seuraava »

[m.magia]

Kauris ja vesimies tuntuu minusta mahdottomalta yhtälöltä, mutta yhä vielä vuosikymmenien jälkeenkin on hänen hammasharjansa vakiopaikallaan minun kylppärissäni. Uskon rakkauteen, mutta suhteemme toimivuus on kai ollut meidän intohimomme töihimme. No, ihan hyvä mies minulla on, kiitos maailmankaikkeudelle hänestä.

Isovanhemmista löytyi kauris-vesimies-pari ja vuosikymmeniä olivat yhdessä. Omassa suhteessa myös samat merkit ja vielä molemmilla   .

[Hopealohikäärme]

Kauris ja vesimies tuntuu minusta mahdottomalta yhtälöltä, mutta yhä vielä vuosikymmenien jälkeenkin on hänen hammasharjansa vakiopaikallaan minun kylppärissäni. Uskon rakkauteen, mutta suhteemme toimivuus on kai ollut meidän intohimomme töihimme. No, ihan hyvä mies minulla on, kiitos maailmankaikkeudelle hänestä.

Isovanhemmista löytyi kauris-vesimies-pari ja vuosikymmeniä olivat yhdessä. Omassa suhteessa myös samat merkit ja vielä molemmilla   .

No entäs sitten Oinas ja Härkä-pari, isovanhempani siis, luulisi että noiden kahden merkin yhteiselo olisi aivan mahdotonta. 

Parisuhteista mulla on kokemusta vain yhdestä pitkästä, ja tosiaan se loppui kun läksyt oli opittu ja suhde tuli ikään kuin "tarpeettomaksi", ainakin omalta kannaltani katsottuna. Löysin itseni tavallaan uudelleen, ja samalla rakkaus silloiseen kumppaniin loppui. Jännä miten ne menee yksi yhteen tuommoiset asiat... nyt olisin kyllä jo valmis uuteen suhteeseen, jossa voisin taas oppia lisää.

[Southpaw]

Välillä olen ollut jopa katkera niille, jotka saavat elää rakkaidensa kanssa yhdessä. Se on onneksi mennyt ohi. Sielujen kohtalo -kirjassa oli muutama lause, jotka antoivat minulle suurta lohtua. Ne menivät jotenkin niin, että voi olla, että yksin elävät, jotka eivät löydä sielunkumppaniaan, voivat olla liiankin riippuvaisia sielunkumppanistaan. Tällaisissa tapauksissa yksin oleminen on tervettä välimatkan ottamista ja liian  kiinteän symbioosin katkaisemista varten.
Voisin hyvin allekirjoittaa tämän. Miten yksi ainoa sielu voi olla niin äärimmäisen tärkeä, että ilman häntä on vaikea olla onnellinen? Ei se voi olla terve tapa suhtautua elämään. 

Hyvä että tuli tätä keskustelua vilkaistua, sillä tämä pätkä tuntui sopivan omaan tilanteeseeni hyvin. Itse (Leijona-nainen) olen ollut Vaaka-miehen kanssa etäsuhteessa kohta kaksi vuotta ja juuri viime tapaamisella miehen ehdotuksesta päädyttiin siihen että etäsuhde tulee jatkumaan vielä siihen asti kunnes valmistun koulusta eli kolme vuotta vielä. (Siihen keskusteluun asti olin elätellyt toiveita, että kenties ensi kesänä voisi muuttaa yhteen, mutta kuten edeltä voi lukea, suunnitelmat muuttui.)

Kenties tämän etäsuhteen tarkoitus on juurikin opettaa elämään erillään? Rakkaan Vaakani tilanteesta en tiedä, mutta itse ainakin olen huomannut että välillä menee aikaa ihan hyvin omissa jutuissa ja koulukavereiden seurassa ja välillä sitten tulee "notkahduksia" ja sitä vain itkee ikäväänsä pois ilta toisensa perään ja pelkää että toinen jättää syystä tai toisesta.

[Corvus Leonis]

Sielujutuista puhuttaessa huomatkaa solmut (eli Rahu ja Ketu kuten itämaiden tietäjät tätä akselia kutsuvat.)

Joidenkin erityisen merkittävinä pitämäni exien kohdalla on synastriakartoilla paljastunut asteen tarkkoja yhtymiä solmuihin, tyyliin yhden exän Jupiter mun alasolmulla, kuu mun yläsolmulla, toisen kohdalla sen kuu mun alasolmulla, ja viimeisin tapaus oli mun Saturnus exän alasolmulla. Noihin kuvioihin liittyi omituinen pakkomielteisyys joita luultavasti kaikki erehdyimme pitämään seksuaalisina vaikka kyse oli jostain aivan muusta, josta vain valaistuneimmat gurut jossain tietävät.

Että tämä akseli sitoisi tiettyinä aikoina syntyneitä ihmisiä alitajuisesti yhteen jos he jotenkin jossain kohtaavat edes kerran, vaikka pidemmän päälle yhdessäolo menisikin liian vaikeaksi? Ehkä vähän omituista, mutta kyseinen akseli on myös eräänlainen ajan mittari, ja aika on muutosta, eli sarja toisiaan seuraavia ilmiöitä, jotka eivät puolestaan suinkaan ole sattumanvaraisia vaan liittyvät aina johonkin toiseen tapahtumasarjaan - tätä käsittääkseni kutsutaan näissä piireissä karmaksi.

[SSMoonSS]

Tällä hetkellä seukkaan kaukosuhteena erääsee vesimies-henkilöö ja ite oon vaaka. Luin joskus horoskoopeista, että nämä kaksi tulevat toimeen ja viel ainakin näyttäisi siltä.  Ennen häntä olin kaksosen kanssa kaksi vuotta, mut sit tyyppi teki bänät, jonka jälkee luulin etten enää koskaa rakastu. Toisin kävi ku olen ny tuon vesimiehen kaa.

En kuitenkaa varmaa koskaa tuu tajuumaa miten mä ja vesimies tultii ekal live-näkemisellämme nii hyvin toimee, tosin oltiiha me puol vuotta netin kautta keskusteltu ja näin, mut onhan se ihan eri juttu nähä livenä ku jutella ruudun kautta

Ihana vesimieheni on saanut mut unohtamaan kaikki menneisyyden pelkoni, jota minulla oli, ja nyt elän suurin piirtein vapautuneena vielä on yksi asia hoitamatta ennen kuin lopullisesti voin sanoa olevani vapaa menneisyyden kahleista

Tämmöinen pitkä selostus taas 

[Pakolainen]

Muuta en oikeastaan tajua kuin sen kumppanistani, että hänellä on minun näkökulmastani niin sanotusti erittäin täydentävät geenit - siis omista geeneistäni poikkeavat. Ominaistuoksu on ihana, ulkoinen olemus ei muistuta omaani mutta vetää puoleensa ja niin edespäin. Hauskaa kyllä egossa pyörivät ideologiat sun muut eivät ole turhan poikkeavia, emme siis tunnu kommunikoivan eri kielillä ja tuskinpa on tullut ehdittyä puhua eri asioista. Ylipäänsä satuimme "pariutumaan", koska kumpikin poikkesi toisen elämänpolulla vallan poikkitein - ei hidasteena vaan näkyvästi - asiayhteyteen ja silloiseen tilanteeseen nähden.

[Serena`]

Olen miettinyt tätä sielunkumppani asiaa viimeiset pari päivää ja tulin siihen tulokseen, että "sen oikean" tunnistaminen ei ehkä tapahdukkaan niinkään tunteella, eli että "tunnen että hän on se oikea", vaan enemmänkin järjellä, eli "tiedän että hän on se oikea". Omasta kokemuksestani voin sanoa, että vaikka olen tiennyt tuolla takaraivossani, että joku tietty ihminen ei tule pysymään elämässäni, niin en ole suostunut uskomaan sitä, koska tunteet on olleet niin vahvat. Ajattelin vain että ei ketään muuta kun sitä "sielunkumppania" kohtaan voi tuntea näin voimakkaasti. Näin jälkeenpäin vähän nolottaa ja naurattaa, kun miettii miten on joskus kuvitellut jostain ihmisestä niin suuria. Nyt kun sen näkee jälkeenpäin niin selvästi  No mutta, kaikki asiat elämässä opettaa, enkä ruoski itseäni siitä etten nähnyt kun oli pimeää.
Olen kyllä itse nykyisin täysin sillä kannalla että 3 vuotta on se minimi aika mikä kannattaa toisen kanssa seurustella ennenkuin suhde etenee yhtään pidemmälle. (Esim. kihlat, naimisiin meno, lapset, yhteinen talo tms)
Olla rakastunut ja rakastaa ON kaksi eri asiaa. Ja rakastuneena ne tunteet tuppaa peittämään sen järjen äänen siellä taustalla. Sitäpaitsi, jos todella uskoo suhteen kestävyyteen, niin mikä kiire?

PS. Ymmärrän sen että tietyssä iässä lasten teko saattaa tulla kiireiseksi asiaksi, mutta ei sekään tarkoita että nuo muut edellämainitut olisi pakollisia toteuttaa, ainakaan heti. Ihmiset on erilaisia ja se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle. Puhunkin tässä vain omasta puolestani.  Ja minulle ei ole mikään pakko edes asua yhdessä, että voisi hankkia lapsen, saati sitten mennä kihloihin tai naimisiin. Eli seurustellaan, mutta ei asuta yhdessä, mutta on yhteinen lapsi jne.  Kuulostaa ehkä hassulta, mutta miksi väkisin toimia jonkun vanhan kaavan mukaan vain, koska valtaosa tekee niin? Antaa elämän mennä omalla painollaan ja tehdään asiat siinä järjestyksessä kun hyvältä tuntuu, kaikista osapuolista. 

[Kalevanneito]

Juu, tääl ikunen sinkku (vanhapiika  ) vastaa. No nyt en vois kuvitella jotta joku ny änkeis tänne mun elämään ja herraparatkoon asuntoon... Oon niin hiton omaa rauhaa haluava. En tiiä oonko joku sitoutumiskammoinen.  Mut kyllä määkin tykkään romanttisista leffoista, kirjoista jne. Mut kun en mä tiedä oikeen onko se rakkaus sitä mitä mä oletan. Toisen kanssa ollaan yhessä vaikka toinen sairastus syöpään tai MS-tautiin tms. Kun oon lukenu lehtien jutuista miten jollekkin on todettu jotta "voi että sun mies jaksaa sun rinnalla vaikka sulla on syöpä, mun ei jaksais", tai tältä palstalta luin jostain ketjusta kun sanottiin jotta "mies ei hoitasi mua jos olen sairas", tai kun jollain oli ollut jokus sairaus jonka takia kävelee hitaammin niin mies tiuskii "tuu ny nopeemmin". Siis voi helvetti, jos ollaan yhdessä ja avioliitto tai mikä perkeleen liitto tahansa solmittu ja muka kimpassa ollaan sitä sitten ollaan jos toisella onkin yhtäkkiä joku sairaus ja ymmärretään, eikä heivata tosta noin vaan laivasta pois. PERKELE!! Mulle tuo on ihan selvää. Mä ikää mensi naimisiin tai mihinkää muuhun suhteeseen semmosen tyypin kanssa josta aattelisin jottei se oo mun rinnalla tommosiskin tilanteis. Eri asia on sitte semmoset sairaudet jotka muuttaa persoonaa, väkivaltaiseksi vaikka, niitä ei tarvi sietää..

Kun joskus tuntuu siis jotta nykymaailmassa heivataan pois jos toinen sairstuu tai hipelöidään tanssipaikoilla toisia...Tai ehdotellaan sinkun kans syrjähyppyjä naimisissa oleva mies...Ihan fiksuina pitämäni ihmisetkin. Juu, en haluu ainakaa tommoseen liitton. 

[Hiisitär]

Kalevanneito. Mä olen niin ylpeä sinusta! Tervetuloa samanmielisten kerhoon!

Se on kaikki tai ei mitään 

[Indium]

Ihanaa hääpäivää Solnishkolle!

[SanctAstra]

Minä olen jo kahteen otteeseen nähnyt tulevasta puoliskostani unta. Ensimmäisellä kerralla en nähnyt kasvoja ja tällä toisella kerralla hän oli luultavasti saman näköinen kuin oli edellisessä elämässänikin ollessaan puolisoni.

Se on vaan sitä odottelua nyt. 

[Kuuhilda]

Ihanaa SanctAstra 
Minä luulisin myös nähneeni, mutta voihan se olla sitten jotain ihan muutakin  :

Nyt jostain puskasta iskee jälleen tää rakkaudenkaipuu, vaikka se on pitkään ollut taka-alalla elämässäni. Äh.
Aikansa sitä vaan kestää ja sitten se menee pois, mutta kaikenlaista tuli sählättyä edellisen hingun aikaankin...toivottavasti tämä menee nopeammin ohi

[Kuuhilda]

No joo, mulla on Venuksen lisäksi nyt tasan DC:llä, että ei se ole ihmekään jos vähän kaipausta on ilmassa 

[Corvus Leonis]

Minäkin tässä miettinyt että kun tässä lomakin alkaa lähestyä, niin pitäisiköhän lähteä etsimään uutta parittelukumppania vaiko ei. Tätä nousuvaa'an päättämättömyyttä.

[Kuuhilda]

Ai hemmetti sä oot kamala