jälkeenkin on hänen hammasharjansa vakiopaikallaan minun kylppärissäni. Uskon rakkauteen, mutta suhteemme toimivuus on kai ollut meidän intohimomme töihimme. No, ihan hyvä mies minulla on, kiitos maailmankaikkeudelle hänestä.

[Kalevanneito]

Kauris ja vesimies tuntuu minusta mahdottomalta yhtälöltä,

Niin mustakin tuntuu.  Uskomatonta että semmonen pari on viihtyny avioliitos monta vuotta ja hyvin vissiin menee!!! Vai onko sitten vain niin jotta naispari kyseisissä merkeissä ei toimi? Mulla on kokemuksia vain naisparista. Tarkotan siis niinkuin tuttavana/ystävänä. Olen kyllä hetero. 

[Corvus Leonis]

Heilastelen paraikaa kahta, ne on Leijona ja Kaksonen.  Kesä näköjään teettää tällaista, että kun sitä erkanee vähäksi aikaa lomalle niin alkaa kummasti silmäillä paljasta nahkaa. Ajattelinpa vain tällä kertaa ottaa tarjottimelta niinsanotusti useamman drinkin (tosin en sillä tavalla kuin ennen, että saattoi olla kaksi yhdenillan juttua samana iltana  )

No mä olen tällainen Leisure Suit Larry.

[SanctAstra]

Naureskelen täällä omalle tilanteelleni, kun en pariudu, enkä tiedä uskallanko edes enää. Ja kaiken lisäksi olen alkanut tuntea vetoa jo varattuihin miehiin.  

Mietin tuossa, että mistä moinen mahtaa johtua, niin tulin kaverin kanssa siihen tuloksee, että ne eivät sido minua, kun ovat jo toisaalle sitoutuneita. Omasta vapaudestani en siis halua tinkiä.  

Miten musta on tämmönen tullu...   Emmä aikasemmin... ihme hommaa...

[Kalevanneito]

Täällä toinen oudokki joka todennäköisesti ei koskaan sitoudukkaan. Tai jos oikein ihmemies tulee vastaan...(McGyver... )

Niin ehkä sitte..

Se vapauden kaipuu ja itekseen vihtyminen on niin vahvaa...Mut mä en mitään ukkiksia (ukkomiehiä) halua...Moraali kieltää ja jos mä jonkun kanssa alan niin sen on oltava mun eikä puoliksi jonku toisen naikkosen...

[SanctAstra]

No joo, siis en minä nyt kenenkään mieheen oikeasti käy kiinni. En todellakaan halua sellaista karmaa itselleni. Mutta olen huomannut, että joissain  varatuissa on se sellainen magneetti, joka vetää puoleensa. Onneksi itsekuri ja moraali ovat vahvoja, etteivät ne anna minun repsahtaa väärään suuntaan.

Mutta vapaus on jotain aivan ihanaa. Varsinkin henkinen vapaus. 

[Corvus Leonis]

Mun tuplakesäromanssit näiden Leijonan ja Kaksosen kanssa senkun syvenee (vaikka ihmettelen asiaa itsekin.) Funtsin jo että joudunko valitsemaan, mutta päätin että ollaan kerrankin kuin Hugh Hefner ja pidetään ainakin kahta. Kaksosen kanssa meinaan kerkesi tulemaan jo bänät tässä välissä, kun Leijonan kanssa eletään vielä hurmostilaa, mutta ylipuhuimme toisemme takaisin (aivan oikein, näinkin voi joutua tekemään) kun sanoin sille että löydän kyllä muuta seuraa tilalle, mikä tosin mulla oli jo valmiina, ja se puolestaan vaati mua päättämään että haluanko takaisin kimppaan vai en.

Joo itse asiassa tämä on ihan teinimeininkiä mutta otankin tässä niitä tietokoneen ääressä vietettyjä finnisiä nörttivuosia vain takaisin.

[Corvus Leonis]

Kyllä tämä kahden kumppanin pyörittäminen alkaa olla hitusen hankalaa, kun nyt tuo Leijona kitisee ettei mulla ole töiltäni (ja Kaksoselta) tarpeeksi aikaa. Välillä funtsin että pitäisikö sittenkin diskata molemmat ja palata normaaliin arkeen.

[Corvus Leonis]

Piti sittenkin valita, ja bänät tuli nyt sitten Leijonan kanssa. Sen sijaan Kaksosen kanssa ollaan päästy merkillisen syvällisiin sfääreihin - ottaen huomioon, että tässä ollaan kumpikin käsittääkseni aika pinnallisia ihmisiä.