seuraava »

[t.touhula]

Jahaaa,
nyt törmäsin ekaa kertaa muihinkin joilla on        
Oppositio on vahva, on. Se tuntuu että se repii energiaa välillä toiseen suuntaan ja välillä toiseen.

Molemmat merkit hyppii esiin jotenkin 'oudosti' eri tilanteissa.
  nyt on muutenkin outo ja mulla kun se on hyvin vahva myös.
Jotenkin toi oppositio vie voimia, ei jaksa kaikkea mitä haluaisi. Välillä on vaikea keskittyä, välillä on helppo aloittaa joku asia mutta sitten ei jaksais sitä loppuun. Mielenkiintoista että sitä vielä riivaa     hmm.

 Mitäpä siihen enää lisäämään..

olet siis aika-ajoin tukevasti jalat ilmassa?! Ei vaineskaan. Ajatuksesi pysyvät ominasi, luot uusia tuulia muidenkin haistella. Älä hyvä immeinen sure. Ei kaikkien tarvitse olla puolisääreen asti jatkuvasti mudassa.

[Kuuhilda]

Vaikea aina erottaa, että mikä on kuuta, ja mikä jotain muuta.
Mutta, jos otetaan vaikkapa vaistonvaraiset reaktiot, ne ovat luultavasti kuuta ilmanmuuta. Yllättävä kriisitilanne, niin minä toimin nopeasti ja kylmästi päälläni, sysäten sellaisen turhuuden kun tunteet syrjään. En myöskään epäröi. Uhkaa taikka kotirauhan häirintää kokiessani olen ärhäkkä ja peloton puollustautuja.
Sitten joku huvipuistolaitteiden pelko...minulla on tarve olla ohjaksissa ja hallita, ja niitä pelkään siksi, että minulla ei ole mitään mahdollisuutta kyetä hallitsemaan niitä. Jos minä olen ruorissa, kaikki on hyvin
Ja noh, varmaan paljon muutakin, mutta niissä mennään niin muun kartan kanssa ristiin, etten osaa niitä pelkkään kuuhun osoittaa.

[Patteri]

Kuu Härässä ja oppositiossa sekä nousumerkkiini, että Plutoon jotka molemmat sijaitsevat Skorpionissa.

Tunteiltani olen sen verran jämäkkä, että minusta ei juuri mitään irti saa jos en itse sitä halua, paitsi jos tosissani ärsyynnyn jolloin räjähtää melko hallitsemattomasti ja kunnolla  Yksin ollessani pohdin tunnemaailman asioita paljon, kun tuntuu että on niin hankala avautua niistä kenellekkään, liekö nuo oppositiot jotenkin osasyynä? 

[Tuisku12]

Seppo Tanhuan sanoin kaksoskuusta:

Tunteiden maailma on sinulle kuin loputon seikkailu, johon et koskaan kyllästy. Seilaat tottuneesti elämästä kuolemaan tai päinvastoin ja olet aina yhtä tosissasi. Sopeudut vaivattomasti uusiin tilanteisiin ja kaipaat jatkuvaa vaihtelua elämääsi.

Kaksoskuuni on 9. huoneessa.

9. huone

Kiinnostus laajenee tämän huoneen alueella kulttuurin ja yhteiskunnan tasolle. Koulutus ja opettaminen, uskonnot ja filosofiat, ulkomaat ja erilaiset elämäntavat ja arvomaailmat punnitaan. Idealismi ja ylipäänsä asioista innostuminen, jopa kiivailu kuuluvat tämän huoneen asioihin.
Henkinen toiminta ja teoreettinen ajattelu sekä moraaliset pohdinnat kuuluvat niinikään yhdeksänteen huoneeseen. Asiat koetaan suuremmissa yhteyksissä kuin vain omassa henkilökohtaisessa elämässä.
Lyhyesti: filosofia, uskonto, moraali, pitkät matkat.

http://astro.saaganet.org/huoneet.php

Hyvinkin paikkansa pitävää. Ehkä 9. huoneen kärki Härässä pistää vähän kapuloita rattaisiin. 

[rannalla]

Kuumerkkini on ja lisäksi kartalla on   , joten tunnistan kyllä nämä teemat vahvoina itsessäni. Etenkin jatkuva transformaatio on itselleni tuttua. Tunne-elämäni tuntuu olevan aina jonkinlaisessa muutoksen tilassa. Olen repinyt monta kertaa koko sisäisen maailmani maan tasalle vain rakentaakseni sen pala palalta jälleen ehjäksi kokonaisuudeksi ja aloittaakseni sitten koko prosessin alusta. Jos heittäytyisin melodramaattiseksi, voisin sanoa, että välillä tunnen eläväni tulivuoren katveessa; aika ajoin tulivuori purkautuu ja kuuma laava sulattaa kaiken alleen, mutta sen tuhka on erittäin hedelmällistä ja ravitsee ympäristönsä kasvamaan entistä ehommaksi. Pidän tätä sekä siunauksena että kirouksena, suurimman osan ajasta tietenkin siunauksena (riippuu missä transformaation vaiheessa olen  :), sillä paikoilleen pysähtynyt tunne-elämä kauhistuttaa minua ajatuksenakin.

En haluaisi myöntää olevani asioiden hautoja, mutta kyllä minä vaan taidan olla. Erottuani kipuilin yksin sen koko prosessin läpi ja tämä oli ihan helvetillistä aikaa ainakin vuoden verran. Tämä siitä huolimatta, että itse toimin kapellimestarina kyseisessä erossa. Yritin muutamalle valitulle ihmiselle selvittää, että olin aivan maassa ja olin särkenyt oman sydämeni särkemällä toisen sydämen ja pidin itseäni sen vuoksi hyvin kelvottomana ihmisenä, mutta eihän siitä mitään tullut. En millään saanut syvimpiä tuntojani avattua ymmärrettävästi (kiitos myös   ). Päinvastoin, tuona aikana myös lähipiirini ongelmia kasattiin niskaani tavallista enemmän, enkä millään saanut kakistettua ulos että olen jo valmiiksi hajoamispisteessä enkä kestä enää yhtään enempää. Hauskaa tässä on se, että kun pari vuotta myöhemmin selitin asiaa läheisimmälle nuoruudenystävälleni, joka jakaa kanssani sekä kuu- että aurinkomerkin, hän ymmärsi ihan heti mitä ajoin takaa. Emme olleet aivan erilaisten elämäntilanteiden vuoksi olleet vuosiin oikein minkäänlaisissa tekemisissä, mutta sitten kun polkumme taas osuivat yhteen, oli kuin kaikki olisi jatkunut suoraan siitä mihin se joskus jäi.

Hiukan huvittavasti olen liittänyt salailua myös kotiini, vaikka kotini onkin ollut niin sanotusti jatkuvasti tien päällä. Luultavasti karttani vahvan härkävaikutuksen vuoksi koti on minulle kuitenkin pyhä asia. Se on paikka, jossa voin olla täysin vapautuneesti oma itseni ja jossa kaikki mikä on minua on hyvin avoimesti näkyvillä. Kotona rauhoitun mieluiten yksin, vieraiden kestitseminen on aina ollut minulle jotenkin raskasta. Tosin tämä varmasti selittyy osin lapsuuden kokemuksilla, sillä kotioloni eivät aina olleet aivan ihanteelliset enkä siksi oikein koskaan kutsunut kavereita kotiini. Vasta joskus 15-vuotiaana taisin olla kypsä paljastamaan lähimmille ystäville, että perheemme tarina oli se tavallinen lama-ajan tarina, jossa konkurssin jälkeen kuvioihin astui alkoholismi ja että itse pidin isääni ilkeänä juoppona, jota häpesin suuresti. Elinolommekin olivat sattuneesta syystä vaatimattomat, enkä herkkiksenä perheihmisenä ollut valmis ottamaan vastaan minkäänlaista arvostelua ymmärtämättömiltä tähän asiaan liittyen. Sanomattakin on varmaan selvää, että perheasiani tulivat kaikille suurena yllätyksenä. Nykyään olen kuitenkin vapautunut kotinikin suhteen ja kutsun ihan mielelläni ihmisiä kylään, varsinkin lähimpiä ystäviä.

Olen muuten kyllä nykyään hyvin estoton tunnereaktioissani ja nauran ja itken yhtä helposti. Niin ilosta kuin surustakin tulee melkein päivittäin tirautettua muutama kyynel, yleensä ilosta. Teini-iässä olin kyllä melkoinen kivikasvo eikä tunteistani olisi varmaan mikään kallonkutistaja ottanut selvää. Minulla taisi olla monen vuoden jakso, etten itkenyt ollenkaan, vaikka olin ihan halkeamaisillani tunteiden määrästä. Olin niin taitava salaamaan kaikki tunteeni, ettei rakas äitimuorinikaan ollut niistä yhtään perillä. Hän on itse asiassa joskus sanonutkin, että kaikista lapsista hän on joutunut murehtimaan minua kaikkein vähiten. Voi jos poloisella äidillä olisi ollut aavistustakaan siitä, millaisia ajatuksia pääni sisällä haudoin! : Nykyäänkään minulla ei kerta kaikkiaan ole sydäntä rikkoa hänen illuusiotaan meikäläisen lapsuudesta ja nuoruudesta, mutta miksi niin tässä vaiheessa tekisinkään. Minä oireilin niin voimakkaasti sisäänpäin, että nyt ihmettelen suuresti, että ylipäätään selvisin siitä myllerryksestä täysijärkisenä. Olen avautunut noista ajoista onneksi huomattavasti ja puhun omista asioistani hyvinkin estottomasti, kuten joku saattaa ehkä huomatakin.

Minua on tosi vaikea myöskään järkyttää ihmismielen pimeällä puolella. Voin aivan hyvin ymmärtää, miksi joku vaikkapa paukauttaa autolla päin bussia lapset kyydissään, vaikka tietenkään en missään nimessä hyväksy sitä. Fyysisissä kriiseissä, kuten onnettomuuksissa, en toimi kovin tehokkaasti, mutta kaikissa muissa elämän kriiseissä voin olla hyvin käytännöllinen ja jopa kylmäpäinen.

Luulin näihin päiviin asti olevani kahdeksannen huoneen kuuihminen, mutta sitten sain eräältä kanssa-astroilijalta (hei vaan jos satut tätä lukemaan) kipinän vaihtaa Placiduksen Porphyryyn ja sitä myötä kuu vaihtuikin sitten 9. huoneeseen. Toki noiden skorpioniteemojen myötä tunnistin itseni helposti sieltä kasihuoneestakin, mutta nyt en suostu enää huonetta vaihtamaan vaikka kuka sanoisi mitä! Kyllä minä tuon "nauravan kulkurikuun" otan omakseni ja ihan täydestä sydämestä. Ei varmaan tarvi pahemmin edes selitellä, jos kerron, että olen pelkästään viime vuoden aikana matkustanut kuudessa maassa, kotiani hallitsee suuri maailmankartta, olen viimeisen kuuden vuoden aikana asunut kolmessa suomalaisessa kaupungissa ja opiskellut korkeakoulussa kahta eri alaa, jotka voidaan suoraan liittää kuun sijaintiin tässä huoneessa. Myös transformaation teema tulee vahvasti esille nimenomaan matkustamisen ja jatkuvan horisontin laajentamisen kautta. Jos minun pitäisi elämässäni osoittaa yksi ajankohta, jolloin olen muuttunut kaikkein merkittävimmin, sanoisin sen olleen lukioiässä kun olin yhden kesän ulkomailla töissä. Aika oli hyvin lyhyt suhteutettuna siihen, miten erilainen ihminen sieltä maailmalta palasi kotiin. Sen huomasivat muutkin kuin minä itse.

Kuu-Pluto -kaksikko vaatii minulta vielä paljon tutkiskelua, sillä ne ovat hyvin aspektoituneita niin hyvässä kuin vähän vaativammassakin. Toisaalta ne muodostavat sekstiilin nousumerkkiini ja samalla myös askendentin päällä keikkuvaan planeettakasaumaan ( ,  ,   ja   - poikkeuksena tosin   ei ole aspektoitunut  :an eikä  :een). Toisaalta haastavia aspekteja sitten ovat      , , & ja      , & .

Kylläpäs tästä tulikin melkoinen romaani.

[body electric]

  huone 1, yhtyy    Ja on siinä muitakin planeettoja mutta aiheesta keskusteltu toisaalla.

Mikään asia ei ole minulle itsestäänselvyys, haluan kaivaa perimmäiset syyt ja tarkoitukset, varsinkin jos kyse on minuun kohdistuvista arvosteluista... Mutta sen kuunteluun minulla ei oikein ole mielenkiintoa. Ja muistan kyllä vanhat loukkaukset, aina.

tunneasioissa voin olla liian ehdoton. Turvallisuus voimakkaista ja alati uudistuvista tunteista. Pysähtynyt ilmapiiri on myrkkyä.

Henkimaailman asiat kuuluvat väistämättä elämääni ainakin jollain tavalla. Ja olen innokas tutkimaan toisten ihmisten sisäistä elämää. Omat sisäiset tuntemukset ja salaisuudet eivät ole kenekään saavutettavissa. Psykiatrikin saa varautua ennenaikaiseen hiustenlähtöön kanssani.

yllä oleva on lyhennelmä sepon tekemästä syntymäkoopista    .

Ja tunnustan kyllä osan osuvan oikeaan mutta tuon yhtymän takia tulkintaan kuuluu myös pajon muuta.

Mulla myös Nouseva Skorpioni ensimmäisessä huoneessa ja siinä ihan vieressä muutaman asteen päässä, mut en muista oliko ekassa vai 12. huoneessa Kuu Skorpionissa, käsittääkseni myös nousevana.

Ja kaikki mitä kirjoitit pitää paikkansa myös munhun - lisäks sanoisin vielä että mulle Kuu Skorpionissa tuo syvällisyyttä ja selvänäköisyyttä;  piileviä voimavaroja.

[isla-vera]

  8. huoneessa, muutenkin  ja  painoitteisella kartallani näkyy erivoimakkaana tunteellisuutena ja että tunneasioissa olen mustavalkoinen ja ääripääihminen. Kiinnittyminen ja luottaminen on vaikeaa, mutta kun kiinnityn, pidän kiinni sekä  että  pihdein. Tunteiden ilmaisu on toisinaan jopa mahdotonta ja kuoreen vetäytyminen = mököttäminen tai emotionaalinen räjähtely tuttua sen seurauksena, kun olisi niin paljon sanottavaa, mutta on kykenemätön täysin ilmaisemaan värikästä ja ailahtelevaa tunne-elämää. Tunteet heittelevät tosiaan melkoisessa vuoristoradassa laidasta laitaan ja koen olevani myös vaativa ja ehdoton tunneasioissa. Mikään puolittainen ei kelpaa, se on kaikki tai ei mitään. Ja jos ei mitään, niin silloin tunteideni kohde muuttuu kuolleeksi minulle. Ei ole helppoa ei  :.

Mutta tunnistan myös  hienouden elämässä  ! Olen kosketuksissa omiin sekä muiden tunteisiin, eikä minulle ole vaikeaa kohdata epämukaviakaan tunnetiloja, joita väkisinkin herää herkkyyden seurauksena (ja sen seurauksena, että olen pesusieni toisten tunteille ja energioille). Herkkyyden koen hyvänä asiana ja se tuo mukanaan luovuutta sekä syvyyttä kokemiseen. Intuitio on voimakas, yleensä vain tiedän asioita. Unimaailma on todentuntuinen, eivätkä enneunetkaan ole vieraita. Kuuntelen mielelläni toisten huolia ja autan parhaani mukaan. Monesti olen toisten mukaan löytänyt juuri oikeat sanat kuvaamaan heidän sisäistä maailmaansa, jota eivät ole itse osanneet sanoiksi pukea. Tästä annan kunnian  .

En löydä itsestäni  perhe- ja kotipuolta, vaikka olen hoivaava ihminen (tosin hoivaamiseni ei välttämättä ole kovinkaan äidillistä). Kuten täällä jo kirjoiteltiin, on koti minulle paikka, missä saan vetäytyä itseeni ja olla rauhassa, mutta mitään pysyvyyttä en kodilta kaipaa (päinvastoin, olen elämäni aikana muuttant suhteellisen usein ja sama tapa tulee varmasti jatkumaan läpi elämän, koska paikoilleen asettuminen on minulle vaikeaa). Eniten huvitusta on aiheuttanut kuvailut  keittiötaidoista, koska mitään kodinhengetärtä, joka kokkailee perheelle, ei minusta saa tekemälläkään  !