seuraava »

[Rakkauden enkeli]

Avasin tähän tällaisen leikkimielisen gallupin. 

Omaa miesihannettani vastaa parhaiten:

(http://rosetta.helsinki.fi/kkl_sa/isa232/Tove_tiedostot/image014.gif)

Tähän oli taas hyvin helppo samaistua lapsena. Koulukiusauksesta huolimatta tiesin silti aina olevani sisäisesti(kin) peppi:

(http://efraimstochter.de/images/weltweit/pippi_finnland.gif)

[Rohana]

Viivin ja Wagnerin Viivi. Se mies on kai sitten se Wagner. Ei tosin ihanne, mutta tuota niinkuin elävässä elämässä on....

[*yildirim*]

no itse olisin varmaan pieni merenneito Ariel

ja miestä voisi kuvat sellainen nuuskamuikkusen ja sebastian ravun risteytys...millainenhan se sitten ois???

[Rohana]

Mikä Nuuskamuikkusessa kiehtoo, olen törmännyt samaan nimittäin aiemminkin enkä silloinkaan tajunnut? Nuuskis on minusta aika jörö.  :

[Rakkauden enkeli]

Mikä Nuuskamuikkusessa kiehtoo, olen törmännyt samaan nimittäin aiemminkin enkä silloinkaan tajunnut? Nuuskis on minusta aika jörö.  :

Nuuskamuikkusessa kiehtoo juuri se musikaalinen luonnossa viihtyvä vaelteleva ja syvällinen pohdiskelija. On oman tiensä kulkija, eikä arvosta liiaksi materiaalisia arvoja. Ei Nuuskamuikkunen minusta mitenkään jörö ole, vaan sanoo asiat lyhyesti ja suoraan. On silti hahmona mielestäni hyvin sydämellinen, empaattinen, viisas, rohkea ja auttaa mielellään muita. Taistelee myös tarvittaessa vääryyksiä vastaan ja on heikoimpien puolella.

Tässä vielä wikipediasta tietoa muikkusesta:

Nuuskamuikkunen (ruots. Snusmumriken) on hahmo Tove Janssonin muumitarinoista ja Muumipeikon paras ystävä. Hän käyttää vanhoja vaatteita, kuten vihreää hattua ja takkia, ja asuu teltassa. Nuuskamuikkusen hatussa oleva koriste vaihtelee; välillä reunusta on koristanut sulka ja välillä kukkaseppele tai naru. Nuuskamuikkusen isä Juksu (ruots. Joxaren) tuli Muumilaaksoon Muumipapan mukana. Nuuskamuikkusen äiti on vanhempi Mymmeli. Itse asiassa koska vanhempi Mymmeli on myös Pikku Myyn äiti, Nuuskamuikkunen ja Pikku Myy ovat sisaruksia tai ainakin sisaruspuolia – Pikku Myyn isän henkilöys ei ole käynyt ilmi.

Nuuskamuikkusen ikää on vaikea määrittää. Hän leikkii mielellään Muumipeikon ja muiden lasten kanssa, mutta toisaalta häneltä luonnistuvat vakavammatkin keskustelut Muumipapan kanssa. Nuuskamuikkunen on iätön kaikkien kaveri.

Etelä on Nuuskamuikkusen mieluisin matkakohde. Hän vaeltaa etelään joka talvi, kun Muumilaakson väki käy talviuneen. Keväisin hän palaa laaksoon ja pystyttää telttansa joen rantaan – huuliharpun soinnista tietää Nuuskamuikkusen tulleen takaisin.

Nuuskamuikkusen voidaan katsoa olevan myös klassinen kapinallinen: useampaankin otteeseen hän on repinyt kieltotauluja paikoiltaan ja lukittuja portteja auki. (Tässä kuten ulkonäöltään ja pukeutumiseltaankin hän tulee isäänsä Juksuun - heidän ainoa näkyvä eronsa on, että Juksun hatun ympärillä on nuorarengas.) Samoin Nuuskamuikkusessa usein korostuu myös täydellinen riippumattomuus ympäröivästä yhteiskunnasta – joskus jopa ystävistään Muumilaaksossa. Esimerkiksi Muumilaakson Marraskuu -kirjassa korostuu tarkoituksellinen eristäytyminen muista.

Nuuskamuikkusen esikuvina toimivat Janssonin veli Lars Jansson sekä toimittaja Atos Wirtanen, jonka ulkoasusta on lainattu Nuuskamuikkusen vihreä hattu.[1]

Muumi animaatio-sarjassa Nuuskamuikkusella ja hänen isällään Juksulla on useampikin eroavaisuus mutta vain ulkonäössä.Esimerkiksi Juksulla on punainen nenä,sekä punainen hattu ja mustat hiukset.

[Esmiralda]

Hm! Mietinpä tuota vähäisen ja sitten, HAA! Löysin. Unelmieni mies!!!

Ei kai mies tästä parane; komea, salaperäinen, rohkea ja auttaa heikkoja naisia! 


(http://tbn0.google.com/images?q=tbn:Pvb1BCSEuEFUNM:http://www.tebeosfera.com/Documento/Articulo/Clasicos/Phantom/phantom.gif)

Mutta minä... : Sitä minä en keksi.

[Ikitosi]

Minä nuorenpana:                                          Miesihanteeni:
(http://www.internationalhero.co.uk/t/tankgirl.jpg)       (http://www.internationalhero.co.uk/b/booga2.jpg)

Ihanteeni nyt tämmöinen monipuolinen hallitsija-tyyppi    : (http://www.hindunet.org/home/general_sites/kogee/images/Krishna.gif)

[Hiisitär]

Jaha, nyt päästiin AthaMaaritin erikoisalaan, sillä minähän en oikein muualla eläkään kuin satumaailmoissa! Ja kulutan aikaani fiktiivisten miesten kanssa

Minä en ihan oikeasti pysty sanomaan ainakaan miespuolisista hahmoista vain yhtä ja ainoata ihannetyyppiä, sillä suosikkeja on ehtinyt kertyä vuosien saatossa NIIN monta! Pahoittelen siis pientä kuvien tulvaa, yrittäkää jaksaa...

Gourry Gabriev (Slayers)
(http://members.fortunecity.com/gourrychan/sword.gif)

Ehkä pitäisi huolestua, jos mies on NIIN blondi, että luulee sulhasen olevan synonyymi suolakurkuille, mutta Gourry on mies, jolla on puhdasta kultaa oleva sydän paikallaan. Kiltti (ja tyhmä) kuin mikä (meinasin kirjoittaa minä ). Taitava ja uskollinen miekkamies, joka suojelee rakastettuaan/ihastustaan hengellänsä. Ei jaksa stressaantua maailman menosta (koska ei yleensä tajua siitä mitään). Maha pohjaton kaivo
Ja tuo tukka...! Miksen minä ikinä saa kasvatettua tukkaani puolireiteen asti?

Siegfried Schtauffen (Soul Calibur)
(http://i8.photobucket.com/albums/a24/Athran/Siegfried/sieg-sig.jpg)

Siegfried on niitä harvoja hahmoja, jotka ovat vieneet sydämeni mennessään heti ensi silmäyksellä (tai pelaamisella )
Kovaonninen ritari, jonka harteille lankeaa julmettu kohtalo, mutta sinnikkäästi tämä pieni blondi vaan taistelee itsensä voittajaksi. Jos jollakulla ovat asiat menneet päin sitä itseään niin Siegfriedillä! Voimakas miekkailija.
Tulee vähän ujo ja syrjäänvetäytyvä tunne tästä tyypistä, eli mies, joka kulkee omia polkujaan. Tytöt ovat varmaan kimpussa kaikkialla, mutta Siegfried ei pahemmin korvaansa heille lotkauta. Uskoisin, että tämän miehen valloittamiseen vaaditaan erikoislaatuinen tyttö.
Ai niin! Siegfried on muuten Vesimies! Eikös Vesimies-mies hurmata juuri persoonallisuudella, kunhan mies saadaan ensin edes vähän kiinnostumaan

Puna-Tuuli
(http://www.harhakuva.org/works/1172760151_punkku_taalla_taas_by_AthaMaarit.jpg)

Ja sittenhän on minun ihana, ihana ikioma Punkku-poika! ^____________^ Syrjäänvetäytyvä, ystävänsä tarkkaan valikoiva, kiltti ja pohjimmiltaan oikein hellä tapaus, joka taistelee kuitenkin kuten raivoisan soturin kuuluukin. Ainoa heikkous on naapurilauman/-heimon Ada-tyttönen, joka saa Punkun ihan lukkoon ja ujoksi. Ei siis ole vieläkään tunnustanut ihastustaan Adalle, vaikka kovasti on yrittänyt
Ujostuttaa...

Garif-kansa
(http://tn3-2.deviantart.com/fs7/300W/f/2006/344/c/5/Garif_by_basalt.jpg)

Vähän tyylitelty kuva Garif-soturista, mutta enivei. Tällaisia intiaanien tapaan eläviä sotureita, joille olen täysin myyty...! Garifit keräävät kaiken tarvitsemansa luonnosta, kunnioittavat sen kiertokulkua ja siitä huolimatta, että he ovat suuria sotureita, Garifit vannovat pasifismin nimeen. Taistellaan vasta viimeisenä olenkortena, mutta harjoitellaan silti koko ajan. Garifeilla ei ole koskaan kiire minnekään ja kotikylässä Jaharassa porukkaa pelailee lautapelejä, rupattelee ja nukkuu auringossa. Ihanaa elämää! Kaikki ovat tervetulleita Jaharaan.
Ah, tuo turkki on todella ihana! Haluaisin rapsuttaa sitä.... Turkin pitäisi tosin kattaa koko selkä ja käsivarsien ulkosyrjät kyynärpäitä lukuunottamatta, mutta tämä on tyylitelty versio. Nuo sarvet ovat ihanat.... Olen aina rakastanut massiivisia sarvia...!


Siinäpä muutamaa häiskä-ihannetta teille. Huomasitteko mitään yhtäläisyyksiä?
- Kaikki ovat sotureita tai taistelijoita (Mars minulla Oinaassa)
- Herkkiä ja kilttejä tyyppejä, äärettömän kärsivällisiä
- Äijillä pitkä tukka ja Garifilla vastaavasti turkki ja komeat sarvet. Punkku ja Garif eivät edes kuulu ihmisiin.

Sitten naisihanteen vuoro. Sanoisin, että tällä hetkellä yksi ihanteista on

Fran
(http://bestffxii.free.fr/screenshots/artworks/4.jpg)

Todella feminiininen olematta kuitenkaan liian hutsahtava. Itselläni kun on ongelmia oman feminiinisyyteni kanssa.
Ihailen myös Franin päättäväisyyttä - hän lähti kotikylästään ja sinetöi samalla kohtalonsa. Vierat (joka Fran on) asuvat erityksissä omassa kylässään noudattean Vihreän Sanan Lakia ja se porukka on oikeasti niin töykeää, itserakasta ja halveksivaa....! Hommaa voi hyvin verrata kiihkouskovaisten meiningiksi, jossa Vihreän Sanan kieltäjät ja kylästä poistuvat vierat eristetään täysin yhteisön ulkopuolelle, eikä takaisin kotikylään ole asiaa. Siitä huolimatta Fran valitsi vapauden (ja rakkauden ihmismieheen) kieltäen kaiken vanhan ja suunnaten kohti uutta.

[Rakkauden enkeli]

Kiitos kun olette lähteneet leikkiin mukaan. 

Tottahan toki minuun myös romanttinen ja uskollinen prinssikin aina vetoaa  , jolle voisin olla se prinsessa:

(http://www.blackwolf-images.com/images/dis/cind_etch.jpg)

[Esmiralda]

Hm. Mielenkiintoinen tuo Fran...tykkään jousipyssystä, voisin harrastaa sitä itsekin. Se on niin kaunis! Voisin aivan hyvin olla Fran  , sillä en vieläkään ole löytänyt sellaista 'arkkityyppiä'.

Muistan nuoruudesta sellaisen apu-lehden sarjan, jossa oli Cora ja hänen ruma noita-akka äitinsä. Tykkäsin tuosta Corasta. Eipä sitä missään enää näy...

[Hiisitär]

Minäkin haluaisin aloittaa jousiammunnan! ^____^ Olen päässyt kerran ampumaan käsintehdyllä 1300-luvun tyylisellä unkurilaisella ratsujousella ja ai vitsi! Se vei heti mennessään. Erittäin meditatiivinen harrastus. Onnistuin myöhemmin löytämään kirjastosta vielä kirjan "Zen ja jousella ampumisen taito" Ylipäätäänkin kaikenlainen taistelu- ja itsepuolustuskulttuuri Aasiassa tähtää valaistumiseen, ei niinkään itse taisteluun.

[Rusalka]

Itselleni olen läpi elämän löytänyt montakin Alter-Egoa sarjakuvien ja satujen maailmasta, tärkeimpiä ovat Pieni merenneito, Heli-Keiju, Tirlittan ja Asterixista Mimosa... Mutta suurimman samaistumisen olen kokenut 20 vuotta sitten ekoja kertoja lukiessani Tolkienia, ja aina uudestaan ja uudestaan myöhempinä vuosina palatessani Tarun pariin, kaksi pariskuntaa Tarussa vastaa sisintä kuvitelmaani "sen oikean löytämisestä", enkä oikeastaan osaa valita kumpi rakkaustarina kolahtaa enemmän, molemmat kuvaavat sekä itseäni että kumppaniani. Oli mulle muuten suuri pettymys että Tom Bombadil ja Kultamarja oli jätetty filmatisoinnista pois... :

[Rusalka]

Hm! Mietinpä tuota vähäisen ja sitten, HAA! Löysin. Unelmieni mies!!!

Ei kai mies tästä parane; komea, salaperäinen, rohkea ja auttaa heikkoja naisia! 


(http://tbn0.google.com/images?q=tbn:Pvb1BCSEuEFUNM:http://www.tebeosfera.com/Documento/Articulo/Clasicos/Phantom/phantom.gif)

Mutta minä... : Sitä minä en keksi.

Kun olin pieni (noin 7-9v.), nuori enoni asui meillä ja hänelle tuli Mustanaamio. Niin minäkin sitten aina luin lehden kannesta kanteen ja totisesti haaveilin romanttisia haaveita Nastamuumiosta, Vaeltavasta Aaveesta Pääkalloluolassa, aah. Sarja oli aika ajoin tosi hyvin piirrettykin ja otin paljon mallia silloin omiin juttuihini esim. sarjan naishahmoisista, Dianasta ja Heloisesta jne. Sitten sain kinuttua äidiltäni oman sarjakuvatilauksen ja se ei ollutkaan ihan tyypillinen pikkutytön lehti, vaan Teräsmies  , oih miten haaveilinkaan hänestä ja siitä miten syrjäytän Lois Lanen 

[Hiisitär]

Rusalka, minulle tuli samanikäisenä Turtles-lehti ja myöhemmin telkkarista alkoivat Prätkähiiret, joiden hahmo Moto (se harmaa hiiri) on edelleen yksi parhaimpia fiktiivisia hahmoja, joihin olen törmännyt. ^_____^ En oikeasti tiedä toista hahmoa, jolla olisi niin puhdasta kultaa oleva sydän! Gourry menee lähelle, oikeastaan tosi lähelle, mutta Moto on sydämensä puolesta ykkönen ^__________^

Eppanalta pitikin kysyä mistä sarjakuvasta nuo punkkarityttö ja anthromies ovat? Tyyli näytti mielenkiintoiselle, saattaisin haluta vilkuilla sarjista piirustusmielessä tarkemmin.

[Hiisitär]

Kiitos Saqirlat! Tässäpä sinulle kiitokseksi puolestasi näytille Sandman (ei tosin originaalia, mutta kaunis vesivärimaalaus fanilta).

(http://www.sandman.tv/commission/Texeira.jpg)

Pidän itsekin Sandmanista ja luin yläasteella kaikki kirjat läpi. Yoshitaka Amanon piirtämiin Sandamaneihin en vielä ole päässyt käsiksi.

Erityisesti mieleeni on syöpynyt Sandmanin tarina, jossa Sandman menee 1300-luvulla tavernaan ja tapaa siellä miehen, joka väittää, että ihmiset kuolevat koska he hyväksyvät kuoleman väistämättömänä tosiasiana. Mikään pakko ei ole kuolla, mutta ihmiset kuolevat, koska he luulevat, että kuolemaa ei voi väistää.
Sandman kiinnostuu tätä teoriasta ja kysyy mieheltä voiko hän todistaa sanansa. Mies lupaa, että hän tulee tapamaan Sandmania tällä samalla paikalla 100 vuoden päästä. Ja niin hän tuleekin. Sama jatkuu aina 1900-luvulle asti - joka vuosisata he tapaavat toisensa samaisella paikalla.

Tuo tarina teki minuun jostain syystä syvän vaikutuksen ja pidän siitä edelleenkin todella, todella paljon. Ihastelin myös tarinaa, jossa paholaiselta(?) tai vastaavalta mieheltä leikattiin siivet ja suljettiin hänet maan alle, jossa käärme tiputti syövyttävää myrkkyä miehen kasvoille (on muuten suora lainaus viikinkien mytologiasta, jossa Lok-jumala kahlehditaan kiviin myrkkykäärmeen alle. Lokin vieressä istuu hänen vaimonsa, joka kerää myrkyn astiaan. Kun astia täyttyy vaimon täytyy tyhjensä se, ja tuona aikana myrkki tipahtelee Lokin kasvoille. Maanjäristys syntyy siitä, kun Loki vääntelehtii tuskissaan sen ajan, kunnes vaimo taas asettaa kulhon myrkkytippojen tielle).