Hei,
pyydän pyydän minäkin apua tilanteeseeni.
Rakkaudesta.. elämään astui viime keväänä tosi merkittävä, ihmeellinen mies. Tunsin niin vahvasti valon ja yhteyden välillämme, ja tunne oli jaettu. On kai yhäkin..
asia on vain kääntynyt kesän aikana niin kummallisesti nurinniskoin.
On niin surullinen olo kun tuntuu että puhtaan, aidon asian päällä on pelon tai jonkun muun peitto.
Tämä on hurjan iso asia tällä hetkellä. Vaikea saada rauhaa tavoitettua.
Toinen on sitten tämä "työ", elämäntehtävän tuominen konkreettiin maailmaan..! Tunnen että alkaa olla aika, mutta olen jotenkin niin jumissa. Tiedän mitä tahdon tehdä, mutta sen saaminen käytännön alulle on ihmeellisen kankeaa. Onkohan tässä jokin juttu mitä en ole tajunnut?
Kiitän suuresti!
Ihanaa että täällä on tämmöisiä ihmisiä kuin te jotka näin autatte. Halaus!!
rakkaus
elämää on joskus hyvä elää niin että toimii kun olisi saanut jo sen jota oma sydämesi todella haluaa.tällöin vedät usein magneetin lailla puoleesi juuri sitä mikä on sinulle tärkeää. jos taas ajattelet yllenne hyvinkin turhan pelon pysyy se helposti turhana taakkana päällä varjostaen montaa asiaa. keskity rakkaudessa poitiivisuuteen ja sinulle avautuu paljon uusia mahdollisuuksia.
työ
tärkeää on uskoa siihen mihin olet ryhtymässä. sinulla on hyvä alku siinä että uskot että on aika toteuttaa elämäntehtävääsi. anna itsellesi vielä lupa uskoa että siitä kaikesta on hyötyä myös muille ihmisille. olet aivan oikeaa tietä kulkemassa.uskalla luottaa ideoihisi.äläkä anna niiden mennä uida ohitsesi.
