Miten ihmiset pariutuvat?
Ihmisen vaelluksessa on se merkillinen juttu, että sukukypsäksi tullaan jo varsin varhaisessa iässä noin 12 - vuotiaana ja joskus sitä varhaisemminkin. :
Lapsukaiset ovat murrosikäisinä jo valmiita lisääntymään ja samalla SATTUMALLA lienee suuri osuus millaiseen parisuhteeseen päädytään. :
Tuon ikäisenä merkityksellistä on että kumppani on HYVÄN näköinen
tai komea ja tavoittelemisen arvoinen. Vetovoimaa ja rakkautta suurempi voima on sukuvietillä jolloin kokemusten hankkiminen ja hyväksytyksitulemisen tarve vaikuttavat. Valloitusten tekeminen ja kokemus siitä, että saa kenet haluaa hivelevät egoa ja saavat hyppäämään kukkasesta kukkaseen.
Kun saavutaan tiettyyn ikään alkaa perheenperustamisen aika ja vakiintumisen tarve. Lasten hankkiminen ja sitoutuminen toiseen ihmiseen etsii täyttymystään ja HEUREKA siinä hän on,
tuo ihmeellinen
, kauan kaivattu kumppani, joka tuntuu vetävän puoleensa mangneetin tavalla.
Sattumasta tullaan säätelyyn, jolloin puolison valinnassa auttaa samankaltaisten arvojen ja maailmankatsomuksen kohtaaminen kumppanilla ja itsellä tuntuu olevan paljon yhteistä elämässään ja lopullisen valinnan tekee aina nainen. Naisella on annettu se valta mieheen, että parisuhdetta pysyvästi perustaessaan nainen päättää siitä haluaako hän synnyttää lapsen tuolle miehelle jonka kanssa on suhteessa.
Luonnon valinnassa on merkittävää se onko ihmistä luotu yksiavioiseksi ja saako pariutuminen lopullisen muotonsa avioliittoon päädyttäessä, jolloin se on yhteiskunnallisesti hyväksyttävää ja moraalisesti oikein ajateltu. Perheen perustaminen on kaikkien tavoitteena ja sen kautta lasten syntyminen, suvun jatkaminen.
SITOUTUMINEN parisuhteeseen vaatii molemminpuolista tahtotilaa ja yhteisiä tavoitteita elämässä. Sitoutuminen avioliiton sitein on yksiavioisen liiton tarkoituksena ja sen päämääränä on muodostaa koko elämänkestävän liiton puolisoiden välillä.
Sattumalla on kuitenkin toisinaan sormensa pelissä ja jos suhde ei ole riittävän vahva, niin uskollisuus ja sitoutuminen saattavat rakoilla johtaen törmäyskurssille ja ikävä kyllä varsin usein eroon.
Avioerojen määrä ja parisuhteiden katkot ovat melko tavanomaisia nykymaailmassa. Joskus kiistat ovat niin suuria, että parempi olisi ollut etteivät nuo puoliskot olisi ikänä kohdanneetkaan.
Sattumalla lienee parisuhteen perustamisessa merkittävä osuus, mutta olisiko sittenkin parempi parisuhdetta luodessaan tutkia myös luonteiden yhteensopivuutta sekä tutustua kunnolla kumppaniinsa selvittämällä onko hänen sielunelämänsä ja arvomaailmansa lähelläkään omaa sielunmaisemaa ja pyrkiä pidättäytymään pariutumisesta, ennenkuin on varma, että RAKASTAA ja haluaa vilpittömästi olla tuon ihmisen kanssa, niin myötä kuin vastamäessäkin. :
Ihminen poikkeaa muusta luoduista siinä, että kumppanin valinnassa on myös tahdosta ja tunteesta kysymys paljon enemmän kuin viettien tyydyttämisestä. Sielunkumppanin löytäminen sitävastoin tuntuu joskus samalta kuin etsisi neulaa heinäsuovasta ja samalla vakka etsii kantta kolistellen vähän siellä sun täällä ja saattaapa olla niinkin, ettei rakasta kumppania löydy etsinnöistä huolimatta millään konstilla ja päädytään sinkuksi.
Sinkkuna eläminen voi olla vaivatonta ja siihen tottuu helposti kun etsikkoaika kiitää ohitse ja saa havaita elämän kuluneen verkkaan ja sitä OIKEAA rakkautta ei vain ole löytynyt etsinnöistä huolimatta.
Biologisen kellon tikittäessä riittävän kauan ei elämästä löydy parisuhdetta ja parastaennepäivä menee ohitse, jolloin lasten hankkiminen ja suvun jatkaminen käy ylivoimaiseksi tai mahdottomaksi.
Luonnolliselle ihmiselle on tärkeää pariutuminen ja saada rakastaa sekä tulla rakastetuksi parisuhteessa jonka täyttymyksenä on lasten synnyttäminen ja lasten kasvattaminen. Mielestäni ihmiset paiutuvat sattuman ja säätelyn vuorotellessa jolloin myös onnella on suuri merkitys sille miten onnellinen ja tasapainoinen suhteesta tulee.
Haastettelin erästä tuntemaani vanhaa avioparia jotka viettivät timanttihäitään 60-vuotta yhdessä, että mikä heillä oli ollut pitkän parisuhteen salaisuutena, niin vastaus oli yllättävä.( Meillä on ollut parisuhteessa tärkeää, ettei kunnioitus toista osapuolta kohtaan ole rakoillut ja että suhteessa on ollut myös muutakin yhteistä kuin riidat).
:
Yhteiskunnallisesti merkittävää on myös se ettei puutetta ja kurjuutta ole elämää sotkemassa, jolloin perusturvallisuudentunne ja ihmisarvoinen elämä mahdollistuvat. Raha ei lisää rakkautta mutta kyllä se rauhoittaa kunhan sitä on riittävästi ja onhan mersun takapenkillä paljon mukavampi tirauttaa itkut kuin kansanautossa jollaisella kaikki ajavat.
No okei myönnetään että tämä juttu ei nyt oikein istunut tähän aiheeseen kun oikeampi vastaus lienee oleva että pariutumisen takana on mangnetismi ja vetovoimat sekä luonneanalyysin mukaan sielunkumppanuus ja sen oikean valinta josko sellaista onkaan?
Joskus tuntuu että sellainen on vai onko sittenkään.