Eipäs vielä yhtään Kuu-Leijonaa ilmaissut olemassaolostaan...
Noh, tässä on yksi sellainen. Kuu tosiaan Leijonassa ja vielä 5. huoneessa.
"Kuu Leijonassa
Ihminen kasvaa auktoriteetia käyttävien vanhempien varjossa. Tämä saa kapinan nousemaan sisällä. Sinä olet tässä merkissä vapaa perinteistä ja haluat näyttää yksilölliset kykysi. Kuu Leijonassa merkitsee vaistomaista kykyä vainuta mitä ympäristö ja ulkomaailma odottavat ja vastata näihin odotuksiin omilla kyvyilläsi. Koet usein olevasi pakotettu antamaan yleisölle ja ympäristölle mitä se haluaa, tavallaan menetät itsenäisyyttä, mutta voitat ilmaisukyvyssä. Kehityt itsevarmaksi, luotettavaksi ja voimakkaaksi. Käytät usein tilaisuudet hyväksesi erottuaksesi joukosta ja tehdäksesi vaikutuksen lahjoillasi. Sinun asenteesi ovat horjumattomat ja kestävät. Torjut ulkopuolisten yritykset vaikuttaa päätöksiisi. Tunteittesi aallokot ovat voimakkaita, koska vaadit sekä itseltäsi, että ukopuolisilta näyttäviä ja dramaattisia tunteidenosoituksia. Jos jäät yksin tai vaille tunteidenosoituksia katkeroidut ja vetäydyt yhä mahdottomampien vaatimusten taakse. Turhautuessa sinulla on vaara ottaa Leijonan lapsellisen puolen voimat käyttöön."
"5 .huone
LUOVUUDEN HUONE kertoo kyvystäsi olla kaikkialla oma luova itsesi. Täältä löytyy sisäinen lapsi. Planeetat viidennessä huoneessa ovat sinun avaimesi luovuuden lähteille tai se osa sinua, jolta vaadit liikaa näyttöä ja joka ei siksi pääse lainkaan toimimaan."
Hmm... tulipa tuosta nyt tunneoikkuinen vaikutelma...
Vaakana ja nousu-Kaksosena en mielestäni kyllä ihan noin dramaattinen ole... asiat (joita Kaksos-vaikutuksen ansiosta tuntuu kyllä olevan jatkuvasti kymmenittäin kesken...
) ja tunteet tulee kyllä aika tarkoin punnittua ensialkuun...sitten vasta otetaan dramatiikka peliin, jos siihen on tarkoinharkittua tarvetta... (noh...joskus voi kyllä vähän lipsahtaakin...) :
Puhtaasti omien kokemuksieni pohjalta olen huomannut Leijonan vaikutuksen itsessäni tietynlaisena selkeänä oman arvontuntona. Mikään esiintymisintoinen pomotyyppi en ole - vetelen langoista mielummin parrasvalojen takaa, mutta jos en silti ansaitsemaani arvostusta (lue: kehuja) työlleni saa, niin sitten kyllä osaan osoittaa mieltäni...
Lisäksi vaikka muutoin olen pikemminkin hiljainen ja tarkkaileva, lähes syrjäänvetäytyvä toimissani ja luonteeltani, Leijonan luontaista karismaa ja lämpöä tuntuu silti löytyvän sen verran, että ihmisten tuntuu olevan helppo lähestyä minua ja välillä saan lähes erikoista ihailua osakseni, mikä minusta itsestäni tuntuu yhä hiukan omituiselta koska olen lapsuudessani ollut hyvin ujo, enkä vieläkään todellakaan viihdy suorassa parrasvalossa - noh..ainakaan kovin pitkään.
Ja todellakin, vaikka en juuri mistään johtajanasemasta haaveksi ja koitan useimmissa tilanteissa vetäytyä aavistuksen taka-alalle, silti tuntuu kuin joku pahuksen parrasvalo minua seuraisi... Jonkin ihmeen vaikutuksen tunnun silti tekevän ihmisiin, että minut "kiskotaan valoihin" melkein puoliväkisin...
Melkeinpä mitä vähemmän koitan tehdä vaikutusta, sitä enemmän juuri teen sitä... Kumma juttu...
Ja viime vuosina tuntuu kuin nämä vaikutukset olisivat korostuneet van entisestään...mikä välillä kyllä käy huvittavalla tavalla hermoillekin...
Mutta se on epäilemättä ainakin osin viime vuosien erinäisten rankkojen elämänkokemusten läpikäymisen tulosta - olen alkanut kasvattaa itseluottamustani rajusti ja samalla oppinut luottamaan myös tähän synnynnäiseen karismaani. Leijona-luonteeni on alkanut ikäänkuin kohottaa päätään...
Mitä taas varsinaiseen tunnepuoleeni tulee...täytyy kyllä myöntää että sillä saralla olen "hiukkasen" huomion-/hellyydenkipeä... :
Kyllä iskee suru puseroon ja pahasti, jos rakkaimmistani ei kukaan minua vähään aikaan muista... Heti alkaa oma toimitakykyniki laskea...
Mutta kunhan taas pikkuisen rakkautta saan, niin virtaa riittää vaikka mihin.
Rakkaita ystäviä ei löydy monta, mutta heille olenkin sitten sitäkin uskollisempi. Ja kaveripiirissä alkaa niitä johtajan elkeitäkin löytyä... en ehkä ole kovin mahtipontinen johtaja (Härkä-pari ystävinä pitää kyllä jellonan elkeet ruodussa...
), mutta tokaisen kyllä omalaatuiset ideani ulos sitäkin äänekkäämmin. Ja sisäinen lapsi löytyy totisesti.
Olen juuri se porukan pelle, joka keksii kaikki hassuimmat ajatukset ja ideat ja saan kaikki hyvälle tuulelle. Löydän pahimmastakin tilanteesta aina jotain huvittavaa sanottavaa, jolla en loukkaa ketään mutta saan kyllä tehokkaasti tilanteen kevennettyä ja päivän näyttämään taas vähän valoisammalta...