seuraava »

[Lilli]

Edellä mainitsemassani kirjassa ei otettu kantaa karmisiin suhteisiin. Eihän niiden tarvitse edes tulla mistään entisistä elämistä, vaan esim. muutaman vuoden tai muutaman vuosikymmenen aikaväliltä. Vetovoima on suurta jollakin tavoin kesken jääneissä tai selvittämättömiä asioita sisältävissä suhteissa. Näissä sitten seilataan on/off- tyyliin hyvinkin pitkällä aikavälillä, kunnes suhteen ongelmat on selvitetty ja on saavutettu tasapainotila (Nimim. kokemuksen rintaääni.  )

Itse olen ylläolevasta listasta vetänyt vähiten puoleeni samankaltaisuutta, muut tyylit ovat tutumpia.

[mii-i]

Itse olen myös usein huomannut eksyväni seuraan, jossa molemmat osapuolet kokee ja kaipaa (kiihkeästikin) tietyllä tasolla samoja asioita. Toverillisuutta syvemmälle ne ei oo edenneet, mutta on tuoneet ainakin uutta peilattavaa- toimineet jossakin elämänosassa isonakin potkuna  eteenpäin, sinänsä keskinäisiin suhteisiin syvemmin koskettamatta (paitsi ehkä egon tasolla aluksi). Samalla on selkiytynyt omat halut ja tarpeet.

[Buf~]

-Vedät puoleesi juuri sitä, mitä ehdottomasti haluat välttää

Hah juuri näin! Mutta miten tällasta vois itse välttää?? Ei varmaan mitenkään. 

[m.magia]

^ Kohtaamalla pelot ja päästämällä niistä irti.

[Eileithyia]

-Vedät puoleesi juuri sitä, mitä ehdottomasti haluat välttää

Hah juuri näin! Mutta miten tällasta vois itse välttää?? Ei varmaan mitenkään. 

Sillä ettei keskity siihen mitä ei halua vaan siihen mitä haluaa.

[Verninia]

Miten ihmiset pariutuvat? Miten toiset ihmiset eroavat?

Kerroin aikaisemmin tässä ketjussa miten tämänhetkinen parisuhteeni alkoi:suorasta käskystä huomioida ihmisjoukosta tuo ihminen. Ohitin viestin niin kauan kunnes se toistui ja huomioin käytännössä tuon ihmisen. Suhde alkoi, epäröin välillä vähemmän ja välillä enemmän koska olemme kovin erilaisia. Sain vahvistuksia, näin hänen auransa (vaikken näe muiden ihmisten auroja), näin välähdyksen yhdestä hänen menneestä elämästään, sain kokeilla omia kykyjäni hoitaa häntä parantavalla energialla useita kertoja, näin hänen ympärillään henkiolennon, hänen enkelinsä/henkioppaansa/suojelijansa näyttäytyi minulle.

Ajattelin, että minä annan tässä suhteessa enemmän kun saan. Mutta tätä kirjoittaessani tajuan, että olenhan minä saanut! Valtavasti! Olen saanut hänen kauttaan monta kokemusta joka on vahvistanut yhteyttäni henkimaailmaan!

Ajattelin, että kun näin paljon tapahtuu positiivisia asioita, olen oikeassa suhteessa ja näillä mennään. Minä en rakasta häntä, enkä luultavasti tulekaan rakastamaan. Olen kiintynyt häneen, mutten voi jatkaa suhdetta pelkän kiintymyksen perusteella. Tiedän, ettei tämä johda pitkälle, minä kaipaan vierelleni nyt rauhaa, omaa aikaa ja jossain vaiheessa myös toista ihmistä, jonka kanssa keskusteluissa on syvyys ja lämpö. Tässä suhteessa minulla on tunne, että voimme keskustella, mutta emme koskaan oikeasti kohtaa.

 Mutta miten jätetään toinen ihminen? Minä en halua olla se, joka sanoo viimeisen sanan. En halua olla se, joka hajoittaa. Näitä olen jo jonkin aikaa pyöritellyt, on epäreilua molempia kohtaan ylläpitää suhdetta jossa ei halua olla.

[Kuuhilda]

Verninia 

Itseä niskasta kiinni...sen ajattelee yleensä kauheammaksi kun se onkaan, ja kun saa suunsa auki, niin sitten se on tehty ja kaikkia helpottaa, vaikka sitä ei heti huomaisikaan 
Totuutta silmiin

[Ave^^]

Verninia, voi ei, kauheita paikkoja nuo.

Mutta se on pakko saada kakaistuksi ulos suusta. Ja mahdollisimman rehellisesti, omia tunteita voi valottaa positiivisessa sävyssä, mutta jämäkästi pitää päätöksestään kiinni. Mulla on ainoastaan itkun seasta nää hommat sujuneet, mutta se on pakko pitää kiinni siitä päätöksestä, kun tietää että se on kaikkia kohtaan parempi niin. Eikä se itkukaan haittaa, se on elämää ja vaikea tilanne.

Mitä pidemmälle asiaa jättää, sitä vaikeammaksi ja kamalemmaksi se muuttuu, kun on antanut toiselle toivoa ja uskoa ihan turhaan. Kymmenen kertaa pahempi on roikkua sellaisessa, kuin rehellisesti hajoittaa ja pistää peli poikki. (Tai vielä pahempi ruveta alitajuisesti tai tietoisesti etsimään ja luomaan toisesta syitä, joiden kautta löytäisi itselleen oikeutuksen lähteä. Tätä kannattaa varoa, rehellisyys kunniaan. )

Kaikki tällainen kuitenkin kuuluu elämään, etkä ole mikään hirviö.

[trius]

Varo mitä toivot, se voi toteutua!

Minulle maailmankaikkeus kuljetti eteeni sellaisen ihmisen, ja kaikki kävi toisin kuin ikinä olisin uskonutkaan.

Luopumisen kautta, kun olin jo melkein luopunut toivosta, kaikki kääntyi aivan toisinpäin.
Eli Lillin kirjoittama osio
"Uutta ja ihmeellistä voi tulla elämään luopumisen kautta. Eli kun on tehnyt kaikkensa saavuttaakseen jonkun asian (tai ihmisen), eikä se silti onnistu, niin asiasta luopuu/päästää irti. Juuri kun on hyväksynyt sen, että toivottu asia ei tule koskaan toteutumaan, niin se tupsahtaakin syliin ja usein aivan eri tavoin, mitä itse on kuvitellut. "
piti kohdallani paikkansa.

Varokaa toivomasta tietyn nimistä henkilöä, se voi toteutua eri henkilön mutta samannimisen kanssa Maailmankaikkeudella on fiksuutensa ja huumorintajunsa, ottakaa se vastaan! 

[Suomityttö]

Syvällisesti ja myötätuntoisesti pohdittu Verninia.
Joskus tässä fyysisessä maailmassa tiet eroaa kevyesti ja helposti. Niin ettei itsensä tarvitse tehdä mitään. Vasta vähän ajan kuluttua huomaa, mitä on tapahtunut. Olen ajatellut tämän johtuvan siitä, että karma on täytetty ja molemmat ovat vapaita.

[Avicii]

Itse olen huomannut että kun laitan pyynnön sydämen energioitten niin alkaa uusi prosessi ja oikein tunnen kuinka voimat tekevät töitä.
Sitten jään odottamaan ja katson mitä tapahtuu. Olen oppinut että päästän kaikesta irti, en sido mitään tai ketään itseeni vaan annan energioiden vapaasta tehdä töitä itsessäni. Tämän voi tehdä joka pv tietoisesti jos tuntuu että tökkii ja jumittaa. Nyt olen laittanut yhden pyynnön eteenpäin ja jään nyt odottamaan että missä muodossa se toteutuu ja jos toteutuu. Pitää vain jaksaa antaa kaikelle aikansa.

[Kuuhilda]

Hei sitähän se on!
Minä siis tunnen, kuinka energiat jylläävät minussa ja tekevät töitä asioiden eteen...ihan, kuin olisi energiahoidossa 
Pyysin, että yläkerta lopettaa yhden lupaavan oloisen jutun, ellei siitä koidu jokaiselle osapuolelle jotakin hyvää ja ihanaa, ja se ei ole vielä ottanut loppuakseen, joten tässä odotellaan, että mitäkö se sitten pitää sisällään?

[Avicii]

Juuri näin  Antaa voimat tehdä töitä ja juuri pyytää että se olisi kaikille hyvä juttu. Go for it! 

[MsElf]

Onnekas törmäys ketjuun, joka antoi paljon ajateltavaa ja vastauksiakin omaan tilanteeseeni. Olen silti vasta henkisen kehitykseni alussa.

Tunnen löytäneeni sielunkumppanini, tai mikäli mahdollista jopa vieläkin läheisemmän ihmisen. Meillä on fyysistä välimatkaa yli 2000 km, mutta tunnen hänet itsessäni, aistin hänen tunteensa, tunnen kosketuksensa - ja hän minun. Yhteys onnistuu tietoisesti, mutta myös tiedostamatta (esim. toinen näkee toisesta unta, mikä herättää toisen). Tunnen, että olemme olleet yhdessä kauan sitten, etsineet toisiamme pitkään ja nyt löytäneet. Siitä hetkestä, kun sielut päästivät toisensa lähelleen pian vuosi sitten, olemme kasvaneet molemmat valtavasti. Löytäneet yhteyden sydämeen ja sieluun, painiskelleet sisäisten viestien ja realiteettien ristipaineessa. Vuosi on ollut yhtä vuoristorataa... mitä syvemmäksi yhteytemme on kehittynyt, sitä kipeämpää on alastulo tehnyt. Olemme vuoronperään yrittäneet pyristellä tästä irti sillä tuloksella, että yhteydestä ja rakkaudesta on kasvanut yhä vahvempi. Kumpikaan ei ole aiemmin kokenut mitään näin voimakasta, ei henkisen yhteyden eikä rakkaudenkaan suhteen.

Puolen vuoden tauon jälkeen tapasimme viime viikolla. Tapaaminen oli epätodellisen upea! Kaikki jännitys hävisi, sydän tunsi tulleensa kotiin, olin aivan taivaissa    Tuntui juuri siltä Jupiterin lottovoitolta, joka olisi tarjolla... Hän tajusi heti tapaamishetkellämme, mitä haluaa tehdä (olla kanssani), ja näki myös järjen kautta kuinka asioiden tulisi edetä jotta yhdessäolomme olisi mahdollista. Kaikki vaikutti mielettömän hyvältä, olimme tiiviisti yhteydessä myös "normaaleja" kanavia pitkin  :  - kunnes yhtäkkiä, ilman mitään varoitusta tai edes kunnon selitystä hän päätti jättää minut. Kielsi kaiken yhteydenpidon, särki sydämeni totaalisesti. Isompi ongelma on, että hän särki samalla omansa...  tunnen, milloin hänellä on paha olla, tiedän milloin hän ajattelee minua rakkaudella... ja itken myös hänen suruaan. Raskasta. Varsinkaan, kun en vielä ymmärrä miksi. Sen toki ymmärrän, ettei hän selvästikään ollut valmis suhteeseen. Tiedän ja tunnen että hän silti rakastaa minua ja kaipaa minua - ja saa tunteillaan minutkin voimaan aina hetkeksi hyvin 

Ajatus siitä, että pitäisi hyväksyä ja päästää irti on mielessä, olen tavallisesti nopeasti vaikeuksista jaloillani. Silti se tuntuu jokseenkin mahdottomalta. Tunteet häntä kohtaan ovat todella voimakkaat ja tunneyhteys auki... en tiedä voiko sen sulkea, tai haluankokaan sitä... Olen äärimmäisen kiitollinen siitä mitä tämä kaikki on minulle avannut ja opettanut, mutta tällä hetkellä pelkään että olen hänessä ja tässä energiayhteydessä kiinni lopun elämääni. Kaikella tarkoituksensa, toki, mutta mikä tämän romahduksen - sitä on vaikea vielä nähdä. Ehkäpä jonain päivänä siihen kykenen ja näen tämän kaiken osana matkaa. Siihen asti... 

[Eklektikko]

Tahattomat (ja luvattomat) energiakytkökset voi itse katkaista, tässä ketju aiheesta:
http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=43773.0

Ehkä tilanteessa voi auttaa myös se ajatus, että et voi tietää tässä vaiheessa, millainen elämänläksy suhteella tähän ihmiseen on suunnitelmissasi sieluntasolla. Se kun voi olla onnellisen loppuelämän suhteen ohella vaikkapa toipuminen onnettomasta rakkaudesta, sen oppiminen miten ei-halutut energiasiteet katkaistaan, miten tehdään ne suojat jotta ei haluamattaan tunne toisen tunteita (suojauksistakin on oma ketjunsa) tms.

Useimmiten nämä asiat tajuaa vasta reippaasti jälkikäteen, ei suinkaan juuri sillä hetkellä jolloin ne tapahtuvat. Omat ajatuksesi tilanteesta luovat sinulle tunteita, joten se mitä ajattelet nyt vaikuttaa välittömästi sihen mitä asiasta tunnet. Esimerkiksi tämä pätkä tekstiäsi: "...mutta tällä hetkellä pelkään että olen hänessä ja tässä energiayhteydessä kiinni lopun elämääni."

Luot tuon pelon itse ajattelemalla asiaa itse. Sinulla ei ole mitään todisteita siitä että noin olisi, joten ajatus ei ole ollenkaan realistinen ja sen vuoksi se kannattaisi väitellä itse kumoon.

Toisen surun itkeminen ei muuten helpota hänen oloaan ollenkaan, joten se on oman kipusi lisäksi sinulle aivan turhaa kipua, jonka kärsiminen ei auta häntä yhtään.

Voimia ja valoa!